.:*~*:. 06' HELMIEN tammikuu .:*~*:.
Kommentit (64)
Fassiloora kyselit miten saa ponnarit ja pinnit pysymään, tuurilla sanon minä. Joskus pysyy koko päivän, joskus just sekunnin. Talvella hatun alla ponnari painaa, luulen et siinä on syy miks Dunsku sen haluu pois. Mut mä en voi sietää takkutukkaa ja kohtalon kuin ivana tytön takatukka on aamuisin rastoja täynnä.
Eilen käytiin pojan kans painokontrollissa, nyt 7kk ikäsenä painoa on 7,3kg ja pituutta 69,4cm. Vieläkin on kuulemma liian laiha ja lyhyt, no ruokaa syö ihan hirveesti ja maitoo kans juo, en tiiä sit millä sen sais käyrille kasvamaan. Mut en jaksa stressata.
Mä sit itse sain jäykkäkouristusrokotteen, ni Dunsku rupes housuja riisumaan ja sano et piikki tähän ja laastari.... harva lapsi kai haluu rokotuksia tosta vaan.
Nyt mä lähden väsäämään jotain ruokaa, pikkuset nukahti rattaaseen, eli tänään on väärinpäin päivä... viime yökin meni pojalta itkiessä. Tai ehkä mä menen nukkumaan.
kuumetta ja huligaanit
ja tietenkin koko perheelle myös.
Olipas kivan kokoinen tyttö.
Ihan haikee fiilis tulee, kun meidän tyttö on jo niin iso, kääntyilee ja pyörii kellon ympäri, kohta se menee jo kouluun..
Kuumetta, aika ihme että joudut jossain painokontrolleissa käymään, ihan normaaliltahan tuo paino vaikutti pituuteen nähden, hoikka muttei liikaa. Täälläpäin neuvolassa ainakin vaan sanottais että ihan hyvä, kulkee omalla käyrällään.
-niisku ja ipanat
Kaivoin ihan Helmin neuvolakortin esille ja katsoin tytön mitat 7 kk ikäisenä. Tai meillä ei ollut silloin neuvolaa, mutta 6 kk Helmi oli 7110 g ja 66,5 cm ja 8 kk 7665 g ja 68,5 cm. Tein ihan laskusuorituksen, että 7 kk iässä Helmi on siis ollut suurin piirtein 7400 g ja 67,5 cm. Oli vähän nysä ja hoikka, mutta ei oltu kasvukontrollissa vielä silloin. Muistaakseni vasta 10 kk iässä ekan kerran ja 1 v 3 kk iässä toisen kerran. 1,5-vuotiaana pituutta olikin sitten tullut yhtäkkiä 9 cm 7 kk:ssa! Mutta älä huoli (etkä vissiin huolikaan)! Teillä on nyt vaan joku yli-innokas neuvolatäti noiden käyrien suhteen, joten antaa hänen mittailla...
Noista mitoista tuli mieleen, että mielenkiintoista nähdä kuukauden päästä, mitkä ovat Helmin tämän hetkiset viralliset mitat. Viimeksi oli neuvolassa 1 v 7 kk iässä ja silloin oli muistaakseni reilut 82 cm pitkä. Siitä on aikaa siis 4 kk ja pari päivää sitten mitattiin Helmiä seinää vasten ja saatiin pituudeksi n. 84 cm. Voi tietty heittää paljonkin, mutta en usko, että ainakaan ton pidempi on. Eli pituutta olisi tullut aika vähän (vajaa 2 cm), enkä usko, että painoakaan on kovin paljon tullut. Silloin 1 v 7 kk iässä painoi 10,8 kg. Nyt on varmaan max 11,5 kg. Kyllä Helmi sirolta näyttääkin, muttei laihalta. Poika oli 2-vuotiaana 90 cm pitkä ja painoi 13,3 kg (just katsoin neuvolakortista). Onko muilla aavistuksia, minkä kokoisia lapsenne ovat nyt about/vajaa 2-vuotiaina?
Nyt nukkumaan...
T:Fassiloora ja Helmi
No toi meidän neuvola on muutenkin ihan ihme laitos. Mä olenkin moneen otteeseen saanut verenpaineen nousemaan mun terkalta ja päinvastoin. Mut tohon painokontrolliin meidät määräs toinen terkka. Ehkä ne vertaa Dunskuun, tyttöhän oli semmonen pullukka...
Nytkin kun mentiin neuvolaan niin terkka alkoi kyselemään Dunskun vaipankäytöstä, mitä ihmettä se vauvan käyntiin kuuluu??? Sit vielä väläytti et pitäskö jo alkaa neljättä lasta tekemään, ennen oli jyrkästi sitä mieltä et nyt piuhat poikki. Mä en jaksa menettää yöunia sen ämmän takia.
Yöunet menee ihan ton pojan takia, nyt sen pollassa suhisee kunnolla. Tää 7-9kk ikä on ihan rasittavinta, päässä surisee yötä päivää ettei uni tule ja jos tulee niin hetkeksi. Pitää seisoo ja rynkyttää sänkyä ja heitellä tuttia ja jodlata jne. Mä en jaksa tätä valvomista. Nää pikkuset ei ikinä nuku yhtä aikaa!
Eilen bussissa meidän takana istu jotain nuorisoo, ne sit kiroili urakalla v***u sitä ja v***u tätä, tyttö siihen sano kovaan ääneen, lopeta, sanotaan vitsin pimulat!! Eli ei saa sano v vaan vitsin pimpulat. Ja kotimatkalla tuikkas tikkarin vauvan suuhun...
Nyt on otettava imuri esiin, on vähän leivänmuruja lattialla, ei oo enää koiraakaan joka imurois ton pöydän alusen.
Eilen muuten rupes naurattamaan stokkan lastenvaateosastolla kun sattu olemaan pikkarihyllyjä, tuli niin elävästi toi kumpparin vuodatus 170cm pikkareista mieleen.
kuumetta
Mulla oli eilen todella miellyttävä herätys. Varttia vaille kuusi aamulla Veeti huusi sängystä, että tuli oksennus. Oksennusta oli lakanassa, peitossa, tyynyssä, unirätissä ja sängyssä mukana olleessa pikkuautossa. Sitten Joonakin heräsi kun Veeti itki ja minä huuhtelin niitä petivaatteita, joten koko porukka oli pystyssä ennen kuutta. Sitten Veeti oksenteli aamun ja oli ihan ripulilla illan. Ennen nukkumaan menoa söi banaania, joka pysyi sisällä ja yö meni hyvin. Nyt poika ainakin vaikuttaisi olevan kunnossa, toivottavasti ei ala uudelleen.
Me ollaan vielä lähdössä ensi tiistaina Helsinki-Tukholma risteilylle, joten jos tuo tauti on tarttuakseen, niin toivon tulevan mahdollisimman pian ja lähtevän äkkiä pois. Mä haluan päästä sinne laivalle! Mä niin inhoan tuota tautia, vaikka tuskin siitä kukaan erityisemmin tykkää...Tää oli eka kerta kun Veeti on mahataudissa. Saa nähdä millainen sotku tulee, jos Joona sairastuu, eipä taida poika osata ämpäriin tähdätä. Veeti onneksi yökkäsi sen ekan kerran jälkeen ämpäriin.
Nyt sain aikaiseksi tilattua Joonallekin sen neuvolan. Saa nähdä sitten mitkä on tän hetken mitat. Arvelen, että poika on noin 88cm ja painaa noin 14kg.
Nyt taidan alkaa siivoamaan, kun ei uloskaan voi lähteä...
nonnu78 ja pojat
Minä täältä taas pitkästä aikaa... Huoh, kaikkee on sattunutkin sitte viimekirjoitteluni!!! Mutta ihan ekana onnittelut FannyK:lle pienokaisen johdosta ja siunausta koko perheelle!! Ja tietysti kaikille muillekkin, ketä en ole vielä muistanut!
Ja sitten kuulumisiin. Nyt on hyvä hetki aikaa, kun lapset jaksaa touhuta keskenään pihalla! Ihanaa kun on taas lunta!!!
Mutta palataampa ajassa taaksepäin jouluun... On siis hieman aikaa kun viimeksi kirjoittelin! No jouluaatto oltiin mun vanhemmilla syömässä ja sit lahjoja tuliin aikoon kotiin ja pukkikin tuli käymään ihka ekaa kertaa. (mun vanhemmat asuu kilometrin päässä meiltä) Oli lapset vähä ihmeissään pukista! Ja Juha-Matti ensimmäisenä syliin!! Lahjoja tuli ja juha-matin mieluisin oli pikkuautot, mitä hommaattiin. Niitä kantelee sylissään paikasta toiseen ja kukaan muu ei niihin saa koskea. Nukkuis vaikka autot kainalossakin jos antas!
No joulupäivä oltiin miehen vanhemmilla syömässä ja tapanina piti mennä taasen mun vanhemmille syömään... Ei olisi tarvinnu liikoja stressata jouluruuista, mutta... Meillä oli kaikki lapset kipeinä ja kuumeessa jouluna ja oltiin sitten tapanina huilimassa kotosalla. Pojilla alko edeltävänä lauantaina ja Rebekalla nousi kuume sit joulupäivänä. Tautiin kuulu korkea kuume, kamala räkätauti ja hirvittävä yskä!!!! Pari yötä jouduttiin valvoon lasten kans ku vaa yskivät. Koitin tyynyillä nostaa jokaisen päätyä ylöspäin, mutta ei paljon yskimiseen vaikuttanut!! Joulupäivänä lähettiin sitten anoppilasta ruuan ja poikien päiväunien jälkeen päivystykseen!!
Pojilla oli siis ollut siihen mennessä kuumetta vasta neljä päivää, mutta yskän takia mentiin, kun ei ollut kaapissa enää yhtään yskänlääkettä!! No lääkäri antoi sitten hyvät tropit ja palattiin kotiin. Yskänlääke oli sellasta, jota ei alle kaksivuotiaat sais ottaa, mutta lääkäri meinas, että kyllä se nuorinkin kohta jo kaks on ja melkeen samankokoinen kun keskimmäinen, joten voi antaa... No ei siinä mitään, Juha-Matilla yskä vain paheni!! Oli kamalan näköistä ja kuulosta! poika yski niin, että henki välillä ihan salpautu ja sit meni ihan paniikkiin ja huusi puol tuntia sen kohtauksen jälkeen ja sylissä oli sit koko ajan. Pari kertaa ihan pelästyin, että joko tässä ambulanssi pitää soittaa, kun ei poika saa henkee!!! Kamalaa!! Ei oo ikinä ennen tarvinnu antaa yskänlääkettä ku vaa yöks, mutta juha-matilla piti antaa heti aamulla ensimmäiseks, sit päivällä ja sit viel yöks. Jos jätit antamatta, yskä paheni ja tuli niitä kohtauksia!!!
No yskiessä meni viikko ja poika meni arvatenkin aika heikoks, kun ei paljoa ruoka yskimiseltä ja kuumeelta maittanut. No sit just kun kerkes huokasta, että ihanaa, poika paranee, niin... Alko ihan armoton ripuli!!! Aamu alko sillä, että oksensi vähän aamupalaa pois ja ei syönyt loppuja. Leikki kuiteski ihan normaalisti. Sit sama päiväruualla, oksensi vähän ja ei syönyt. Tähän mennessä ruokahalu ei ollut palautunut normaaliksi edellisestä taudista! No ei siinä mitään, soitin äitilleni, että taitaa meille oksennustauti tulla, kun poika vähän oksennellut, mutta helpolta vaikuttaa... Heti oikeestaan puhelun jälkeen kakkas löysät kakat ja vähän itkikin. Ajattelin että normaalia vatsatautia vain ja laitoin pojan päiväunille... Nukku normaalisti ja sit ku heräs, poika rupes ihan armottomasti itkeen ja sit se alko! Kuraa tuli sitten tuutin täydeltä!! Vaippa ei imenyt enää yhtään, piti vaipasta kaataa kuravedet pois, enneku voi kääriä ja laittaa roskiin. No vessa tuli pariin otteeseen pestyä kuravedellä... Ja en uutta vaippaa kerenny laittaan, kun taas tuli ja poika huutaa, kun mahaan sattuu! ihan näki kuinka se maha kramppas!! Sit oli poika vietävä jo suihkuun kun sitä oli jo kainaloissa ja nilkoissa asti, vaikka juuri minuutti sitten olin uuden vaipan laittanut! No sen verran kerkesin, että sain pojan pestyä ja piti alkaa kuivaan, niin taas kuraa tuli!! Sitä tuli ihan järkyttävä määrä!!! Vatsa tyhjeni ihan totaalisesti ja TUNNISSA!!!
Poika oli arvatenkin ihan ventti sen jälkeen ja koitin antaa mehua. Otti innoissaan mukillisen ja sit alko oksentelu!!! Ja kaiken kukkuraks meillä oli vieraita, jolle ois samalla pitäny kahvia ym tarjoilla. Onneks oli sisko kylässä nii hoiti emännyyden. Se mua vaan ärsytti, kun eivät osannu poistua, vaikka näkivät, että poika ripuloi...
No Juha-Matti oli jo siinä vaiheessa ihan ventti ja piti vain sylissä kanniskella, ei paljo jaksanut muuta tehä. En enää muista oliko, tais olla jo sillon kuumetta. Mutta seuraavana aamuna poika itki sängyssään eikä jaksanu itte tulla pois ja kävin hakeen ni poika oli ihan kekäle, oli 40 kuumetta.... Ja ei enää päivällä suostunut juomaan mitään. Lähin sitte uudenvuoden aattona illalla seittemän aikaa ajaan kangasalle päivystykseen, kun poika oli ihan koko päivän nukkunut, ei juonu enää neljän jälkeen mitään ja ei edes juoda jaksanut, kun otti jo koville ja hengitys alko puuskuttaan. Menin sitte päivystykseen ja sieltä laittovat tayssiin lasten ensiapuun!! Siellä saattiin mennä heti tarkkailuhuoneeseen ja laitettiin heti nenämahaletkulla osmosalia puoli litraa tippumaan... Ja kuumetta oli taasen se 40...
Eli käytännössä poika kuivu tunnissa!!! Osa syy tietenkin, että ei ollut edellisestä taudista toipunut kunnolla, kun alko tää toinen! Ja se oli todella raju!! Meni viikko, enneku poika jakso kunnolla touhuta ja leikkiä. Olimme siis sairaalassa Juha-Matin kanssa kun uusi vuosi vaihtui. Oltiin sairaalassa joskus yheksän aikaan illalla ja tiputuksen piti kestää neljä tuntia mut meni vähän yli, kun joutuvat hidastaan entisestään tiputustahtia, kun juha-matti oli levoton!! Sain sen nukutettua syliini ja siitä siirsin sitten sairaalan sängylle. Yöllä puoli kahen aikaan nähtiin lääkäri ja antoi luvan lähteä yöksi kotiin, jahka pullo on tippunut loppuun. Ja heti saa tulla takas sairaalaan, jos kotona olo ei onnistu. Pikkuhiljaa juha-matti alko juomaan, maitoa!!! Mehua ei suostunut viikkoon kahteen juomaan, kun oltiin pakotettu sitä juomaan. Oltiin sitten kotona ennen kolmea yöllä ja päästiin jatkaan unia omassa sängyssä. Aamulla poika sitte välttämättä halus mennä muiden kanssa leikkiin, mutta viidessä minuutissa oli hyytynyt ja sammunut ison pehmolelun päälle!! Raukka!
Sitten kun juha-matin nestetasapaino alkoi palautua alkoi räkä taas juoksemaan ja viikossa meni korviin. Ja eikun hakemaan antibioottikuuri korvatulehdukseen... Minä kun niin oon hehkuttanut että ei olla oltu yhtään kesän jälkeen kipeinä... Pidän seuraavalla kerralla suuni visusti suljettuna. Ittellä meni kans todella pitkään, enneku palautu. Tuntu että kaikki menee ihan sumussa. Väsynyt olen ollu ja ei yhtään auttanyt se, että on ollut todella kurjat kelit!! Ihanaa kun vihdoinkin saatiin lunta!!
Mitäs sitä sitten vielä kirjoittelis... Ihana keksintö laittaa kuvia nähtäville, Koitan kanssa joskus saada aikaseks.
Ripulitaudin jälkeen (epäilivät muuten rotavirusta ja sanoivat, ettei voi sisarukset välttyä taudilta, mutta eivät tulleet!!) juha-Matin kans kakkaaminen on ollut yhtä tahtojen taistelua!! Pidättelee senkun kerkiää ja minä koitan pitää kiinni, että tulis ja huutaa kun mikäkin!! Levolakkia oon antanut, mutta ei suostu enää ottaan! Nytkin taitaa tuolla jossain ähistä ja pitää takapuolta tiukkana. Parit kakat on saatu pyydystettyä jo potalle ja muutamat pissatkin jo tehnyt. Meinasin jo menettää toivoni sen suhteen, etei ikinä opi potalle ja kuivaks, sellänen jääräpää kyllä välillä osaa olla!!! Mutta eiköhän tämä tästä. Sakari jaRebekka molemmat ollu täyskuivia kahenvanhana!!
Mutta nyt täytyy mennä ruokkiin nälkäsiä punaposkia:)
Koitan taas yrittää ahkerammin käydä täällä...
sinilila ja kolme punaposkea
Onnittelut tyttövauvan johdosta =) Suloisia vauvantuoksuisia hetkiä koko perheelle.
Inkeri täyttää ensi viikolla 2v. Mihin tämä aika menee? Juurihan minä olin laitoksella synnyttämässä... Pitäis jokin lahja miettiä, mutta en millään keksi mitä. Suomesta on jo tullut paketteja kauheat määrät ja arvelen niiden sisältä löytyvän leluja.
Täällä on menossa karvevaaliaika ja melki joka päivä on jotain aktiviteettia asian tiimoilta. Eilen oli Alinan tarhalla juhlat jonne piti pukeentua, tänään eim itään, pe aikuisten karnevaalia, la lasten juhlat, su ja ma kulkue. Onneksi samassa asussa voi mennä joka paikkaan, muuntelee vain pikkasen.
Eileisten juhlien takia tarha on tänään kiinni ja ALina siis kotona. Tytöt tappelevat koko ajan. Inkeri haluaa tehdä samaa kuin Alinakin, leikkiä samoilla leluilla, istua samassa tuolissa....Riitaahan siitä sitten tulee. Väliin en viitsi mennä ellei meno ole ihan kamalaa, saavat selvitellä keskenään. Ehkä joskus tulee päivä että he eivät tappele :)
Kohta joutuu taas aloitteleen kaappien siivousta ihan vain muuttoa silmällä pitäen. Mitään turhaa en taaskaan halua mukanani rahdata. Kumman paljon sitä ehtii vuodenkin aikan kertyä. Onhan tämä hyvä tahti siivoamisen kannalta, vuosi/maa :) No jospa me Puolassa olisimme hieman kauemmin.
Alina kävi juuri kielitestissä ja puhuu saksaa sujuvasti. Oppinut siis alle vuodessa. Ihmettelivät kovasti kun tyttö on 5-vuotiaana kolmikielinen. Nyt Alina odottaa kovasti muuttoa Puolaan ja uuden kielen oppimista. Kumpa se olisi aikuisenakin yhtä helppoa.
Inkeri päättti eilen hieman auttaa minua ruoanlaitossa ja levitti jauhelihan (paistamattoman) ympäri keittiötä. Tuon episodin aikana minä olin vessassa. Tyttö oli ottanut jakkaran, siisrtänyt sen jääkaapin eteen, avannut oven, ottanut jauhelihan ja alkanut " kokkaamaan" . Keittiöstä kuului vain iloinen " Tekee ruokaa" . Kyllä lapset on ihania.
Nyt päikkäreille, minä ja tytöt :)
Birdy+Inkeri ja Alina
Silva tänään 2 vuotta!!! Miten aika voikin mennä näin nopeasti?!
KL.
Ja Silpulle onnea!!!
Eetulle huomiselle syntymäpäivälle onnea!!!
Eino kans huomennna 2-vuotta... Se aika vaan meneee....
Valitettavasti aika taas rajallinen, mut yritän ryhdistäytyä ja kirjoitella useammin!
T:Hupulinäiti, joka suoriutui tiistaina inssistä ja potee nyt kovaa auto kuumetta ;)
Tää vauva-arkihan on ihan helppoa : ). Vauva vaan syö ja nukkuu tai katselee tyytyväisenä, isosiskot hoitelee. Yöllä tosin on pakko pitää se vieressä, siinä nukkuu hyvin mutta en itse oikein osaa rentoutua. On ne vaan niin ihania noin pienenä jo!
Synnytys oli ihan naurettavan helppo, suppareita kun tuli neljän minuutin välein niin lähdettiin vielä Vehoon koeajolle ja vähän urheilu- ja huonekalukaupoille. Vauva sitten putkahti illalla yhdellä ponnistuksella. Yö jouduttiin kukkumaan Taysin käytävällä kun oli vähän ruuhkaa, ja sunnuntaina tultiinkin sitten jo kotiin. Oma olo olikin heti synnytyksen jälkeen ihan normaali. Maanantaina lähdin lasten kanssa muskariin, muutenkin on oltu tosi tiiviisti isompien kanssa. Eikä kyllä ole näkynyt tippaakaan mustasukkaisuutta tai mitään muitakaan ongelmia, Siirikin on ihan hyväntuulinen oma itsensä. Toivottavasti jatkuu näin kivasti... Ja kieltämättä kiva saada farkut jalkaan!
Onnea Silvalle! Siirillekin tänäään puhuttiin synttäreistä, kyseltiin ketä se haluaa että tulee. ' Iso lahja' oli vastaus :D. Tarkennettiin sitten, että ketä vieraita haluaisi, niin kuulemma ' poikia' . Tän ikäiset on kyllä niin ihania ja hauskoja :D
Jeps mutta siivooja tulee kohta, täytyy kai laittaa paita päälle (tissit on hiukka kipeät...)
FannyK + tytöt
Jokohan nyt ehtisi kirjoitella ilman keskeytyksiä :).
Linkki joulukuun tarinoihin http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=67&m=11851407&p=1&tmo…
Nonnu78, oli muuten tosi hieno teidän piparijuna!
Kumppari, mikä on vointi?
Meidän joulunvietto sujui hyvissä perinteisissä tunnelmissa. Päästiin jopa miehen kanssa kahdestaan saunaan ensimmäisen kerran noin puoleen vuoteen :). Anoppi, appiukko ja miehen veli olivat meillä ja lahjoja tuli kohtuumäärä. Sain tämän uuden läppärin jolla nyt kirjoitan ja yllärinä Viini-lehden vuosikerran, kiva kiva! Silva sai ensimmäisen nukkensa, josta ei ollut oikein kiinnostunut. Nukke pitää ääntä, " mamma" , " pappa" jne. joten voi olla että siitä aika hätäseen häipyvät paristot. Sillä on tutti, joka ei hiljennä. Kaikkein paras lahja Silpun mielestä oli magneettipiirtotaulu, sitä jaksaa veivata monta kertaa päivässä.
Huono homma oli meidän jääkaapin hajoaminen. Kaappi ei jäähdytä kunnolla, lämpötila on noin 8-13 astetta. Tämä oli jo kolmas kerta takuuajan puitteissa, joten enää sitä ei yritetä korjata vaan meille tulee uusi kaappi. Eniten tietenkin ketuttaa pilalle menneet elintarvikkeet -kalat, laatikot, kinkku ja se mun vaivalla tekemä munajuusto... Kaikista näistä saadaan toki rahallinen korvaus, mutta sitä ennen on tehtävä lista jokaisesta ruokatarvikkeesta ja laitettava niille hinta. Tässä huomasinkin ettei mulla ole aavistustakaan paljonko maksaa puolitoista litraa rasvatonta maitoa?! Niin ja siis edelleen olemme rikkinäisen kaapin varassa, toivoa on että huomenna saamme toimivan tilalle. Sunnuntaina olisi ristiäiset, en tiedä mihin ruoat lykkään...
Kumpikin lapsista on ollut räkänokkana, Silppu tosin tavalliseen tapaansa vain pari päivää, pikkuveljellä nuha jatkuu aina vaan.
Ai niin, uhmasta piti kommentoida. Silvanderihan kiukutteli tosi paljon veljen kotiuduttua, nyt on ollut jo rauhallisempaa. Kaipa vihdoin ymmärtää että broidi on tullut jäädäkseen. Kiukuttelee paljon enemmän isälleen kuin mulle, mähän en kauaa turhaa kiukuttelua kuuntele vaan tyttö siirtyy rähinätuoliin istumaan ja pois saa tulla kun on rauhoittunut. Eli kuulun siihen kirkkokuntaan jonka mielestä lapsi saa rähistä niin paljon kuin lystää kunhan tekee sen niin ettei itseään tai muita vahingoita.
Sellaista täällä. Oikein onnellista alkanutta vuotta helmille ja kiitos menneen vuoden myötäelämisestä ja arvokkaasta vertaistuesta :).
KL.
Lissää rake, lissää rake... oli Onnin kommentit vuoden vaihteessa. Käytiin katsomassa tämän meidän kaupungin " upea" ilotulitus. Onni heittäytyi ihan villiksi siellä ihmisjoukossa, heitteli käsineet pois ja kieriskeli maassa! :)
Kaalilaatikko, meilläkin on kokemusta siitä miten uudet kodinkoneet on ihan sanonko mistä!! Me ostettiin nelja vuotta sitten kaikki uudet kodinkoneet paitsi pakastin. No niistähän on sitten korjattu jo " ylläri ylläri" jääkaappi x 2, astianpesukone ja liesituuletin. Silloin, kun noita koneita hajosi ihan urakalla niin samaan syssyyn meni televisio ja pölynimurikin! Jääkaappiin piti tilata kokonaan uusi joku ihme " muistikorttilevy" ja se mikä tuli uutena tehtaalta olikin jo valmiiksi rikki! Uskomatonta! Ja taas se meidän jääkaappi on rikki sillei, että vilkuttaa valoja, kun oven avaa. Meidän puolesta saa vilkutella ihan rauhassa niin kauan kunhan pysyy kuitenkin kylmänä!
Se on tosi ikävää, kun ruuat menee pilalle ja etenkin teidän tapauksessa, että sen pitikin sattua just jouluna!!! :(
Omaa napaa sen verran, että yökötys-olotila jatkuu... Klementiinejä vai mitä satsumia ne oikein on, kun syö jatkuvasti niin olo on kohtuullinen. Perjantaina olisi uudestaan se nt-ultra. Toivottavasti kaikki olisi hyvin! Ja toivottavasti pikkuinen olisi kasvanut...
Sainkin nyt joulun aikaan kuulla, että meidän ystaväperheeseen on myöskin tulossa vauva. He saavat omansa kuukautta aiemmin. :)
Jaahas, kai se pitäis raahautua nukkumaan...
-kumppari-
Hui kamala tuota Helmiä, miten kävi Fassiloora??? Toivottavasti käsi on paranemaan päin jo.
Meillä ei tyttöä ilotulitukset kiinnostaneet ei sitten pätkääkään, meni kiltisti nukkmaan ja heräs uuteen vuoteen kello 6.
Mä vielä kerran kysyn poikien äideiltä; onko pojat riippuvaisempia äideistä?? Musta tuntuu et Tarik on ahdistavalla tavalla kiinni äidissä, siis kun mä menen vessaan niin huutaa niin kovaa et rupee yskimään ja kakomaan. Vai onko se tämä ikä?? Kun tosta edellisestä vauvasta on niin pitkä aika ;))
meillä hajos tänään hyppykiikku, jätkä loikki siinä ja yks kaks semmonen muoviläpuskä meni poikki ja kiikku lösäthi maahan, onneks silleen et jätkän peppu oli maassa.. toinen jatko hetkuttelua siinä sitten, onneks ei pää jysähtänyt lattiaan. heitin rakkineen sitten suoraan roskiin.
Sitten seuraava aihe: kiukuttelu
Oletteko huomanneet kiukun kasvaneet tai ainakin kiukun muuttaneen muotoaan?? Dunskulla palaa hihat heti kun asiat ei mene niinku hän haluaa, heittäytyy maahan ja kierii huutaen. Sitten kun kiukku menee ohi niin niiskuttaa alahuuli pitkällä tovin ennen ku on normaali. Joskus vaan tuntuu et noi raivarit sais olla pikkasen hillitympiä. Eilenkin illalla ulkona sai paskaraivarit kun ei menty kadun yli vaan suoraan.... heittäyty keskelle katua selälleen ja alko karjumaan kurkku suorana, mä nakkasin tytön vaunun päälle ja kävelin tyynesti kotiin. Tyttö karju rapussa niin et lasit helis... sisällä mä riisuin ja laitoin yökkärin suoraan päälle, tyttö oli ku mustekala. Sit hetken päästä tuli halamaan mua ja sano kankes eli anteeks. sit otti mua kädestä kiinni, talutti keittiöön ja pyysi ruokaa ;)
nyt pitää mennä vaihtamaan yökkärit kersoille.
vi hör, kuumetta
Heippa vaan pitkästä aikaa kaikille ja onnea taas vauvan saaneille ja raskautuneille! En muista ketä kaikkia teitä olikaan.. Moni helmis on kuitenkin pikkusisaruksen jo saanut.
Kuumetta, pakko kommentoida tuota poikien äitiriippuvuutta. Meillä ainakin on ollu niin, että poika on ihan selkeesti enemmän minun perään kuin tyttö. Iita on oikeestaan aina ollu isin tyttö. Nykyisinkin jos ollaan molemmat kotona, niin äiti ei kelpaa mihinkään. Onni huolii kyllä meidät molemmat mutta jos saa valita, niin valitsee äidin. Esim. jos ollaan kaikki lattialla niin ryömii minun luokse. Välillä huutaa perään, jos katoan näköpiiristä, mutta ei onneksi kovin paljon. Nyt kun osaa ryömiä niin yleensä tulee urputtaen perässä.
Ja juu, meilläkin kiukutellaan. Iitalta lähtee hermot ehkä sata kertaa päivässä ja sitten lentää lelut ja kaikki lähellä oleva tavara. Seuraavaksi paukkuu ovet ja sitten huudetaan. Välillä olen miettiny, että asuuko meillä oikeesti uhmaikäinen, että ei teini-ikäinen..? Silloin jos Iita painuu johonkin huoneeseen huutamaan ja lyö oven kiinni, niin annan huutaa jonkun aikaa. Yleensä rauhoittuu hetken päästä itsekseen. Hermojen lähtemistä aiheuttaa meillä usein esim. sukat, jotka ei suostu menemään jalkaan tai äiti, joka väittää että ei mahdu Onnin leikkikuorma-auton ohjaamoon.. :)
Sanoja Iitalta on ruennu tulemaan vasta ihan hiljattain. Nyt niitä tuleekin varmaan joka päivä lisää. Parin sanan yksinkertaisia lauseitakin saattaa sanoa. Leikeistä mieluisimpia on kaikki ruuanlaittoon liittyvät leikit. " Keittää kahvit" vieraille aina useampaan kertaan.. Nukeilla leikkii myös mielellään, syöttää ja laittaa nukkumaan. Onnin kanssa touhuavat jo yllättävän paljon yhdessä.
Jaahas, Onni kutsuu.. Täytyy lähteä tainnuttamaan se uudelleen. Hyvää alkanutta vuotta kaikille helmille perheineen!
-elmiina, Iita 1v10kk ja Onni 8,5kk
Käytiin siis silloin toissapäivänä Helmin kanssa lääkärissä näyttämässä sitä palovammaa. Lääkäri sanoi, että toisen asteen palovamma ja että ihan oikein ollaan toimittu (eli kotona ne kylmässä pitämiset, rasvaukset yms.) ja että käsi tulee ihan kuntoon. Lääkäri neuvoi meidät sairaanhoitajalle, joka laittoi käteen ison kasan jotain palovammarasvaa ja siteen siihen päälle. Vain peukku erottui siitä. Helmi huusi kuin syötävä, kun kättä hoidettiin, mutta rauhottui heti sen jälkeen. On antanut siteen olla kädessä tosi nätisti, vaikkei sillä kädellä pysty juuri mitään tekemäänkään. Oma hanska ei mene siihen käteen, vaan pitää veljensä hanskoja ulkona. 5-7 päivää tota sidettä pitäis pitää ja sen jälkeen käydä näyttämässä lääkärille. Arvatkaa, mitä toi lääkärissä käynti maksoi??? Oltiin 5 min lääkärillä, joka velotti 85 ¿! Siihen päälle sitten reilut 40 ¿ sairaanhoitajalla käynnistä ja niistä rasva- ja sidetarpeista. Eli yhteensä yli 120 ¿!!! Onneksi on vakuutus, mutta kyllä ois pitänyt käydä silloin päivällä varmuuden vuoksi terveyskeskuksessa, niin samat jutut ois katsottu ja tehty maksutta. Ihan uskomaton taksa noilla lääkäreillä yksityisillä lääkäriasemilla!
Kiukuttelusta oli puhetta. Helmi on osannut hienosti kiukutella jo ainakin vuoden verran eli jos ei jotain saa, mitä haluaa, tulee yleensä aina itku ja huuto. Joskus pienempi ja joskus isompi raivari. Ja yhtään mitään kieltoja Helmi ei usko. Aina täytyy käydä hakemassa kielletystä paikasta/puuhasta pois ja vielä muualle ja siitä se huuto sitten tuleekin. Eilen kiipeili vaihteeksi keittiöjakkaralla, kun tein jotain ruokahommaa ja räpläsi kaikkea pikkusälää, mitä yhdellä keittiöntasolla oli. Kun olin muutaman kerran kieltänyt (kun ne tavarat oli Helmille sopimattomia, mutta oli väliaikaisesti siinä tasolla) ja nostanut Helmin tuolilta alas, siirsin tuolin olohuoneen puolelle. No, Helmi tietenkin meni ja työnsi tuolin takaisin siihen keittiöntason viereen. Silloin otin tuolin ja vein sen vaatehuoneeseen. Helmi tuli perässä ja yritti avata vaatehuoneen oven, vaikka itse seisoin siinä esteenä. Lopulta oli pakko laittaa tyttö hetkeksi pinnasänkyyn " vankilaan" , että sain sen ruokahomman tehtyä ilman, että Helmi tekee kaikkea kiellettyä sen aikaa. Toi pinnasänky on ainoa paikka, missä Helmi pysyy, joten jos mulla on joku tärkeä homma menossa (esim. joku kriittinen ruoanlaittohomma) ja Helmi sillä tuulella, että tekee sillä aikaa kaikkea kiellettyä (onneksi ei aina ole sillä tuulella), laitan tytön vähäksi aikaa pinnasänkyyn, että saan homman tehdyksi. Mikään jäähypaikka toi sänky ei ole, vaan Helmi käy nykyään silloin tällöin samassa " mietintätuolissa" kuin veljensäkin, mutta siellä ei pysy yksin, joten se ei tuollaisessa tilanteessa auta.
Tällä hetkellä Helmi antaa pukea (tai pukee jotain vaatteita itse, jos sille päälle sattuu) aika nätisti, mutta vaippa pitää usein laittaa väkisin. Kun esikoinen oli saman ikäinen, hän ei suostunut ikinä tulemaan pukemaan, riisumaan, pesulle, syömään, vaipalle (onneksi oppi päiväkuivaksi tasan 2-vuotiaana) jne. Kaikki piti tehdä väkisin noin kahden vuoden ajan. Eli Helmin kanssa on vielä helppoa näissä asioissa, vaikka uhmaa ja kiukutteleekin tosi paljon.
Ja vielä Kuumeetalle noista pikkupojista. Meillä on molemmat lapset ollut aika äiti-riippuvaisia alle 1-vuotiaina. Esim. mitkään äidin omat vessareissut ei koskaan onnistunut. Poika ei kuitenkaan ollut mitenkään erikoisen kiinni äidissä noiden pahimpien kausien jälkeen, eikä n. 1-v iän jälkeen juuri ollenkaan. Toisin kuin Helmi, joka edelleen on ihan kiinni mussa. Kannan häntä edelleen tosi paljon päivän aikana sylissä, koska en jaksa kuunnella sitä huutoa, kun laitan maahan ja teen esim. ruokaa. Mies aina ihmettelee, miksen anna Helmin vaan huutaa maassa, mutta mä en ihan oikeasti jaksa kuunnella sitä huutoa ns. turhaan, koska joudun kuitenkin monta kertaa päivässä tekemään jotain, milloin en voi pitää Helmiä sylissä ja sen ajan Helmin huutaa ja roikkuu kirjaimellisesti mun lahkeessa. Tätä on ollut siitä asti, kun Helmi täytti 7 kk... Onneksi Helmi leikkii pitkiä aikoja päivässä joko itsekseen tai veljensä kanssa, jolloin mä saan olla rauhassa. Ja illalla isi kelpaa leikkeihin oikein hyvin, mutta isi ei saisi vaihtaa vaippaa, laittaa rasvaa tms. Silloin Helmi karjuu ja kiemurtelee ja huutaa äitiä. Huoh! Eli Helmi on meillä kyllä 100 kertaa enemmän äidin tyttö kuin mitä esikoinen oli äidin poika.
Nyt pitää mennä herättämään Helmi, mutta sitä ennen Kumpparille vielä onnittelut siitä, että masussa on kaikki edelleen hyvin =)
T:Fassiloora ja Helmi (" ei pipi pois" )
Fassiloora, olipas kyllä törkeen iso lasku minkä saitte maksettavaksi!! Mutta hyvä jos saatte kuitenkin vakuutuksen kautta hyvitystä. Ja tietenkin pääasiahan varmaan on, että Helmin käsi parantuu! :) Niin ja kiitokset onnitteluista! Minä täällä raskaushormonihuuruissani ihan vallan melkein herkistyin, kun joku ajatteli minusta noin ystävällisesti! ;-)
Kävin eilen siellä nt-ultrassa. Turvotusta oli 0.8mm eli sen suhteen ei huolta. Ainoa mikä mua jäi vaivaamaan on se, että sikiö oli nyt 7 päivää pienemmän kokoinen kuin olisi pitänyt olla. Viime ultrassa pari viikkoa sitten, se oli neljä päivää pienempi. Lääkäri kyllä vakuutteli, että on ihan normaalia ja että tässä vaiheessa sikiöt kasvaa jo omaa tahtiaan. Osa on pieniä ja osa isoja. Onni vaan oli aina viikkoa isomman kokoinen kuin olisi pitänyt....
Onko muilla ollut lasten koon suhteen tämmöisiä eroja raskausaikana? Entäs syntymäpainojen suhteen?
Sitten mua ihmetytti, kun valittelin kovasta selkäsärystä niin lääkäri sanoi monta kertaa, että elimistö ei ole ehtinyt palautua entisestä raskaudesta, kun tämä uusi tuli näin pian! Siis häh, miten niin PIAN!?! No se oli hänen näkemys...
Mukavaa viikonloppua kaikille!!
kumppari rv 13+6
Meillä meni joulu suorastaan loistavasti. Aattona molemmat lapset olivat kuin unelmia ja jaksoivat hienosti koko päivän. Pukki ei vielä käynyt mutta hyvin kelpasi sekin, että oli käynyt päikkäreiden aikaan tuomassa paketit kuusen alle. :) Vilma oli lähinnä innoissaan pakettien jakamisesta. Lahjojen sisältö on alkoi kiinnostaa vasta parin päivän päästä.
Joulukuussa myös kastettiin nuorimmaisemme. Pojasta tuli Aaro Vilho Yrjänä.
Uusivuosi meni taas sitten vähän vähemmän hohdokkaasti. Meille tuli tuttavapariskunta lapsensa kanssa, joka on Vilman kanssa samoja ikiä. Vilma ei antanut heidän lapsensa koskea mihinkään, vaan sai aina hirveän itku-huuto-hepulin. Minusta tuntui, että hän sai tämän lähinnä minun " vahtivuorolla" . :/ Vuorottelimme syömistä, että ensin söi äidit ja sit isät ja toiset aina katsoi lasten perään. No, laitoimme sit lapset aika nopeasti nukkumaan ja tämän jälkeen aikuiset saunoi ja pelasi lautapelejä. Jäi raketit ampumatta ja tinat valamatta, mikä ei välttämättä ollutkaan kamalan iso vahinko. Onneksi Fassilooran Helmi on kunnossa!
Uusi vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin. Edelleenkin on unet vähänä ja pinna paikoin tosi tiukalla vaikka lapset ovatkin ihania, mutta jotenkin on tuntunut, että tää vuoden vaihde ja alkuvuosi on mennyt vähän vähemmän pipoa kiristellessä. ;) Ehkä tämä johtuu siitä, että Aaro ei itke niin paljon enää iltaisin ja hänelle on muutenkin tullut vähän enemmän rytmin tapaista.
Nyt tuli esikoinen huutamaan " syömään" , joten got to go!
FannyK:lle tytöstä!
baby