olen raskaana omalle serkulleni.

kanssa yhteinen lapsi, ja ihan on terve ollut. Tsempit ap:lle. Sellasta se elämä joskus on, arvaamatonta.

Mä olen vain makoillut koko päivän. Mietiskellyt. Ja välillä ollu täällä, mä olen jäänyt koukkuun tähän av-palstaan! Oon välillä intoutunut jopa keskusteluun. Nyt tää juttu piti kaivaa vaan esiin, et saan hieman hehkuttaa!



Nimittäin äsken tuli tekstiviesti! Arvaatteko keneltä? :)

Arvatkaa kuka on onnellinen?



Kysyi tuleko kahville tänään. " Kahville" vaan naurattaa minua. Leijun. Polvet on vetelinä ja silmät säihkyy. Toisaalta hirveä huoli tästä tulevaisuudesta lapsen osalta. Uskallankohan tänäänkään kertoa...



Ja toisaalta mua ällöttää välillä kauheasti tää meidän sukulaisuus.



Mutta nyt taidan alkaa tehdä lähtöä. Menen suihkuun, panen pitsiä alle ja meikkaan vähän...

Ja ajattelen miten? Mulla toisaalta inhottaa ja toisaalta olen ...ihan täpinöissäni. Välillä jopa tästä vauvasta. Eikös kuninkaallisetkin ole usein sukua?

media-alalla.

Palailen viel asiaan ehkä tulevina päivinä. Täällä ei ole oikein tekemistä (kotona käymässä, viel joululomalla).

Niin vauvasta kuin romanssista/suhteesta.



Kaikkea hyvää kaikille teille kolmelle!

Hei,

Itse tekisin abortin , josko rupeat inhoo lastasi vaikka kun et ole noinkaan pitkällä raskaudesta, jos pidät niin onhan kaiken maailman tutkimuksia raskauden aikana josta seurataan onko lapsesi kehitykseltään vammainen...

Onhan näitä serkku raskauksia biljoonia, sillä joissain maissa se on täysin normaalia mennä serkkunsa kanssa naimisiin ja ei niiden lapset ole kehitysvammaisia, se on vaan se asenne. Itse en kyllä menis naimisiin serkun kanssa on se niin läheinen sukurutsauksen kanssa, mutta se on se asenne et miten sen ottaa ihminen kuin ihminen;)

Hei,

Itse tekisin abortin , josko rupeat inhoo lastasi vaikka kun et ole noinkaan pitkällä raskaudesta, jos pidät niin onhan kaiken maailman tutkimuksia raskauden aikana josta seurataan onko lapsesi kehitykseltään vammainen...

Onhan näitä serkku raskauksia biljoonia, sillä joissain maissa se on täysin normaalia mennä serkkunsa kanssa naimisiin ja ei niiden lapset ole kehitysvammaisia, se on vaan se asenne. Itse en kyllä menis naimisiin serkun kanssa on se niin läheinen sukurutsauksen kanssa, mutta se on se asenne et miten sen ottaa ihminen kuin ihminen;)

Hei,

Itse tekisin abortin , josko rupeat inhoo lastasi vaikka kun et ole noinkaan pitkällä raskaudesta, jos pidät niin onhan kaiken maailman tutkimuksia raskauden aikana josta seurataan onko lapsesi kehitykseltään vammainen...

Onhan näitä serkku raskauksia biljoonia, sillä joissain maissa se on täysin normaalia mennä serkkunsa kanssa naimisiin ja ei niiden lapset ole kehitysvammaisia, se on vaan se asenne. Itse en kyllä menis naimisiin serkun kanssa on se niin läheinen sukurutsauksen kanssa, mutta se on se asenne et miten sen ottaa ihminen kuin ihminen;)

Vierailija:

Olen 19v ja serkku 25v. Yks ilta nähtiin baarissa ja tuli mentyä liian pitkälle... ja nyt, varmistui raskaus. Onko lapsi automaattisesti vammainen kun ollaan näin läheisiä sukulaisia? Mitähän teen ... :(

Hei,

Itse tekisin abortin , josko rupeat inhoo lastasi vaikka kun et ole noinkaan pitkällä raskaudesta, jos pidät niin onhan kaiken maailman tutkimuksia raskauden aikana josta seurataan onko lapsesi kehitykseltään vammainen...

Onhan näitä serkku raskauksia biljoonia, sillä joissain maissa se on täysin normaalia mennä serkkunsa kanssa naimisiin ja ei niiden lapset ole kehitysvammaisia, se on vaan se asenne. Itse en kyllä menis naimisiin serkun kanssa on se niin läheinen sukurutsauksen kanssa, mutta se on se asenne et miten sen ottaa ihminen kuin ihminen;)

Hei,

Itse tekisin abortin , josko rupeat inhoo lastasi vaikka kun et ole noinkaan pitkällä raskaudesta, jos pidät niin onhan kaiken maailman tutkimuksia raskauden aikana josta seurataan onko lapsesi kehitykseltään vammainen...

Onhan näitä serkku raskauksia biljoonia, sillä joissain maissa se on täysin normaalia mennä serkkunsa kanssa naimisiin ja ei niiden lapset ole kehitysvammaisia, se on vaan se asenne. Itse en kyllä menis naimisiin serkun kanssa on se niin läheinen sukurutsauksen kanssa, mutta se on se asenne et miten sen ottaa ihminen kuin ihminen;)

että meillä on geeniperimässä keskimääräistä paljon enemmän vakavia sairauksia aiheuttavia tautigeenejä, jotka ovat tyypillisiä alueelle, jossa geneettinen vaihtuvuus on pientä ja naidaan lähisuvusta puolisoita. Jos serkukset hankkivat lapsia keskenään, kannattaisi ainakin käydä tarkemmissa tutkimuksissa, että syntyvä lapsi on terve.

Pahoinvointi alkoi viikko sitten. En pystynyt enää kouluunkaan lähtemään. En olisi koskaan ajatellut, että raskaus voi tehdä NÄIN PAHAA! Oksennan päivät ja iltapäivät, yllättävästi se illaksi ja aamuksi rauhoittuu. J haki mut tänne luokseen, kun mitä mä turhaa yksin kärvistelen opiskelukaupungissa kun en ees kouluun pysty. On kyllä hieman romantiikka karissut kun neiti oksentaa vessassa.



Ei olla kerrottu vielä kenellekään. Eilen iltapv meinattiin jäädä kiinni, kun J:n äiti (ja mun täti) sattui poikkeamaan. Mun kengät ja takki oli tietenkin eteisessä, ja se kysyi onko J:lla vieraita. Mä makasin ovi kiinni makuuhuoneessa ja yritin oksentaa hiljaa ämpäriin. Oli aika absurdi tilanne!



Kohta pitää tulla varmaan kaapista ulos, kun en mä jaksa kyyröttää kaikkia viikonloppuja neljän seinän sisällä, ettei kukaan näe meitä kun olen täällä sen tykönä. Me ollaan menty kihloihinkin, muttei pidetä sormuksia kun sukulaiset on. J pelkää enemmän, sen äiti on niin kauhean dominoiva.



Mä en jaksa kauheasti nyt edes miettiä koko sukulaisasiaa, kunhan saisin tämän pahoinvoinnin kuriin, että saatais rauhassa alkaa suunnittelemaan elämää...



Toisaalta on niiiiiiin outoa, että vasta olin opiskeleva sinkkutyttönen, mutta kohta rouva ja äiti. Hullua, hullua.

No hyvää raskautta vaan.

(vaikka iso sillä kyl on!) ja mulla paikat ihan hellinä... miten joku voikin osata niin paljon kaikenlaisia ihania juttuja... ei hemmetti. Jo tämän takia mä menisin sen kanssa naimisiin!



Jep, kuten arvata saattaa, mä olen ollut siellä.. Nyt oli pakko tulla kotiosoitteeseen viimekseksi yöksi, äiti ihmettelee. Huomenna mulla alkaa koulu ja on pakko käydä siellä ainakin kääntymässä. Ja sulle joka kirjoitit inhottavasti sanomalla, että pitäisi ajatella VAUVAA eikä ihanaa J:ta (mä kutsun sitä nykyään J:ksi enkä serkuksi, sillä en halua enää puhua hänestä serkkuna) niin sulle sanoisin, että eikö lapsen vanhempien suhde ole todella tärkeä, se mihin se syntyy? Käsittääkseni siitä riippuu koko kodin ilmapiiri.



No, me ollaan päätetty ottaa lapsi vastaan. Suvulle ei olla vielä kerrottu, ja mä meinasin, et me ei voida jäädä tähän kylään jos aiotaan yhdessä olla, sillä kaikki nauraa meille taustat tuntien. Mut J sanoi, et sillä on talo ja yritys täällä, katotaan sitten kun lapsi on menossa esim. kouluun muistaako sitä serkkuhommaa kukaan, et vaihdetaanko paikkakuntaa siksi ettei lasta katsota ainakaan kieroon.



No, mä uskon vakaasti, että lapsi on terve enkä ala sen takia sitä pois ottamaan. Onhan joissakin suvuissakin tapana ollut valita suvusta puoliso, eikä ne ole silti vammaisia... ainakaan päästään. Joitakin tauteja voi ehkä tulla helpommin, mutta eihän kenellekään voi taata terveyttä muutenkaan, se on otettava mikä tulee.



Nyt mä lähden huomenaamulla bussissa kaupunkiin opiskelupaikkakunnalle. Mulla tulee kauhea ikävä, mut onneksi J on luvannut ajella mun luo viimeistään keskiviikkona. Ja toisaalta mitäpä mä tätä koulua käyn, kun se kuitenkin on kohta keskeytettävä vauvan vuoksi. Jos yrittäisin olla töissä niin saisin paremmat äitiyspäivärahat.



Mä ilmoittelen jossain vaiheessa meidän " käänteistä" ja kiitos etenkin teille, jotka on kannustaneet mua tässä :)



Me ollaan menossa naimisiin heti kun saadaan tää homma kerrottua suvulle. J on periaatteen mies jonka mielestä pitää olla naimisissa, jos lapsi tulee.



Ja varmasti musta tulee vakiovierailija ainakin sitten kun vauva syntyy:)



Mä kerron sit onko se vammainen ja näytän pitkää nenää teille epäilijöille!



Hermostuttaa vaan kuinka mun äiti ja J:n äiti ottaa tämän. Mutta kai nekin tottuu aikanaan?

eiköhän kaikki hyvin mene.

Onnea pöytälaatikkokirjailijalle.

Ihan tuli tosiaan Regina mieleen... On kyllä Ap:lla kirjoittajanlahjoja, ehkä voisit alkaa elättää itsesi tämmöisillä tarinoilla. Kannattaa ottaa yhteyttä eri tahoihin, jotka julkaisee tällaista materiaalia;) .

Ja sullakin kun raskaus on niin alussa viel, että ei ole ollenkaan mitään varmaa.

Niin koukuttava stoori, että sitä mielellään lukee!



Ja noille ällöäville tiedoksi: jotkut suvut voi olla niin suuria tai vähän toistensa kanssa tekemisissä, että on ihan mahdollista, ettei ole tavannut serkkuaan kuin vaikka kerran elämässään. Tämähän nyt ei ihan ap:n tausta ollut, mutta itse huomasin yllätyksekseni yksillä juhlilla himoitsevani serkkuani, jonka olin viimeksi nähnyt lyhyesti varmaan yli 20 vuotta sitten. Ihan oudolta ihmiseltä tuntui, ja kiinnostavalta. mitään ei kuitenkaan tapahtunut, mutta silti...