olen raskaana omalle serkulleni.

tapahtumasta.

Aika kaukaista sukua.

Päätät mitä vaan, niin ota vasta itse ollessasi ratkaisustasi varma yhteyttä serkkuusi ja kerro hänelle olevasi raskaana ja aikomuksesi jatkon suhteen. Jos aiot pitää lapsen, ole valmis myös yksin vastaamaan lapsesta. Jos päädyt aborttiin, kerro päätöksestäsi serkullesi kuitenkin ennen lääkäriin hakeutumistasi.



Sinun on uskallettava kertoa asia serkullesi ja jos hän vetää sinua intohimoisesti puoleensa, unohda sukulaisuutenne. Hyvästä panosta voi tulla loisto mies (ja isä) ;-) tai sitten olla tulematta. Selville et tuota asiaa saa muuta kuin katsomalla kaikki kortit...



ONNEA!

vähän meni pieleen tuossa kun aloita kertoa turhan yksityiskohtaisesti että mistä keskustelitte puhelimessa etc....Muuten hyvä. Aplodit täältä!

Isämme veljeksiä. Ps. PF ja IB eivät ole serkuksia, ovat sen lehdissä sanoneet.

Ei vaan, anteeks. Kyllähän serkukset saavat ihan lainkin nojalla mennä keskenään vaikka naimisiin saakka, jos siltä tuntuu.

Jännä miten jossain lehdessä muka olisi lukenut että eivät ole serkkuja...

Minä olen itse lukenut heidän yhteishaastattelun jossa myöskin kertoivat että ovat serkkuja... kysymyksenä oli miten vietätte joulua? ja he vastasivat että ainakin heidän ei tarvitse riidellä kumman sukulaisissa käydään koska sukulaiset ovat osittain yhteisiä. kun ovat serkuksia.

Esim. maissa, joissa mennään yleisesti serkun kanssa naimisiin on pahoja geneettisiä sairauksia. Ei se, että sinä saat serkkusi kanssa lapsen, mutta mieti, että teidän lasten lapset menee keskenään naimisiin ja heidän lapsen lapsensa. Siinä geenit on kyllä aika supussa kun ulkoa päin ei tule ketään. Ja kun tämä jatkuu ja jatkuu...

Kertoo aika paljon ap:n päänliikkeistä..

Sukulaisten välinen seksi on RIKOS!!!!

" Sitten mä herätin sen suihinotolla (jessus miten iso sillä muuten on!)."









:D:D:D:D

isoa mulkkua suuhun.

Käyppä aina välillä kertomassa väliaikakuulumisia.

hää

1. Hiiop

2. Uppista

serkku tms kaukaisempi sukulainen on naimisissa serkkunsa kanssa

Lopetin koulun kesken ja muutin J:n luo asumaan ja odottamaan pikkuista, olen ottanut pientä siivoustyötä vastaan niin saan ehkä paremman äityspäivärahan jos ehdin olla puoli vuotta töissä. Pahoinvoinnit alkaa olla takana päin.



J:n vanhemmat otti yllättävän hyvin: isä totesi että no voishan ne asiat huonomminkin olla, kuten niin että poika ois homo ja toivotti tervetulleeksi perheeseen. Täti oli taas ensiksi hieman kauhuissaan siitä ettei lapselle tule mitään " kun lähisukua ollaan" ja sen on ollu vaikea pitää mua nyt miniänä, kun on siskontyttönä tottunut pitämään.



Mun äiti sanoi että no, kunnon poikahan se J on, mutta koulun lopettamisesta se on ollut käärmeissään ja siitä, että näin nuorena " piti jo aloittaa" . Isällä taas on ollu tosi vaikeaa suhtautua, kun se pitää mua vielä pikkutyttönään.



Muuten täällä kylällä kuiskitaan ja taidetaan juoruta, mutta kukaan ei ole meille päin naamaa tullu sanomaan, kun ollaan käyty yhessä esim. kaupassa. Olen ehdottanut J:lle että muutettaisiin läheiseen kaupunkiin muttei se lämpene kun täällä on sen työt. En vain tajua mitä täällä on mulle sitten kun joskus menen taas töihin/opiskelemaan: en mä halua siivoojaksi jäädä. Enkä mä itse tänne ajatellut todellakaan jäädä. Muutenkin J on alkanu välillä tuntua ärsyttävän ehdottomalta joissakin asioissa: esim. siisteydessä on pedanttinen ja suuttuu jos olen jättänyt kamat levälleen kun se tulee töistä. Ja kun mä olen vähän tällainen suurpiirteinen taiteilijaluonne...

Mut sitten se on kauhean huolehtivainen musta ja vauvasta.



Vauvaa molemmat odotetaan kovasti. Häitä on suunniteltu kesäkuulle.



Se mua vähän painaa että tännekö mun pitää nyt jäädä ja tässä elämäni viettää, tätäkö se kohtalo oli varannut mun varalle, kun kaikkia suunnitelmia mulla oli ...taiteisiin ym. liittyen.

Itse haluan vain sanoa olematta liian negatiivinen, että aika nopeasti toimitte, kun kaikki on kuitenkin alkuhuumassa ihanaa...seksi ym. Olisin odottanut vähän aikaa kyllä erillään että miltä suhde tuntuu. Vuoden päästä voi tuntua vaikka suurelta virheeltä. Toisaalta sukulaisuus voi pitää yhdessä kauankin tai ainakin olla syynä sopuisaan eroon myöhemmin.

Voi olla aika jännä kertoa vanhemmille:))

Lapsesta huolimatta sinulla on vielä paljon aikaa toteuttaa unelmiasi. Ei perhe ole mikään este itsensä kehittämiselle. Jokaisen pitää vähän joustaa ja mukautua ja jonain päivänä elämä on helpompaa:)