Mitä ajattelet akateemisesta uraäidistä joka saa lapset 36- ja 39-vuotiaana?

Kyllähän siinä nuoren omat nuoret vanhemmat nyt postiivisesti erottuu, älkää nyt viitsikö loukkaantua noin kauheasti.

Edelleen: minä EN IKINÄ voisi olla kateellinen siitä, että joku menee pilaamaan elämänsä ja hankkiutuu äidiksi jotain 20-vuotiaana. Uskokaa tai älkää, mutta kyllä minua ihan aidosti tällaiset ihmiset säälittää. Pitäkää sitten lapsellisena tai mitä, mutta minusta siinä ei ole mitään ihanaa, että on jo jotain 21-vuotiaana äiti. En todellakaan siitä loukkaannu jos jollain itseni ikäisellä 37-vuotiaana on 18-vuotias lapsi, ja itselläni 18-vuotias lapsi on vasta kun olen 54-vuotias. Minusta olisi tosi noloa jos minulla jo tämänikäisenä olisi aikuinen lapsi, en osaa kuvitellakaan!

Mutta onneksi on vasta yksivuotias :)

akateemiset naiset tekevät ensimmäisiä lapsiaan ihan tyypillisesti reilusti yli kolmekymppisinä. En tunne yhtään alla kolmekymppistä akateemista äitiä. Heitä tietysti on , mutta itse en tunne yhtään.

Kun valmistuu 27 vuotiaana, haluaa maksaa hieman opintolaina pois ja vakiinnuttaa osaamisensa työmarkkinoilla, ennen äitiyslomaa.

Akateemiset tehtävätkin ovat usein sellaisia, että 3 vuodessa ei vielä kasva erityiseksi ammattilaiseksi, vaan se vaatiin 3-5 vuotta.

... DI, lapset 28/29/31 v

Näiden seurauksena esim 37 vuotias ensisynnyttäjä on vielä ihan normaaleissa raameissa, vaikka hieman iäkkäämpi onkin.

Itse synnytin jo 32 vuotiaana.

vaan vinkuu hyväksyntää. Mun empiirinen tutkimus kertoo, että suurin osa näistä alla 21- vuotiasta äideistä, jotka tunnen, ovat hankkiutuneet raskaaksi vain tunteakseen itsensä aikuiseksi. Ja se on erittäin säälittävää.Todellakin, ei mitään kadehdittavaa. Kuvitellaan, että se äitiys on jotain niin suurta, ja kuitenkin mukulat on hoitamatta, onneksi niillä on sentään hienot nimet.

Ihan oikeesti, lopettakaa toi arvostelu!!! Jokainen tekee niinkuin haluaa.

että on posottanut opinnot läpi ehtimättä hankkia yhtään alan työkokemusta tai tajuamatta juurikaan yhtikäs mitään.

myös ne nuoret äidit. Olet aika säälittävä.

vaan vinkuu hyväksyntää. Mun empiirinen tutkimus kertoo, että suurin osa näistä alla 21- vuotiasta äideistä, jotka tunnen, ovat hankkiutuneet raskaaksi vain tunteakseen itsensä aikuiseksi. Ja se on erittäin säälittävää.Todellakin, ei mitään kadehdittavaa. Kuvitellaan, että se äitiys on jotain niin suurta, ja kuitenkin mukulat on hoitamatta, onneksi niillä on sentään hienot nimet.

Ihan oikeesti, lopettakaa toi arvostelu!!! Jokainen tekee niinkuin haluaa.

Oikeasti aika noloa kanssaihmisille, kun eivät erota että onko se äiti vai mummo kyseessä. Nuoret äiditkin timmeine vartaloineen ehkä pikkuisen säälii sinua ohi mennessään, mutta et varmaan omassa täydellisyyden luulossasi edes huomaa sitä .-)

Kyllähän siinä nuoren omat nuoret vanhemmat nyt postiivisesti erottuu, älkää nyt viitsikö loukkaantua noin kauheasti.

Edelleen: minä EN IKINÄ voisi olla kateellinen siitä, että joku menee pilaamaan elämänsä ja hankkiutuu äidiksi jotain 20-vuotiaana. Uskokaa tai älkää, mutta kyllä minua ihan aidosti tällaiset ihmiset säälittää. Pitäkää sitten lapsellisena tai mitä, mutta minusta siinä ei ole mitään ihanaa, että on jo jotain 21-vuotiaana äiti. En todellakaan siitä loukkaannu jos jollain itseni ikäisellä 37-vuotiaana on 18-vuotias lapsi, ja itselläni 18-vuotias lapsi on vasta kun olen 54-vuotias. Minusta olisi tosi noloa jos minulla jo tämänikäisenä olisi aikuinen lapsi, en osaa kuvitellakaan!

Mutta onneksi on vasta yksivuotias :)

Tämä hämmentävä ja enimmäkseen alentava keskustelu viestii ainakin siitä, ettei nuorella vanhemmalla välttämättä ole elämänkokemuksen tuomaa sivistystä ja järkeä.



Äidiksi tuleminen on aina ihme, ja kuka määrittelee oikean iän tulla äidiksi?



Toivoa sopii, että vanhemmiksi tulevat sellaiset, jotka jaksavat hoitaa lastaan. On todettu nykymiesten rapakunto armeijassa, ja moni nuori aikuinen on huonossa fyysisessä kunnossa. Useilla nuorilla vanhemmilla on lisäksi ongelmia kasvatuksessa.



Silti moni nuori aikuinen pärjää isänä ja äitinä.



T. äiti 39 vuotta, yliopistossa 30-35 -vuotiaana, esikoinen s. 1993, toinen s. 2003, ja LA 2009. Gradun kirjoitin toisen lapsen odotusaikana.

jota rakastaa enemmän kuin mitään koko maailmassa. Onnea vaan sinulle sinne mustavalkoiseen maailmaasi.

Kyllähän siinä nuoren omat nuoret vanhemmat nyt postiivisesti erottuu, älkää nyt viitsikö loukkaantua noin kauheasti.

Edelleen: minä EN IKINÄ voisi olla kateellinen siitä, että joku menee pilaamaan elämänsä ja hankkiutuu äidiksi jotain 20-vuotiaana. Uskokaa tai älkää, mutta kyllä minua ihan aidosti tällaiset ihmiset säälittää. Pitäkää sitten lapsellisena tai mitä, mutta minusta siinä ei ole mitään ihanaa, että on jo jotain 21-vuotiaana äiti. En todellakaan siitä loukkaannu jos jollain itseni ikäisellä 37-vuotiaana on 18-vuotias lapsi, ja itselläni 18-vuotias lapsi on vasta kun olen 54-vuotias. Minusta olisi tosi noloa jos minulla jo tämänikäisenä olisi aikuinen lapsi, en osaa kuvitellakaan!

Mutta onneksi on vasta yksivuotias :)

ovatkohan yrittäneet pitkäänkin ennen ensimmäistä tärppiä. Sellainen saattaisi ehkä käydä mielessä. Muuten en välttämättä ajattelisi sen kummempia, lopputuloksella ei ole kauheasti eroa =)

myös ne nuoret äidit. Olet aika säälittävä.

i]

lopettamista ja kuitenkin mollaat itse nuoria äitejä minkä kerkeät. Yritä sinä itse vain nyt tulla toimeen niiden vanhuuden vaivojesi kanssa, on ihan luonnollista ettei raskaudesta enää palaudu mummoäitinä samalla tavalla kuin nuorena ja paikat jää vähän roikkumaan, koita kestää....

yrittää mollata nuoria äitejä koska ovat kateellisia. Pahannäköistä, kun välillä näkee kaupungilla naisia joista ei oikeasti ota selvää ovatko äitejä vai mummoja lapsilleen. Taitaa olla seksielämäkin ohi näillä kurpilla ja miehet lähteneet nuorempien matkaan.

Ja vielä loistavampaa, että hän myös arvostaa äitiyttä. Kuulostaa fiksulta ihmiseltä. Ja hän on ensin tehnyt uraa ja sen jälkeen tekee lapset. Onnekas, että sai kaksi lasta.

ämmänrämääkin luonto siunannut lapsilla.

eikä luule, että lapsi on joku projekti ja että sen kanssa kaikki sujuu kuten suunnittelee. Monille iäkkäämmille äitiys on tosi vaikeaa, ja niille isille isyys suurta välineurheilua. Toivon vilpittömästi kaikille (lähes) keski-ikäisille pikkulasten vanhemmille enemmän hermoja ja luottamusta tavallisen, tylsän arjen myönteisyyteen.

tai J Lo´ta.

Luuletteko oikeesti sen oloisia naisia (ovat melkein 40v molemmat) mummoiksi?

Hankkikaa lasit!

Ei se nuoruus ole mikään tae siitä, että on hoikka ja kaunis ja upea. Nykynuorissa on enemmän läskejä kuin koskaan. Ja varmaan aika moni teiniäiti on myös ruma läskiäiti. Ei nuori todellakaan ole synonyymi kauniin ja hyvännäköisen kanssa...

eikä luule, että lapsi on joku projekti ja että sen kanssa kaikki sujuu kuten suunnittelee. Monille iäkkäämmille äitiys on tosi vaikeaa, ja niille isille isyys suurta välineurheilua. Toivon vilpittömästi kaikille (lähes) keski-ikäisille pikkulasten vanhemmille enemmän hermoja ja luottamusta tavallisen, tylsän arjen myönteisyyteen.

Mistähän tieteellisestä tutkimuksesta tämä faktarimpsu on peräisin? Demin lukijan palstalta?

Anteeksi vaan, mutta itselläni on ollut tasan kaksi alle 25vuotiaana äidiksi tullutta kaveria ja heitä yhdisti muuan outo seikka: molemmilla oli kauhea hinku päästä ainakin kerran, pari kuussa ulos bilettämään.

Siis MIKSI? Sen sijaan 30+ ikäisenä äidiksi tulleista en tiedä ainuttakaan joka olisi pyytänyt jo alle yksivuotiaalle lastenvahtia, että itse pääsee baariin. Parikymppisille äideille taas tuntuu olevan ihan must, että niitä kaveritakin näkee. Kun on nuori ja jaksaa...

Jaksaisivat sitä äitiyttäkin, itseäni ainakin ärsytti aina vastata niiden kavereiden puheluihin kun tiesi mitä sieltä kysyivät: pääsetkö lapsenvahdiksi?

Mietin aina että miksi niitä lapsia sitten oli tehtävä kerran menojalka vielä vipattaa niin usein.