Mitä ajattelet akateemisesta uraäidistä joka saa lapset 36- ja 39-vuotiaana?

Olin 28, kun esikoinen syntyi, 35, kun keskimmäinen ja 38, kun kuopus. Ja mulla on ylempi korkeakoulututkinto, joskaan en varsinaisesti taida olla uraäiti, käyn kyllä työssä.



Mitä mun nyt pitäisi itsestäni ajatella? Ehkä luen muiden vastauksia.

Toivottavasti elää ja jaksaa silloin kun mahdolliset lapsenlapset on maailmassa.

Sain lapseni 36- ja 38-vuotiaana.

että kaikki yli 35-vuotiaana lapsen saavat ovat "uraäitejä"?

Tiedän vain kaksi naista, jotka ovat saaneet lapsen yli 40-vuotiaina, ja molemmat ovat työttömiä olleet ikänsä - ja aiemmin tulleet äideiksi myös jo hädintuskin parikymppisinä.

Kyllä ne työttömät ja pienituloisetkin saa lapsia nelikymppisenä, itseasiassa voivatpa vielä saada sekä vanhoina että nuorina!

Nämäkin molemmat ovat sekä teiniäitejä että mummoäitejä - ei siis mikään toisiaan poissulkeva vaihtoehto, mikä tosi usein tällä palstalla tuppaa unohtumaan.

Äidistäni tuli mummo 39 vuotiaana...

että tämä kertoo enemmän äidistäsi ja sinusta (tai kuka hänestä nyt mummon teki) kuin niistä jotka saavat esim esikoisensa tuon ikäisenä...

Kyllä varmasti voi tulla mummoksi vaikka jo 28-vuotiaana jos itse saa lapsen teininä ja tytär tekee saman perässä. Joten käytännössä kaikki yli 26-vuotiaat jo ovat mummoäitejä, koska kyllä jo 13-vuotias voi hyvin saada lapsen.

teiniäitinä...

Minun tuntemistani akateemisista äideistä taas tällä hetkellä vaan 4 on saanut lapset yli kolmekymppisinä, 10 taas alle. No, nämä lukusuhteet voi vielä muuttua.

akateemiset naiset tekevät ensimmäisiä lapsiaan ihan tyypillisesti reilusti yli kolmekymppisinä. En tunne yhtään alla kolmekymppistä akateemista äitiä. Heitä tietysti on , mutta itse en tunne yhtään.

Kun valmistuu 27 vuotiaana, haluaa maksaa hieman opintolaina pois ja vakiinnuttaa osaamisensa työmarkkinoilla, ennen äitiyslomaa.

Akateemiset tehtävätkin ovat usein sellaisia, että 3 vuodessa ei vielä kasva erityiseksi ammattilaiseksi, vaan se vaatiin 3-5 vuotta.

Näiden seurauksena esim 37 vuotias ensisynnyttäjä on vielä ihan normaaleissa raameissa, vaikka hieman iäkkäämpi onkin.

Itse synnytin jo 32 vuotiaana.

Olisi ihan kamalaa olla mummo tässä iässä. Ihan kuin odottelisi eläkepäiviä ja varaisi hautapaikkaa...



t.37 v

että akateemisia koulutetaan yli tarpeen ja varsinkin akateemisten naisten työnäkymät ovat varsin ankeat.



Eli tehdään lapsia, kun ei muutakaan ole.

Ainakaan pk-seudulla, koulutetuissa piireissä. Jossain perähikiällä voi tietysti olla eri meininki, mene ja tiedä.

Opintoja ja väitöskirjoja väännetään, kun ei muuta ole.

kesken opiskelujen/väitöskirjan, pari teki kun olivat jo töissä (opettajia).

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että akateemisia koulutetaan liikaa.

että akateemisia koulutetaan yli tarpeen ja varsinkin akateemisten naisten työnäkymät ovat varsin ankeat.

Eli tehdään lapsia, kun ei muutakaan ole.

ei ole sattunut väriliiduista sitä kaikkein kirkkainta väriä ;)

En oikein tajua tätä pointtia ja itse asiassa aika lailla ärsyttääkin. Kaikilla kun ei elämä mene niin, että se elämänkumppani löytyy parikymppisenä. Itse odotan esikoistani nyt 38-vuotiaana ja toinenkin aiotaan tehdä jos luoja suo. Tuleeko minusta jotenkin huonompi äiti kuin jostakin parikymppisestä?

väännetä ihan sen opiskelun/ tutkinnon takia...



Jatko-opiskelun toki jotkut valitsevat huonon työllisyystilanteen takia.

nolotti penskana koulussa, kun ikiä kyseltiin ja meijän iskä oli ihan kamalan vanha.. jos olisin aloittanut lisääntymisen 20v myöhemmin 37-vuotiaana, ois voinu olla, ettei isäni olisi lapsenlapsiaan tavannut, nyt jaksaa 60-vuotiaana touhuta paljon lasten kanssa (vaikka sehän nyt ei ole isovanhemmalta mikään vaade), nauttii kun saa olla aktiivinen osa lastenlasten elämää.



mutta jokainen tavallaan, eihän kaikki lapset nolostu vanhemmistaan... :)

Meidän lapset on yksityiskoulussa ja koko lailla kaikilla on "vanhat vanhemmat".

En ole ainakaan vielä kokenut olevani mikään "mummoäiti" kun haen kuopustani päiväkodista... toki monet samanikäisten vanhemmat ovat nuorempia kuin minä, mutta heillä on yleensä vasta yksi lapsi.



Mun tuttavapiirissä (kai me sitten ollaan akateemisia...) olen itse asiassa saanut esikoiseni nuorempana kuin moni muu. Useimmilla mun ikäisillä on mun kanssa suurin piirtein samanikäiset lapset.



Oikeasti mua ei kiinnosta, mitä joku mun ratkaisuista ajattelee. Tää nyt vain meni näin, eikä yhtään harmita.

olisin lasten mielestä kuinka nolo tahansa. Olen saanut heidät 29-, 32- ja 36-vuotiaana. Luulen, että he viimeistään aikuisina he osaavat kuitenkin arvostaa sitä, että saivat kasvaa kahden vanhemman perheessä kivalla alueella, harrastaa maksullisia harrastuksia mielensä mukaan, matkustaa talvi- ja aurinkolomille jne. Enkä ihan vakavissani kyllä usko, että Baywatch-baben näköinen 32-vuotias äiti olisi kuitenkaan esim. yläasteella olevan mielestä nii-iin paljon parempi äiti ;-)

Välillä kauhistelee miten kavereiden vanhemmat ovat niin mummoja :-) Poika tehty siis 18-vuotiaana. Olemme siitä huolimatta käyneet koulumme, valmistuneet ammatteihin, ostaneet omistusasunnon kallilla pääkaupunkiseudulla ja saaneet hyvät työpaikat. Esikoinen kirjoitti ylioppilaaksi viime keväänä ja aloittu opiskelun kauppakorkeakoulussa. Eli hyvin on meillä mennyt, teinivanhemmuudesta huolimatta.

Joten ei se vanhemmuus ole pelkästään iästä kiinni, nuoret vanhemmat voivat onnistua siinä missä vanhemmatkin. Enemmä'nkin se on persoonasta kiinni.

olisin lasten mielestä kuinka nolo tahansa. Olen saanut heidät 29-, 32- ja 36-vuotiaana. Luulen, että he viimeistään aikuisina he osaavat kuitenkin arvostaa sitä, että saivat kasvaa kahden vanhemman perheessä kivalla alueella, harrastaa maksullisia harrastuksia mielensä mukaan, matkustaa talvi- ja aurinkolomille jne. Enkä ihan vakavissani kyllä usko, että Baywatch-baben näköinen 32-vuotias äiti olisi kuitenkaan esim. yläasteella olevan mielestä nii-iin paljon parempi äiti ;-)