Mitä ajattelet akateemisesta uraäidistä joka saa lapset 36- ja 39-vuotiaana?

eli miten olet siis menestynyt?

... ja useimmat työkaverini ym. tuttavani.



Esikoisen sain 35-vuotiaana ja ennen kuopuksen syntymää täytän 41. Todellakaan omalla kohdallani ei ole kyse siitä, että "hyvä että vielä tässä iässä tärppäsi", vaan raskaaksi tuleminen oli erittäin helppoa.

mutta ei se mitään. Tällä palstalla kun teitä sairaita, kateellisia hanhia riittää, niin ei kannata aina edes yrittää ymmärtää. Että onnea vaan sinunkin elämääsi. 46

eli miten olet siis menestynyt?

Me ollaan silti tyytyväisiä näin :) Eikä mua yhtään haittaa, vaikka joku 18-vuotias pitäisi mua mummoäitini, ihan vapaasti vaan ;). Mulla ei kyllä olisi ollut valmiutta 18-vuotiaana lukiolaisena tulla äidiksi, mutta hyvä, jos sulla on ollut.

T: Se edellinen kirjoittaja

Välillä kauhistelee miten kavereiden vanhemmat ovat niin mummoja :-) Poika tehty siis 18-vuotiaana. Olemme siitä huolimatta käyneet koulumme, valmistuneet ammatteihin, ostaneet omistusasunnon kallilla pääkaupunkiseudulla ja saaneet hyvät työpaikat. Esikoinen kirjoitti ylioppilaaksi viime keväänä ja aloittu opiskelun kauppakorkeakoulussa. Eli hyvin on meillä mennyt, teinivanhemmuudesta huolimatta.

Joten ei se vanhemmuus ole pelkästään iästä kiinni, nuoret vanhemmat voivat onnistua siinä missä vanhemmatkin. Enemmä'nkin se on persoonasta kiinni.

olisin lasten mielestä kuinka nolo tahansa. Olen saanut heidät 29-, 32- ja 36-vuotiaana. Luulen, että he viimeistään aikuisina he osaavat kuitenkin arvostaa sitä, että saivat kasvaa kahden vanhemman perheessä kivalla alueella, harrastaa maksullisia harrastuksia mielensä mukaan, matkustaa talvi- ja aurinkolomille jne. Enkä ihan vakavissani kyllä usko, että Baywatch-baben näköinen 32-vuotias äiti olisi kuitenkaan esim. yläasteella olevan mielestä nii-iin paljon parempi äiti ;-)

vanhat ryppyiset akat työntää rattaita joka paikassa. Välillä onneksi näkee nuoriakin äitejä, kyllä se vaan on niin paljon terveemmän näköistä,

Oikeesti jos ylpeilet sillä, että olet saanut aikaan koppavan ja ikäistään lapsellisemman puusilmäisen yliopisto-opiskelijan, niin onneksi olkoon vaan.

ikäistensä seurassa, elämä hymyilee. Vaikka kuinka laittaisitte näitä myrkkyä tihkuvia viestejänne, ei se sitä tosiasiaa miksikään muuta. Elämä on ihanaa, olemme onnellisia eikä sitä voi pilata ilkeinkään av-mamma, anteeksi nyt vain kuin vien teiltä sen ilon :-) 46

Oikeesti jos ylpeilet sillä, että olet saanut aikaan koppavan ja ikäistään lapsellisemman puusilmäisen yliopisto-opiskelijan, niin onneksi olkoon vaan.

Ainoastaan tukeneet ja kannustaneet ja se on selvästi tuottanut hedelmää :-) 54

37-vuotiaana korkeakouluopiskelijan äitinä roikut täällä Vauvalla? ;)))

Ainoastaan tukeneet ja kannustaneet ja se on selvästi tuottanut hedelmää :-) 54

37-vuotiaana korkeakouluopiskelijan äitinä roikut täällä Vauvalla? ;)))

Ainoastaan tukeneet ja kannustaneet ja se on selvästi tuottanut hedelmää :-) 54

lapsia olisi hyvä kasvattaa kunnioittamaan kaikkia ihmisiä ulkonäöstä ja iästä riippumatta? Siis myös niitä luokkakavereiden 50-vuotiaita mummoäitejä

että av on näille teiniäideille AINOA paikka missä he voivat tuntea olevansa parempia kuin verrokkiryhmänsä, eli tässä tapauksessa äidit.

Koska se heidän toinen verrokkiryhmänsä, lapseton kaveripiiri, ei kyllä tasan tarkkaan kadehdi sitä, että joku saa lapsen 18-vuotiaana!

Itselläni oli kaveri joka tuli äidiksi 19-vuotiaana ja vaikka miten oli naimisissa, niin ei kyllä yksikään samanikäinen kaveri häntä kadehtinut. Päinvastoin. Vähän ressukkana pidettiin, kun ei osannut paremmin suojautua...

Joten sen takia nuoret mammat tulevat tänne toisia vanhempia äitejä haukkumaan - koska itse eivät saa kavereiltaan kehua siitä, että ovat nuoria äitejä. Ei tietenkään, kuka sellaista nyt ihannoisi? Paitsi nämä nuoret äidit itse.

olivat 18v ja 19v kun synnyin ja kyllä minä niitä vaan häpesin, kun olin teini.

Ja itse kun olin kauppiksessa, siellä oli samalla luokalla opiskelija joka oli 24v ja mielestäni oli tooosi vanha! Olin 19v itse.

Outoa jos joku 18v pitää yli kolmikymppistä nuorena, itse ainakin tuon ikäisenä ajattelin, että kaikki yli 21-vuotiaat on ihan kalkkis-vanhoja.

Kyllähän siinä nuoren omat nuoret vanhemmat nyt postiivisesti erottuu, älkää nyt viitsikö loukkaantua noin kauheasti.

Tiedän itse asiassa monia nuoria äitejä, jotka ovat onnellisia eikä yhtään säälittäviä. Päin vastoin hellyttäviä nuorine kasvoineen yhdistettynä äidillistyyteen. Ja kaveripiirikin on pysynyt mukana ja tukenut. Aika "kivoja" kavereita sinulla, mutta ei kai voi enempää heiltä odotaakaan jos sinun kavereitasi ovat.

että av on näille teiniäideille AINOA paikka missä he voivat tuntea olevansa parempia kuin verrokkiryhmänsä, eli tässä tapauksessa äidit.

Koska se heidän toinen verrokkiryhmänsä, lapseton kaveripiiri, ei kyllä tasan tarkkaan kadehdi sitä, että joku saa lapsen 18-vuotiaana!

Itselläni oli kaveri joka tuli äidiksi 19-vuotiaana ja vaikka miten oli naimisissa, niin ei kyllä yksikään samanikäinen kaveri häntä kadehtinut. Päinvastoin. Vähän ressukkana pidettiin, kun ei osannut paremmin suojautua...

Joten sen takia nuoret mammat tulevat tänne toisia vanhempia äitejä haukkumaan - koska itse eivät saa kavereiltaan kehua siitä, että ovat nuoria äitejä. Ei tietenkään, kuka sellaista nyt ihannoisi? Paitsi nämä nuoret äidit itse.

Ensimmäiset ajatukset:



-Voi, aika mukavaa perustaa perhe kun tulotilanne on vakaa (ollut jo hyvän aikaa). Elämä paljon paljon helpompaa monessa mielessä kuin epävakaassa taloudellisessa tilanteessa.



-Vanhemmat ovat kyllä aika vanhoja sitten kun oma lapset ovat aikuisia. Näkevätkö he lapsenlapsiaan? Onko heidän lapsillaan sitten aikanaan hoidettavana sekä omat lapset että iäkkäät vanhemmat?



Aika neutraalit ajatukset on. Toisille passaa perheen perustaminen nuorena, toisille vanhempana, toisille ei perhe ole koskaan hyvä ajatus ja toisille on ihan sama milloin, mutta kunhan se perhe joskus on.

josta voisin sanoa noin kuin tuo yksi parikymppisestään.



Siis olen tyytyväinen, että pärjää eskarissa ja on suosittu samanikäisten parissa.



Oikeasti parikymppisestä toivoisi voivan käyttää vähän kypsempiä kuvailuja... Että on löytänyt oman alansa, on aikuistunut, on tasapainoinen, on viisas, on sinut itsensä kanssa, on löytänyt rinnalleen jonkun jne.

josta voisin sanoa noin kuin tuo yksi parikymppisestään.

Siis olen tyytyväinen, että pärjää eskarissa ja on suosittu samanikäisten parissa.

Oikeasti parikymppisestä toivoisi voivan käyttää vähän kypsempiä kuvailuja... Että on löytänyt oman alansa, on aikuistunut, on tasapainoinen, on viisas, on sinut itsensä kanssa, on löytänyt rinnalleen jonkun jne.

Ja vaikkei ihan noin niin nyt sentään jotain kehitystä toivoisi tulevan 15 VUODESSA.

äiti on 18 vee lapsen syntyessä? Me muut voidaan sitten varmaan vetää itsemme jojoon saman tien.

ikäistensä seurassa, elämä hymyilee. Vaikka kuinka laittaisitte näitä myrkkyä tihkuvia viestejänne, ei se sitä tosiasiaa miksikään muuta. Elämä on ihanaa, olemme onnellisia eikä sitä voi pilata ilkeinkään av-mamma, anteeksi nyt vain kuin vien teiltä sen ilon :-) 46

Oikeesti jos ylpeilet sillä, että olet saanut aikaan koppavan ja ikäistään lapsellisemman puusilmäisen yliopisto-opiskelijan, niin onneksi olkoon vaan.