Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ajattelet akateemisesta uraäidistä joka saa lapset 36- ja 39-vuotiaana?
Kommentit (77)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että heräsi tekemään lapset kuitenkin eikä ura vienyt kokonaan mennessään.
Ihan hyvä aikahan tuo on saada lapsia.
Mikä siinä, jos elämä on mennyt näin.
t. akateeminen äiti, joka on saanut lapset 29-, 31-, 36- ja 38-vuotiaana
Että on tainnut löytää miehen vasta myöhemmällä iällä...
Että tulee ehkä mummoksi vasta vanhana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sitten ei ole alunperin halunnut lapsia, mutta mieli muuttui iän kasvaessa.
Onko tää jotenkin vihjaileva kysymys? Pitääkö mulla olla mielipide kaikesta?
EI KUULU MULLE!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tää jotenkin vihjaileva kysymys? Pitääkö mulla olla mielipide kaikesta?
EI KUULU MULLE!
Just niin! Ei se mille kuulu! Mutta ajattelisin, että tuo joko on päättänyt suhteellisen myöhään haluavansa sittenkin lapsia tai että tuo on yrittänyt saada monta vuotta lapsia, ja kun ei ole saanut, on satsannut uraansa. Tai ehkä olisi satsannut, vaikka olisi saanutkin, EI KUULU MULLE!
en mitään ihmeellistä ajattele, ehkäpä "hyvä että on tärpännyt tuossa iässä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan ikäloppuja, itseä ainakin aikoinaan hävetti vaikka mut oli tehty kolmekymppisenä. Ja sitten ajattelen että saa poika olla onnellinen siitä että sillä on vanhempana minä nelikymppisenä eikä minä kakskymppisenä.
Ai niin mutta siitä uraäidistä ajattelen ihan positiivisesti ;)
Ei vaan, mun hyvä ystävä sai lapsensa 36 ja 38-vuotiaana, on nyt 41. Itse täytin just 30, ja mullakin on 3 lasta. En keksi millään mitä mun pitäisi ajatella josnkun toisen lapsensaanti-iästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellinen hänen puolestaan, ettei lasten saanti mennyt liian myöhään, että se onnistui vielä. Olen ehkä hieman kateellinenkin. ;) Ei vaan, olen onnellinen omaan elämääni ja toivon että muutkin ovat, miten ikinä ovatkin valinneet elävänsä.
akateemiset naiset tekevät ensimmäisiä lapsiaan ihan tyypillisesti reilusti yli kolmekymppisinä. En tunne yhtään alla kolmekymppistä akateemista äitiä. Heitä tietysti on , mutta itse en tunne yhtään.
Kun valmistuu 27 vuotiaana, haluaa maksaa hieman opintolaina pois ja vakiinnuttaa osaamisensa työmarkkinoilla, ennen äitiyslomaa.
Akateemiset tehtävätkin ovat usein sellaisia, että 3 vuodessa ei vielä kasva erityiseksi ammattilaiseksi, vaan se vaatiin 3-5 vuotta.
Näiden seurauksena esim 37 vuotias ensisynnyttäjä on vielä ihan normaaleissa raameissa, vaikka hieman iäkkäämpi onkin.
Itse synnytin jo 32 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä mieltä olet 39-vuotiaasta ensisynnyttäjä uraäidistä, jolla yritystä kahden eri miehen kanssa 23-vuotiaasta? Takana 10 keskenmenoa, 2 kuolleena syntynyttä vauvaa, 5 keinohedelmöitystä ja vuosien hormonihoidot. Toivon oikein, että sanot minun olevan sopimaton äidiksi, kun tällä hetkellä hoidan kotona kahta ihanaa hoidoilla aikaansaatua ja keisarinleikattua ihanaa olentoa. (ps ura tuli siinä sivussa, kun lasta ei kuulunut, melkein voisi surutyöksi sanoa).
Ei elämä lopu 40: senä. Ihan jees. Itse olen saanut lapseni 30 v ja yli, mutta voisin kuvitella ehkä vielä tekeväni yhden, mikäli siltä tuntuu.
Alue: Aihe vapaa
Jokainen tavallaan.