Millainen on ollut elämäsi pahin krapula?

Aloitus on vuosia vanha eikä ap. koskaan päivittänyt tilannetta.

Mielestäni se, että ap:n miesystävän oireet pahenivat ajan myötä eivätkä helpottaneet, kuulostaa huolestuttavalta ja saisi minut epäilemään, että kyseessä on jokin muu ongelma kuin krapula / vieroitusoireisto, joka vain on sattumalta alkanut samaan aikaan krapulan kanssa.

Ap. kirjoitti: "Oksensikin pari päivää. Nyt kuulemma pyörryttää koko ajan, erityisesti kun kääntää päätään ja sydän muljahtelee."

Minulla oli MS-taudin pahenemisvaiheessa tuollainen oire.

Up

1) Absolut-vodka tyhjään vatsaan. Värilliset unet ja koko seuraava päivä vaakatasossa. Ripuli, oksennus. 

2) Olut ja Baileys-likööri. Edelleenkään en pysty syömään banaania ja meetwurstia, jotka oksensin kaaressa. Elämä palasi seuraavana päivänä neljän, viiden aikoihin. 

3) Kotitekoinen viini. Kaatuilin! Seuraavana päivänä luulin kuolevani. Sitten HK-sinistä kehoon, ja iltaan mennessä olin jo elossa. 

4) Tyhjään vatsaan valkoviiniä, rommikolaa, aperol sprizt, gt,  helteellä. Takana muuttorehkiminen, ja hiilihydraattien välttely. Tärisin vieläkin seuraavan päivän illalla.

Aina pahimmat krapulat (ja humalatilat) ovat liittyneet syömättömyyteen. Nigella Lawsonia ajatellen: tankkaa hiilihydraatteja runsaasti, jos ryyppäät. Ja juo vettä helteellä!

En viiti ex-ammattilaisena tähän ketjuun kirjoitaa.

Hieman eri luokkaa darrat jos tintannu 24/7    kuukauden-pari  yhtä soittoa.

Toki välikuolemia jokapäivä,vaan ainaku silmät aukee niin aukee pulloki.

En suosittele kokeilemaan.

Ap: kaverin puolesta kyselen....-

Mutta itse oon luullu kuolevani vähemmästä. On ollu koko päivän oksentamista, rutmihäiriötä, yleistä heikkoutta, ja iän kanssa se kun on vielä krapulapäivän jälkeen pari pv ei niin hyvässä kunnossa.

En enää dokaa. Valitsen krapulat pois elämästä.

Sillä se lähtee millä se on tullutkin. Muutamia loiventavia seuraavina päivinä hiljalleen himmaten kokonaan pois.

Mä luulin että mun kuuden päivän krapula oli paha. Oksensin 2. krapulapäivän aamuna ja olo oli 6 päivän ajan etova, päänsärkyinen, väsynyt, vatsa kipeä ja morkkis. Liskojen öitä. Mutta joidenkin teiän tarinat on ihan hulluja.

uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu

En juo kovin usein, joten krapulatkin on sitten sen mukaisia. Kaksi on jäänyt mieleen erityisen kammottavina: ensimmäisellä olin istunut iltaa kahden ystäväni kanssa "viiniä siemaillen" - no, pulloja menikin useampi, samoin gin-pullo (tai kaksi), jallua, vodkaa, mietoja, mitä nyt ystävän kaapista sattui löytymään. Muistan katsoneeni kelloa puoliltaöin ja yhtäkkiä se näyttikin jo aamukuutta. Ei mitään käsitystä, mitä tuona aikana on tapahtunut, pelkkiä välähdyksiä vain. Nukahdin ystäväni sänkyyn joskus 8-9 aikoihin aamulla, herätys oli puolenpäivän aikoihin. Avasin silmät, käänsin kylkeä ja tajusin että nyt muuten lentää laatta. Juoksin kylppäriin ja filmi poikki, kuulemani mukaan koomailin kylppärin lattialla kuusi tuntia, oksentelin ja makasin välillä suihkun alla. Muistan yrittäneeni tilata Uberin ainakin viidesti, mutta peruneeni sen joka kerta, koska en yksinkertaisesti kyennyt nousemaan lattialta. Lopulta kahdeksan aikoihin illalla onnistuin raahautumaan kyytiini ja matka sujui kylmässä hiessä oksennusta pidätellen. En tiennyt mihin katsoa, maisemien vilinä aiheutti suunnatonta pahoinvointia ja joka kerta auton jarruttaessa valoihin olin varma, että joko kuolen tai oksennan ja kuolen häpeään. Lopulta jouduin pyytämään kuskia jättämään minut 15min päähän kodistani, sillä oksennus kurkki jo nielusta. Hyppäsin autosta ulos ja yrjösin välittömästi pientareelle. Onneksi oli jo pimeää! Sitten hoipertelin sen vartin kävelymatkan 45 minuutissa ja kotiin päästyäni kaaduin sängylle, huutovollotin ja ilmeisesti nukahdin. Kolmen aikoihin yöllä havahduin nälkään ja söin juustopaketin jääkaapista :D seuraavana aamuna olo oli edelleen heikko, mutta tuntui taivaalliselta ettei enää oksettanut!

Toinen lähtemättömän vaikutuksen tehnyt kankkunen tuli eräiden synttäreiden jälkeen. Olin vasta alkanut tapailemaan kyseistä miestä ja melko hermostunut täysin vieraiden ihmisten keskellä, joten luonnollisesti kallistin kuppia tiuhaan tahtiin. Taas meni joka sorttia viinistä tequilaan ja skumpasta salmarishotteihin. Lähdimme miehen kanssa tämän luokse joskus neljän aikoihin ja heräsin sieltä ennen puoltapäivää siihen, että mies toi minulle aamiaista ja kupposen keittämäänsä cappuccinoa. Kesti hetki orientoitua aikaan ja paikkaan ja sitten iski paniikki, kun tajusin, etten pystynyt pitelemään kahvikuppia käden täristessä niin maan perkeleesti. Läikyttelin kahvia pitkin miekkosen valkoisia pellavalakanoita ja yritin pidätellä oksennusta. Kaiken lisäksi näytin varmasti aivan JÄRKYTTÄVÄLTÄ - meikit pitkin poskia ja tietysti olin kuolannut tyynyn märäksi yön aikana :D ryystin kahvin itkua tihrustaen ja jonkun selityksen varjolla lähdin metroasemaa kohti. Kävellessä tuntui että jalat pettää hetkenä minä hyvänsä ja hoipertelin kadun puolelta toiselle. Raahauduin metroon ja totta kai vastapäätä istahti lapsiperhe, jonka kaikki jäsenet tuijottivat sitä vanhalta viinalta löyhkäävää ihmisraukkaa korkeissa nahkasaappaissa silmät pyöreinä. Heti metron lähdettyä liikkeelle tajusin, että no nyt se oksennus sitten tulee. Yltäpäältä kylmässä hiessä pinnistelin omalle pysäkilleni ja kyyristyin siellä liukuportaiden alle katveeseen yökkimään. Mitään ei LUOJAN KIITOS tullut, joten kasasin itseni ja onnistuin pääsemään bussilla kotiin. Tässä vaiheessa iskikin ihan uskomaton migreeni krapulan päälle ja makasin suihkun lattialla jossain horrostilassa yöhön asti, tasaisin väliajoin oksentaen. Sitten tietysti jatkoin makaamista omassa oksennuksessani. Olin varma että kuolen siihen oloon, meinasi järki lähteä! Yöllä heräsin tukka oksennuksessa, peseydyin täristen, söin hapankorpun ja raahauduin sänkyyn.

Tää viimeisin nro 109on kyllä vahva. Vieläpä sekoiltu ulkomailla, vaikuttaa siltä?

Nuorena otin putkia. Neljä päivää taitaa olla pisin aika. Enkä nyt puhu mistään illalla baariin-meiningistä, vaan ympärivuorokautisesta dokaamisesta joka päättyi sammumiseen ja herättyä uuden huikan ottoon. Krapuloissa pahinta oli ensinnäkin unien menettäminen. Unta ei siis saanut, oli vaan siirtyminen jonkinlaiseen horrokseen, jossa näki hyvin pahoja painajaisia ja säpsähti hereille vähän väliä. Ja todellisuus oli yhtä masentavaa kuin unihorros. Yleensä olin mokannut jotakin; kadottanut lompakkoni, puhelimeni, häpäissyt itseni sanomalla tai tekemällä jotakin tyhmää. Ottanut pikavippejä, tuhlannut ne, ottanut uusia ja nämä sitten tunki mieleen. Ja ne hetket oli pitkiä. Unet pysyi yleensä pois kolmisen vuorokautta, sitten alkoi helpottaa. Päivisin en uskaltanut mennä ulos, koska sain paniikkikohtauksia, olin vainoharhainen että ihmiset tunnistaa ja nauraa, lisäksi käsien vapina esti asioinnin kassalla. Ja tietysti se että rahat oli loppu.

Fyysisistä oireista koin ripuloinnin, veren oksentamisen, sydänoireet eli muljahtelyt ja huimauksen. Pahin oli varmaan jatkuva hikoilu, mikä oli ikään kuin itseinhon fyysinen muoto. Monesti ajattelin että tämän on loputtava, mutta kauan siinä meni ennen kuin pystyi niin tekemään. Tiedän että en ollut missään delikassa oleva kaikkensa menettänyt juoppo, mutta siihen suuntaan olin menossa kovaa vauhtia. 

Sittemmin korjasin elämäni, joten nämä on nyt enää ikäviä muistoja.

Heräsin putkasta. 

Ei mitään rankempaa päihdetaustaa, tai häiriköintiä - ihan vaan sammumis kunnossa  kesäiltana putkaan. Laskin alleni ja oksennukset rinnuksilla yön aikana.. Olin tietty hävittänyt lompakkoni, kotiavaimeni  ja kännykkäni ja työnnettiin ulos maailmaan. 

Hämilläni Espoossa  kysyin nenää syystäkin nyrpistävältä vanhemmalta rouvalta tietä lähimmälle juna-asemalle. 4 km tohon suuntaan, hän vastasi inhoten kaikkea mitä edustan. Näin matkan varrella jonkun pubin, josta kävin rukoilemassa ilmaista soittoa, toivoen vara-avaimen haltijan olevan kotona. Sain myös tuopin, kun selitin tilanteeni.  

Jatkoin matkaani, sitten se tuoppi iskikin taas, joten oli pakko mennä häveten kerrostalopusikkoon ripuloimaan. Silloin alkoi sataa. Rusakko tuli viereeni ihmettelemään toimintaani. 

Muistan ikuisesti muurautuneiseen silmäkulmaani ( kaatunut edellisiltana ) osuneet lähes täydellisen muotoiset makeat sadepisarat, rusakon kysyvän katseen, kerrostalojen himmeän valaistuksen takaa ryhmittäytyvät yksittäiset kasvot tuplaikkunoissaan. 

Krapula tulee, mutta minä määrään päivän.

Nuorena oksensin koko päivän iltamyöhään asti.

Tämähän on perjantaihin mitä parhaiten sopiva ketju! Ei sais tietenkään nauraa, mutta tuo joka kuuli korvissaan haitarimusiikkia päivien jälkeen oli aika hauska -sikäli.

Kesäinen hellepäivä,tarkoitus oli kaverin kanssa juoda kahvit puistossa mutta päädytiinkin hakemaan siiderit. Kello oli 13 aamupäivällä. Olin syönyt vain yhden  palan paahtoleipää. Kun siideri loppui,haimme lisää. Paikalle tuli kaverin tuttu jolla oli rommipullo ja tarjosi siitä. Muistan nauraneeni miten hassulta auringonvalo näytti puiden läpi paistaessaan. Alkoholia,alkoholia,nikotiinia. Ei vettä,ei ruokaa. Filmi poikki. Heräsi kaverin sohvalta ja ensimmäinen ajatus oli: oksennus tulee! Juoksin vessaan ja yökin,turhaan, Joka paikkaa särki ja näin jo mustelmien alut,kaveri kertoi että oli laittanut minut  tarakalle ja taluttanut pyörää ja että olin kolme kertaa tippunut kyydistä.

Sanoin että pitää lähteä ruokkimaan kissa, mieluiten olisin  jäänyt nukkumaan mutta mietin vaan kissaparkaa joka huutaa aamupalaa.Oli kaunis aamu,näki että päivästä tulisi helteinen. Minulla ei jostain syystä ollut aurinkolaseja mukana,vain silmälasit. Hikiset toppi ja farkkusortsit olivat kuin kiinni ihoon liimatut. Päätä särki. Pyörrytti. Olin kaverilla juonut lasilisen mehua ja tiesin että pitäisi syödä jotain jos vain pystyisi. Saavuin kaupungin keskustaan ja kävin automaatilla,kännykkä oli sammunut eikä kaverilla ollut lainata sopivaa laturia  joten en ollut voinut tarkistaa tilin saldoa. Kävin ostamassa Ärrältä sytkän ja kokista,myyjä katseli säälien kun mulla kädet tärisi,hiki valui ja koko keho oli täynnä mustelmia. Ei kuitenkaan kysynyt mitään. Ulkona sytytin tupakan ja silloin se tuli! Oksennus. Ja kuset housuun.Tajusin etten voisi mennä bussiin kusisilla sortseilla joten päätin mennä torin yleisövessaan. Ei hitto,tähän tarvitsee jonkun sovelluksen!  Onneksi vessasta tuli ulos mies joka totesi minua vilkaistuaan että mee vaan sinne. Vessassa haisi kusi ja seinät oli töhritty,sopi täydllisest mielentilaani ja ulkoiseen olemukseeni. Pesin  itseni ja sortsini mutta nyt minulla oli sitten märät housut. Toivoin ettei bussikuski huomaisi mitään.

Kuuma ja heiluva bussi oli sietämätön kokemus,vaikka matka kesti vain 10 min.Silmät eivät meinanneet pysyä auki,oksennus oli koko ajan kurkussa. 

Kotona join vettä suoraan hanasta,ruokin kissan ja ryömin sohvalle. Näin outoja,neonvärisiä unia. Heräsin keskellä yötä hirveään hikeen ja nälkään,varmaan naapurit arvosti kun kahdelta yöllä yksi tonttu menee suihkuun ja sitten paistaa munia..

Asunto kuuma kuin sauna,parvekeremontti eli ollaan tiukasti muovien takana eikä parvekkeelle pääse. Kauhea darra ja kuukautiset! Rämiseva,surkea tuuletin  jonka vieressä alaston ihmisraunio  uikuttaa kohtaloaan. Voimia liiikkumiseen sen verran,etta tampaxsin vaihto ja vettä vessan raanasta.

25 vuotta mennyt enkä tule tuota ikinä unohtamaan. Kaikken darrojen äiti.

Onko näitä lisää? On tässä parisen viikon kosteutta ollunna. Ehkä neljä päivää pidin nollan. Tänään en ole yhtään ottanut mutta nukkumaanmeno hieman huolestuttaa. Saakohan nukuttua yhtään? La-aamuna klo 06 alkaa työt..

Ulkomailla tuli vedettyä wiunaa siinä, ja syötyä äyriäisiä. 

Tuli ruokamyrkytys, krapula ja ripuli, ja hotellin vessa oli aivan siis pas..

Päälle tuli vielä ummetus. Ai että se lento takaisin oli juhlaa.

Tapahtui kun koulu loppui keväällä, joskus lukioikäisenä. Join illan aikana ison pullon taskulämmintä orange baltic mixiä (tietäjät muistaa...). Eikä ollut eka kerta kun join.

Päivä oli lauantai, oksensin vielä seuraavana keskiviikkona. Pystyin syömään näiden päivien aikana tyyliin paahtoleipää pieninä paloina.

Meni varmaan 10 vuotta, että pystyin juomaan mitään appelsiinimehuja tai -limuja. Vieläkin lähes 30 vuoden jälkeen oksettaa ajatus tosta juomasta. Hajukin on tallentunut jonnekin muistin syövereihin ikuisiksi ajoiksi!