Miks Suomessa pantataan lapsen nimee ristiäisiin asti?

Ja me panttasimme nimeä, koska emme olleet sitä varmaksi päättäneet. Ja hyvä, että panttasimme, appi ei pitänyt valinnastamme lainkaan, mutta koska nimi oli kasteen yhteydessä virallistettu, joutui nielemään mielipiteensä.

Vierailija:

- Kaste taas ei liity mitenkää NIMEN antamiseen, vaan siinä lapsi liitetään seurakuntaan.

ristiäisiä.

minkään " perinteen" vuoksi. Piste.

Enoni aikoinaan kritisoi kovaäänisesti typerää nimenpimitystraditioamme, ja kutsui esikoistaan alusta alkaen nimeltä. Kappas vain, lapsi kuoli muutaman kuukauden iässä. Sama toistui seuraavankin lapsen kohdalla paria vuotta myöhemmin. Eno ja vaimonsa jaksoivat vielä yrittää kolmannen kerran, tämän vauvan nimen kuulimme vasta ristiäisissä. Ja tällä hetkellä " vauva" on tullut juuri täysi-ikäiseksi.



Toki selvisi, että kaksi ensimmäistä vauvaa oli kumpikin kuollut harvinaiseen perinnölliseen sairauteen jota kolmannella lapsella ei sitten sattumoisin ollut, mutta tuo oli mun mielestä jotenkin niin kammottavaa, että meillä on nimet paljastettu kiltisti vasta kastemaljan äärellä.

enkä ole kasteella käynyt. Kasta ja nimenanto eivät liity mitenkään toisiinsa, kaikille lapsille annetaan nimi, mutta kaikkia ei kasteta. Ja jotkut kastetaan aikuisina, eivätkä he saa sillon nimeään.

Vierailija:

enkä ole kasteella käynyt. Kasta ja nimenanto eivät liity mitenkään toisiinsa, kaikille lapsille annetaan nimi, mutta kaikkia ei kasteta. Ja jotkut kastetaan aikuisina, eivätkä he saa sillon nimeään.

Joskus siihen on kuitenkin syynsä. Minusta 30 esitti osuvia syitä hauskasti. Jos nimi on olemassa, mielestäni on outoa pantata sitä, ainakin kaikilta. Mutta joskus (esim. meillä) tosiaan kuitenkin käy niin, että nimi päätetään vasta suunnilleen ristiäisiä (tai nimenantojuhlaa) edeltävänä iltana.. (Siis on valinnanvaikeus.)

Meillä nimi alkoi hahmottua lapsen synnyttyä. Suunnittelin nimeksi Anniinaa, mutta ei sitten jotenkin ollut lainkaan Anniinan oloinen :-)

Myös tuo on hyvä pointti nimen salaamiseen, että jos joku sukulainen mahdollisesti sitten yrittäisi taivutella johonkin suuntaan ennen nimen virallistamista. " Ettekö kuitenkin sen suvussa kulkeneen Yrjön laittaisi edes toiseksi nimeksi" .

[b]Kysymykset[/b]

Pappi: Vanhemmat, minkä nimen olette antaneet lapsellenne?

Vastaus:

NN (etunimet).

P: Vanhemmat, tahdotteko, että hänet kastetaan kristilliseen uskoon?

Vastaus:

Tahdon.

P: Vanhemmat ja kummit, tahdotteko yhdessä seurakunnan kanssa huolehtia siitä, että NN saa kristillisen kasvatuksen?

Vastaus:

Tahdon.

TAI

P: Te vanhemmat olette antaneet lapsellenne nimen NN (etunimet). Tahdotteko, että hänet kastetaan kristilliseen uskoon?

Vastaus:

Tahdon.

P: Vanhemmat ja kummit, tahdotteko yhdessä seurakunnan kanssa huolehtia siitä, että NN saa kristillisen kasvatuksen?

Vastaus: Tahdon.

[b]Kehotus[/b]

P: Te vanhemmat olette antaneet lapsellenne nimen NN (etunimet). Tänään hänet kastetaan kristilliseen uskoon. Vanhemmat ja kummit, pyhä kaste velvoittaa teitä yhdessä seurakunnan kanssa huolehtimaan hänen kristillisestä kasvatuksestaan.

(Kastekaava löytyy googlettamalla ko. hakusanalla.)

Vierailija:

Kuinka niin? Pappikin kysyi ainakin meiltä, minkä nimen olemme päättäneet ANTAA lapselle. Annoimme lapselle nimen kastetilaisuudessa. Se päätettiin toki enemmän ja vähemmän ennen ristiäisiä.

niin lapsesta tulee juoruileva löpertelijä, löyhäsuinen tyyppi.

" Kun nuo Tiaiset nyt haluavat antaa lapselleen nimen vasta kasteen yhteydessä, niin muokataanpas vähän sitä kastekaavaa tilaisuuteen sopivammaksi..."



Minä kyllä kyseenalaistaisin sellaisen papin ammattitaidon, joka esittää kysymyksen tuossa muodossa kuin teille se oli esitetty.



t. 38/41

Niinpäs kukaan ei sitä myöskään tivaa tai kysele ennen, vaan kaikki odottavat " kiltisti" sitä " virallista ilmoitusta" nimestä kastepäivään asti:)



Itseäni ärsyttääkin sitten suunnattomasti nämä " puolitutut" , jotka suurin piirtein heti kun vauva on syntynyt alkavat kysellä, että no mikäs hänelle tulee nimeksi? Ja jos sitten vastaat, että emme vielä tiedä (eli emme ihan oikeastikaan vielä tiedä!) niin sitten tivataan, että no kyllä teillä jotain vaihtoehtoja on! Kertokaa niin voidaan sanoa mikä niistä olisi paras jne:/ GRRRH!!! Mitä hittoa se kenelläkään muulle kuuluu minkä päätämme lapsellemme nimeksi antaa ja mitä nimiä on hänelle ollut ehdolla? Minä en ainakaan kaipaa/tarvitse minkäänmoista " tukea" meidän omalle valinnallemme!

minusta anneta silloin, vaan nimi on annettu jo ennen kastetta.

Mutta kuten huomattua, tämä asia jakaa mielipiteet voimakkaasti, ja vaikka olenkin halunnut, että lasteni nimi julkistetaan mahdollisimman pian syntymän jälkeen, niin minun puolestani muut pantatkoot lapsensa nimeä vaikka kouluikään asti. ;) Ihmettelen vain, että pappi on esittänyt kysymyksen nimenomaan tuossa muodossa.

Vierailija:

Miksi se pitäisi kyseinalaistaa? Eihän se sodi mitenkään kastetoimitusta vastaan.

Meilläkin pantattiin ja minä vielä panttasin sukunimeäkin... Päätin vasta, kun pappi kysyi! Mutta minäpä pohdin viimeiseen asti, että jospa haluaisin, että minulla ja lapsellani olisi sama sukunimi, kun ainakin vaikuttaa, että naimisiin ei koskaan mennä. Mutta eipä meiltä ihmiset kyselleetkään, että mikä nimi on vaan, että onko nimi päätetty ja kaikki odottelivat, että kyllä sen sitten kuulee, kun lapsi kastetaan. Ainoastaan sylikummille kerrottiin etukäteen, jotta hän sai oman kummilahjansa kaiverrettuna hankkia. Eräs ystäväni halusi tietää etunimen ensimmäisen kirjaimen ja sen kerroin, jotta hän sai itsekseen arvuutella, että mikä nimi tulisi olemaan. Siis kaikki toimii nimen antamisen/kertomisen kanssa omalla tavallaan!

Meillä ainakin on jokaisen lapsen nimi kirjoitettu papereihin vasta sitten kun pappikin on ollut jo paikalla eli siihen asti olemme me vanhemmat " pyöritelleet" ainakin 2-3 " yhtää hyvää" vaihtoehtoa, joista sitten on vain ollut päätettävä se " paras" silloin ihan " viime minuuteilla" ! Miten sitä nimeä olisi siis voitu edes aikaisemmin ilmoittaa? Pakkoko sitä nimeä on etukäteen kenenkään kysellä? Jos vanhemmat eivät puhuttele vauvaa nimeltä niin heillä ei a) ole se nimi vielä itselläkään tiedossa tai b) he eivät vain halua sitä kertoa...kummassakin tapauksessa tuon nimen kyseleminen on kuitenkin ihan turhaa!! Miksi se edes on joillekin niin kamalan tärkeä tieto? Ei täällä Suomessakaan kukaan nimettömänä tule elämään!



Niin, no onhan se tietysti aika pitkä aika odotella sitä nimeä tuo 2 kuukautta...ainakin näille kaikille nykyajan kaikkimullehetitännenyttyypeille...

ennen kun syntyny? jos ei vaikka näytä yhtään paavolta, niinkuin päätetty, höh

Miten teitä voi häiritä tuollainen tapa? Mietittekö te koskaan mikä tässä elämässä on olennaista?

Ei pantata meilläkään, heti alettiin kutsua nimeltä kun se päätettiin.

Olen myös saanut noista keskusteluista tarpeekseni " Teidän on annettava se ja se nimi, kun kulkee suvussa ja me ei pystytty antamaan sitä nimeä" -kommenteista. Siis ei todellakaan pidä antaa yhtään mitään. Vanhemmat itse päättävät ja siinä ei silloin nimestä juoruiltu yhtään, sillä vastustus olisi ollut valtaisa. Jos haluaa nimeä pantata, sitten panttaa. Mitä tuota päivittelemään.

xxxx. xxxx. xxx on syntynyt silloin ja silloin.

Itse myös ihmettelin erästä tuttuani, joka panttasi nimeä ja kihersi, että ettepä arvaa, mikä sille tulee nimeksi. Kun sitten oltiin ristiäisissä, kaveri kihisi riemuissaan, että olipa ihanaa jännitystä ja kuinka kaikki oikein nosti päätään kun kuuli erikoisen nimen.

Itse asiassa ketään ei erityisemmin mietityttänyt, eikä pohdituttanut. Nimi kuin nimi ja sillä selvä.

Noh, jos aikuinen ihminen haluaa jännitystä elämään niin sallittakoot se toki.

Kun vanhemmat olivat ilmoittaneet lapsen nimen, kysyi pappi juhlaväeltä, että " hyväksyttekö nimen?" Kääntyi vielä lapsen mummon puoleen, että " sopiiko nimi sukuun?"

Juhlaväki oli vähän hölmistyneitä, mutta tunnelma kieltämättä vapautui ton myötä:)

Me miehen kanssa ei pantattu tietoa, puhuttiin jo odotusaikana pojasta sen oikealla nimellä ja jatkettiin syntymän jälkeen.