Miks Suomessa pantataan lapsen nimee ristiäisiin asti?

paisti silloin kun nimeä ei ole osattu päättää. Olen kutsunut lapsia heti nimeltä kun nimi on päätetty enkä ole sitä salannut.

Ajattelen itse, että kun helmikuussa syntyvälle esikoiselle on nimi päätetty ja lyöty lukkoon, häntä aletaan sitten saman tien kutsua nimellä. Eihän kaste edes ole varsinaisesti vain nimijuhla! Tuntuisi typerältä kutsua parikuukautista lasta vain vauveliksi.

2 kk kutsutaan vauvaa vauvaksi ja ei voida kertoa nimee muille vaikka sellanen oliski.... mä laitoin synnytyslaitokselta viestiä kaikille tyyliin " tänään klo 11:20 syntyi meidön pikku Siiri..." tietty ymmärrän et jos nimee ei olla keksitty sitä ei voida heti kertoo mut come on, 2 kuukautta

En osaisi kutsua lasta ristiäisiin asti jollain peitenimellä tai vain vauvaksi. Muualla maailmassakin kummeksutaan suomalaista tapaa, ihmetellään, miten vielä parikuisella vauvalla ei välttämättä ole nimeä.

ja sitten ne panttaajat vielä ilmoittaa lehdessä, että " SAI KASTEESSA nimen ..." Pöh. Kastetilaisuudessahan otetaaan seurakunnan jäseneksi, nimen antavat vanhemmat



Omat lapseni saivat nimet raskausviikoillakin 11 ja 12 kun sukupuoli oli saatu selville (ja kromosomit ok)

ja entä jos vanhemmat eivät ole vielä päätäneet nimeä?

Ei siis niinkään pakanallinen tapa. Uskottiin ja pelättiin että piru vie lapsen kastamattoman sielun jos nimeä jo huudellaan, mutta lapsi ei kuulu vieläseurakuntaan.



Siksi se tapa on edelleenkin perinteiden kautta voimissaan.



Emme me salailleet lapsemme nimeä, koska tiesimme niin tarkkaan minkä nimen hänelle annamme, mutta en jaksa ymmärtää, miksi jotkut tuohtuvat siitä että toiset haluavat toistaa perinteitä?!

Siksi oli kivaa, kun sai ihan rauhassa miettiä lapsen nimeä eikä kukaan tullut laukomaan mielestään järkeviä kommentteja lapsen nimestä tyyliin " Ette kai te nyt Seppoa pojasta meinaa tehdä, eihän se sovi vauvalle!" . Ennen syntymää nimeä oli vaikea miettiä, kun ei tiennyt millainen vauva sieltä tulee.



Lisäksi oli hauska kuunnella äitini arvauksia nimistä. Se oli meistä molemmista mukavaa. Ja jännitys vain tiivistyi ristiäisissä.



Näin meillä tyhmillä, mites teillä fiksummilla ihmisillä kuten ysi?

vanhan uskomuksen mukaan.



Esikoisesta pantattiin nimeä ristiäisiin, koska nimi lyötiin lukkoon vasta kaksi päivää ennen ristiäisiä.



Toisesta lapsesta kutsumanimi otettiin käyttöön heti kun sellainen keksittiin n. 3viikon iässä. Muut nimet paljastettiin vasta ristiäisissä.



Kolmannesta lapsesta otetaan kutsumanimi käyttöön heti kun sellainen keksitään, ei ole vielä syntynyt.

Joka jo aikaisemmin tänään ihmetteli tätä asiaa? Vai sattuiko samalle päivälle kaksi ihmettelijää?



No anyway, en ymmärrä miksi asiaa pitää niin ihmetellä - ihmiset tekevät monia asioita eri tavoin :)

asioiden nimien merkityksellä siinä. Kun tiesi nimen ja synnyn, hallitsi kyseistä asiaa. Lapsenkin nimi on siis ollut väärissä käsissä voimallinen ase ja sitä ei ole haluttu antaa kenenkään tietoon ennen kuin lapsi on suojattu kasteessa. Taikauskoa jossa yhsityy kristinusko ja pakanalliset uskomukset.

Vierailija:

Ei siis niinkään pakanallinen tapa. Uskottiin ja pelättiin että piru vie lapsen kastamattoman sielun jos nimeä jo huudellaan, mutta lapsi ei kuulu vieläseurakuntaan.

Siksi se tapa on edelleenkin perinteiden kautta voimissaan.

Emme me salailleet lapsemme nimeä, koska tiesimme niin tarkkaan minkä nimen hänelle annamme, mutta en jaksa ymmärtää, miksi jotkut tuohtuvat siitä että toiset haluavat toistaa perinteitä?!

AIemmin on jo selitetty mistä sellainen tapa on muodostunut.



Muissa maissa saattaa olla erilaisia tapoja, monissakin asioissa.

Jeesushan syntyi kesällä. " Synttäreitä" juhlitaan kuitenkin pakanoiden sydäntalvenjuhlan aikaan, jotteivät pakanat olisi jatkaneet omia rituaalejaan. Siksi juhlasta tehtiin Jeesuksen syntymän juhla.

arvuuttelee ja kiusoittelee, että mikäköhän heisän lapsensa nimeksi tulee... Haloo, aikusiet ihmiset käyttäytyy kuin lapset!

Näin ollen he haluavat, että kasteesta muodostuu suuri ja tärkeä päivä koska silloin se NIMI julkistetaan. Kaste on vähän toisarvoista.



Meillä lapsen nimi kerrottiin heti, kun sen keksimme. Olipahan siinä muille aikaa sulatella nimeä ;)

Minulle kaste itsessään on suuri juhlan aihe. En halua sotkea siihen mitää nimen julistamisia.

Tämä siis vain ja ainoastaan minun mielipide.

Miksi tämä perinne on niin vaikea niellä?

Kaiken ei tarvitse olla haudanvakavaa. Vaikka nimi paljastettiin vasta kastetilaisuudessa, meille siinä tärkeintä oli itse kaste Jumalan lapseksi. Nimiäiset (vai mitkä ovatkaan) ovat se nimenantojuhla.

Minä en laske vanhempia, ystäviä jne pahoiksi hengiksi.



24

Nyt on menossa rv 35 eikä olla vielä edes mietitty koko nimijuttua, ehtiihän sitä sitten kun näkee minkä näköinen kaveri sieltä tulee. Meidän lapsia ei kyllä ole kastettu eli olemme kertoneet nimen heti kun se on tiedossa koska mitään juhlia ei pidetä.

Ne perinteen pahat henget eivät uskomuksen mukaan tosiaan ilmoitelleet ääneen, että HEI! OLEN TÄÄLLÄ!. Vaan ne näkymättöminä vaanivat ja nappasivat lapsen nimen heti kun se lausuttiin ääneen.



Ja nyt tätä perinettä halutaan kunnioittaa, vaikka siihen ei enää uskottaisi kuten 1800-luvulla.

-Suurin osa ihmisistä lienee päätää vasta lapsen synnyttyä mikä sen nimeksi tulee, eli onko enemmän " Annina" vai " Iidan" näköinen.



-Nimi saattaa vaatia hieman " maistelua" , eli että saadaan nimi järkevän kuuloiseksi, eikä siitä tule jotain tyyliä " Vili Viljami Viljo" Virtasta, vaan että nimi " rimmaa" edes jotenkin.



-Yleensä lapsella on jo joku lempinimi, millä sukulaiset ymv. sitä kutsuvat, eli näitä " Nöpöliini" " Juniori" " Pikku-Mimmi" " Teräsmies" jne. eli vauvasta ei puhuta vain vauvana. Monihan kutsuu ristiäisiinkin tyyliin " Tervetuloa ---- (=lapsen " lempinimi" ) kastejuhlaan"



-Suurin osa ihmisistä kertonee vauvan tulevan nimen joillekkin, eli esim. lähisuvulle ja parille kaverille, eli se ei ole salaisuus kaikille.



-Ehkä kettumaisen anopin tmv. on helpompi arvostella nimeä jota ei ole virallistettu, eli paras kun tuollaiset kuulevat nimen vasta kun on myöhäistä laittaa sen lapsukaisen nimeksi suvussa kulkenutta " Yrjö" nimeä tmv.



-Kaikki eivät kasta lastaan. Minusta nimenanto juhlassa on kivaa kun nimi todella " annetaan" vasta siellä:) Sillä nimenantojuhlahan on nimensä mukaisesti nimenantojuhla. Kaste taas ei liity mitenkää NIMEN antamiseen, vaan siinä lapsi liitetään seurakuntaan.