** ELOKUISTEN viikko 50 **

@Mona@: mistä tilasit sen unipussin? Onko se pehmeä? Minkäkokoisen tilasit?

Josko minäkin sitten sellaisen meidän tytölle hommaisin... Josko siinä olisi sitten helpompi opetella nukkumaan omassa sängyssä... Tiedä häntä... Sen näkee sitten.

Millä soseilla olette aloittaneet?

Meillä on maisteltu peruna-porkkanaa ja persikkaa.

Saas nähdä millaisella halulla tänään tyttö syö sen yhden lusikallisen.

Yleensä tulee itku, hän kun haluaisi heti sen tissin suuhun kun herää.

Miten teillä muilla tuo syöminen?



Tarviiko teidän nukuttaa päiväunille vai nukahtaako itsekseen esim. vaunuihin?

Tissille meidän tyttö nukahtaa helposti ja joskus saan siitä siirrettyä ulos vaunuihin ilman että herää. Mutta jos herää niin sitten tarvii heijata vaunuja tai lähteä kävelylle. Ja jos käydään kävelyllä niin nukkuu kyllä vielä pihassakin. Mutta meillä tuo päikkärien kesto tuntuu olevan sen 2 tuntia. Joskus nukkuu 3 tuntia, mutta harvemmin. Ja useimmiten on nukkunut sen autokaukalossa ja reissussa. Ulkona nukkuessa vaunuja pitää käydä heijaamassa pari kolme krt tuon parin tunnin aikana. Varmaankin aina silloin kun käy hereillä eikä osaa nukahtaa itsekseen.

Kateellinen olen niille joiden vauvat vaan nukahtaa rattaisiin kun laitetaan sinne ja sitten posottavat unta peri kolme tuntia. Meillä esikoinen oli samanlainen eli tartti heijausta. Taisi oppia nukahtamaan paikallaan oleviin rattaisiin vasta 2 vuotiaana kun meni päivähoitoon. Esikko nukkuikin 3 vuotiaaksi asti päikkärit ulkona :)



Illalla meillä mukahdetaan aina tissille. Tämä taitaa kostautua meillä sitten joskus... Vai?

Esikoinen nukahti aina iltaisin pullolle, hän säi tämän ikäisenä jo iltaisin velliä mutta tämä kakkonen kun ei suostu syömään pulloa. Mutta kyllä tuo esikoinenkin sitten oppi nukahtamaan ilman pulloa kun siitä luovuttiin ja syötiin jo kaikkea muuta.

Eipä nämä siskokset aina samanlaisia ole, joten ei siis kannata varmaan paljoa vertailla... Pitäisi osata olla stressaamatta ja ottaa päivä ja asia kerrallaan.



Kaikkea miettivä pisa ja tytöt

ollaan jotenkin nuo ekat päikyt saatu hanskattua niin ettei nukahda tissille/pullolle,vaan kun on syönyt klo 12 maissa (herää klo 10.30-11) en tarjoa maitoa ennen unia.eli saan hetken veivattuani vaunuja poitsun nukahtamaan.(ei kamalaa raivoa,vähän saattaa kitistä)

tuo aamu on meillä ainut selkeä juttu koko päivässä.

muuten syödään miten sattuu tunnin-kahden välein,ennen unia ja unien välissä.

muutoin siis nukahtaa AINA tissille/pullolle (sama kumpi on) sylkäisee pois,ettei enää kiitos,ja nosta vaunuihin,hivenen havahtuu,raottaa silmiään ja nukahtaa.harvoin tarvii heijata.

en osaa vielä erottaa sitä että ilman maitoa nukkumaan,en teillä toisilla?



mutta meillä nukutaan 40min päikkyjä useimmiten ja piste. (oon välillä niin kypsä,kun mihinkään ei oo aikaa,ja iltaisin kitinävitinää täynnä)

sanotaan että nyt on viimeisen viikon aikana joka kolmas ilta eli 33% =) nukkunut iltapäikyt jotka on ne pisimmät.mutta nytkin varmaan nauraa parvekkeella ja sanoo että älä luule äiti =) =) ja herää ihan varmaan kohta.



meillä esikolla pelkkä tissi,tällä toisella tissi ja pullo,ja enemmän pullo,mutta samalla lailla toimii kun tissivauvakin,ei eroa.paitsi mun mielestä on jotenkin paljon helpompaa pulloilla kun tissitellä,ehkä siksi kun esikoinen oli kamala tissivauva (söi aina ja kokoajan,ja roikku ja raasto tissiä AINA yön ja päivän kanssa)



rakkaudesta vauvaan kysymys...

miten teillä on rakkaus vauvaan kohtaan muodostunut/herännyt?

mulla ei oo vielä täysin herännyt.en oo näköjään toisen lapsen kohdalla tyyppiä,että " tota mä rakastan ihan eniten,kuten miestä ja esikkoakin" , mä koen vielä vauvan jotenkin rasittavana ja häiritsevänä,kun on aika vaativa tapaus.kuitenkin esikoinen oli ihan samalainen,siksi ei tämä nyt niin mullistavaa ole.musta on jotenkin epäreilua etten ehdi olla esikoisen kanssa paljoa yhtään,ja että vauva määrää kaiken tahdin tässä perheessä...(kuka nyt kitinästä ja vitinästä tykkäisi,ja tunteesta olla aina 100% saatavilla,minä en tykkää,vaikka lapsista tykkäänkin)



tuli tunteenpurkausta =) onhan tuo sulostuttava pakkaus,ja sitä rakastan muttei se syvin rakkaus ole vielä tullut...

kun kerran ulkona unet nukkuu,ja mies lähti esikoisen kanssa valaisin kauppaan...

tuli mieleeni taas eräs juttu...

miten minuakin niin välillä risoo tuo huono päiväuni nukkuminen ym kitinävitinä ja sähellys...

että miten me ihmiset kuitenkin loppujen lopuksi hirveen monessa asiassa oletetaan vauvan käyttäytyvän tietynlaisesti.tai toivotaan että kumpa se söis siten ja täten,ja nukkuispas se nyt kellonympäri,ja kunpa se nyt ei huutais ja kunpasitäjakunpa tätä.

itsekin syyllistyn moiseen.joka päivä toivon että KUNPA tämä päivä menis hyvin,ja nukkuminen sujuis,koska silloin päivä on ihan kiva.

me hirveen usein toivotaan vauvojen ja lasten yleensä toimivan robotin lailla....ja niin hirmu harvoin kuitenkin on.

annetaan kaikkien kukkien kukkia =) vaikka se onkin välillä rasittavaa.oli sitten kyseessä yöhihhulointi tai mikä tahansa väkerrys...luonteita on niin erilaisia.



itselläni on ollut kaksi vaativaksi luokiteltua vauvaa.esikko siitä rasittavampi että hihhuloi yökaudet,tämä nukyvauva ei ole vielä niin tehnyt.mut kanniskella saa,välillä tosi arpapeliä mitä kitistään.saa tarjota maitoa kymmenen kertaa ja sitten olikin nälkä jahas,ja eipäs ollutkaan...uudelleen ei nukuta jos herätään vaikka väsyjä ollaankin. kokoajan pitää olla äksöniä jne..

vaikka miten ollaan vietetty kotipäiviä että olen saanut oikein paneutua vauvaan kunnolla...ei olla saatu hänen salojaan auki =)

korkeelta putoisin ja lujaa jos esikko ois ollu ns.helppo vauva.nyt sanon että onneksi oli/on vaativa ja edelleen temperamenttinen (niinkuin me vanhemmatkin olemme kovatahtoisia ja mielipiteemme julkituovia,kokojan puuhastelevia),ja pikkuveli seuraa perässä =)



nyt taisin saada päivän puheet pidettyä,kiitos! =)

ja laitoinpas ne joulukoristeet vaikka aamupäivän puheessa meinasin etten laita mitään tonttu krääsää roikkumaan,ja laitoinpas jopa vessaankin!

Pakko kommentoida tuohon vielä pikaisesti ennen neuvolaa.



Itsellä ihan päinvastaisia tunteita kuin niiskuneidillä eli jotenkin tuntuu että tämän vauvan kanssa on päässyt helpommin " yhteisymmärrykseen" kuin esikoisen kanssa vaikka molemmat ovat omilla tavoillaan olleen helppoja ja toisaalta vaativiakin. Esikoinen nukkui paremmin kuin tämä mutta muuten tuli silloin oltua jotenkin enemmän varpaisillaan ja stressattua kaikesta kun taas nyt tulee otettua huomattavasti rennommin. Ja vauva tuntuu niin rakkaalta ja ihanalta että juuri mietinkin jotta tuntuiko esikoinenkin silloin tältä. Ihana ja rakashan esikoinenkin on mutta tuntuu vaan että ollaan oltu napit vastakkain joka asiasta jo pienestä pitäen. Ja pelkään kovasti että meillä esikoisen kanssa (tyttö) tulee joskus myöhemmin olemaan yhtä huonot välit kuin itsellä joskus murrosikäisenä oli äidin kanssa (helpotti vasta kun muutin pois) ja sen takia yritän kovasti touhuta hänenkin kanssaan ja olla nipottamatta turhasta vaan ainoastaan asiasta. Siis olla tiukka mutta kuitenkin reilu, huoh.



No nyt pakko juosta neuvolaan, palaillaan.





Jav@

Pisa21; tilasin sen unipussin Myllymuksuilta (myllymuksut.com, en osaa laittaa linkkiä, sori). On siis NIIN pehmeä ja ihanan tuntuinen, siis merinovillainen, etten olis voinut ikinä uskoo!!! Kokoo 6-18kk tilasin. Näytti ainakin suht sopivan kokoiselta. Ettei siis kovin suurelta ja materiaalihan on sellaista erittäin venyväistä, että mahtuu varmasti pitkään. Ehkei enää kannatta sellaista 0-6kk kokoista tilata?!

Ja pitää vielä palvelua kehua, että tilasin maanantai iltana ja tuli eilen postissa! Noin nopeesti ei kyllä yleensä toimi mikään!



Taas meni aamulla hermot, kun meillä on nyt ruvennut esikoinen heräämään KUUDELTA!!! Just kun olen saanut Saanaa nukkumaan vähän pidempään, niin EI... Esikoinen pomppaa kuudelta ylös ja höpöttää ja kyselee. No eikös tänäkin aamuna sitten Saana herää siihen ja mikä kamala raivo päällä, kun heräs kesken unien! Kyllähän siinä itselläkin menee hermot, kun aamu alkaa ihan oikeasti helvetillisellä huudolla!!! Yritän siinä sitten hyssyttää ja vaikka mitä, kunnes puolen tunnin raivon jälkeen rauhottuu takas nukkuun. Heräs sitten lopullisesti kasilta!

Nyt on jo kohtuu hyvä fiilis, mutta kyllä aamulla taas kyyneleet valu silmistä, kun toinen vaan ärjyy ja sitten tulee ärjästyä esikoiselle, vaikkei se nyt sille mitään voi ja onkin oppinut heräämisen Saanalta ja nyt kestää taas saada rytmi takas! KAMALAA!!!

Miksei sitä hallitse itseään ja tunteitaan tollasessa tilanteessa vaikka pitäs olla se aikuinen ja kestää???!!

Nythän mokoma tilanne tuntuu jo aika vähäiseltä, muttei se todellakaan ollut sitä 3,5 tuntia sitten!



Suutun myös nykyään usein Saanalle... Tyyliin mikä vit... sua nyt vaivaa!! Olen koittanut syöttää, nukuttaa, vaihtanut vaippaa ja aina vaan huudetaan... Turhaa siis mielestäni ja se jos mikä syö hermoja!!! Ennen kestin sen huudon paremmin, mutta mielestäni se saisi jo loppua! Välillä mietin miksi tämä toinen lapsi piti tähän tehdä " kaikki pilaamaan" . Kamalia ajatuksia, mutta joskus niille ei vaan voi mitään, kun toinen toista tuntia karjuu ja kitisee ja mitään et saa tehtyä ja mikään ei auta AAARGGGHHH!!!



En siis todellakaan osaa vielä tulkita lastani!!!

Mietinkin juuri, että koskahan se alkaa??

Koitan aina kaikkia ja useimmiten teen juuri väärin...



Minä aloitin ruuat peruna-maissilla mikä onkin Saanan suurta herkkua. Porkkanasta ei vielä niin välitä, mutta totutellaan. Hedelmä makuja lisännyt nyt enemmän, kun " suolasia" .



Muistaako/tietääkö joku minkä ikäisenä se sellainen tasainen 2 päiväunen rytmi löytyis?

Esikoisesta muistan sen vähän alle vuoden vanhasta, mutta kai se hieman aiemmin alkaa??

Tai sitten ei..



Niin sitä piti vielä sanoa, että meillähän esikoinen oli helppo. Siksi ehkä koen tämän osittain niin raskaana ja vaikeana, kun tämä toinen on niin vaativainen!!



Paljonko teillä kakataan päivässä???

Nämä vauvat siis ;) heh!!

SAANA KAKKAS EILEN VARMAAN KAHDEKSAN KERTAA!!!!

Joka kerta tulee sellanen pieni kakkara! Ei voi kaikki tulla kerralaa?! Maha ei siis ole sekaisin. Pikemminkin kovalla. Johtuisko siitä?



Nyt on aika lopettaa, koska Saana on VIIHTYNYT koko tämän ajan lattialla, joten parempi lopettaa hyvän sään aikana...



Hauskaa torstai päivää kaikille!!!



T:Mona ja vekarat

Joten piti viel tulla sanomaan, että todellakin siis rakstan molempia lapsiani oikein paljon!!! Enemmän kuin mitään muuta maailmassa... Välillä vaan on niitä huonoja hetkiä!

Minulla oli kans huonot välit äitini kanssa siihen asti oikeastaan kunnes sain omia lapsia! Toivon todella, että omat tyttäreni olisivat myös kavereitani sitten isompina! Että voitaisiin kaikesta puhua! Ei tarvis yksin miettiä..



Nukuttamisesta vielä pikaseen... Ennen Saana nukahti sänkyyn kun tiputti vaan. Nyt joutunu muutamana päivänä käydä laittaan tuttia. Olen ajatellut, että kääntymisen oppiminen on tähän syylinen!

Vaunuihin en ehdi aina edes viedä kun nukahtaa. Ekat 40 min nukkuu levottomasti (sama sisällä) ja joudun käydä laittaan pari kertaa tuttia, sitten lopun nukkuu paremmin.



Nyt meen oikeesti pois....

Johan koko palsta tukkiutuu mun sepustuksesta...Anteeksi! Koittakaa kestää!!!



T:TODELLINEN palstaterrori Mona

mä ajattelen juurikin samoin hirmu " useasti" tai ainakin joskus.

nämä lapset ovat kaikkesta tärkeintä maailmassa ja oma mies ja tämä ihana perhe jne..

mutta oikeesti tulee aateltua vauvasta välillä pahoin,ihankun sen nyt kiusallaan mua kiusais =) johtuu ihan siitä kun ei oo hetkenkään rauhaa.

ja samoin huudan suuna päänä esikoiselle ja poden ihan järkkyä morkkista lopun päivää.

esikoisen suhteen on nyt tasaantunut,ollaan molemmat oltu reippaina.

vauvalle kyllä oon tiuskaissu ilman et esikko kuulee että " hitto nyt se turpa kiinni" tai " mikä sua vaivaa samperi" just noitten lyhkästen päikkyjen takia kitisee.

nyt tosin alkanu tuntua että ne illan vimpat ois ne pisimmät.ja sitten kaikki rullaakin tosi hyvin.



meillä esikoinen nukku vielä 9kk kolmet unet, kahdet n.1,5tuntia ja illalla vielä puoltuntia.sitten aloin pitää hereillä väkisin ja vähän aiemmin nukkumaan.10kk siis kahdet kahden tunnin päikyt tuli.



kohta lähdetään esikon ja vauvan kanssa kirjastoon kävellen.matkaa sinne ees taas 2km.yritän taas olla joku super ja manaan lopun päivää miksi sinne piti lähteä.viimeksi esikoinen makaa keskellä tietä ja jalat muka ei jaksa kävellä (tähän asti jaksanut) ja vauva rääkyy pää punaisena sikakiljuntaa vaunuissa,ja mulla höyry nousee päästä.ja lopulta karjun molemmille kuin eläin =) ja taas se huuto varmaan autto asiaa.aika lapsellsita =)

Käytiin 4kk neuvolassa. Jotenkin tuo terkkamme osaamattomuus ärsyttää.. Pojan silmien rähmimisestä olen kysynyt ennenkin. Jätti täysin minun vastuulleni silmätippojen aloittamisen ja sanoi, että ei hänestä näytä tulehdukselta. Lääkäri sitten tänään sanoi, että selvä silmätulehdus. Minä en tunnista silmätulehdusta vauvoilla, koska esikoisella ei ollut kertaakaan. No, eihän tuo muuten ärsyttäisi, mutta kun tuo on vain yksi esimerkki, mitä kaikkea tuo terkka ei tiedä.



Pituutta pojalla on 66 ja painoa oli 7130 (muistaakseni). Sisko oli saman ikäisenä 65 ja n.7900.. Eli hieman kevyempää kastia tämä veljensä on. Ei syökään niin usein. Hassua minusta, että tällä vauvalla ei ole pömppömahaa.



Minä kyllä useimmiten rakastan molempia lapsiani. Esikko kyllä kuulee, kun tuskastuneena joskus huokaisen, että joko se veli taas heräsi (jos on nukkunut esim. vain 30 min.). Välillä itsekin tuskastun vauvan huonoihin päikkäreihin, mutta niin tuskastun jokaiseen perheenjäseneen. Välillä oli esikolla kova kriisi (ja itselläni), ja itse olin huolissani, kun tuntui, että en enää rakasta tuota tyttöä, kun en tunnista sitä siksi omaksi tytökseni. Sitten tytöllekin saatiin taas rutiinit selviksi ja nyt taas sujuu ja jaksan olla esikollekin hyväntuulinen (myös muun lisäksi. Mies saa myös usein kuulla kunniansa, jos itse olen liian väsynyt. Mies on tietenkin myös rakas, mutta usein kyllä unohdan, miksi edes olemme naimisissa.. ;) Itseään tietty saa syyttää, jos on idiootin kanssa mennyt naimisiin. :D Tuo siis vain huonoina päivinä. Väsyneenä kaikki on silmissäni tummaa, ankeaa ja muut ovat rasittavia. Välillä on ollut vaikea sisäistää, että olemme 4 henkinen perhe. Pari kertaa olen ihan säikähtänyt, eettä onhan vauva mukana autossa, kun on usein hereilläkin hiljainen autossa, jos vain auto liikkuu. Kamala tunne. Käytännössä ei kumpikaan lapsi ole unohtunut mihinkään.



Nyt taas taistelu unta vastaaan alkoi..



Västis ja poika 4kk1vko

Olen monesti aikonut, mutta kun olen ehtinyt lukea kirjoituksenne loppuun, niin täytyy jo juosta jonnekkin. Eli, en ole vielä osallistunut ellokuisten keskusteluun kuin lukemalla teidän juttuja.



On ollut hauska huomata, että niin monella on esikoinen noin 4 vuotias. Meillä hän on 4 v 3 kk. Myöskin on ollut huojentavaa lukea, että teillä muillakin menee hermot esikoisen kanssa. Meidän lapsi on kyllä tosi kiltti, mutta silti minulla menee hermot.

Olen miettinyt jo puolitosissani, että laittaisin hänet kokopäivähoitoon kun olen niin inhottava hänelle ja hän raastaa hermoja. Nyt hän on puolipäivää neljänä päivänä viikossa päiväkodissa ihan sen vuoksi, että saa leikkiä ikäistensä kanssa. En tietenkään kehtaa laittaa häntä kokopäiväiseksi koska olen itse kotona... mutta välillä tekisi kovasti mieli.

Tänään hän ärsytti todella paljon pelkällä ääneen ajattelulla. Miksi täytyy olla koko ajan äänessä? Aina vailla jotain kun en varmasti voi antaa/auttaa? Sotkee jatkuvasti... ym. Olen itse ollut enen todella hyvähermoinen ja nyt olen kuin eri ihminen :( En kuitenkaan huuda hänelle monestikkaan, mutta minusta tuntuu, että olen alkanut keljuilemaan (vittuilemaan) hänelle, mikä ei todellakaan ole kypsän aikuisen käytöstä. Onneksi monesti saan itseä niskasta kiinni ennen kuin suusta tulee jotain tosi ilkeää.

On eri asia kun saan/voin keskittyä esikoiseen täysillä, eikä tarvitse tehdä mitään muuta samalla. Silloin kaikki on hyvin ja meillä on hauskaa.



Vauvasta: hän on suuremmoisen ihana pieni palleroinen. Paljon helpompi kuin esikoinen aikoinaan. Hänkin oli " helppo" mutta myöskin suursyömäri, eli unetkin jäivät vähiin nälän vuoksi.

Vielä kuukausi sitten vauva oli aika vaativa sylivauva, mutta nyt... ei täydellisempää varmaan voi olla?!? Neiti nukkuu todella paljon ja pitkään. Yhtäkkiä nukkui toissayönä 15 tuntia syömättä!! Viimeyönä nukkumaan illalla klo 8 ja aamulla klo 7.30 heräsi esikoisen päiväkotilähtöääniin, kävin antamassa maitoa ja tyttö jatkoi unia yhdeksään ;)

Tyttö ei itke juuri koskaan. Kun herää, niin alkaa jutusteleen sängyssä. Laittaa nukkumaan kun viedään silmät selällään sänkyyn ja jätetään sinne. Ei kuulu ääntäkään ja kun käyn katsomassa hetken päästä, niin siellä nukkuu... mutta PEUKKU ON SUUSSA! Itseasiassa nämä helpot nukuttamiset ja pitkät unirupeamat alkoivat sen jälkeen kun peukku löysi tiensä suuhun. En ole yrittänyt siitä eroon, koska tutti ei pysy suussa. Peukun hän saa itse takaisin jos on tarvis. Päivällä otan peukun pois suusta jos se sinne livahtaa, mutta se onkin merkki väsymyksestä ja silloin maitoa ja sänkyyn. Ulkona vaunuissa hän ei enää oikein nuku, koska rakas peukku on monen toppauksen takana :( Mutta hyvin menee heireilläkin esikoisen haku päiväkodista. Neiti katselee vaan suurilla silmillään maailmaa.

Päiväunet meillä on vielä miten sattuu, kun alkoi tämä pitkään nukkuminen. En ole vielä päässyt rytmistä selville, mutta hän nukkuun PALJON. Välillä huolestuttaa, että onkohan tämä nyt ihan normaalia. Tässä joku päivä hän oli ollut hereillä 2,5 tuntia koko sinä aikana kun mies oli töissä (7.30-16.30)!!! Heräsi klo 10 ja päiväunille klo 12 ja heräsi klo 16 ;)

Hereillä hän leikkii aamusta yksin lattialla, sitten katselee miellellään sitteristä minun kotihommia joiden jälkeen leikitään ja nauretaan.

Hiukan pelottaa, mitä tuleman pitää kun nyt on näin helppoa ;) (ei hyvää jos ei jotain pahaakin??)

Niin ja vauvan kanssa ei ole mennyt hermot kertaakaan.



Täällä on ollut välillä myös puhetta rakkaista miehistä... Hänen vuokseen kirjoittelenkin tänne tähän aikaan. On saanut minut sen verran pahalle tuulelle, ettei kannata yrittää nukkumaan vielä. Lähtee jo kolmantena viikonloppuna peräkkäin juhlimaan... mmrrrr...

Jos jonkun pitäisi saada tuulettua meidän perheessä, niin se olen kyllä minä!



Noniin, tästä tuli jo liian pitkä juttu, joten lopettelempa tähän. Katsotaan jos ehdin vielä joskus kirjoittamaan uuden romaanin tänne ;)



Suutarinna ja nukkuva perhe

meillä on nyt kaksi viime yötä olleet erilaisia.

ja kommenttia kiitos,jos tulee jollain mieleen jotain,tai mitä te tekisitte?



tarkoittaako tämä että niitä kiinteitä vois antaa?

vauva menee nukkumaan klo 23, tähän asti herännyt 04 TAI 06 ja sitten nukkuu 7/8 syö ja siitä 10/11. eli ruokailukertoja n.KAKSI.



nyt kahtena viime yönä nukkumaan klo 23.herännyt klo 01 ja syönyt oikein olan takaa.sitten taas jo 3 maissa,ja samoin.sitten on tullut vasta pidempi pätkä ja syönyt 8maissa ja nukkunut 10/11.



eli on siis syönyt jo 01 ja 03 tosi paljon,ei siis mitään 30ml ja taas unille vaan ihan vetässyt 120ml kuten yleensä aamuyön syönnillä.



risoo ihan pirusti kun oli niin tottunut jo ihan kivoihin öihin,itselläni kun on ollut unensaanti vaikeuksia...ja nyt sitten tämä.

juuri kun olen itse saanut itseni uneen,toinen herää 01 syömään,ja taas melkein kun hetken nukkunut,toinen herää 03 syömään.



no onhan meitä valvoneita äitejä,ja jotkut ne syö tunnin välein,tiedän.

tulee vaan niin karusti heti esikoisen hihhuloinnit mieleen,mutta onneksi hihhuloi niin en kovin korkeelta putoa,ja elossa ollaan senkin jäljiltä.

nyt ei vaan jaksaisi tollasia ylimääräisiä juttuja...hoooh...

ja piti sitten kahtena syömäkertana jäädä höpöttämään mitä ei ole ikinä vielä tehnyt...eli ruokailu + höpötys ja unta joku 1,5t välissä vaan.



tuntuu niin maailmanlopun päivältä tällainen väsynyt päivä,että huhhuh,kaikki kiukuttaa ja ottaa päähän.ja just alkuviikosta aattelin että onpa kiva kun ollaan saatu elämä uomiinsa ja väsystä itsekin selvinnyt hengissä.alku kun oli mielestäni tosi rankkaa vauvan kanssa



neitiniiskunen ja pikkumies hitusen vajaa 4kk

aloin muuten miettiä,että meitä elokuisia oli tosi paljon silloin odotuspuolella.oli piiiiitkä lista.

tuli mieleeni että perustettiinko elokuisille silloin omaa listaa jonnekin muualle?

jos joku siellä kirjoittelee,niin kerropa.voisin vaikka liittyä.

tossa hymyssä suin lueskelin syykuisten ja kesäheinien pinoja.on niin mukava lukea aina toisten kokemuksia milloin mistäkin ja todeta ettei ole yksin ongelmineen =)

jahas...vaunuissa kiljutaan,johan se 40min jo menikin...onneksi sain pari kuppia kahvia,taas jaksaa..

..aloitinkin uuden viestin aiheella 4kk ja ilmavaivat..käykääpä lukemassa ja kommentoikaa,jos osaatte. Maailmanlopulle tuntuu täälläkin...

Tuntuu, että joulukiireet nostavat päätään. Vielä olisi pari lahjaa ostamatta. Ja ne tietenkin täytyy hommata ilman esikoista. Ja se aika on tietty pois muista hommista. Ja tietysti miehellä töissä myös kiirettää ja joutuu tekemään ylitöitä. Pitää vaan yrittää muistaa, että se joulu tulee joka tapauksessa. Tekee mitään tai ei. Ja onhan tässä viikko aikaa.



Tuosta yöhihhuloinnista.. Meillä esikoinen tosiaan aloitti tiheän imun kauden 2kk ikäisenä eli söi öisin tosi usein. ei ihan joka tunti, mutta joka toinen vähintään ja päiväunet katkesivat myös nälkään noin tunnin nukkumisen jälkeen (muuten olisi nukkunut parikin tuntia). Aloitettiin sen vuoksi kiinteät 3,5kk ikäisenä, joka vähän helpottikin unien pituutta, mutta ei heti. Nyt pojalla syömisiä oli viime yönä kai ainakin 3, mutta minusta se on vielä vähän, kun on muuhun tottunut. Meillä vauva nukkuu nykyisin osittain vieressä, osittain omassa sängyssä. Vieressä olleessan häntä on helpompi auttaa ähinöissään. Eli jos paukututtaa, eikä paukku meinaa tulla. Vähän kääntää asentoa ja pyllyssä soi.. ;) Harmi, että perhepedissä minulta puutuvat kädet välillä niin pahoin, että öisin kestää kauan saada käsi taas toimintakykyiseksi. Vauva kainalossa on muuten ihana nukkua.



Meillä vauvalla ei ole näköjään mitää kiirettä kääntyä ympäri, mutta mahallaan ollessa näyttää kovasti olevan jo halu päästä eteenpäin, varsinkin siskon lelujen perään.. ;) Kohta siis alkaa kovempi siivous, kun kaikki pienet jutut ovat meillä välillä missä sattuu.



Nyt taas kutsu käy



Västis ja poika 4kk11pv

eli johan siitä monta päivää vierähti ku täällä viimes jutusteli...



Suutarinnalle tervetuloa mukaan!



En tiedä mihin tää aika menee ku ei ehdi enää mitään tekemään..siis ei täälläkään käymään..kovasti olen tällä viikolla yrittäny siivota ja joulua laittaa..mutta tässä porukassa kämppä on vain korkeintaan puoli päivää suht siistiä..huoh..rasittavaa, tunnen itteni vaan alipalkatuksi piiaksi, ku ukkopainotteisessa porukassa tää avunsaanti on aika vaisua..



Rytmeistä...kaks viikkoa sitte meniki tuulettamaan että Jooel teki enarit ja nukku 5h putkeen..ois pitäny pitää suunsa kiinni vaan...sillä sen jälkeen alko paskarytmi eli meillä herätään VÄHINTÄÄN kahen tunnin välein syömään...nyt kyllä voin sanoa että mua todellaki väsyttää..maitoa todellaki tulee ja meillä vieläki pulautellaan..mietinki että sulaako se maito sen verta nopeesti että nälkä tosiaan tulee kohta...Jooel ku herää, ensin ähistään omassa sängyssään ja sitte alkaa hirveä lutkuttaminen peukkua nyrkkiä tms ja aika äkkiä desibelit nousee niin että otan hänet rinnalle, hirveä hamuaminen alkaa (ihanko ei ois ennen saanu ruokaa..) ja tissi oikein kunnolla imetään siihen pisteeseen että se pahin näläntunne menee pois ja hän sitte nukahtaa siitä kohta, toista tissiä en valitettavasti saa hälle syötettyä..eli osaiskohan joku sanoa miten ihmeessä saan hänet nukkumaan pitempään?? Muuten yö" unilla" ollaan miltei kellon ympäri ja joskus ylikin..



Jouluhässäkästä..me ollaan ruvettu tekemään vuosia sitte niin että lahjat on miltei kaikki hommattu kuun alkuun mennessä..syynä tähän on ollu se että me ollaa ruukattu käydä kaukomatkalla just ennen joulua, eli ei minkäänlaista joulustressiä, ajankohta matkalle on mitä ihanteellisin, paskat kelit vielä Suomessa siihen aikaan...nyt ei enää ko loma-aika meille käy ku esikko ei saa enää koulusta kahta viikkoa putkeen lomaa...



Hampaista: meillä ei ole koskaan tehty hampaita tällä tavalla...ihan ihme juttu..Jooelilla hampaat alas puhkes tuossa reilu kk sitte, mutta siihen ne sitte jäi eli hampaat tuli ikenen läpi mutta jäivät siihen eli eivät nousseet siitä...olenki ajatellu moneen kertaan että ite höpötän vaan ei ne mitään puhjenneet mutta siellä ne vaan on ja tunnen sen kyllä todella selvästi ku nyt ollaan opittu mua puremaan oikein kivasti :/ onko tää tätä nykyaikaa :) ennen ne hampaat kasvoi ihan täyteen mittaansa heto puhettuaan..



Pikkujouluja kaikille..siirryn tuonne kyökin puolelle..kohta esikko ja isukki tulevat nälkäisinä sählymatsista...pitäs vaan keksiä ensin mitä ihmettä sitä kokkaa..ja tää yks tässä sylissä ei enää taida jaksaa (huudosta päätellen)



nani76 ja Jooel 4kk ja 6pv