En halua loukata ketään, mutta en millään ymmärrä naista, joka tekee abortin.

Lapsiperheen iloista ja suruista voi tietää, vaikkei itsellä lapsia olisikaan.

Vierailija:

Kiitos huolenpidostasi! Muttei mieleni muutu. Olen onnellinen näin. Yhtä onnellinen, kuin te niiden kakaroiden, anteeksi lapsien kanssa.

Ei jaksa edes kommentoida enää. Elämä opettaa joo joo niinpä niin, ja ainoa opetus on tietty se että aborttia vaan kaikille. Eikä ihmiselle mitään vastuuta omasta elämästään ja sen rakentamisesta.

Vierailija:

on naisia joilla ei ole ketään auttamassa ja lapsen isä uhkailee jne.

Miten yksinkertaisia ihmisiä täällä onkaan.

Voin huonosti näistä viesteistä. Ei näissä ole empatian hiventäkään JO elossa oleville, kyllä kuitenkin alkioille.

Mikä on vinossa silloin?

Mä esimerkiksi äsken kysyin sulta, mitä sun hienot ja hieman ylimieliset kommentit kertoo sinusta, mutta ainoa asia millä pystyit vastaamaan oli kysymys.

että kaikki eivät elä sitä, kuten sinä ja se heille suotakoon.

tehdä siitä syystä että äiti jäisi yksinhuoltajaksi tai että on perusteltua tehdä abortti jos jää yksinhuoltajaksi. Minä voin ylpeäpä kertoa että mieleeni ei juolahtanut että tekisin abortin vaikka tiesin olevani yksinhuoltaja. MIkä synti se yksinhuoltajuus on? Rakastan lastani ja annan hänelle taatusti kaiken mitä hän tarvitsee. Mikä syy yksinhuoltajuus on tehdä abortti? Jokainen fiksu ihminen tietää harrastaessaan seksiä, että raskaus on aina mahdollinen. Ainoat syyt mitkä minä(huom. minä) hyväksyn aborttiin ovat raiskaus, sikiön vamma tai äidin huume/alkoholiriippuvuus.

tekstisi annista. =)

Ensin abortti, sitten lapsi ja sitten taas abortti.

Ensimmäinen raiskauksesta, lapsi syntyi suhteesta ihan oman miehen kanssa. Ja kolmas kerta. Ihan itse valitsin sen. Syyt sosiaaliset.

Meni huonosti miehen kanssa, minut oli juuri irtisanottu ja olin todella masentunut.

Mikä sinä olet ap haukkmaan ketään, moni on joutunut tekemään valintansa tippa silmässä.

jossain kirjoitit että sairasta. Niinpä. Sinä olet.

Olen siis itserakas koska en ole lapsirakas? Pieni ja yksinkertainen elämä sulla!

miehesi jättää sinut ja lapsesi!!

Moni voisi pitää varsin moukkamaisena keskustelijaa, joka ei osaa pysyä asiassa menemättä henkilökohtaisuuksiin. Mitäs mieltä itse olet?

se voisi olla helpotus, ei tarvitsisi niin kauheasti muiden tekemisiä kritisoida.

Ero on vaan siinä voiko sanoa tietävänsä mitä lapsiperheen/afrikan lasten elämä on. Sen voi sanoa, että olen sivusta seurannut, ja minulla on mielikuva että se on sellaista ja sellaista.



Mutta kuten sanottu, vaikka olisi minkä tason penkkiurheilija/ läheinen täti, niin silti on aika typerä jos olettaa tietävänsä millaista ihan todella on urheilijan elämä/vanhemmuus.



Puhumattakaan siitä, että noiden asioiden kokeminen yksilötasolla vaihtelee vielä tosi paljon. Joku katuu vanhemmuuttaan, toinen ei ole ihanampaa kokenut.



Mutta en siis kuulu niihin, joiden mielestä jokaisen pitäisi tehdä lapsi, koska muuten jää hirveästi kaikesta paitsi: ei pidä. Mutta ei myöskään pidä tulla esittämään, että ymmärtäisi kauheasti perhe-elämän päälle, jos ei sitä perhettä ole.

että tekee päätöksen haluaako itse siihen rumbaan lähteä. Kaikista ei siihen ole ja sitä valintaa kunnioitan.

" kriisit voivat kasvattaa

ihmisenä, mutta näin ei liene sinulle käyneen."



Myöskin kielioppia on hyvä treenata silloin kun yrittää kovasti päästä niskan päälle.

Vieläkin, nyt 2 lapsen äitinä, mietin tuota tilannetta, ihmisiä, surua, hätää ja tuskaa, mutta sinne ei voi jäädä, eikä kelloa voi siirtää taaksepäin.



Olin 15-vuotta, rakastunut ja sinisilmäinen. Rakkauden kohde oli vanhempi, kokeneempi ja aivan ihana minulle. 3kuukauden seurustelun jälkeen päätin ottaa askeleen kohti aikuisuutta ja ilman ehkäisyä. Jotenkin luotin ja uskoin että hoidetaan se ehkäisy asia kuntoon sitten hieman myöhemmin. Kuitenkin aikaa kului ja seksi kuului jokaiseen päivään, mutta edelleen ilman ehkäisyä.



Taisi mennä n. 4-5kk kunnes huomasin että kuukautisia ei kuulu ja tiesin tilanteen. Apteekin testi oli positiivinen. Ilon ja pelon tunteet syöksyivät läpi, mutta halusin lapsen iästäni huolimatta. Abortti ei käynyt edes mielessäni.



Mies otti tilanteen hyvin, lapsen pitäminen oli selvä asia. Seuraavaksi vaiheessa oli vanhemmille kertominen ja tilenne sai aivan uuden suunnan. Lapsen pitäminen ei tule kuuloonkaan, oli kaikkien vanhempien yhteinen päätös. He eivät tue, eivät auta, eivät hyväksy ja melkeinpä kieltävät meidät lapsikseen jos tämän " solumöykyn" annatte kasvaa. Asia oli aivan järkyttävä. Mies taipui heti vanhempien tahtoon ja selitti minulle miten kaikki on helpompaa, mukavanpaa jne. Hänelle asia oli helppo ratkaisu, eihän hän sitä lasta kantanut eikä siihen aborttiin joutunut.



Kuitenkin monien itkujen, uhkailujen ja lahjonnan jälkeen minut talutettiin sairaalaan täyttämään hakemuksia. Muistan ikuisesti kun lääkäri kysyi minulta syytä miksi haen tätä, mutta en pystynyt vastaan itkultani. Hän katsoi minua ja totesi että ikä sopii hyvin syyksi. En kyennyt edes nyökkäämään.



Nyt kun tätä kirjoitan tunnen niin kauheaa ahdistusta ja surua, mutta tilanne on silloin ollut tuo, enkä asialle enää mitään mahda. Jos ikää olisi ollut vuosi tai kaksi enemmän, olisin kyennyt vastustamaan vanhempien tahtoa, mutta silloin koin olevani niin heikossa asemassa.



Abortti oli ainakin minun tapauksessa vaikea ja raskas paikka, josta on erittäin vaikea puhua kenellekkään.

aina tunnutaan unohtavan adoptio, josta moni lapseton pariskunta olisi ikionnellinen. minä ainakin kunnioitan adoptiota.

ihmisestä, joka olisi kasvanut koettelemuksistaan, sorry=) Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta päästä niskasi päälle, ei kieliopilla, eikä millään muullakaan. . .

En ymmärrä, miksei aikuinen ihminen voi myöntää tehneensä ihan itse valinnan sen abortin suhteen. Koska sitä kuulee jatkuvasti: ei ollut muuta vaihtoehtoa, oli pakko tehdä abortti jne jne. Ei ole. Se on valinta.

Aikuinen ihminen pystyy seisomaan valintojensa takana.

Vierailija:

että kaikki eivät elä sitä, kuten sinä ja se heille suotakoon.

ei jaksa/kykene olemaan raskaana, niin abortti lienee järkevämpi ratkaisu, kuin adoptio.