Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pelottaako avaruus?
15.09.2013 |
Pelottaako avaruus? Sen todellinen käsittäminen ja sisäistäminen, että leijumme synkässä valtavan kokoisessa tilassa. Ymmärrämme kolmea dimensiota, mutta tosiasiassa dimensioita voi olla vaikka 11 - tutkimukset tukevat tätä väitettä. Koko käsittämämme universumi voi todellisuudessa olla vain pienen pieni osa multiverseä. Suurin tuntemamme nopeus on valon nopeus, joka on n. 1079252849 km/h ja vaikka pystyisimme kulkemaan tätä vauhtia, kestäisi meillä matkustaa läheisiin planeettoihin vuosia. Se antaa mittakaavaa.
Tässä American Museum of National Historyn tekemä opetusvideo tuntemastamme universumista. Tämä tuo esille hyvin miten vähäpätöisiä ihmisten huolet lopulta suuressa universumissa ovat.
Pelottaako keikkua täällä keskellä ei mitään?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä avaruus voi myös pelottaa. Siellä on elementtejä jotka pelottavat. Kuten asteroidit jne.
Asiaa voi hahmottaa näin: Me elämme ampumaradalla.
Maapallo roikkuu narusta keskellä ampumarataa. Radan toisesta päästä ammutaan maalitauluihin radan toisessä päässä.
Joskus luodit menevät kaukaa maapallosta, joskus ne lähes hipaisevat.
Koskaan emme tiedä, milloin tulee se luoti mikä lävähtää keskelle maapalloa ja meidän kaikkien elämä päättyy lähes silmänräpäyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelottaa. lisäksi pelkään maansisäisiä magmamassoja, jotka aiheuttaa tulivuorenpurkauksia. sitä, että jos jostain reiästä purkautuu liikaa magmaa, niin pallosta tulee epäkesko kuun suhteen ja suistutaan radalta. sitten pallo huitelee pitkin avaruutta ja törmäilee muihin planeettoihin ja asteroideihin. tietty aina voi laskea malleja, että mikään ei muutu, mutta maapallo on niin epävakaa mannerlaattojen ja muiden suurten mekanismien suhteen, että ei siitä varmuuteen voi mennä, että tämä pallo pysyy aina samassa liikkeessä. kyllä siis pelkään.
No kyllä kieltämättä pikkusen kuumottaa. Kun miettii että kiidämme hurjaa vauhtia tuolla suunnattomassa tyhjyydessä, kylmässä tyhjiössä jossa ei ääntä. Isot avaruuden kappaleet vaeltavat siellä majesteetillisina, arvaamattominakin.
Mitä jos jostain ilmestyy supertiheä musta aukko joka törmää maahan? Mitä jos iso gammasädepurkaus sattuu sopivasti keilaamaan maapalloa? Näitä ei voi ennustaa. Tälläkin hetkellä törmäyskurssilla voi olla aivan mitä vain. Ja oma lukunsa on galaksien välinen maasto. Pimeä aine. Jonkun teorian mukaan maailmankaikkeus saattaisi jo nyt olla luhistumassa, sammumassa, ja emme tietäisi siitä mitään. Kunnes se olisi vain lights out.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avaruus on kaunis. Teleskooppien välittämät kuvat universumista saa kyyneleet silmiin
http://hubblesite.org/
Niin on! Jos joskus on mahdollisuus, niin kannattaa käydä vilkaisemassa teleskoopin läpi ihan omin silmin. Ihan amatöörilaitekin on riittävä, ovat tosi hyvälaatuisia nykyään. Asiat aukenee ihan uudella tavalla kun tajuaa katsovansa livenä vaikkapa Saturnusta tai Jupiteria, vuosikausien matkan päästä. Siellä ne todella ovat!
Kyllä avaruus tavallaan pelottaa. Samalla tavalla kuin valtameri. Se loputtomuus ja se, että sinne saattaisi eksyä ja kadota. Kummassakaan pysty hengittämään, ei avaruudessa eikä vedessä.
Planeetatkin ovat jotenkin pelottavia, outoja ja vaarallisia ihmisille. Merikin on outoa ja vierasta aluetta ihmiskunnalle. Luin joskus, että planeettamme merenpohjasta on tutkittu alle 10%.
En usko, että avaruus kuitenkaan kirjaimellisesti on loputon, vaan uskon myös, kuten joku edellä kommentoinut, että Jumalan valtaistuin on sen yläpuolella.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaruus on kaunis. Teleskooppien välittämät kuvat universumista saa kyyneleet silmiin
http://hubblesite.org/Niin on! Jos joskus on mahdollisuus, niin kannattaa käydä vilkaisemassa teleskoopin läpi ihan omin silmin. Ihan amatöörilaitekin on riittävä, ovat tosi hyvälaatuisia nykyään. Asiat aukenee ihan uudella tavalla kun tajuaa katsovansa livenä vaikkapa Saturnusta tai Jupiteria, vuosikausien matkan päästä. Siellä ne todella ovat!
Näkyykö ne planeettojen renkaatkin sillä laitteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienessä tilassa ainakin itsellä tulee laaja avaruus mieleen ja semmoinen outo kammo iskee ja pelottaa. Se menee jonkin ajan kuluttua ohitse.
Nuorena vähän kun katsoi kuvia. Mutta ei nyt sillä tavalla. Riippuu varmaan mitä kukin ajattelee siitä. Sopivasti maadoittuneena helpompaa ajatella, kuin se että joku on maadoittamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhjyys on helpottava ajatus. Pahempi olisi tietää jokainen planeetta ja mitä kauheuksia siellä tapahtuu juuri nytkin. Tieto lisää tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei pelota ajatuksena, mutta kun illalla kävelytän koiraa ja katselen tähtitaivasta, iskee usein outo kauhu ja tyhjyyden tunne. Luulin, että tämä ketju koskisi sitä tunnetta ja ajattelin täällä olevan kohtalotovereita...
Jännä ettei ketään tunnu pelottavan mikään oikea vaaran mahdollisuus kuten asteroidi tai gammapurkaus. Jälkimmäisethän ovat niin väkeviä että niitä havaitaan vaikka kaikki havaitut ovat toistaiseksi olleet linnunradan ulkopuolisia. Huonoa tuuriahan se olisi mutta jos linnunradan sisällä sattuisi purkaus, joka suuntautuisi suoraan tänne niin voisimme pahimmassa tapauksessa kärventyä alta aikayksikön. 440 miljooonaa vuotta sitten ollut joukkotuho, joka vei 85 prosenttia elämästä, saattoi olla sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on selvä, että syntiä ja jumalaa pitäisi pelätä kaikkien eniten. Meillä ihmisillä on tyhjänpäiväisiä pelkoja.
Alue: Aihe vapaa
Ei pelota. Kiehtoo ja vetää puoleensa. Ahdistaisi jos eläisimme jonkin suljetun taivaankannen alla jumalten pelinappuloina kuten joskus antiikissa ajateltiin tai ehkä tavallaan vielä keskiajallakin. Äärettömyys tarkoittaa myös vapautta, mahdollisuuksia ja tulevaisuutta. Tuntematon on mahdollisuus eikä uhka. Tuttu on historiaa ja rajaavaa. Kaikki uusi ja kehitys löytyy aina tuntemattomasta.