"Häiritseekö lasten kitinä lentokoneessa?"

ventovieraita lapsia eri kulkuvälineissä.

Ei kenelläkään ole velvollisuutta alkaa leperrellä tai edes hymyillä vieressä istuvalle lapselle, ihan niin kuin ei vieressä istuvalle aikuisellekaan tarvitse alkaa jutella pelkästä kohteliaisuudesta.

Jatkuva marina ja jos vielä vanhemmat eivät tee asialle oikein mitään, niin kyllä se on ärsyttävää.

Vauvojen itku tai jos joku on satuttanut itsensä ja itkee, niin se ei ärsytä, se on ihan ymmärrettävää.

Omien lapsien kitinä todellakin raastaa hermoja. Jos on kuitenkin päässyt ilman lapsia jonnekin, niin on vain helpottavaa huomata, että jonkun muun lapsi kitisee, ja itse saa olla ihan rauhassa! Ei tarvitse sormeaan nostaa lapsen kitinän vuoksi.

määritellä sanan "loukkaantua" eri lailla kuin minä. Minusta se juuri on tätä:

Teki mieli kyllä sanoa pari valittua sanaa. Liekö mokomille insinöörinplantuille edes kivekset laskeutuneet. Se ainakin on varmaa, että Fiestaa minä en osta!

Eli loukkaantua=ottaa päästä, jota itsekin käytit.

Mutta asiaan: kyllä sellainen hymyily ja lepertely vieraille lapsille ON tosiaan aika ulkomaalainen ilmiö. Tai siis kuuluu tapoihin esim. Etelä-Euroopassa.

Mutta se on osa ylipäänsä avoimempaa ja välittömämpää tapaa olla sosiaalisessa kanssakäymisessä! Ei siinä takana OLE välttämättä sen suurempaa lapsirakkautta! Suomessa kuitenkin rakastetaan lapsia niin paljon, että yhteiskunta takaa lapsille ja perheille monia sellaisia palveluita, jotka esim. E-Euroopassa ovat heikommalla tolalla. Mikä ei toki tarkoita, että Suomikaan mikään lasten paratiisi olisi...

Siis kohtuullisissa rajoissa tosin, eikä vain siksi, että häiritsisimme muita, vaan ihan omankin mukavuutemme takia. Kun siis viime kesänä mietittiin, lähdemmekö tulevana talvena Alpeille, Åreen vai Leville, jäivät Alpit laskusta melkeinpä pääasiassa sen takia, että sinne olisi pitänyt lentää. Toki muutenkaan ei olisi erityisen kivaa viedä lasta suosittujen alppikeskusten helpoille lähirinteille. Meno on välillä hurjaa.

Kyllä mekin lasten kanssa tarvittaessa lennämme, mutta emme kyllä satunnaisille lomamatkoille, jos samantapaisen loman voi viettää ajomatkan päässä. Toinen asia sitten, jos vieraillaan ystävien luona tms. Mutta lasten kanssa siis mieluummin autolla ja laivalla Tukholmaan tai Tallinnaan kuin lentokoneella Prahaan. Kyse on kuitenkin vain muutamasta vuodesta, joten kyllä me vielä sinne Alpeillekin taas pääsemme, kunhan lapset ovat aavistuksen isompia.

en henk.koht usko, että se on kenellekään OIKEA syy tai ainakaan ainoa syy välttää matkustelua lasten kanssa.

Pikemminkin se on "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" eli jos muista syistä ei pääse matkustelemaan tai ei itse viitsi matkustaa lasten kera, sen mielellään kuorruttaa jollain "jalolla" syyllä.

Koska jos oikeasti ihmiset välttäisivät matkustamista lasten kanssa siksi, etteivät halua häiritä ihmisiä lentokoneessa - miten sellaiset ihmiset tohtivat liikkua ylipäänsä missään lastensa kera?

itsekin sanoit, että se on yksi syy, ei ainoa.

Itsekin lennämme nyt (lapset 6 ja 8) vain Euroopan lentoja, mutta ei sen takia, että pitäisi varoa muita matkustajia (no, meillä tenavat eivät koskaan ole lentokoneessa älämölöineet, mutta oksentaneet ovat pari krt...)

vaan siksi, että se ei meille (lapsille ja vanhemmille) ole kovinkaan rentouttavaa lentää pitkään.

Tosi on, että kaukomatkoillekin ehtii vielä ja lähellä on hyviä matkakohteita.

Siis kohtuullisissa rajoissa tosin, eikä vain siksi, että häiritsisimme muita, vaan ihan omankin mukavuutemme takia.

Ja kyllä vain sen verran monta riekkuvaa lapsilaumaa on matkoilla ollut, että vaunuun tullessa saattaa naama mutristella jos viereisillä tuoleilla on lapsia. Yleensä vanhemmat pitävät jälkikasvunsa asoissa, mutta välillä lapset terrorisoivat koko vaunua. Samalla tavalla naamani venähtää myös, jos vaunussa on juoppoja tai rouvia tuhdin hajuvesipilven keskellä.



Eli ehkä kyseinen TM-kaveri on törmännyt lentomatkoilla niin monta kertaa riehuviin lapsiin, että pelkäsi tämän kerran olevan vastaava.

Kyllä mä ymmärrän että ärsyttää sellaiset lasten vanhemmat jotka eivät laita lapsiin kuria ja antavat tehdä mitä haluaa! Mutta lapsia en alkaisi tässäkään tilanteessa vihaamaan tai ärsyyntymään heistä sillä eihän se heidän vika ole jos ei kasvatus pelaa.



Mutta sellainen 0-2v lapsi joka itkee tai kitisee ei minun hermojani raavi, sillä tunnen syvää myötätuntoa niitä vanhempia kohtaan kun lasta ei saa rauhoittumaan ja muut vain arvostelevat katseillaan!!!



Itselläni on reilu 2v poika joka on hyvin energinen ja huutaa heti jos ei jotain saa. 3v ja 1v tytöt ovat hyvin sopeutuvaisia ja rauhoittuvat kun kiinnittää ajatukset johonkin ympärilläolevaan ja tottelevat kun sanoo ei. Tää poika ei taas usko mitään ja hermot ovat monesti koetuksella, siltikään en toivo kenekään tuntevan pahaa häntä kohtaan vaikka itkeekin monesti koko kauppareissun tms. en voi itse lapselleni mitään kun järkevä ja kovakin puhe ei auta ja lapsi ei itse ymmärrä.

Ollaanhan me itekukin olleet lapsia ja varmasti itkeneet aina joskus silloin kun ei olisi saanut tai ollut kovin sopivaa itkeä, eikö??



Älkää lähtekö reissuun ellei hermot kestä ihmisiä ja erinlaisia ihmisiä!! Ei kait tää maailma oo rakennettu vaan sellasia ei lapsellisia kiirrellisiä ja elämään kangistuneita kansalaisia varten??





Ei muutakun ulkomaanmatkalle vain lapselliset :D Kyllä ne muut sieltä pois jää jotka eivät lapsiperheitä kestä jos sikseen on :)

Käännetäänpäs toisinpäin: Mitkä olisivat fiilikset, jos istuisitte nätisti omalla paikallanne lentokoneessa, ihan yksin liikenteessä, lapsia ei mailla halmeilla. Näkisitte jonkun henkilön tulevan teitä kohti ja huomatessaan, että paikkansa on teidän vieressänne, naama venähtäisi ja huulien liikkeet eivät olisi tulkittavissa erityisen positiivisesti.



Taisi TM-mies haaveilla istumapaikasta hemaisevan misun eikä yli 3-kymppisen äiti-ihmisen rinnalla. Nooh. Kai se ois itestäkin kivempaa päästä jonkun adoniksen viereen, voi ihan rohkeesti irvistää takaisin mulkoilevalle TM-miehelle. Mukava matka tiedossa!

lapsesi ilmeillä tai sanoa niin se lapsesi vaan innostuu siitä ja huomaa että joku haluaa viihdyttää häntä.

Joten se ei varmaan jää siihen yhteen hymyyn tai pariin sanaan.

Itse mieluummin olen hiljaa ja keskityn vaikka lehtieni lukemiseeni.

Mua ei haittaa jos lapsen käsi tai jalka vahingiossa osuu, mutta en todellakaan jaksia alkaa viihdyttämään kenenkään lasta.

T: se viiden pienen lapsen äiti.

En ole esim. käynyt koliikkivauvani kanssa illalla leffassa, vaan menin kaverin kanss aja mies jäi hoitamana kotiin vaikka kivempihan se olisi miehen kanssa ollut mennä. Miksi matkailu olisi jotenkin eri asia, tai ruokailu? Kyllä mekin on matkustettu ja käyty ravintoloissa lapsen kanssa, mutta ensin pienissä erissä "harjoittelemassa" eli ensin esim. tunnin automatka mummolaan ja kahvilassa teen ja voileivän merkeissä eikä mannertenvälinen 13 h lento ja kolmen ruokalajin illallinen tyyriissä ravintolassa. Silloin kun lapsi on vielä ihan harjoitteluvaiheessa, niin on kokeiltu jotain pienen mittakaavan juttua ja siitä sitten kasvatettu lapsen edistymisen mukaan. Ihan normaalia minusta.

Hämmästelin minäkin tätä ketjua lukiessani, että ihanko totta ihmiset rajoittavat jopa perheensä lomailua sen takia, etteivät vain häiritsisi muita ihmisiä. Aika surullista.

On tainnut mennä aika tiukasti jakeluun se täälläkin vallitseva mielipide, että lapset ovat ei toivottuja matkakumppaneita.

veisi elokuviin, tuskin edes saisin viedäkään. Elokuvissa on kovat äänet ja lapsi olisi aivan kauhuissaan.

Onko siis motiivisi ainoastaan muiden huomioiminen? Vai se, että itse koet sen ikäväksi ja lapsellekin liian rasittavaksi?

En ole esim. käynyt koliikkivauvani kanssa illalla leffassa, vaan menin kaverin kanss aja mies jäi hoitamana kotiin vaikka kivempihan se olisi miehen kanssa ollut mennä. Miksi matkailu olisi jotenkin eri asia, tai ruokailu? Kyllä mekin on matkustettu ja käyty ravintoloissa lapsen kanssa, mutta ensin pienissä erissä "harjoittelemassa" eli ensin esim. tunnin automatka mummolaan ja kahvilassa teen ja voileivän merkeissä eikä mannertenvälinen 13 h lento ja kolmen ruokalajin illallinen tyyriissä ravintolassa. Silloin kun lapsi on vielä ihan harjoitteluvaiheessa, niin on kokeiltu jotain pienen mittakaavan juttua ja siitä sitten kasvatettu lapsen edistymisen mukaan. Ihan normaalia minusta.

Hämmästelin minäkin tätä ketjua lukiessani, että ihanko totta ihmiset rajoittavat jopa perheensä lomailua sen takia, etteivät vain häiritsisi muita ihmisiä. Aika surullista.

On tainnut mennä aika tiukasti jakeluun se täälläkin vallitseva mielipide, että lapset ovat ei toivottuja matkakumppaneita.

Loistava idea rinnastaaa perheen yhteinen lomamatka ja koliikkivauvan retki elokuviin! Av-mammat jyrää!

En näe mitään järkeä viedä lapsia sellaiseen tilanteeseen josta ei pääse pois jos lapset eivät osaakaan käyttäytyä ja osoittautuvat huomattavaksi häiriöksi - sillä kyllä sitäkin tapahtuu eikä edes ole mitenkään harvinaista. Omani ovat lähes aina käyttäytyneet hyvin, mutta pari kertaa on keskeytetty joku juttu kun ei ole onnistunut - sekä kasvatuksellisista syistä että muiden ihmisten huomioonottamiseksi. Miksi tämä periaate on joillekin niin vaikea käsittä?

Onko siis motiivisi ainoastaan muiden huomioiminen? Vai se, että itse koet sen ikäväksi ja lapsellekin liian rasittavaksi?

Kyllä kai kaikki muutkin rajoittaa reissujaan jollain lailla lasten takia, ei esim. mene illalla miehen kanssa kahdestaan johonkin tanssimaan vaikka saattaisikin tehdä mieli eikä kolmen kuukauden reppureissulle ilman etukäteissuunnitelmia johonkin Afrikkaan? Vai ihanko tosiaan ne lapset ei _mitenkään_ rajoita reissujanne? Minusta se etten vie pikkulasta lentokoneeseen ei ole mitenkään erikoista, kun omassa tuttavapiirissa käytännössä vain ne joiden suku asuu ulkomailla on lentänyt pikkulasten kanssa. On tästä juteltu, ja samoista syistä ne muutkin on jättäneet lentoreissut myöhemmäksi. Yksi pariskunta tosin lentää joka vuosi Välimerelle, mutta sielläkään ei kuulemma ekat kaksi lentoa kovin herkkua olleet, mikä on vaan vahvistanut sitä mielipidettä etten halua lentää pikkulapsen kanssa - sekä oman että muiden matkarauhan turvaamiseksi.

Loistava idea rinnastaaa perheen yhteinen lomamatka ja koliikkivauvan retki elokuviin! Av-mammat jyrää!

Minä en näe mitään järkeä siinä, että pelkää hysteerisesti jotain Isoa Räjähdystä. Mikä on pahinta, mitä lapsi voi tehdä? Itkeä ja huutaa? Big deal.

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö poistuisi esim. konsertista tai kirkosta, jos lapseni itkee (tai siis niin toimin silloin, kun lapseni vielä olivat niin pieniä). Mutta lentomatka on ns. pakkotilanne eli sieltä ei kukaan voi poistua, joten matkustajien vaan pitää kestää normaalit elämisen äänet - ja sellaiseksi lapsen itku tai kiukuttelu vaan pitää luokitella.

No, kuten itsekin sanoit, se muiden huomioiminen ei sinullakaan ole ainoa syy vältellä lentomatkailua.

En näe mitään järkeä viedä lapsia sellaiseen tilanteeseen josta ei pääse pois jos lapset eivät osaakaan käyttäytyä ja osoittautuvat huomattavaksi häiriöksi - sillä kyllä sitäkin tapahtuu eikä edes ole mitenkään harvinaista. Omani ovat lähes aina käyttäytyneet hyvin, mutta pari kertaa on keskeytetty joku juttu kun ei ole onnistunut - sekä kasvatuksellisista syistä että muiden ihmisten huomioonottamiseksi. Miksi tämä periaate on joillekin niin vaikea käsittä?

Onko siis motiivisi ainoastaan muiden huomioiminen? Vai se, että itse koet sen ikäväksi ja lapsellekin liian rasittavaksi?

lennä esim. mannertenväliset lennot jollain muulla kuin kotimaisella lentoyhtiöllä, kun olet liikkeellä lasten kanssa. Olen lentänyt 1 ja 2 vuotiaiden lasteni kanssa pitkiä matkoja ja vierasmaalaiset kanssamatkustajat ovat olleet tosi mukavaa matkaseuraa. Italialaiset ja espanjalaiset ovat näyttäneet iloista naamaa paitsi omille ystävilleen ja matkakumppaneilleen, mutta myös lapsilleni. Koneessa muut matkustajat vastasivat lapsen hymyyn ja saattoivat hetken pelleillä heidän kanssaan ilmeillään. He siis sallivat lapsien hetkittäisen "tuijottamisen". Ja oli helppoa matkanteko! Määränpäässä useampikin lähipenkkirivillä matkustanut tuli kehumaan, miten nätisti lapseni käyttäytyivät, vaikka oli niin pitkä matka kyseessä. Tuli tosi hyvä fiilis äidille, joka oli itse reissusta väsynyt.



Summa summarum, vieras lentoyhtiö tuo ehkä yhden välilaskun/koneen vaihdon enemmän, mutta pitkällä matkalla se ei niin haittaa, kun koneessa ei tarvitse tuntea jurottavia/paheksuvia katseita selässään. Kuten jo edellisissäkin viesteissä todettiin, niin esim. Etelä-Euroopassa saa ystävällisiltä ihmisiltä apua kentilläkin helpommin esim. ovien avauksessa, jolloin kulku käy välilaskusta huolimatta helposti laukkujen ja taaperoiden kanssa.

paljon useammin vanhempia, jotka koko ajan kovaan ääneen komentelevat lapsiaa. Toisaalta komentelut ovat ihan turhia, mitä väliä jos 5v roikkuu jossain lentoaseman kaiteessa, toisaalta ei pidetä huolta siitä että lapsi oikeasti tottelee, ei ole kiva, että hyppii vieraan ihmisen matkatavaroiden päällä. Sitten sanotaan että meidän Matti on niin mahdoton, on totta vie kun ei koskaan ole oikeasti tarvinnut totella vaikka kokoajan kiljutaan Eii, ei, ei saa.

Sunnuntai-iltana Dubaihin klo 20.55 - jääkää pois kyydistä jos pelottaa! Ollaan maksettu lomastamme lähemmäs 3 tuusenia ja sen edestä saa vauva 8kk kiljua ja vanhempi 3v kitistä jos huvittaa! Typerää koko kesksutelu, voihan jokainen jäädä kotiansa jos haluaa - tai maksaa kalliimman paikan ilman lapsiperheitä lähipenkeillä tai pysyä kotona. Maailmassa on aika paljon ääntä ja häiriötä - jos lentokoneessa on liikaa, entäpä matkakohteesi?

mutta sillekin on yleensä joku järkevä selitys kuten vaikka korvakipu tai väsymys. elämä on ja lapsista lähtee ääntä.

sen sijaan en voi ymmärtää keski-ikäisiä töykeitä ja kovaäänisiä suomalaisia p-päitä jotka mulkkaavat automaattisesti ärsyyntyneinä kun lapset kulkee lentokoneella.

itse kahden lapsen kanssa viimeksi kun lensin pitkän päivän suomen mummolaan täältä ulkomailta, niin ei voi kuin sanoa että kylläpä huomasi taas olevansa suomessa kun koko aikuissakki rynni ja kiilasi edellemme kokoajan, hyvä ettei lapsia huitonut kumoon lentolaukkujensa kanssa kohltaessa.

eikä tietenkään kukaan auttanut millääntavoin rappusissa, ovien kohdalla tms. tai sanonut ystävällistä sanaa meille, hui kamalaa, keskutellako vieraiden ihmisten kanssa!

siinä me sitten tultiin viimeisinä 3 ja 7 vuotiaiden kanssa koneeseen kun arvon aikuiset oli saaneet ensin juosten mennä ja valita mieleisensä paikat koneesta...

lähinnä vaan nauratti koko tilanteen koomisuus vaikka välillä tekikin mieli itkeä ;D

ja mainittakoon vielä ennekuin joku alkaa syyttää mulkkauksesta omaa meluamme, että meidän lapset ei huutaneet ja terrorisoineet lentoja silloinkaan vaikka väsyeitä olivat, ovat sen verran tottuneet lentokoneella kulkemiseen jo.