"Häiritseekö lasten kitinä lentokoneessa?"

tai ryyppäävä älämölö tai mikä vaan, mikä kuuluu tai haisee liikaa. Siinä olet oikeassa, että lapsivihaa minäkään en ymmärrä. Mikä noita ihmisiä vaivaa? Yksilönä ja tiettynä hetkenä voi vaikka joku juoppo ärsyttää, mutta en sen jälkeen vihaa jokaista tietynikäistä miestä, koska on negatiivinen kokemus yhdestä keski-ikäisestä pultsarimiehestä.

jotka antavat lasten juosta pitkin lentokoneen käytävää ja möykätä. Olen reissannut kahden energisen lapsen kanssa siitä asti kun nämä ovat olleet aivan pieniä eikä lapset möykkää tai riehu. Koneen käytävällä saavat jaloitella vuoroissa tietyillä säännöillä: ei juoksemista, ei ihmisten häiritsemistä eikä huutamista. Lasten normaalit äänet ja itku kuuluvat elämään ja niistä on turha ahdistua.

Huonokäytöksisistä lapsista voi ja saa ahdistua. Kyllä aina silloin tällöin samalle lennolle osuu perhe, jossa lapsilla ei ole käytöstapoja, väittäisi että juuri tällaiset perheet pilaavat kaikkien matkustavien lapsiperheiden maineen.

Jos lapsi huutaa ja hilluu niin tottakai se häiritsee vaikka lapsi olisi muuten tosi ihana.

Tultiin muutama viikko sitten lomamatkalta, välilasku oli Saksassa ja loppumatkan kone oli pullollaan suomalaisia insinöörejä. Meidän neljä lasta käyttäytyivät täysin mallikelpoisesti, kuopus (vajaat 2) kitisi vajaan minuutin, kunnes sai maitopullonsa ja nukahti syliini.



Perheemme istui koneessa peräkkäin ja alle 2-vuotiaalla ei ollut omaa paikkaa, niinpä vieressäni istui Tekniikan maailman pullea nörtti, joka oli tulossa Saksasta Ford Fiestaa koeajamasta. Jätkä ei puhunut meille sanaakaan ja ilme oli koko ajan "voi V.....!!!!". Kerran tuttipullo lipsahti kädestäni ja hän peräti nosti se. Sanoin kiitos! ja heppu ei edes vastannut.



Kuopukseni oli aivan ihmeissään. Hän on hyvin nauravainen ja iloinen ja oltuamme juuri viikon etelässä hän oli tottunut saamaan päänsilityksiä, sössötystä ja iloisia hymyjä tuntemattomilta ihmisiltä - ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tyttäreni yritti hymyillä, kuikistella ja sanoa jotain vieruskaverillemme, tämä n. 3-kymppinen puupää tuijotti ilmeettömästi eteensä ja kommentoi välillä jotain Fiestasta käytävän toisella puolella istuvalle kollegalleen.



Teki mieli kyllä sanoa pari valittua sanaa. Liekö mokomille insinöörinplantuille edes kivekset laskeutuneet. Se ainakin on varmaa, että Fiestaa minä en osta!

eikä varsinkaan edes alkeellisia sosiaalisia taitoja

Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen:



Ei ärsytä. Jos olen yksin liikenteessä ja kuulen muiden lasten kitinää, sympatiseeraan vanhempia, sillä ymmärrän täysin, kuinka tuskastuttava tilanne heille on. Lisäksi olen onnellinen siitä, että olen kerrankin yksin liikenteessä.

hirveät läskärit, jotka tursuavat naapurinkin paikalle ja litistävät naapurin. Niille pitäisi olla omat "painorajoitteisten" paikat tai sitten saisivat ihan rehellisesti maksaa kahdesta paikasta ja hikoilla siinä sitten.

Olen ajatellut, että ne pahimmat junttiperheet ei jaksa edes matkustaa. Olen yrittänyt miettiä lentoja nuoruudesta asti ja yhtään ikävää kokemusta ei ole jäänyt mieleen. Ylipäätään en pahemmin muista mitään ikävää kanssamatkustajaa lennolta. Kerran oli ryyppäävää porukkaa takana, mutta eipä niihinkään ehtinyt kyllästyä Espanjan-lennolla. Ja olen matkustanut tosi paljon sekä työmatkoja että lomamatkoja.

jotka kuvittelevat saavansa tehdä mitä vaan lapsiensa varjolla.

Masentavaa luettavaa tuo Iltasanomien keskustelu.

95% ihmisistä pitää lapsiperheitä tosi rasittavina lentokoneessa ja yleensäkin julkisilla paikoilla. Mielipiteistä huokuu lapsiviha. Se tuntuu olevan nyt jotenkin muodikasta.

meidän perhettä se ei häiritse. Olemme lentäneet paljonkn niin perheenä kuin muutenkin. Lähtöportilla saa monesti vihaisia katseita ja kommentteja etuiluista tmv. kun lapsien kanssa pääsee useimmiten ensimmäisinä lentokoneeseen sisälle. voiskohan se olla myös taustatekijä? ne lennot mitä olemme esim junorin kanssa lentäneet on ollut kaikenkarvaista kommenttia. - toisaalta se kertoo vaan kanssamatkustajien tyhmyydestä ja omista sisäisistä ongelmista enemmän kuin siitä että lapset lennoilla olis ongelma. Juniorimme on nyt 1v7kk ja takana noin 20 lentoa niin kotimaassa kuin ulkomailla, mannertenvälisä yms.

tiedän että lapset ei tee sitä tahallaan. Enemmän häiritsee vaikkapa tupakalle tai hielle haisevat ihmiset. He voisivat vaikuttaa asiaan.

Toinen ikävä ryhmä on juopuneet; vaikkapa känninen naisporukka nauraa rätkättämässä ravintolassa, häiritsee taatusti

Ei kenelläkään ole velvollisuutta alkaa leperrellä tai edes hymyillä vieressä istuvalle lapselle, ihan niin kuin ei vieressä istuvalle aikuisellekaan tarvitse alkaa jutella pelkästä kohteliaisuudesta. Sylissäsi istuva apsesi ehkä heilui jonkin verran myös käsinojan yli, ja kyllä minuakin sellainen reviirin ylitys (vrt. käsinojien yli pursuavat ylipainoiset ihmiset tai jalat levällään istuvat miehet) ärsyttäisi, henkilökohtainen tila lentokoneessa on todella pieni muutenkin.

mutta sillekin on yleensä joku järkevä selitys kuten vaikka korvakipu tai väsymys. elämä on ja lapsista lähtee ääntä.



sen sijaan en voi ymmärtää keski-ikäisiä töykeitä ja kovaäänisiä suomalaisia p-päitä jotka mulkkaavat automaattisesti ärsyyntyneinä kun lapset kulkee lentokoneella.



itse kahden lapsen kanssa viimeksi kun lensin pitkän päivän suomen mummolaan täältä ulkomailta, niin ei voi kuin sanoa että kylläpä huomasi taas olevansa suomessa kun koko aikuissakki rynni ja kiilasi edellemme kokoajan, hyvä ettei lapsia huitonut kumoon lentolaukkujensa kanssa kohltaessa.

eikä tietenkään kukaan auttanut millääntavoin rappusissa, ovien kohdalla tms. tai sanonut ystävällistä sanaa meille, hui kamalaa, keskutellako vieraiden ihmisten kanssa!



siinä me sitten tultiin viimeisinä 3 ja 7 vuotiaiden kanssa koneeseen kun arvon aikuiset oli saaneet ensin juosten mennä ja valita mieleisensä paikat koneesta...

lähinnä vaan nauratti koko tilanteen koomisuus vaikka välillä tekikin mieli itkeä ;D

ja mainittakoon vielä ennekuin joku alkaa syyttää mulkkauksesta omaa meluamme, että meidän lapset ei huutaneet ja terrorisoineet lentoja silloinkaan vaikka väsyeitä olivat, ovat sen verran tottuneet lentokoneella kulkemiseen jo.

yritän pitää lapseni kurissa, mutta viimeksi junassa puuhavaunussa meno oli aika villia. Ei sinne kait sitten "tavalliset" olis tullutkaan, lapsiperheitä oli kaikki.

minuakin häiritsee, vaikka itsellänikin on lapsia....

Se on vähän sama juttu, kuin jos lähtee miehen kanssa kahdestaan syömään tai jonnekin ja toivoisi saavansa rauhaa ja viereen sattuisi lapsiperhe, jossa lapsi kiukuttelisi koko ajan. Se ei johdu suvaitsemattomuudesta vain siitä, että kun kuuntelee sitä kitinää kotona kaiket päivät, niin ei sitten halusi sitä muualla kuunnella. Omat lapseni ovat reissanneet usein ja ihan pienestä lähtien ja koskaan emme ole olleet tilanteessa, että olisivat häirinneet ketään. Yleensä nukahtavat jo nousun yhteydessä.



Mutta siis ihan pienen lapsen itku ei minua lentokoneessa häiritse. Mutta sellainen karjuva ja nitisevä isompi lapsi kyllä - valitettavasti.

Mulle ei ole sattunut sellaista lentokoneessa, mutta bussissa kyllä oli kerran joku uhmaikäinen joka huusi ja raivosi koko tunnin matkan niin että bussi raikui. Vaikka vanhempaa kävikin sääliksi, niin kyllä se ihan oikeasti häiritsi, raskaan työpäivän päätteeksi ei jaksaisi kuunnella pitkää aikaa kauheaa karjumista. Jos lapsen aiheuttama mekkala tai häiriö on samalla tasolla kuin aikuisen aiheuttama, en ymmärrä miksi sitä pitäisi sietää sen paremmin? Kyllä mua on todella rankasti ottaneet päästä esim. tenttiin lukiessa kirjastossa juoksevat ja kiljuvat lapset joiden vanhemmat ei edes yritä rajoittaa menoa (tosin ne vanhemmat suututtaa enemmän kuin ne huonosti käyttäytyvät lapset)!



Lentokoneesta vielä: siskoni 5 h pitkälle lennolle sattui kerran (hänen sanojensa mukaan) melkoinen demonilapsi joka kaikenlisäksi istui siskoni takana. Tarhaikäinen lapsi potki, hakkasi ja ravisteli siskoni istuinta, huusi ja hyppi. Lentokoneen henkilökunta kävi huomauttamassa asiasta vanhemmille, jotka vaan voivottelivat tyyliin voi voi, mutta kun sillä on niin tylsää... Sisko yritti sanoa asiasta nätisti niin vanhemmille kuin lapsellekin, mutta kun mitään ei tapahtunut niin menetti sitten jossain vaiheessa (minusta varsin ymmärrettävästi) ja ärjäisi aika rumasti ja lujaa. Lapsi siitä säikähti ja oli sitten loppumatkan ihan nätisti, vanhemmat kyllä jupisivat jotain ja mu7lkoilivat poistuessa pahasti.

Vauvan itku mun oli todella helppo jättää kokonaan kuulematta.



Nyt omien lasten saamisen jälkeen vauvan itku vääntää mun sydänjuuriani, ei siksi että inhoaisin vauvoja vaan siksi että rakastan niitä NIIN paljon että kärsin kun ne kärsivät.



Uhmaikäisten kiljuminen mua ärsyttää edelleen, oli kyseessä oma tai jonkun toisen lapsi. Ikävä kyllä.

Mä en taas ymmärrä sitä, että lapsia pitäisi paapoa koko ajan, saavat tehdä mitä vaan ja sille vaan hymyillään. Miksi ihmeessä??? En todellakaan halua jotain lasta kiljumaan taakse jossain lentokoneessa, tai jotain tuijottamaan sua siltä edellä olevalta penkiltä. Se on huonoa käytöstä siltä lapselta, ja varsinkin niiltä vanhemmilta kun antavat heidän käyttäytyä julkisella paikalla huonosti!! Mutta sehän on heti ap:n mukaan jotain lapsivihamielisyyttä jos ei anna lasten kiljua ja mekastaa missä ja miten vaan....

Viimeksi edessäni istui pariskunta pienen vauvansa kanssa ja kun sen huomasin niin vähän pelkäsin, että itkeeköhän vauva koko matkan (3 tunnin lento), mutta hyvinhän se meni ja mitään häiriötä ei vauvasta ollut. Yleensä olen istunut koneen keskiosassa tai takaosassa, lapsiperheet tunnutaan yleensä laittavan sinne etuosaan mikä onkin hyvä meille lapsettomille matkustajille. Joskus on häirinnyt jos edessä on istunut lapsi ja se sitten seisoo penkillään ja tuijottaa taaksepäin eli minua, mutta nopeasti on kyllä lapsen vanhemmat tähän puuttuneet, ei ole tarvinnut minun sanoa mitään.



Jos vieressäni olisi vanhempi lapsensa kanssa niin en minäkään kyllä jaksaisi alkaa leperrellä lapselle. Matkustaminen on kuitenkin aika rankkaa ja moni haluaa levähtää koneessa. En muutenkaan juttele vierustoverien kanssa, koska olen siellä koneessa matkustamista varten ja haluan levätä siinä jos pystyn.

Vaikka ne lapsukaiset ovat luonnolisesti sinun maailmasi napa, muiden mielestä ne ovat kersoja muiden joukossa.



Minua ärsyttää kaikki meteli kulkuvälineissä, lasten huutaminen ja kovaääniset soittoäänet. Lasten kitinän kuitenkin ymmärrän enkä vihaa lapsia, mutta silti se ärsyttää. Mutta tosiaankin niitä vanhempia en jaksa ymmärtää, jotka antavat lapsensa tahallisesti häiritä muita matkustajia. Annetaan juoksennella ja läpsiä nukkuvia matkustajia.