"Häiritseekö lasten kitinä lentokoneessa?"

jotka antavat lasten juosta pitkin lentokoneen käytävää ja möykätä. Olen reissannut kahden energisen lapsen kanssa siitä asti kun nämä ovat olleet aivan pieniä eikä lapset möykkää tai riehu. Koneen käytävällä saavat jaloitella vuoroissa tietyillä säännöillä: ei juoksemista, ei ihmisten häiritsemistä eikä huutamista. Lasten normaalit äänet ja itku kuuluvat elämään ja niistä on turha ahdistua.

Huonokäytöksisistä lapsista voi ja saa ahdistua. Kyllä aina silloin tällöin samalle lennolle osuu perhe, jossa lapsilla ei ole käytöstapoja, väittäisi että juuri tällaiset perheet pilaavat kaikkien matkustavien lapsiperheiden maineen.

Meilla on kaksi pienta lasta ja kymmenia (valehtelematta) lentomatkoja takana lasten kanssa. Joo, toki joskus itkevat ja kovaakin, ja sille ei paljon voi mitaan. Mutta me ollemme myos opettaneet ettei kaytava ole leikkipaikka, ettei ihmisien luo saa menna juttelemaan omatoimisesti, ettei edessa olevaa istuinta saa potkia, ettei saa huutaa jne. Sitten onkin vaikeeta kun on joku toinen lapsiperhe jonka lapset saavat mesota miten vaan. Omat kysyvat, etta miksi he eivat saa juosta kaytavalla kun nuo muutkin juoksee...

Ei ole kylla kyseessa mikaan lapsiviha, mutta oikeat kaytostavat pitaa kylla opettaa pienesta pitaen!

En pyytänyt enkä odottanut että kukaan viihdyttäisi lapsiani. Tarkoitin vain korostaa sitä eroa, miten suomalainen TM-mies vs. etelä-eurooppalaiset kanssamatkustajat ylipäätään lapsiin suhtautuvat. Se toisinaan yllättää. Oletteko te sitten niin jäykkiä, että jos pieni lapsi hymyilee, niin te ette hymyile takaisin. Mitä se on teiltä pois?



Ja ei, lapseni ei roikkunut käsinojan yli eikä töninyt ketään, kuopukseni oli itse asiassa enemmän aikaa isänsä sylissä meidän takanamme ja isommat lapset (4-vuotias tyttö istui vieressäni, minä hänen ja TM-miehen välissä) puuhasivat omiaan, lähinnä piirsivät, eivät paljon edes jutelleet. Käyttäytyivät aivan moitteettomasti. Ja tämä ei ole mitään äidin kaunista maalailua, lapseni osaavat käyttäytyä myös ärsyttävästi, mutta tällä kertaa heissä ei kyllä ollut mitään vikaan, vaikka takana oli aikuisillekin pitkä ja raskaahko matkustamispäivä.



Vikaa on mielestäni aikuisissa, joilta naama kääntyy nurin heti kun näkee matkakumppaneina olevan lapsia, täysin riippumatta siitä, miten lapset käyttäytyvät.

Missään muualla en ole mokomaa tavannut. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa miehetkin noteeraa pienet vauvat positiivisesti. Itse pidän lapsista pääsääntöisesti, koska lapset ovat oikeasi vielä vilpittömiä ja elämä edessä.

Onko käynyt mielessä, että ne lapset ei olleet syynä siihen naama myttyrällä olemiseen? Ehkä hänellä vain yksinkertaisesti oli paska päivä tai vaikka henkilökohtasessa elämässä ongelmia ja tuskin edes huomasi kakaroitten olemassaoloa? Ne lapset edes sinun kun eivät todellakaan ole maailmannapa..

jos takana nukkumattomia öitä ja pitkää matkustamista. Minuutin kitinä on eri asia kuin puoli tuntia tai enemmän suoraa huutoa.



Meteliäkin ärsyttävämpiä ovat kuitenkin lapset, jotka tempovat tai potkivat tuolini selkänojaa. Täytyy olla aika iso lapsi että tajuaisi omin päin, että se heidän edessään oleva palloseinä tosiaan on minun istuimeni ja että joka kerta kun hän koskee siihen, minun selkäni tärähtää. Toivoisin tosiaan, että vanhemmat selittäisivät tämän lapsilleen, ettei minun tarvitsisi. Yleensä olen joutunut tekemään sen itse.

ei se Ford Fiaskon koeajaminenkaan nyt ihan herkkua ole. Mennyt TM:aan että pääsisi polkemaan Ferraria tai jotain tosi ärjyä munanjatketta, ja sitten saatana saa ajaa Fiaskoa....

Onko käynyt mielessä, että ne lapset ei olleet syynä siihen naama myttyrällä olemiseen? Ehkä hänellä vain yksinkertaisesti oli paska päivä tai vaikka henkilökohtasessa elämässä ongelmia ja tuskin edes huomasi kakaroitten olemassaoloa? Ne lapset edes sinun kun eivät todellakaan ole maailmannapa..

Jätkä ei puhunut meille sanaakaan ja ilme oli koko ajan "voi V.....!!!!".... tämä n. 3-kymppinen puupää tuijotti ilmeettömästi eteensä ja kommentoi välillä jotain Fiestasta käytävän toisella puolella istuvalle kollegalleen.

Mistä sinä tiedät, vaikka hän ja vaimonsa kärsisivät juuri lapsettomuudesta ja lapsenkaipuu oli kova. Tai jos hän oli vaikka menettänyt lapsensa. Tai pikkuveljensä. Tai ei vain yksinkertaisesti osannut suhtautua lapsiin, koska ei ole koskaan tutustunut niihin eikä halunnut vihojasi niskaansa jos sattuisi sanomaan jotain väärin. Tai pelkäsi, että jos vastaat lasten aloitteisiin, pitäisit häntä pedofiilina.

Vähän suhteellisuudentajua ja hyvää tahtoa mammoillekin, kiitos...

En minä odota kanssamatkustajien lepertelevän tai pitävän seuraa lapsilleni.



Lapsimatkustajissa minua häiritsee takanani istuva lapsi, joka potkii penkkiä eikä vanhempi puutu siihen. Kitinät ei häiritse.

Tällä palstalla on kyllä ihan turha kertoa mitään tai kommentoida mitään, aina on näitä älyköitä kääntämässä asioita ties miten päin.



- veikkaan, että TM-miehellä oli ollut ihan kiva päivä fiestailemassa. Jutteli ihan tyytyväisen oloisesti käytävän toiselle puolelle kaverilleen. Minulle ei vastannut edes normaalia "ole hyvää" kiitokseen.

- juu. Ei ole mun lapset maailman napa, ei edes minun maailmani. Kauhean rakkaita ja tärkeitä kyllä, mutta ei maailma saa neljän kersan tahtiin ja ympärillä pyöriä.

- TM-mies oli vain tuore esimerkki. Ettekö muka koskaan ole törmänneet nuoriin, lapsettomiin suomalaisaikuisiin (myös naisiin), joiden koko olemuksesta ja naamasta paistaa se, että suurin mahdollinen rangaistus on joutua lähelle lapsiperhettä junassa/lentokoneessa tai vaikka pikaruokapaikassa? Ja edelleen - täysin riippumatta siitä, miten lapset käyttäytyvät. Ja se on jotenkin ok käyttäytyä tylysti ja rumasti lapsia kohtaan?

- Samaa sanoi ystäväni, joka oli parin lapsensa kanssa Ameriikassa asti. Ensin tuntui USAssa ahdistavalta, kun kaikki oli vauvasta kiinnostuneita ja tunkivat ihan iholle ihastelemaan. Tulivat parin viikon loman jälkeen kotiin ja menivät ravintolaan syömään - naapuripöydän seurue mulkoili ja puhui isosti keskenään, että miksi pitää pentuja raahata illalla ravintolaan. Kello oli jotain 8 illalla, 4-vuotias nälkäinen kuin susi (söi reippaasti eikä häirinnyt ketään) ja lapsilla sis. kello tietysti vasta jotain 13 iltapäivällä. Suhtautuminen lapsiin on Suomessa usein tosi kylmää.

Ameriikassa taidetaan niitä lapsia siepata/kadota aika paljon enemmän kuin Suomessa..Eli enpä niitä ihastelijoita kauhean lähelle lapsiani päästäisi..Mutta kukin tyylillään! :)

Ja av-mamman perusoletus on tietysti se, että jokainen amerikkalainen vauvanihailija on tod. näk. lapsensieppaaja.



Nythän on kyse suhtautumiserosta lapsiin, se on sitten toinen asia, että kuinka loitolla haluaa/saa ihailijat pidettyä. Suomessa on helppoa, ei tule kukaan ihailemaan, muitten kakarat kierretään mieluiten kaukaa :).

Häiritseminen on lisääntynyt oman äidiksi tulemisen myötä. Kun muu meteli on vain meteliä (ja sekin häiritsee) niin sen vielä pystyy sulkemaan ulkopuolelle, mutta lasten itkussa on jotain läpitunkevaa. Ja niin kai se on tarkoituskin. Ei palvelisi lajin selviämistä erityisen hyvin, jos lapsen (erityisesti tietysti oman, mutta myös muiden) kitinä olisi helppo jättää huomiotta.



Eikä se pitäkestoinen kiukkukohtauskaan nyt herkkua ole oli kiukkuaja sitten lapsi tai aikuinen, lapset vain tekevät sitä enemmän. Aikuiset myös harvoin potkivat edessä istujien selkänojia ainakaan tahallaan, tönivät vieressä istujaa jne. Tietysti lapselta sietää huonoa käytöstä enemmän kuin aikuiselta, mutta ei se ikinä kivaa ole. Pakko myöntää, että en erityisesti ilahdu, jos esimerkiksi työmatkalennolla huomaan, että vieressä on lapsiperhe. Tietenkään en anna sen näkyä, mutta mielessäni huokaisen syvään.



Vaikka se vieressä oleva lapsi olisi oikein hyväkäytöksinenkin, hänen kanssaan joutuu useammin juttelemaan enemmän kuin aikuisen, lapsi ei ymmärrä hienovaraisia vihjeitä (jos esimerkiksi ottaa työpapereita luettavaksi, aikuinen sulkee suunsa, lapsi jatkaa kyselemistä) ja vaikka vanhempi oikeaoppisesti opastaisikin lastaan (täti lukee nyt papereita, anna tädin olla), niin todennäköisesti se lapsi ainakin jää tuijottamaan häiritsevästi. Lapset ovat lapsia ja heillä tietysti on oikeus olla lentokoneessa, mutta kyllä sitä silti aina salaa toivoo, että ei joutuisi lennolla lapsen, erittäin suurikokoisen ihmisen, humalassa olevan, haisevan, lentopelkoaan puheripulisen tms. ihmisen viereen.

tyttäresi kanssa? Minäkään en välittäisi väsyneenä kamalasti vilkutella lapsille, koska he yleensä (lentomatka on pitkä ja tylsä ja lapsi ottaa kaikki virikkeet innokkaasti vastaan) yltyvät siitä ja sitten saat naama kivistäen pelleillä lapselle koko loppumatkan.

Ja ihan olen lapsirakas äiti-ihminen.

Kuopukseni oli aivan ihmeissään. Hän on hyvin nauravainen ja iloinen ja oltuamme juuri viikon etelässä hän oli tottunut saamaan päänsilityksiä, sössötystä ja iloisia hymyjä tuntemattomilta ihmisiltä - ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tyttäreni yritti hymyillä, kuikistella ja sanoa jotain vieruskaverillemme, tämä n. 3-kymppinen puupää tuijotti ilmeettömästi eteensä ja kommentoi välillä jotain Fiestasta käytävän toisella puolella istuvalle kollegalleen.

oikeastiko te luulette, että jotain ventovierasta kiinnostaa ne teidän lapset?? No tässä uutinen: suurinta osaa ei takuulla kiinnosta!! Ja vielä odotatte, että heidän pitäisi heille ilmeillä ja viihdyttää heitä?? Siis aivan käsittämätöntä...

kuten myös ettei istuisi kireänutturaisen av-mamman happaman katseen alla.

kyllä sitä silti aina salaa toivoo, että ei joutuisi lennolla lapsen, erittäin suurikokoisen ihmisen, humalassa olevan, haisevan, lentopelkoaan puheripulisen tms. ihmisen viereen.

mites, käyttekö te lomamatkoilla lentokoneella?

entäs mites sä ne sun lapset silloin sijoitat?

mahdollisimman kauas taas susta koneessa ettei menisi matka pilalle, vai sietääkö sitä ihminen sittenkin paremmin omien lastensa kitinää kuin muiden kakaroiden....

näitä suomalaisten lapsisuvaitsemattomuus-kommenteja ymmärtävät varmasti parhaiten juuri ne perheelliset ihmiset jotka ovat itse asuneet ulkomailla pitempään. eihän voi olettakaan että sitä osaisi nähdä jos ei muusta käytösmallista ole tietoakaan.

....ihan perusuhtautuminen lapsiin kanssaeläjinä/matkustajina olisi positiivisempi ja suvaittaisiin toinen toistamme vähän paremmin. Veikkaan että kitinääkin olisi vähemmän, kun vanhemmat eivät (tietoisina vihamielisistä mulkaisuista) yrittäisi niin epätoivoisesti pitää lapsiaan hiljaisina ja mahdollisimman "aikuismaisina" ja näkymättöminä. Kyllähän kersat vanhempiensa jäykkyyden aistii ja sehän pahimmillaan vain innostaa. Etenkin, jos matkustaminen alkaa jo muutenkin väsyttää ja rassata.



Ja tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että lasten pitäisi antaa riekkua käytävillä tai potkia selkänojia, se on asia erikseen. Jotenkin vain masentavaa huomata myös ihmisistä, jotka ovat itse vanhempia, että lapsi kanssamatkustajana koetaan automaattisesti häiriötekijänä ja perusoletus on, että lapsesta/lapsista on muille häiriötä ja haittaa

...jos mulle lapsi hymyilee, niin multa irtoaa hymy takaisin ihan huomaamatta. Minusta hymyily on ihan positiivista ja mukavaa. Täytyy näköjään rueta varomaan...

huonosti käyttäytyvät ja kaikesta valittavat aikuiset häiritsee. Viimeksi lennolla viereeni sattui jostain porukasta ilmeisesti isoäiti ja äiti. Ja voi sitä valittamisen määrää: no ihan ensin minä pilasin niiden lennon jo kentällä kun änkäsin kolmanneksi siihen riivin kun he luulivat saavansa istua kahdestaan kolmella tuolilla. Oli veskat ja lehdet levitelty. Naama oli aivan nurin kun pyysin siirtämään kohteliaasti tavarat pois.

Ja sit kun lentoon päästiin niin kaikki oli pielessä. Lehdet oli vääriä, olisi pitänyt olla tuoreet suomalaiset lehdet hyvityksenä kun kone oli tunnin myöhässä.

Niin ja sitten kun alkoi myynti niiin järkytys oli suuri kun vesipullostakin piti maksaa (kyseessä lomalento). Ruoka oli luonnollisesti ihmisravinnoksi kelpaamatonta ja kahvi kauheaa. Minusta ne oli oikein maukkaita...

Liian vähän oli tilaa, ja aina ennen on ollut enemmän tilaa. Oli kylmä, ja kuuma. Lentoemäntää koko ajan hyppyyttivät, vilttiä piti saada tai laittaa pois.

Elokuvat alkoi, no nehän oli ihan typeriä: lastenelokuvia. Niin, lomalento jossa paljon lapsia. Uutisia Suomesta olisi pitänyt näyttää että tietäs mitä Suomeen kuuluun näin loman jälkeen



Koko 5 tuntia ne jaksoi marmattaa... kaksi akkaa vuorotellen toisiaan myötäillen. Ei ehkä häirinnyt isoa porukaa mutta kaikkia siinä lähellä

Se on kuitenkin usein vain pintaa, ja oikeasti ei välitetä toisista ihmisistä vähääkään.



t. ulkosuomalainen

Ei liene ihme, että Iltalehden keskustelu aiheesta on tyrmäävän negatiivista, kun mamma-palstalla se ei ole juuri sen positiivisempaa. Olisi luullut tältä palstalta löytyvän lapsiperheiden matkustukselle vähän enemmän ymmärrystä. Muistetaanpa nyt kaikki pysyä poissa lentokoneesta kunnes kuopuskin on vähintää "rippikouluiässä"!