Lue keskustelun säännöt.
"Häiritseekö lasten kitinä lentokoneessa?"
07.11.2008 |
Masentavaa luettavaa tuo Iltasanomien keskustelu.
95% ihmisistä pitää lapsiperheitä tosi rasittavina lentokoneessa ja yleensäkin julkisilla paikoilla. Mielipiteistä huokuu lapsiviha. Se tuntuu olevan nyt jotenkin muodikasta.
Kommentit (101)
Lentokone ei meidän mielestä ole pikkulapsille sopiva ympäristö, joten säästimme omia, lasten ja kanssamatkustajien hermoja emmekä matkustaneet perheenä lentäen minnekään ennen kuin kouluikäisten kanssa. Heille olemme järjestäneet paljon mieluisaa puuhaa matkojen ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä se on ihan kivaa, että ihan siinä ohimennen uppo-oudot ihmiset suhtautuvat toisiinsa positiivisesti (kunnes toisin todistetaan) eikä negatiivisesti ilman mitään syytä.
mites, käyttekö te lomamatkoilla lentokoneella?
Suoraan sanottuna, yritetään välttää. Meillä neljä lasta, joista kolme alle kouluikäistä. Meillä ei ole mitään erityistä hinkua päästä heidän kanssaan kärsimään koko lentoruljanssista. Jos lomalle lennettäisiin, pyrittäisiin varmasti etsimään kohde, johon lentoaika mahdollisimman lyhyt. Tällä hetkellä lomaillaan mieluummin niin, että liikutaan autolla. Voidaan tarvittaessa pitää tauko ja vaikka meno olisikin sietämäntöntä, siitä sentään kärsimme vain me, eivät ulkopuoliset.
entäs mites sä ne sun lapset silloin sijoitat?
mahdollisimman kauas taas susta koneessa ettei menisi matka pilalle, vai sietääkö sitä ihminen sittenkin paremmin omien lastensa kitinää kuin muiden kakaroiden....
Ei olla vielä lennetty tällä porukalla. Kun kaksoset eivät vielä olleet syntyneet, lensimme viimeeksi koko perheenä ja tietysti pyrimme pitämään lapsemme lähellä, hiljaisina ja hyvinkäyttäytyvinä. Ja se oman lapsen kitinä kyllä ärsyttää lennolla moninkertaisesti muiden omiin verrattuna. Vaikka plussana onkin, että asialle voi yrittää tehdä jotain, niin paljon enemmän painaa se, että tietää, että oman lapsen kitinä häiritsee muita ja se harmittaa.
mekään ei olla tehty mitään lentomatkoja kun lapset pieniä. Pidemmät reissut on tehty yleensä mun vanhempien kanssa niiden autossa, jolloin ei ainakana häiritä ketään muita. Ja kerran mentiin yöjunalla (hytti tietysti) Lappiin.
Ylipäänsä yritämme olla huomaavaisia lapsen kanssa, esim. olemme poistuneet hääkirkosta kun lapsi ei jaksanut enää olla aloillaan ja hiljaa ettemme häritsisi muita. Lentokoneesta ei kuitenkaan pääse kesken matkan pois, joten olen pitänyt parempana säästää sellaiset reissut lapsen kanssa siihen asti että hyvä käytös on aika lailla varmaa. En minäkään käynyt ulkomailla enne kuin olin koulussa, lentokoneellakin menin ekan kerran vissiin 12-vuotiaana enkä koe jääneeni mistään paitsi (vaikka vanhemmat kävivät esim. Pariisissa kahdestaan). Hyvin sitä ehti reissata sen jälkeenkin
Ei liene ihme, että Iltalehden keskustelu aiheesta on tyrmäävän negatiivista, kun mamma-palstalla se ei ole juuri sen positiivisempaa. Olisi luullut tältä palstalta löytyvän lapsiperheiden matkustukselle vähän enemmän ymmärrystä. Muistetaanpa nyt kaikki pysyä poissa lentokoneesta kunnes kuopuskin on vähintää "rippikouluiässä"!
Me ollaan matkustettu lisääntyvän lapsijoukon kanssa kerran parissa-kolmessa vuodessa. Matkat ovat aina menneet hyvin (yleensä n. 4h lentoja Välimerelle, yhden kerran pilkottiin matka paloiksi ja oli 2 x 2h lento). Meidän lapsilla koneessa tuntuu harvakseltaan riittävän niin paljon ihmeteltävää ja tekemistä, ettei kiukuttelemaan joudeta ja matkustaminen on vaan kivaa ja jännää. Viimeisimmällä reissulla mukana olivat 9-7-4 ja vajaa 2-vuotias. Automatkat ovat paljon ankeampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos pääsen yksin reissuun niin ei todellakaan kiinnosta alkaa viihdyttämään vieressä istuvaa lasta.
Tosin en minä nyt vihasestikkaan mulkoile, mutta saatan keskittyä omiin lukemisiin.
Mun ei ole mikään pakko jutella vierustoverille yhtään mitään.
Jos joku kysyy jotakin niin saatan vastata. En sentään niin moukka ole:)
jos hän vähänkin kiinnittää huomiota lapseen, hän saa sitten koko loppumatkaksi siitä häiriötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se, että olettaa aikuisten kanssamatkustajien käyttäytyvän asiallisesti myös lapsia kohtaan tarkoita sitä, että olettaisi heidän viihdyttävän lapsia lentomatkan ajan. Ihan vaan normaalit käytöstavat ilman mulkoilua olisi kiva juttu.
Onneksi joskus tulee myös positiivisia yllätyksiä. Oltiin lomareissulla viitisen vuotta sitten. 2-vuotiaalla pojallani oli muovinen porsas ja virtahepo, joilla hän leikki. Nousi sitten sylissäni seisomaan ja kävelytti porsastaan niskatuen päällä, esitteli porsasta takanamme istuville. Minä heti kielsin lasta häiritsemästä muita matkustajia (aiemmista kokemuksista viisastuneena) ja käänsin lapsen omaan syliini. Virtahepo jäi käsinojalle seisoskelemaan.
Hämmästyin ja melkein säikähdin, kun yhtäkkiä selkänojien välistä vilahti karvainen käsi, joka nappasi virtahevon. Ja siitä se leikki alkoi. Possu ja virtahepo lentelivät koko matkan Kreikasta Suomeen saakka selkänojien yli-välistä, mistä milloinkin. Niin lapsiystävällisillä kanssamatkustajillamme, meillä, kuin innokkaalla 2-vuotiaallakin oli tosi kiva matka kotiin!
jotkut tosiaan pystyvät ja pyrkivät välttämään esim lasten kanssa lentomatkailua, junalla kulkemista, ravintolassa käyntiä, elokuvissa käyntiä, kyläilyä jne.
me ollaan varmaan hieman siitä erikoisia siinä että lasten saanti ei ole mielestämme koskaan ollut syy alkaa elää elämää vaimennettuna tai karsia pois jotain valintojamme.
olemme onnistuneet tekemään lastemme kanssa jo monta ulkomaan lomamatkaa lentokoneella, osa todella ptkiä mannertenvälisiä lentojakin.
ja koska emme myöskään ulkosuomalaisina asu suomessa mutta sukumme asuu, teemme silloin tällöin lentomatkoja täältä myös sinne suomen suuntaan, miellytti se sitten kanssamatkustajia tahi ei.
aina ovat lapsemme osanneet käyttäytyä kunnolla lennoilla koska tietenkin itsekin sitä odotamme heiltä ja huolehdimme heille viihdykettä tarpeeksi, tosin käyttäytyvät nuo muutoinkin suhteellisen siivosti, ehkä kasvatuksen ansiosta.
olen toki törmännyt lennoilla perheisiin joiden lapset tuntuvat terrorisoivan lähiympäristöään, mutta silloinkin mielessäni kiehun ja jupisen vanhempia kohtaan, en lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se takapenkin äijä yritti tietysti kouraista sua rinnasta ja kun jäi yritykseksi niin löi asian leikiksi.
Ei se, että olettaa aikuisten kanssamatkustajien käyttäytyvän asiallisesti myös lapsia kohtaan tarkoita sitä, että olettaisi heidän viihdyttävän lapsia lentomatkan ajan. Ihan vaan normaalit käytöstavat ilman mulkoilua olisi kiva juttu.
Onneksi joskus tulee myös positiivisia yllätyksiä. Oltiin lomareissulla viitisen vuotta sitten. 2-vuotiaalla pojallani oli muovinen porsas ja virtahepo, joilla hän leikki. Nousi sitten sylissäni seisomaan ja kävelytti porsastaan niskatuen päällä, esitteli porsasta takanamme istuville. Minä heti kielsin lasta häiritsemästä muita matkustajia (aiemmista kokemuksista viisastuneena) ja käänsin lapsen omaan syliini. Virtahepo jäi käsinojalle seisoskelemaan.
Hämmästyin ja melkein säikähdin, kun yhtäkkiä selkänojien välistä vilahti karvainen käsi, joka nappasi virtahevon. Ja siitä se leikki alkoi. Possu ja virtahepo lentelivät koko matkan Kreikasta Suomeen saakka selkänojien yli-välistä, mistä milloinkin. Niin lapsiystävällisillä kanssamatkustajillamme, meillä, kuin innokkaalla 2-vuotiaallakin oli tosi kiva matka kotiin!
olemme asuneet ulkomailla useampaan otteeseen pitempiä aikoja ja sen lisäksi myös reissanneet paljon. Nykyisin siis taas olemme suomessa. Koskaan ei ole tullut vastaan, että suomalaiset olisivat jotenkin lapsivastaisempia, ei silloin kuin asuimme muualla ja vain kävimme suomessa eikä myöskään nyt kun asumme täällä ja matkustamme ahkerasti.
Olen aina saanut Suomessakin pyytämättä apua tavaroiden, ovien jne kanssa. Ystävällisiä hymyjä, small talkia jne. Olisiko kuitenkin niin, että niin metsä vasta akuin sinne huudetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh #52
se takapenkin äijä yritti tietysti kouraista sua rinnasta ja kun jäi yritykseksi niin löi asian leikiksi.
--> Ois varmaan nuori ja kaunis (mies oli nuori ja komea) vaimonsakin ihmetellyt, jos siippansa olisi lentomatkan ratoksi ruennut tissejäni puristelemaan. Jännää, mikä tarve on kääntää positiivisetkin asiat nurinpäin.
Hämmästelin minäkin tätä ketjua lukiessani, että ihanko totta ihmiset rajoittavat jopa perheensä lomailua sen takia, etteivät vain häiritsisi muita ihmisiä. Aika surullista.
On tainnut mennä aika tiukasti jakeluun se täälläkin vallitseva mielipide, että lapset ovat ei toivottuja matkakumppaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mehän emme tiedä, kuinka se Fiesta-ajaja oikeasti suhtautui, meilä on siitä vain loukkaantuneen mamman subjektiivinen versio.
Minustakin mulkoilu on outoa ja epäkohteliasta.
Mutta koska itse olen pienten lasten äiti ja matkustelen heidän kanssaan ja työmatkoilla paljon, TIEDÄN kokemuksesta, että lapset tuppaavat innostumaan joskus liikaa, kun heihin ottaa kontaktia.
Eli en ala sen vuoksi liikaa leperrellä lentokoneessa vieraille lapsille. Harvoin jaksan (jos siis matkustaisin yksin, eikä aika menisi omien lasten hoitoon) viihdyttää jotain seurallista mukeloa tuntikausia. Lentokoneessa kun ei niitä aktiviteetteja ihan kamalasti ole...
Joten en tulkitse itsekään pidättyvyyttä epäystävällisyydeksi.
Ei se, että olettaa aikuisten kanssamatkustajien käyttäytyvän asiallisesti myös lapsia kohtaan tarkoita sitä, että olettaisi heidän viihdyttävän lapsia lentomatkan ajan. Ihan vaan normaalit käytöstavat ilman mulkoilua olisi kiva juttu.
Onneksi joskus tulee myös positiivisia yllätyksiä. Oltiin lomareissulla viitisen vuotta sitten. 2-vuotiaalla pojallani oli muovinen porsas ja virtahepo, joilla hän leikki. Nousi sitten sylissäni seisomaan ja kävelytti porsastaan niskatuen päällä, esitteli porsasta takanamme istuville. Minä heti kielsin lasta häiritsemästä muita matkustajia (aiemmista kokemuksista viisastuneena) ja käänsin lapsen omaan syliini. Virtahepo jäi käsinojalle seisoskelemaan.
Hämmästyin ja melkein säikähdin, kun yhtäkkiä selkänojien välistä vilahti karvainen käsi, joka nappasi virtahevon. Ja siitä se leikki alkoi. Possu ja virtahepo lentelivät koko matkan Kreikasta Suomeen saakka selkänojien yli-välistä, mistä milloinkin. Niin lapsiystävällisillä kanssamatkustajillamme, meillä, kuin innokkaalla 2-vuotiaallakin oli tosi kiva matka kotiin!
en henk.koht usko, että se on kenellekään OIKEA syy tai ainakaan ainoa syy välttää matkustelua lasten kanssa.
Pikemminkin se on "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" eli jos muista syistä ei pääse matkustelemaan tai ei itse viitsi matkustaa lasten kera, sen mielellään kuorruttaa jollain "jalolla" syyllä.
Koska jos oikeasti ihmiset välttäisivät matkustamista lasten kanssa siksi, etteivät halua häiritä ihmisiä lentokoneessa - miten sellaiset ihmiset tohtivat liikkua ylipäänsä missään lastensa kera?
Hämmästelin minäkin tätä ketjua lukiessani, että ihanko totta ihmiset rajoittavat jopa perheensä lomailua sen takia, etteivät vain häiritsisi muita ihmisiä. Aika surullista.
On tainnut mennä aika tiukasti jakeluun se täälläkin vallitseva mielipide, että lapset ovat ei toivottuja matkakumppaneita.
5 kommentoi:
- en loukkaantunut, ihmettelin vaan TM-miehen käytöstä.
- en oleta vieraiden ihmisten leikkivän lasteni kanssa
- kysynpä teiltä, että miten minun pitäisi se tulkita, kun näen TM-miehen tulevan käytävää pitkin ja kun hän huomaa joutuvansa meidän viereemme, ilme muuttuu selkeän vittuuntuneeksi ja rupattelu työkaverin kanssa taukoaa. Hän mulkaisee meihin, vilkaisee apua anovasti kattoon (Luojaltaan kaiketi apua odottaen) ja mutisee jotain itsekseen hampaittensa välistä. Minä huomasin tämän, kun aktiivisesti seurasin, että saammeko olla leveästi vai täyttyykö kone kokonaan. Edellisellä lennolla meillä kävi hyvä tuuri ja myös alle 2-vuotiaalle riitti oma paikka.
- lapseni ei häirinnyt TM-miestä millään tavalla. Hymyili ja katseli, koitti sanoa jonkun sanan (joita ei kyllä kukaan muu kuin minä voi ymmärtää) ja oli ihmeissään, kun ei saanut mitään ilmettä takaisin. En usko lapsen hymyä kummempaa odottaneenkaan, mutta niitä sentään oli ollut siihen asti tarjolla.
- ei vastaa edes kiitokseen
- ainut lennon aikana paikaltaan poistunut henkilö perheestämme oli 9-vuotias poika, joka kävi vessassa, ei huudeltu eikä häiriköity.
- odotin siis TM-mieheltä (kuten kaikilta muiltakin ihmisiltä) tavallisia käytöstapoja. Ymmärtäisin vaikka haukut tai lievemmätkin negatiiviset kommentit paremmin esim. loppumatkasta, jos neljä lastamme olisivat riekkuneet koko lennon ajan. Tässä tapauksessa asenne tuli selväksi heti ensi vilkaisusta, vaikka lapsemme eivät antaneet aihetta tylyilyyn.
--> Mitä tein väärin? Mitä minun olisi pitänyt tehdä, jotta TM-miehellä olisi ollut mukavampi matka (lentoaika oli alle 2 h ja lapsi siis enemmän takapenkillä isänsä sylissä)? Ja miten muuten voisin TM-miestä tulkita kuin kertakaikkisen huonoiksi käytöstavoiltaan ja aika avoimesti lapsiperheitä inhoavaksi?
Miksi muuten olisit kirjoittanut kommentin 5 noin kiukkuisesti? Ei tuo kirjoituksesi nro 60 sekään oole kovin "ihmettelevä" sävyltään.
Ei siinä mitään - kyllä minäkin olisin loukkaantunut jos tuo TM-mies todella noin pahasti luimuili.
Lähinnä tässä nyt yleisemminkin puhutaan siitä, mikä on "lapsivihamielistä" Minusta sellaista ei välttämättä ole pidättyvä käytös.
Eikö ole rankkaa, kun pitää ottaa noin pahasti pattia jokaisen tuntemattoman kanssamatkustajan ilmeistä?
Siis en kyllä tasan tarkkaan loukkaantunut. Pidin vain ko. tyyppiä todella tollona moukkana (olisittepas kuulleet mieheni kommentit...). Minä nyt vain satun olemaan kielelliseltä ilmaisultani melko värikäs, joten kuvailin tilanteen räväkästi. Eikö sellaista lie mukavampi lukeakin ja ainakin tekstini on tuntunut kommentteja yllättävän runsaasti irrottavan?
Toisaalta niinkin, että ketjua luettuani alan ymmärtää TM-miestä. Jos mammatkin ajattelevat näin, niin mitä häneltä voi odottaa?
En ole mikään maailmanmatkaaja, mutta näillä vähäisillä reissuillani lasten kanssa en ole voinut välttyä siltä, että eron valitettavasti Suomen ja monen muun maan välillä huomaa. Tällä kertaa se tuli korostetusti, kun lentomme oli kahdessa palassa. Ekalla lennolla Saksaan ei ollut juuri muita suomalaisia kuin me ja toinen lento Saksasta Suomeen oli täynnä suomalaista insinöörikansaa. Ero ko. lennoilla ihmisten suhtautumisessa lapsiin oli lähes hämmästyttävää. Jopa saksalaiset business-miehet (tai sen näköiset) katselivat lapsiamme ystävällisesti. Oman maan mansikoilta katseet oli ihan mustikasta.
Tyystin toinen juttu sitten on, kehtaanko osoittaa harmistuksen tai kehtaisinko ikuna valittaa jossain julkisesti, miksi lentokoneissa matkustaa lapsiperheitä...