Tuttia vai ei?

... esikoisen kanssa, koska han ei siita innostunut. En sitten ryhtynyt kayttoa harjoittelemaankaan ja tutti vaan oli pois kuvioista. Sain ehka imettaa hieman useammin kuin muuten, mutta huvitutiksi en itseani koskaan kokenut. Sormea ei syoty eika muutakaan tarvittu korvikkeeksi. Voi olla etta pojalla imemisentarve ei ollut suunnaton, mutta meilla ei tutin puuttuminen ei oikeastaan johtanut mihinkaan erikoiseen.



Pikkukakkonen on nyt 3vk ja imemisen tarve nayttaa suuremmalta. Tutista on kuitenkin vaan suuttunut, joten en taida tamankaan kanssa asiaa treenata vaan katsotaan miten kay ilman tuttia. Toivon kyllakin, ettei se sormen lutkuttamiseksi menisi :)



Skusku

Ja olen kyllä aika usein kokenut itseni tutin korvikkeeksi vaikka erittäin imetysmyönteinen olenkin. Ongelma on siinä että mikään muu ei rauhoita missään tilanteessa; olen imettänyt busseissa, kadunkulmissa, pururadan varrella jne. Eikä siinä mitään mutta myös iltanukahtamiset on tosi hankalia kun vain tissi kelpaa. Yöllä on imetettävä monta kertaa tätä jo isoa vauvaa koska ei ole sitä tuttia antaa eikä uni muuten tule silmään jos herää. Ja nälästä ei ole kyse.

Itse olen päättänyt että jos toinen meille vielä suodaan niin hänelle yritän sinnikkäämmin tarjota tuttia vaan, tosin kyllä tämänkin kanssa yritettiin...

Mutta ei ole yksinkertainen tämä asia sillä tiedän että helpolla pääsen sen tutista vieroittamisen suhteen kun ei tarvitse vieroittaa. Uniriepu olisi varmaan paras mutta täällä ei sekään ole kelvannu.

ei alkuunsa syötä tuttia ja sinnikkäästi sitä vaan tarjosin, koska vaihtoehtona olisi ollut nyrkkin ja sormien imeminen..



eipä ole tarvinnut kovi vieroittaakaan siitä nyt pois, vaan on itse alkanut " hylkiä" tuttia.



kaikki vauvat on erilaisia! :)

Meillä ei poika huolinut tuttia vaikka sitä aluksi melko sinnikkäästi tarjosin. Tutin korvikkeena olen toiminut ilmeisesti itse ;) Sormia, riepuja ym. ei poitsu ole imeskellyt lainkaan. En koe " tutittomuutta" ollenkaan hankalana asiana, sellaisia tilanteita ei ole ainakaan vielä päässyt syntymään missä tutista olisi voinut olla apua (poika nyt 7,5 kk). Mutta kokemusta minulla siis vain tästä yhdestä tapauksesta...

Esikoinen ei tarvinnut tuttia ollenkaan. Hän ei ollut mitenkään kova imemään vaan rintaa söi minkä söi ja oli sitten tyytyväinen. Hänelle tuli tärkeäksi uninalle, mutta ei hän sitäkään syönyt, kunhan nyhrysti kädessä. Nalle on 4,5 -vuotiaalla vieläkin.



Kakkosella alkoi mennä parin kuukauden iässä peukalo tyylipuhtaasti suuhun ja katsoin parhaaksi korvata sen tutilla. Jos olisi lutsuttanut käsiään kuten vauvoilla usein on tapana, en välttämättä olisi tuttia ollenkaan opettanut hänelle, mutta kun se oli se peukalo...Tutista tulikin tytölle tärkeä, mutta luopuminen sujui oikein helposti reilun 2 v iässä. Tutti " meni rikki" ja se heitettiin yhdessä roskiin, ei mitään suurta draamaa. Tytöllä on kyllä aina ollut myös uniriepu ja niin on edelleen.



Kolmosellakin, 8kk, on tutti syystä että hänellä oli kova imemisentarve, mutta kun rintaa on vähän paha imeä jos ei halua maitoa, joten siitähän seurasi raivari. Tuttia lutsuttelee unille käydessään. Tutti kyllä rauhoitti meidän iltoja aivan kummasti kun ähkyraivarit jäivät pois.



Minusta kannattaa katsoa ihan tilanteen mukaan. Tuttittomassa esikoisessa oli se " huono puoli" , että hän nukahti vain ja ainoastaan tissille ekat 9 kuukautta, mutta ei se silloin kyllä yhtään haitannut. Kakkosen kohdalla tosissaan halusin välttää sitä peukkua suussa, josta on kuitenkin vaikeampi päästä eroon kuin tutista ja kolmosen imemisen tarve selvästi kaipasi tuttia. Vauvojen kanssa kannattaa minusta välillä mennä sieltä mistä aita on matalin ja jos tuntuu, että vauva sitä tuttia tarvitsee niin anna se hänelle. Etenkin kun on useampi kuin yksi lapsi hoidettavana niin kaikki keinot arkea helpottamaan on sallittu. :0)