Mä taisin loukata mun äitiä justiin, mutta jotenkin vaan palo pohjaan..

Äidillä on paniikkihäiriö, joka on pahentunut tässä viime vuosina ja nykyään näitä kohtauksia tulee kauppojen kassoilla jos on paljon ihmisiä jne.. Noh.. tästä on varmaan puoli vuotta, kun hän oli s-marketissa ja halusi kassalla kysyä s-tilinsä saldon. Kassaneiti oli ilmeisesti uusi, eikä osannut hommaa, joten hän hihkaisi kauemmalla kassalla olevalle kollegalleen, että " hei täällä halutaan tietää tilin saldo!"

Eli pyysi tuohon työtehtäväänsä apua, ei sen kummempaa.



Lähellä olevat ihmiset tietenkin kääntyivät katsomaan, varmaan tuota huutajaa, mutta äiti tietenkin ajatteli kaikkien tuijottavan häntä ja jotenkin loukkaantui että hänen asioitaan huudellaan pitkin kauppaa. Lähti niiltä sijoiltaan pois kaupasta, eikä ole sen jälkeen siellä asioinut.



Ja muistaa aika ajoin marmattaa tästä, että kun ei voi enää käydä s-marketissa kun siellä noin häntä kohdeltiin. Ko. neiti oli pyytänyt anteeksi, kun äiti oli häntä ojentanut, mutta se ei nyt riitä..



Äsken äiti soitti ja TAAS viidennentuhannen kerran marmatti tuon saman tarinan ja kun itsellä oli vähän heikko päivä tänään, en jaksanu vaan sanoin, että oot pikkasen outo ihminen kun otat ihan kaiken ihmisten sanomiset henkilökohtaisena loukkauksena, tuokin kassa vain tarvitsi apua siihen hommaan, ei hän aikonut sitä tilisi saldoa ihmisille kuuluttaa...



Ja siinä se sitten olikin... vähän aikaa jatkettiin muista asioista, mutta äitini tuntien hän nyt märehtii minun sanomisiani ja piikittää siitä takaisin jonain päivänä. *huoh*



Teinks mä ihan älyttömän väärin? Onko pakko jaksaa ja ymmärtää kaikkea?