Apua! Päiväkodista viesti, että lapseni tönii pienempiä kumoon! Mitä ihmettä mä

tönimisen tulleen lapsen käytökseen nyt kun hän juuri on aloittanut päivähoidon? Äitikö häntä kotona tönii vai tönisikö muut lapset hoidossa? Minä kyllä luulen oikeasti, että sieltä lapsilta.



Vai tönittekö te lapsia siellä malliksi?

Vaikka olisit päivän ns. muissa maailmoissa, kyllä sinä olet lapsen äiti ja informaatio hänestä on sinulle kuuluvaa. Ja vastuu informaation vastaanottamisesta. Ei lapset toimi niin, että poissa silmistä, poissa mielestä! Sinä olet lapsesi tähän maailmaan saattanut, ja vastuu hänen kasvattamisestaan on sinulla!



T. Edelleen LTO3

että kommunikointi vaatii aina kaksi tahoa. ei me päiväkodinkaan työntekijät selvännäkijöitä olla, meiltä voi kysellä ja ottaa asioita itsekin puheeksi jo,s jokin asia askarruttaa. ryhmässä on yleensä aika monta muutakin lasta ja niiden ongelmat yms. eli ensisijainen vastuuhan lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla, ei pk:lla. Pk:n tehtävä on tukea vanhempia. eli sen kuuluisi mennä niinpäin, että vanhemmat viestivät meille kuinka me voisimme heitä tukea lapsen kasvatuksessa eikä niin että me esitämme heille vaatimuksia kuinka asiat tulisi kotona hoitaa. usein tuntuu siltä ,että meidän oletetaan korjaavan kaikki ongelmat, ettei ne edes perheelle kuulu...ja sitten kuitenkin meidän yritykset tukea koetaan valittamiseksi,liialliseksi neuvomiseksi tms... :( negatiiviseksi.

Tosi on, että selvännäkijöitä ette ole eikä sellaista tässä vaaditakaan.

Mutta jos TE päivän aikana törmäätte ongelmaan, joka pitää hoitaa, TE sitten esitätte asiaan ratkaisuehdotuksen ja toiveen vanhemmille. Kannattaa muistaa, että vanhemmat yleensä eivät ole kasvatusalan ammattilaisia ja joka tapauksessa järkyttyvät lapsensa pahoista tekosista niin, etteivät siinä tilanteessa OSAA kysyä tai ehdottaa yhtikäs mitään. Näin näkyy ap:nkin tapauksessa käyneen.

Ylipäänsä tuollaisia asioitaon paha käsitellä lasta noudettaessa, koska siinä puolen minuutin hässäkässä ei ehdi kuin vanhempi hätääntyä ja mennä totaaliseen kaaokseen. Pitäisi ainakin sopia, koska asiasta jutellaan lisää.

Käskytyksestä ei ole kyse, vaan siitä, että selvästi kerrotaan, miten TE asiaan reagoitte ja mitä TOIVOTTE/EHDOTATTE kotona tehtävän. Ja siihen konkretiaan voi vanhemmallakin jo olla joku mielipide ja käsitys.

Varmasti on niin, että liika neuvominen joissakin kodeissa koetaan negatiiviseksi, siitä olen samaa mieltä. Mutta että nyt sentään suoraan sanotte, ettette oleta, että vanhempien vastuulla on yksin ratkaista se, mitä hoitopäivän aikana tarhassa tapahtuu....

Voin olla jopa väsynyt työpäivän jälkeen. Sinä sen sijaan olet sen sijaan siellä pantannut sanottavaasi, valmistellut sitä, puhunut ehkä kahvipöydässäkin jne.



Eli miten et saa sitä asiaasi esitettyä järkevästi???



t. äiti

muita sattuu.



Mitäpä itse luulet? Jos äiti ei ole saanut lasta kolmen kotihoitovuoden aikana tajuamaan, että töniminen on kiellettyä, niin kuinka luulet sen loksahtavan heti päiväkodissa paikoilleen. Eiköhän tuon asian luulisi juurtuvan lapsen ajatusmaailmaan kotivuosien aikana...?

siis minun kirjoittamani. Pääte tilttasi ja unohdin heti kirjautua uudelleen...

että kommunikointi vaatii aina kaksi tahoa. ei me päiväkodinkaan työntekijät selvännäkijöitä olla, meiltä voi kysellä ja ottaa asioita itsekin puheeksi jo,s jokin asia askarruttaa. ryhmässä on yleensä aika monta muutakin lasta ja niiden ongelmat yms. eli ensisijainen vastuuhan lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla, ei pk:lla. Pk:n tehtävä on tukea vanhempia. eli sen kuuluisi mennä niinpäin, että vanhemmat viestivät meille kuinka me voisimme heitä tukea lapsen kasvatuksessa eikä niin että me esitämme heille vaatimuksia kuinka asiat tulisi kotona hoitaa. usein tuntuu siltä ,että meidän oletetaan korjaavan kaikki ongelmat, ettei ne edes perheelle kuulu...ja sitten kuitenkin meidän yritykset tukea koetaan valittamiseksi,liialliseksi neuvomiseksi tms... :( negatiiviseksi.

Tosi on, että selvännäkijöitä ette ole eikä sellaista tässä vaaditakaan.

Mutta jos TE päivän aikana törmäätte ongelmaan, joka pitää hoitaa, TE sitten esitätte asiaan ratkaisuehdotuksen ja toiveen vanhemmille. Kannattaa muistaa, että vanhemmat yleensä eivät ole kasvatusalan ammattilaisia ja joka tapauksessa järkyttyvät lapsensa pahoista tekosista niin, etteivät siinä tilanteessa OSAA kysyä tai ehdottaa yhtikäs mitään. Näin näkyy ap:nkin tapauksessa käyneen.

Ylipäänsä tuollaisia asioitaon paha käsitellä lasta noudettaessa, koska siinä puolen minuutin hässäkässä ei ehdi kuin vanhempi hätääntyä ja mennä totaaliseen kaaokseen. Pitäisi ainakin sopia, koska asiasta jutellaan lisää.

Käskytyksestä ei ole kyse, vaan siitä, että selvästi kerrotaan, miten TE asiaan reagoitte ja mitä TOIVOTTE/EHDOTATTE kotona tehtävän. Ja siihen konkretiaan voi vanhemmallakin jo olla joku mielipide ja käsitys.

Varmasti on niin, että liika neuvominen joissakin kodeissa koetaan negatiiviseksi, siitä olen samaa mieltä. Mutta että nyt sentään suoraan sanotte, ettette oleta, että vanhempien vastuulla on yksin ratkaista se, mitä hoitopäivän aikana tarhassa tapahtuu....

Me päiväkotien työntekijät hoidetaan lapsia päivällä, mutta kyllä perusasiat tulisi oppia kotona. Näin ei valitettavasti asia ole enää nykypäivänä, vaan vanhemmat ajattelevat, että oppiihan nuo päiväkodissa... mielestäni vanhemmat voisivat katsoa peilin ja miettiä kuka sen lapsen tänne maailmaan hankkikaan, ja kuinka häntä voisi parhaalla mahdollisella tavalla opastaa elämässä eteenpäin. Se paras tapa tuskin on "unohtaa" lapsi päiväkodin ajaksi ja "antaa hlökunnan" opettaa ja kasvattaa. Vanhempien omaa aktiivisuutta asioissa kaipailee LTO3.

Kukaan tuskin ohjeista AP:ta unohtamaan lapsen päiväkodin ajaksi. Mutta ihan tosiasia on, että päiväkodissa tapahtuvaan tönimiseen pitää puuttua _päiväkodissa_, hankala siihen on äidin etänä töistä puuttua.

Meillä aikoinaan 5 vee löi päiväkodissa. Kotona ei lyönyt, kotona ei lyöty ja hänen kanssaan kyllä keskusteltiinkin asiasta kotona. (5 vee jo muistaa, 3 vee välttämättä ei.) Mutta minä en voinut etänä töistäni käsin puuttua hänen käytökseensä päiväkodissa. Se oli päiväkodin hoitajien tehtävä.

Joku tuolla sanoi aika osuvasti, että lapsi testaa, mitä päiväkodissa saa/ei saa tehdä. Olen itsekin hoitanut lapsia ja tiedän, että hoitajankin täytyy asettaa rajat - hoidossa saa tehdä xyz.

Meillä kotona opetetaan lapsille, ettei toisia saa lyödä/töniä jne. Samoin kun opetetaan monia muitakin asioita (käsien pesut ennen syöntiä, kiittäminen jne). Mutta päivähoidossa näitä asioita on _pakko_ vahvistaa. Jos siellä saa elää kuin pellossa, ei kotoa saatu oppi välttämättä pitkälle kanna.

Ja tosiaan on eroa siinä, miten henkilökunta hoitaa tilanteet ja miten vanhemmille kerrotaan asiat. Siinä testataan ammattitaito, viimeistään.

terv. onneksi ammattitaitoisille ihmisille oman lapsensa hoitoon jättävä viiden lapsen äiti, kokemusta monesta päiväkodista vuosien varrelta

Olen usein havainnut, että vaikka asian kuinka kauniisti asettelee, niin omaa lastaan koskeva negatiivinen info otetaan lähes poikkeuksetta loukkauksena, ilman, että kukaan vanhempia yrittää loukata. useat jopa puolustelevat, sen enempää asiasta tietämättä, että eihän minun lapseni tuollaista koskaan tee...



Vaikka kyseinen tapahtuma on juuri tapahtunut... Eli tuollaiset asiat aiheuttavat usein väärinymmärryksi ja luokkaantumisia, vaikka olisi kuinka hienoja sanankäänteitä käytetty.



Lto

ap:n tapauksessa vain ei ole mitään noista kauniista sanakäänteistä, mitä kuvaat...



Ja kummallisesti tänne löysi vanhempia syyllistämään vanhempia, vaikkette voi tietää asiasta yhtikäs mitään!

haluan vaan painottaa sitä, että kotonakaan ei tuolta asialta voi silmiään ummistaa, vaikka tapahtuma onkin ollut päiväkodissa. Ja erityisesti informaation on kuljettava, vanhempien on saatava tietää myös negatiiviset asiat, jotta voivat omalta osaltaan auttaa ongelman ratkeamisessa.



Ikävää nähdä, kunka tämäkin keskustelu painottuu mollamaan päiväkodin työntekijöitä, joilla kokemusta kuitenkin on, ja väheksyy vanhempien vastuuta kasvatuksessa.



Taitaapa laissakin olla maininta juuri tuosta, että päiväkoti TUKEE kotien kasvatusta, ei päinvastoin.



LTO3

Komppaan tuota "äiti"-kirjoittajaa. Teillä on takana kokemus ja koulutus ja olette ehtineet miettiä tilanteen moneen kertaan läpi päivän aikana. Teidän pitää minun mielestäni ehdottaa jotain järkevää toimintamallia ja/tai aikaa, jolloin yhdessä pohditte asiaa.

Ihan oikeesti, eikö tule mieleen, että tämä on luonnollinen (vaikkakin toki ikävä) puolustusreaktio:

Olen usein havainnut, että vaikka asian kuinka kauniisti asettelee, niin omaa lastaan koskeva negatiivinen info otetaan lähes poikkeuksetta loukkauksena, ilman, että kukaan vanhempia yrittää loukata. useat jopa puolustelevat, sen enempää asiasta tietämättä, että eihän minun lapseni tuollaista koskaan tee...

Lto

Ymmärrän, että puolustelu koetaan tökeröksi ja loukkaavaksikin. Mutta monasti lapsi ON kotona ihan erilainen - tönimiset liittyvät hälyisään ryhmätilanteeseen, eikä vanhemmilla välttämättä ole aiempaa kokemusta sellaisesta käytöksestä lapseltaan. Ja kun omaa lasta moititaan (mahdollisesti muiden kuullen), kun äiti/isä on kiireessä hakemassa lastaan tarhasta, reaktio voi olla puolusteleva ja inttävä.

Siinä voisi kuitenkin ehdottaa, että asiasta jutellaan lisää vaikka seuraavana aamuna.

joten lienee oletettua, että saat samalla mitalla takaisin. Asiaahan sinulle on vastattu asiattomuuksistasi huolimatta.



Lapsen kasvatusta tukevaa toimintaa ei ole tuo sinun tyylisi. Sinä tuomitset, et tue.

Ikävää nähdä, kunka tämäkin keskustelu painottuu mollamaan päiväkodin työntekijöitä, joilla kokemusta kuitenkin on, ja väheksyy vanhempien vastuuta kasvatuksessa.

LTO3

Totta kai vastuu ensisijassa on vanhemmilla - mutta ap on toisaalta malliesimerkki siitä, miten päiväkodin palaute annetaan huonosti ja niin, ETTÄ KODIN ON VAIKEA SITÄ VASTUUTAAN KONKRETISOIDA.

ilmoitettiin (sanatarkasti). Vaikka liekö tuolla väliä. Toki puolustelu vanhempien puolelta on luonnollinen reaktio, ehkä te vanhemmat myös ymmärrätte, että oma reaktionnekin voi olla turhan voimakas.

Eli vaikka asia on ystävällisesti ilmoitettu, koette sen loukkaavana ja uhkaavana asian sisällön vuoksi, ette niinkään ilmoitustavan vuoksi.



Lto3

Kyllä ne käyttäytymismallit on suurimmalta osin lähtöisin kotioloista. Joku kirjoitti, ettei kotoa tule antaa saarnaa miten päiväkodissa käyttäydytään...?

Mielestäni vanhempien kuuluu ennen päiväkodin alkua kertoa lapselle.mitä tuleman pitää ja myös opastaa, kuinka muiden lasten kanssa käyttäydytään. Ei vanhempien kasvatusvastuu mihinkään häviä, vaikka lapsi aloittaa päivähoidossa. Pk:n tehtävä on TUKEA lasten kasvatuksessa, ei ottaa kasvatusvastuuta itselleen.

Voi kuvitella sinut "kasvattamassa" ja luennoimassa kolmivuotiaalle jota kiinnostaa nenässä oleva räkäklimppi ja miksi pilvet ei ole punaisia kuin sinun sosiaaliterapiasi.

Tuollaisten paskantärkeiden kaavion kyttääjien takia av mammat ovat ihan sätkynä kun piltti aivastaakin väärään suuntaan että ovat heti tilaamassa terapiaa.

Oli kasvatusmalli ihan mikä tahansa lapsi hakee AINA ryhmässä omaa paikkaansa varsinkin ryhmässä jossa ei ole perheenjäseniä. En tiedä millaisen lapsen ikään ei kuuluisi töniminen tai muiden tahallinen satuttaminen. Lapsi jatkaa moista niin kauan kun joku auktoriteetti selvittää että se on väärin eikä kuulu tämän lauman käytökseen. Noin pienen lapsen on hyvin vaikea jollei mahdoton asettua toisen asemaan.

Se on ihan sama vaikka joka aamu ennen hoitoon menoa pidettäisiin kolmen tunnin luento ja viiden sivun essee.

On joitain asioita jotka lapsi oppii vain ja ainoastaan kokemuksen kautta.

kun se lukee tuossa aloituksessa. "Päiväkodilta viesti, että lapseni tönii kumoon".

MITEN asia on ap:lle esitetty.

Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että haluan kuulla myös negatiiviset jutut ja tykkään, että pk-väki on LIIANKIN varovainen. Juuri siksi penään teiltä selkeämpää viestiä!

En takuulla ala huutaa tai intää vastaan. Mutta ymmärrän silti, jos joku niinkin tekee.

ilmoitettiin (sanatarkasti). Vaikka liekö tuolla väliä. Toki puolustelu vanhempien puolelta on luonnollinen reaktio, ehkä te vanhemmat myös ymmärrätte, että oma reaktionnekin voi olla turhan voimakas.

Eli vaikka asia on ystävällisesti ilmoitettu, koette sen loukkaavana ja uhkaavana asian sisällön vuoksi, ette niinkään ilmoitustavan vuoksi.

Lto3

puolta, jota teidän näyttää olevan erittäin vaikea ymmärtää. Ei päiväkodin henkilökunta ole taikuritehdas. Ihmisiä siellä on töissä, jotka koulutuksensa pohjalta käsittelevät päivän aikana jos monenkin moista kasvatuksellista haastetta. Osassa onnistutaan, osassa ei. haastavat tapaukset ovat haastavia myös meille. Ja aikaa mekin tarvitaan.



Taas: Ei tuomintaa, vaan fakta. Ap ilmoitti, ettei lapsi ymmärrä ettei saa töiniä. Jos hän ei ole kotivuosiensa aikana (3 V!) tuota sisäistänyt, niin en usko että päiväkotihlokunta tuossa tehtävässä onnistuu parissa viikossa.



Mutta me tarvitsemme työssämme yhteistyötä vanhempien kanssa, joka vaikeutuu melkoisesti, jos tilanne tulkitaan niin, että meille saa äksyillä koska tullaan väsyneinä toisesta maailmasta. Ja tuolloin ei edes lasta koskeavaa infoa tarvitse ottaa vastaan. Tietyt päivän aikana käyneet tapahtumat eivät todellakaan voi odottaa seuraavaan viikkoon, kun väsyneillä vanhemmilla on aikaa keskustella tilanteesta. Jankuttamiseen asti olen maininnut tuosta lapsenkasvatusvastuusta ja siihen kuuluu myös se, että väsyyneenä töiden jälkeen lasta koskevia asioita on hoidettava.



LTO3

kannattaa ehdottomasti puhua lapsen kanssa kotona ja tietenkin puuttua vastaaviin tilanteisiin ns. vapaa-ajalla.Tuon ikäinen lapsi ymmärtää kyllä ja muistaa päivän tapahtumia. Myös kirjat ovat hyvä tapa käsitellä aihetta kotona. Olen samaa mieltä siitä, että asioita voi esittää niin monella tapaa ja toisilla on valitettavasti tapana ehkä töksäytellen kertoa niitä. Mutta olen itse myös työssäni (lastenhoitaja) törmännyt nykyään entistä enemmän sellaisiin vanhempiin (en tarkoita sinua ap:) ), jotka eivät vain kerta kaikkiaan kykene ottamaan lapsestaan mitään negatiivista palautetta vastaan, vaan ovat heti puolustuskannalla, tai suuttuvat tai loukkaantuvat tai alkavat jopa itkeä. Tämä on mietittyänyt itseäni kovasti. Mistähän moinen voisi johtua? Sillä, päiväkodin henkilökunnalla on velvollisuus kertoa vanhemmille päivän tapahtumista. Kautta aikojen lapset, isot sekä pienemmät, ovat välillä käyttäytyneet huonosti, kiusanneet ja kiukutelleet. Ei vanhempien pidä syyllistää itseään niistä asioista, ne ovat ihan normaaleja lapsen kehitykseen kuuluvia asioita. Heidän tulisi kyetä ottamaan myös negatiivinen palaute rakentavasti vastaan ja napakasti puuttua asioihin myös kotona. Lapsille kun kuitenkin ne omat vanhemmat ovat kaikkein tärkeimmät ja useasti lapsille menee esim. säännöt paremmin perille, kun niistä on puhuttu kotona omien turvallisten vanhempien kanssa. Itse koen että haluan tietää lapseni päiväkotipäivästä mahdollisimman paljon ja mahdolisimman yksityiskohtaista tietoa. Kotona lapsen kansa jutellessa sitten tiedän, mikä tilanne on milloinkin ollut kyseessä ja osaan vastailla ja keskustella asiasta tilanteen vaatimalla tavalla.