Apua! Päiväkodista viesti, että lapseni tönii pienempiä kumoon! Mitä ihmettä mä

se että kyllä 3-vuotisaksi menessä pitää olla oppinut käytöstavat ja tietää ettei tönitä.

Eikö ole ihan normaalia että 3-vuotias ei osaa vielä sanallisesti kommunikoida ihan niin hyvin (vaikka puhe periaatteessa sujuvaa olisikin) että fyysiset kommunikaation keinot ovat vielä osittain käytössä - niistä sitten yritetään päästä vähitellen eroon niin että vahemmat ohjaavat lasta jos heidän läsnäollessaa tönimistä tapahtuu ja päiväkodissa vastuu on henkilökunnalla. 3-vuotiaalle on tosiaan liian pitkä väli alkaa illall pohtia jotain monta tuntia sitten tapahtunutta.

Lapsi on 3 vuotias ja ollut kotihoidossa pitkään, siis aloitti juuri lokakuussa hoidossa. Isoveli samassa pkssa.

ap

Kovin pieni ei osaa yhdistää tapahtumia toisiinsa, toisin sanoen, jos on töninyt päivällä, ei vanhempien enää kannata jankuttaa asiasta illalla. Kotona ja vapaa-ajalla puututte tiukasti, jos tönimistä silloin esiintyy, mutta päiväkodissa esiintyvään tönimiseen sinä et voi puuttua, vaan se on henkilökunnan tehtävä.



t. LTO

Kotona on ollut todennäköisesti isomman tossun alla ja nyt tajuaa, ettei olekaan.



Meillä kuopus panee nyt hirveästi kampoihin isosiskolleen, kun aiemmin totteli kuin jumalaa.



Ei siis muille kosta, mutta muuten.

Mita ne paivakodin tadit edes sulle siita ilmoittaa, heidan tehtavansa ohjata, opettaa ja valvoa! Tietty jos kuukausia jatkuu, niin sitten ehka pitais vanhemmillekin ilmoittaa, mutta, mutta...



Ala ota paineita, puhut lapsen kanssa jos tulee jotenkin ilmi, vaikka etta eiks niin ettei toniminen ole kivaa, ja sitten kattoa miten reagoi, tms. Mutta ei mitaan saarnaa siita miten paivakodissa tulee kayttaytya, tai yleensakaan, etta paivakodista valitettiin.



Mun mielesta aika outo asenne paivakotdin tadeilla! Eihan tu oo mikaan 10 v. koulukiusaaja, vaan ihan vaan omaa paikkaansa etsiva ja uuteen ymparistoon totutteleva todennakoisesti ihan tavallinen ja mukava pieni lapsi

mutta tuskin henkilökunta odottaa, että ratkaisu asiaan löytyy äidiltä.



Eli henkilökunta taatusti puuttuu tilanteisiin päivän aikana, mutta haluavat myös vanhempien olevan tietoisia tilanteesta.



t. LTO

mutta fiksua olisi kertoa myös, että miten tilanteita on hoidettu. Vai olettavatko he, että vanhemmat automaattisesti tietävät päiväkotikuviot? Ei kaikilla ole mitään kokemusta.



Minullakin meni 4-vuotias kuopus nyt päiväkotiin, enkä minä tiedä mitään mistään rutiineista, koska vanhempi lapsi ei koskaan ollut päiväkodissa.

ja kuvitellut että olen täysin epäonnistunut kasvattajana :(

Kuopus tietty on onnessaan kun huomaa ettei olekkaan pienin ja heikoin ja hakee paikkansa. En tiedä mitä ne tädit siellä pohtii. Ovat varmaan näreissään koska olen aika hankala vanhempi.

t. mami80

mutta tuskin henkilökunta odottaa, että ratkaisu asiaan löytyy äidiltä.

Eli henkilökunta taatusti puuttuu tilanteisiin päivän aikana, mutta haluavat myös vanhempien olevan tietoisia tilanteesta.

t. LTO

Se vahan riippuu myos siita miten asin esittaa!

Voi sanoa: "x on alkanut sopeutua todella hyvin. valilla tulee pienta hankalluutta, koska hanella on tapana tonia pienempia, mutta olemme yrittaneet puuttua siihen nain ja noin, ja pian varmaan sekin menee ohi".

Tai sitten voi sanoa tyyliin: "teidan lapsenne tuottaa kylla meille ongelmia. On se aika kamalaa kun paivat pitkat tonii aina pienempiaan ja sitten ne raukat itkevat. Yrittakaahan nyt tehda jotain asian hyvaksi".

Ja sitten on monia valimuotojakin tietty, mutta karjistin tultani ymmarretyksi...

joka täyttää kohta 5v. Tuon ikäisellä se töniminen ei ole enää yhtään niin harmitonta ja olen pääni puhki miettinyt mitä voisin tehdä. Innostuessaan aina käy tönimään, ei oikein tiedä mitä muuta kavereiden kanssa tekisi tai jotain. Saattaa myös nauraa, jos joku satuttaa itsensä. Olen huolissani.



Meillä on myös pikkuveli 2,5v, joka ei ole koskaan töninyt ketään ja olisi ihan mahdotonta kuvitellakaan häntä tekemässä mitään sellaista. On muutenkin rauhallinen ja kiltti luonne. Mutta isoveljensä on toista maata.

puutteellisista ihmissuhdetaidoista, mutta päiväkotien hoitajillakin ne joskus pätkivät aika lailla.



Eli. On hyvä, että myös negatiivisista asioista puhutaan vanhemmille, koska kielteisten käytösmallien kitkeminen onnistuu parhaiten kodin ja päiväkodin yhtäaikaisella ja yhdenmukaisella toiminnalla.



Mutta juuri sen takia päiväkodin henkilökunnan PITÄÄ SELVÄSTI SANOA, MITÄ KODILTA TOIVOTAAN! Ja juuri se näkyy mättävän ap:n kin tapauksessa. Ei ole selvästi sanottu, mitä hoitajat tekevät ja millaista tukea he kodilta kaipaavat.



Olen samaa mieltä lto:n kanssa, että kotoa käsin ei hurjasti voida puuttua pk-päivän aikana tapahtuviin akuutteihin tilanteisiin. Varsinkaan, kun kyse on noin pienestä lapsesta. Mutta ilman muuta kannattaa asiasta jutella kotona ja puuttua tönimiseen, mikäli sitä esiintyy silloin, kun lapsi on vanhempiensa kanssa.

kuvitelkaas millainen meteli sit nousis jos nämä päiväkodin tädit eivät asiasta vanhemmille puhuis ja tilanne sattuisi lapsen kasvaessa pahenemaan... jossain vaiheessa tilanne kuitenkin vanhemmillekin selviäis ja sit oltais taas henkilökunnan kimpussa kun mitään ei olla puhuttu. kyllä ne ikävätkin asiat pitää vanhemmille viestittää, se kysyykin taitoa sit vaan et miten sen hoitaa oikein. jos asia sua vaivaa, ehdota keskustelua henkilökunnan kanssa jotta saat varmasti oikean kuvan päivien kulusta hoidossa! t. lto2

Kyllä sen ikäisen kanssa voi ja pitää ottaa asia esille myös kotona. Jos ei enää muista mitä päivällä tapahtui, ehkä ottaa opikseen seuraavaa päivää varten! Toki henkilökunta hoiaa asian päivällä, mutta lapsen tulee myös tietää, että vanhemmat on samoilla linjoilla!



Kolmevuotiaan töniminenkin voi sattua jo kovasti ja muutenkin mielestäni tuon ikäisen tulisi jo ymmärtää, ettei muita lapsia tönitä. kolmeen ikävuoteen mennessä on luultavasti jo sen verran tavannut muita lapsia puistoissa, tuttavien luona jne. että peruskäyttäytymissäännöt tulisi jo olla hallussa!



T. LTO3

Ollaan rauhallisesti puhuttu asiasta kotona ja lapsi tietää tekevänsä väärin (=toruu itseään) mutta ei sitten tosipaikan tullen aina muista näitä käyttäytymissääntöjä. Kai se ajan mittaan hellittää (toivottavasti).

Kyllä ne käyttäytymismallit on suurimmalta osin lähtöisin kotioloista. Joku kirjoitti, ettei kotoa tule antaa saarnaa miten päiväkodissa käyttäydytään...?



Mielestäni vanhempien kuuluu ennen päiväkodin alkua kertoa lapselle.mitä tuleman pitää ja myös opastaa, kuinka muiden lasten kanssa käyttäydytään. Ei vanhempien kasvatusvastuu mihinkään häviä, vaikka lapsi aloittaa päivähoidossa. Pk:n tehtävä on TUKEA lasten kasvatuksessa, ei ottaa kasvatusvastuuta itselleen.

Kun lapsi menee kotihoidosta päiväkotiin, hän menee uuteen paikkaan ja katsoo siellä, miten siellä käyttäydytään.



Jos siellä tönitään, niin hän luulee, että se on sallittua. Eli katse peiliin: miten teillä hoidellaan ne tönimistilanteet. Ehkä ap:n lasta on jo isommat rökittäneet ja hän panee vain vahingon kiertämään tietämättä ollenkaan, ettette te itse asiassa hyväksy sitä...

että kommunikointi vaatii aina kaksi tahoa. ei me päiväkodinkaan työntekijät selvännäkijöitä olla, meiltä voi kysellä ja ottaa asioita itsekin puheeksi jo,s jokin asia askarruttaa. ryhmässä on yleensä aika monta muutakin lasta ja niiden ongelmat yms. eli ensisijainen vastuuhan lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla, ei pk:lla. Pk:n tehtävä on tukea vanhempia. eli sen kuuluisi mennä niinpäin, että vanhemmat viestivät meille kuinka me voisimme heitä tukea lapsen kasvatuksessa eikä niin että me esitämme heille vaatimuksia kuinka asiat tulisi kotona hoitaa. usein tuntuu siltä ,että meidän oletetaan korjaavan kaikki ongelmat, ettei ne edes perheelle kuulu...ja sitten kuitenkin meidän yritykset tukea koetaan valittamiseksi,liialliseksi neuvomiseksi tms... :( negatiiviseksi.

Lasten kerhossa kävi isoveljeään aina hakemassa kolmivuotias tyttö, joka kaatoi juuri kävelemään oppineita vauvoja. Voi veljet että pisti vihaksi katsoa sellaista tenavaa. Tänään näin kaupassa samanlaisen tapauksen. Kyllä siinä ympärillä muutkin aikuiset jäivät ihmetellen katsomaan kaatajan perään ja katsoivat säälivästi itkevää lasta. Tuon kaatajan äiti ei edes yrittänyt pakottaa lastaan pyytämään anteeksi. Saati sitten että itse olisi pyytänyt. "Antti, ei saa töiniä, kyllä sinä sen tiedät....plaaplaaplaa" (tuollainen ei johda mihinkään)

mutta päiväkodin edustajat ovat ammattilaisia, asia tapahtuu heidän valvonnassaan, heillä on aikaa valmistautua asian puheeksi ottamiseen, heillä on aimepaa kokemusta vastaavista tilanteista.



Vai pitääkö sinusta siis äidin, jonka lapsi on ekoja kuukausia päiväkodissa, jolla ei ole päiväkodeista aiempaa kokemusta, eikä välttämättä muita kuin yksi lapsi ja joka tulee päiväkotiin oman työpäivänsä jälkeen ihan muista maailmoista hoksata oitis rakentava, fiksu tyhjentävä ja kaikin puolin järkevä vastaus kun se oma lapsi pyörii siinä huomionkipeänä ja pk-täti töksäyttää tällaisen asian?

Tässäkin ketjussa joku ilmoitti tyyliin, että ei päiväkodin tapahtumat kuulu vahnemmille, eiväthän he ole tuolloin paikalla. Eivät, mutta he ovat äiti ja isä siitä lähtien kun lapsi on syntynyt. Ei tuota vastuuta voi muille lykätä. Kyllä jokaikinen asia, joka juuri sinun lastasi päiväkodissa koskee, kuuluu myös vanhemmille.



Me päiväkotien työntekijät hoidetaan lapsia päivällä, mutta kyllä perusasiat tulisi oppia kotona. Näin ei valitettavasti asia ole enää nykypäivänä, vaan vanhemmat ajattelevat, että oppiihan nuo päiväkodissa... mielestäni vanhemmat voisivat katsoa peilin ja miettiä kuka sen lapsen tänne maailmaan hankkikaan, ja kuinka häntä voisi parhaalla mahdollisella tavalla opastaa elämässä eteenpäin. Se paras tapa tuskin on "unohtaa" lapsi päiväkodin ajaksi ja "antaa hlökunnan" opettaa ja kasvattaa. Vanhempien omaa aktiivisuutta asioissa kaipailee LTO3.