Lue keskustelun säännöt.
Kun työn hakeminen on ylivoimaista
28.11.2007 |
Olen työtön ja ns. työnhakusuunnitelmaan työkkärintäti sai ujutettua vaatimuksen, että minun pitää itse hakea jotain työtä, siis soittaa tai käydä, muuten karenssi paukahtaa. Aikaa on tämä viikko enää ja tuntuu aivan ylivoimaiselta siitä vain käydä jossain, en saa edes päätettyä mihinkä yrittäisin. Helpoimmalla tietysti pääsisin kun soittaisin johonkin vaan mistä ei ainakaan töitä löytyisi. Mutta kun inhoan soittamista ja missään käyminenkin on vaikeaa kahden muksun kanssa.
Ja ennenkuin kivitätte; suuri osa työttömistä odottaa työhönosoituksia kotona ja lähettelee työhakemuksia avoimiin paikkoihin. Eihän sähköpostin laittaminen mitään vaadikkaan. Mitä hyötyä on työvoimatoimistosta jos kaikkien pitää itse löytää työpaikka kyselemällä tai suhteilla. Suhteita ei mulla tietystikään ole. Ja kun olen kauhean ujo jännittäjä, niin tällainenki saa mut aivan masentuneeksi.
Ongelmana on vielä se, että olen koulutukseltani tradenomi, mutta juutuin moneksi vuodeksi tehdastöihin pakkaajaksi eikä muuta työkokemusta ole. Eli haluaisin koulutusta vastaaviin töihin, mutta kuka huolii. Kaupanalan työpaikkoja työkkäristä käskettiin hakea, myyntityö onkin parasta työtä epäsosiaaliselle henkilölle. Työllisyyskoulutuksen työharjoittelussa olin vaatekaupan myyjänä, tykkäsin kovasti, mutta pää jännityksestä kipeä joka päivä parin kuukauden ajan...
Kommentit (59)
Vierailija:
taisi jäädä jotain kesken?
Eli 44, sulta hoidettiin masennus pois, mutta persoonallisuushäiriö jäi :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on enemmän kuin ap:lla. Toki on asioita kesken, en sitä väitä.
Itselleen ei saa alistua ja itsesäälissä rypemistä voi tehdä vain rajoitetun ajan.
ei sellaisen ihmisen kasvattaman lapsen terapiaksi riitä puoli vuotta, kuten tämä vinku-vonku-ihminen osoittaa. Sillä saadaan ehkä ihmisestä toimintakykyinen, mutta taatusti työkavereilla olis pari sanaa sanottavanaan sosiaalisista taidoista sun muusta.
Olen varmasti, mutta kannoin oman vastuuni elämästäni ja olin terapiassa. Nyt maksan ap:n perheen elintulon, enkä vingu onnettomuuttani!
- vinku-vonku
Käsitätkö sinä ollenkaan, että ap on ihan eri tilanteessa kuin sinä. Sinä olet ollut terapiassa puoli vuotta ja sen jälkeen nyt pärjäät. Ap ei ole ollut terapiassa sekuntiakaan, itse asiassa hän ei todennäköisesti edes tajua että terapiasta olisi hänelle paljon apua. Hän on vasta oman elämänsa hallinnan alkutaipalella. Miten reilua on se, että sinä haukut täällä häntä ties millä nimillä, ennenkuin ap on saanut edes kunnolla yrittää asiallisilla eväillä. Menisit itseesi ja takaisin sinne terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istuu vaan muiden elättinä ja lastensa kiviriippana.
Empatiaa ja sympatiaa ap ei kaipaa vaan herätyksen.
Mun ystäväni teki sen mulle ja nyt aion palauttaa palveluksen. Lue uudestaan mitä siellä kognitiivisessa terapiassa tehdään. Opetetaan ihmistä kantamaan vastuu ja lopettamaan sen vinku-vonkumisen.
Sääli on välillä paikallaan, mutta urautunutta se ei herätä vaan voimistaa itsesääliä. Olisi se minustakin ihanaa, että ei tarvitsisi taistella töissä ja yhteiskunnassa. Olis vaan, mutta se ei ole järkevää eikä vastuullisen aikuisen hommaa.
Ap kerjäämällä kerjää vertaistukea ja ymmärrystä vaikeuksilleen, jotta voisi kokea itsensä hyväksyä sellaisena. Se mitä ap oikeasti kaipaa on vastuunottaminen elämästään ja lapsistaan.
Minä en anna ap:lle hetkeäkään periksi tai muuten se jää juoksuhautoihin kellimään itsesäälissä mun maksamilla rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina heti ensimmäisenä lytätään, sen sijaan että ohjataan eteenpäin. Ja jos joku yrittää edes auttaa, heti alkaa törkeä suunsoitto.
Silloin jos on itsellä ap:n kaltaisia ongelmia, sitä luulee että kaikilla on asiat samalla lailla ja itse on vaan huono. Ja se lannistaa ihan hirveästi. Tuntuu että minä olen maailman surkein ihminen, kun en kestä jatkuuvaa henkistä kipua, kaikki muut kestää. Siitä alkaa elämä, kun rupeaa käsittämään että kaikki muut EI tunne vastaavalla tavalla, ja että näin tuntevan on pakko opetalla keinoja pärjätä itsensä kanssa.
Ja sitten täällä vaan hoetaan että kyllä me muutkin ja ota itseäsi niskasta kiinni. Ja sitten se ihminen yrittää ottaa itseään niskasta kiinni ja sietää jatkuvaa henkistä KIPUA tajuamatta että muiden EI TARVI SITÄ SIETÄÄ. Ja jossain vaiheessa se käy ylivoimaiseksi. Ja sitten taas haukutaan lisää. Sillä lailla sitä päätyy käteävästi psykiatriselle lopulta.
Tiedätkö mitään estyneestä persoonallisuudesta? Tiedätkö mitä sille tekee hyökkäys? Aivan, perävalot näkyy, kuten tästä ketjusta huomataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimeltäänkin AVOIDANT personality disorder. Eli välttelevä. Se on sen koko taudin ydin. Nimenomaan haukkuminen ja ilkeily varmistaa sen että avoidant menee entistä pahemmin kuoreensa.
lukee tätä, itkee, syyttää kaikkea muuta kuin itseään, käpertyy kuoreensa, velloo itsesäälissä ja kun oikea hetki tulee - se muistaa vastuullisen aikuisen periaatteen ja huitasee tammaa munille kun sen aika on.
Etkö sinä nyt millään ymmärrä, että ymmärrän. Koska olen ollut samassa paikassa?
- vinku-vonku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että selviteään mikä itseä vaivaa, millä lailla olen erilainen. Miten tämä pitää ottaa huomioon työtä valitessa.
Mutta annas jos yrität täällä ehdottaa että kaikki ei ole samoja rautaperseitä, heti alkaa höpöhöpö ja vinkuvonku. Suututtaa niin pirusti. Ja tämä yksi ihminen sitten, jolla on jo kotoaan se etu että terapia on omassakin perheessä käytetty keino ja taatusti hyväksytty. Helppohan sitä on sieltä puskista tällaisen huudella, joka mamma on jo tehnyt pohjatyöt. Hohhoijaa.
estynyt persoonallisuushäiriö? Ja nyt rehellisti.
Vierailija:
Etkö sinä nyt millään ymmärrä, että ymmärrän. Koska olen ollut samassa paikassa?- vinku-vonku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut liian kauan kotiäitinä ja ujous ja jännittäminen on kasvanut. Mutta en mä kyllä niin luuseri oo, mitä jotkut ajatteli. Työttömänä en oo kovinkaa kauan ollu ja hakemuksia kyllä lähettelen aina sopiviin ja epäsopiviin paikkoihin. Enkä ole antanut periksi, joka päivä on taistelua ujoutta vastaan ja välillä väsyttää. Ap
Ja kyllä mä ne puhelut otan, kun on kerran pakko.
En ymmärtänyt mitä yrität sanoa.
Ihmiset on erilaisia, mutta jos joku mielenterveysongelma tekee elämästäsi ihan pelkkää helvettiä, tee jotain!
Et voi kieltää, että näin ei ole...
- vinku-vonku
Etkö sinä nyt millään ymmärrä, että ymmärrän. Koska olen ollut samassa paikassa?
- Jos sinulle ei ole diagnosoitu estynyttä persoonallisuushäiriötä, et ole ollut samassa paikassa kuin minä. Et ole ollut edes samalla postinumeroalueella.
Ihmiset on erilaisia, mutta jos joku mielenterveysongelma tekee elämästäsi ihan pelkkää helvettiä, tee jotain!
- Olen tehnyt. Ensimmäisen kerran vuonna 99. Sitten 2000-luvun alussa. Kaksi väärää diagnoosia, koska en tajunnut, että sosiaalinen fobiani on mikään sairaus. Kaikkihan jännittää samalla lailla, vain minä olen niin luuseri ettei kestä sitä.
Kirjoitat seuraavaa, mikä vituttaa mua eniten: Ap kerjäämällä kerjää vertaistukea ja ymmärrystä vaikeuksilleen, jotta voisi kokea itsensä hyväksyä sellaisena.
Multa meni kymmen vuotta hukkaan itseäni potkiessa ja tsempatessa, surkein tuloksin. Nyt vasta kun olen viimein hyväksymässä itseni, alan päästä eteenpäin sellaisin askelin kuin juuri minä, tällaisena kuin olen, pystyn. Itsensä hyväksyminen on kaiken avain, sen olen näinä vuosina syvällisesti ymmärtänyt. Siksi tuntuu NIIN karsealta kun saa paskaa niskaan, kun koettaa vähän jeesata vastaavassa tilanteessa olevia. Onneksi ap:lla on tilanne kumminkin eri. Tsemppiä ap:lle työnhakuun.
Kun saat tavoitteesi selville, on kenties helpompi lähteä hakeutumaan unelmia kohti.
Aivan takuulla tradenomille löytyy koulutusta vastaavaa työtä, joka ei esimerkiksi ole kovin sosiaalista. Miten olisi jonkinlainen tutkimus tai sellaisessa avustaminen. Yrityksissä työ on usein tiimityötä, mutta ehkä kunnallisella puolella olisi sellaisia hommia mitkä soveltuisivat sinun persoonalleis paremmin. Tämä siis, jos koet ettet kaipaa ihmisten seuraa.
Itse jännitän esiintymistä, mutta hakeudun tahallani tilanteisiin, joissa sitä on. Kokemuksen kautta jännittäminen vähenee. Betasalpaajistakin on apua. En nyt kuitenkaan sano, että tämä olisi oikea tie, mutta minulle sopii.
taisi jäädä jotain kesken?