Lue keskustelun säännöt.
Kun työn hakeminen on ylivoimaista
28.11.2007 |
Olen työtön ja ns. työnhakusuunnitelmaan työkkärintäti sai ujutettua vaatimuksen, että minun pitää itse hakea jotain työtä, siis soittaa tai käydä, muuten karenssi paukahtaa. Aikaa on tämä viikko enää ja tuntuu aivan ylivoimaiselta siitä vain käydä jossain, en saa edes päätettyä mihinkä yrittäisin. Helpoimmalla tietysti pääsisin kun soittaisin johonkin vaan mistä ei ainakaan töitä löytyisi. Mutta kun inhoan soittamista ja missään käyminenkin on vaikeaa kahden muksun kanssa.
Ja ennenkuin kivitätte; suuri osa työttömistä odottaa työhönosoituksia kotona ja lähettelee työhakemuksia avoimiin paikkoihin. Eihän sähköpostin laittaminen mitään vaadikkaan. Mitä hyötyä on työvoimatoimistosta jos kaikkien pitää itse löytää työpaikka kyselemällä tai suhteilla. Suhteita ei mulla tietystikään ole. Ja kun olen kauhean ujo jännittäjä, niin tällainenki saa mut aivan masentuneeksi.
Ongelmana on vielä se, että olen koulutukseltani tradenomi, mutta juutuin moneksi vuodeksi tehdastöihin pakkaajaksi eikä muuta työkokemusta ole. Eli haluaisin koulutusta vastaaviin töihin, mutta kuka huolii. Kaupanalan työpaikkoja työkkäristä käskettiin hakea, myyntityö onkin parasta työtä epäsosiaaliselle henkilölle. Työllisyyskoulutuksen työharjoittelussa olin vaatekaupan myyjänä, tykkäsin kovasti, mutta pää jännityksestä kipeä joka päivä parin kuukauden ajan...
Kommentit (59)
Mikähän nyt niin kamala työpaikka on, että ihan itsemurhan partaalle? Voi vitalis sentään mikä mimosa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
diagnosointi tapahtuisi nopeammin. Oikeiden sairauksien. Ja lusmuista päästäisiin.
Ei kai kukaan katkenneen kädenkään kanssa 10 vuotta kotona istu, vaan hakee apua, jos on sairas!
Sähköposti on taivaan lahja meidän kaltaisille.
Laitat sähköpostin jonnekin missä olet ollut aiemmin töissä, tutulle ihmiselle. Sanot että voisit tulla " torstaina iltapäiväkahvitunnin aikaan" (tai mikä on sopiva) käymään, kun olet työnhaussa. Tietysti odotat että henkilöltä tulee vastaus " sopii nähdään sitten" .
Meidän töissä tuo ainakin on ihan normaalia käytöstä, ja molemmat tietää että jos töitä ei ole niin sitten vaan todetaan että ei nyt oo, ja kahvitellaan kohteliaasti ja jutellaan niitä näitä.
Siinähän voi sitten pohdiskella että mistähän muualta sitä kannattaisi kysyä (niin minä aina teen), jos hänellä vaikka olisi tietoa tai vinkkiä.
Sen takia mulla on varaa vittuilla. Niin minustakin saatiin työkykyinen, että menin kognitiiviseen terapiaa ja pistettiin minut kantamaan vastuu itsestäni ja omasta elämästäni.
Näin kävi ja tässä sitä ollaan. Uraputkea pukkaa.
-20
Se ei auttanut siinä ajassa mihin sain Kelalta, ja lisäksi hoidettiin väärää asiaa, eli masennusta, kun olisi pitänyt hoitaa sosiaalisia fobioita. Kukaan ei vaan huomannut mun sosiaalisia fobioita, koska hei, enhän minäkään voinut niitä hyväksyä ja pystyn peittämään kauhuni vakuuttavasti, en siis punastu jne.
Ja ainoat tuet mitä olen 10 vuoden aikana saanut, ovat äitiysraha ja hoitovapaaraha yhdestä lapsesta. Muuten olen elänyt satunnaisilla keikoilla ja miehen siivellä. Ja kyllä mulla tämä ongelma on niin paha, että itsemurha on ollut todella lähellä joka työpaikassa jonka olen saanut. Ehkä olisi lopulta ollut parempi tehdä se, kun tämä on ihmisten asenne. Olen kuulkaan kärsinyt ihan tarpeeksi ilman teidän vittuilujannekin :´(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinulla on kolme vaihtoehtoa
- teet edelleen niitä teollisuushommia joissa ei tarvitse olla sosiaalisia kontakteja. Mikä vika niissä on, ihmiset niitäkin tekee? Ja on niitä konttoritöitäkin joissa saa istua vuosia puhumatta kelleen.
- hankit terapiaa että pystyt muunlaisiin töihin.
- pysyt kotona lopun ikää ja valitat muille kun ne ei järjestä sulle mitään.
Jos ei pysty, niin sitten pitää hakeutua hoitoon tai sairaseläkkeelle. Ihminen joutuu kohtaamaan ikäviä tilanteita ja pääsemään niistä yli. Jokaisella meillä on rajoitteemme, mutta niiden ei saa antaa invalidisoida.
Minä en ainakaan halua käydä töissä ja maksaa veroja, jotta joku laiskianen " ei uskalla" hakea töitä. Tottakai se on useimmista meistä epämiellyttävää, mutta ensimmäisen soiton jälkeen tuntuu jo helpommalta. Ihmisellä on oltava sisua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vuosiin pystynyt itkeämään mutta nyt itkin monta minuuttia huutamalla. Tuntuu hyvältä. Kyllä tämä tästä.
Tulta päin sanoi mummo kun lumessa tarpoi.
31 tms.
Nyt vanhempana voi vain sanoa, että kunpa olisin jollekulle kaverille/äidille/mukavalle pomolle kertonut, niin olisivat voineet auttaa. Tietysti on aikuiselle naiselle vähän oudompaa jos äiti soittaa työnantajalle... ja työhönottotilanteessa pidetään yleensä tarpeellisena että tulee paikalle näyttäytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim Adeccoon tai Temp-teamiin (muitakin löytyy). Työkkäristä ei ole mihinkään, olet oikeassa. Itse täytyy työt hommata joko aktiivisuudella tai suhteilla. Rekryfirmat on todella hyvä apu, olen saanut useamman upean työpaikan niiden kautta viimeisten 15 vuoden aikana
Meillä on ollut pitkään pulaa työntekijöistä. Erästä henkilöä on meille ehdotettu, hänen miehensä on sanonut että siinä olisi hyvä työntekijä teille. Ongelma on se että hän ei itse ole tullut käymään, eikä ole millään ilmaissut, soittamalla tms. että on edes kiinnostunut. Jotain kautta on kuultu että on ihan ok tyyppi ja mukavakin, ja tekee työnsä ihan ok.
Olisimme siis ehkä ottaneetkin hänet, mutta kun olisi itse pitänyt edes kerran tulla käymään, että olisi nähnyt millainen henkilö on.
Nyt vasta tulee mieleen että onko hänkin sinun kaltaisesi. Kun olisi edes miehensä sanonut että pelkää puhelimia ja haastatteluja, niin olisi voitu järjestää vaikka niin että tulee miehensä kanssa käymään. Sitten kun ollaan työssä ja tuttuja, niin pelkokin varmaan olisi hellittänyt... vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on just niitä samoja tyyppejä, jotka sanoo vakavasti masentuneellekin että " ottaa nyt vaan itteensä niskasta kiinni" ja kuvittelevat verorahat jotenkin yksityisomaisuudekseen.
Mutta haluaisin vielä sanoa ihan tosissani, nätisti, käsi sydämellä kaikille, ettei meillä kaikilla ole piuhat tässä maailmassa samassa asennossa. Jos viitsisitte vähän perehtyä huomasitte, että asia on pystytty ihan tutkimuksin osoittamaan.
Wikipediasta: A highly sensitive person (HSP) is a person having the innate trait of high sensitivity (or innate sensitiveness as Carl Gustav Jung originally coined it). According to Elaine N. Aron and colleagues as well as other researchers, highly sensitive people, which would represent about a fifth of the population, process sensory data much more deeply and thoroughly due to a biological difference in their nervous systems.
Eli viidesosa populasta on näitä herkemmällä systeemillä varustettuja. Ja sitten vielä osa meistä on kasvanut niin epäsuotuisassa ympäristössä, että siitä on tullut ongelma. Niin paha ongelma, että luin jonkun terapeutin lausahduksen, jonka mukaan hänestä tuntuu usein että bentsodiatsepaniriippuvuus on pienempi paha kuin se tuska missä näkee potilaansa elävän.
Mutta elämään tämän kanssa on opittavaja. Ja toivoisin että nämä huutelijat ymmärtäisivät, että paljon nopeammin ihmiset saa pois sossun luukulta ja verorahojen kimpusta, kun nämä tällaiset ongelmat tunnistetaan ja niihin pystytään reagoimaan. Ja siihen tunnistamiseen ja asian tunnustamiseen taas ei auta yhtään tämä tällainen ilkeily, mitä tämäkin ketju on täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sen pitäisi olla hyvä asia, että saa itse valita mihin hakee. Jos taas annetaan työhönosoitus, niin sitten valitetaan että työ ei vastaa toiveita.
Vierailija:
Eli jos et ole muuten tarpeeksi aktiivinen, he lähettävät sinulle punaisella merkityn kirjekuoren, missä on avoimia paikkoja, jonne sinun ON haettava. Eivät he voi antaa sinulle viikkoa aikaa hakea itse, vaan heidän on osoitettava ne työpaikat, joihin sinä haet.Nyt siis kipinkapin työkkäriin ja kertomaan, että sinulle on annettava ne paikat, jonne sinä haet. Soita vaikka heti sieltä työkkäristä niihin paikkoihin.
Minä itse olin työtön ja jonkin verran tiedän näistä jutuista. Työnhakusuunnitelmaankaan ei voi tuollaista kohtaa laittaa. Se on suunnitelma, joka on hyvä toteuttaa, mutta ei sinne voi karensseja kirjoitella.
Jos on ongelmia, niihin haetaan apua, eikä vinguta.
Olen ollut masentunut, sain keskusteluapua ja kas, olen taas työkykyinen. Terapia ja lääkitykset on keksitty juuri siksi, että toiset ei maksa toisten lorvailusta.
nimim. ymmärrän, mutta en hyväksy
Mikä toisella paranee lyhyellä terapialla, vaatii toisella vuosien intensiivisen terapian. Terapiakaan ei ole mikään taikasauva jolla simsalabim taiotaan tuosta vaan asiat kuntoon. Moni luulee, että kun apua on haettu, asia on sillä selvä. Mutta nykyinen resurssipula huomioon ottaen avun laadusta tai sen saamisesta ylipäänsä ei ole mitään takeita. Vähän inhimillisyyttä, ihmiset.
Minä voisin vaikka heti soittaa ja tulla käymäänkin!
T. ihan normaalien vatsanpohjaperhosten kanssa töitä etsivä
äitini kävi 8 vuotta psykiatrilla ja palasi työelämään.
Olin itse puoli vuotta pois töistä ja kävin terapiaa. Vinkuminen ei auta, apua on saatava. Vanhempani ottivat aikanaan äidilleni pankkilainan. Huomattavan järkevää, koska äitini ehti tienata rahat takaisin 30 vuodessa.
Jos jää tuleen makaamaan, palaa.
-vinku vonku
Kognitiivinen psykoterapia
Kognitiivisessa psykoterapiassa tutkitaan hyvinvointia rajoittavia, epätarkoituksenmukaisia ajatustapoja ja niiden yhteyksiä ongelmallisiin kokemuksiin, tunteisiin ja toimintatapoihin. Näiden ajattelutottumusten tunnistamisen ja muuttamisen ohella kognitiivisessa psykoterapiassa kehitetään ongelmanratkaisutaitoja ja selviytymiskeinoja. Usein psykoterapiatyöskentely on hyvin käytännönläheistä - uusia suhtautumis- ja toimintatapoja kokeillaan jokapäiväisessä arkielämässä terapiaistuntojen välillä.
kognitiivinenpsykoterapia. org
En halua sun lapsien oppivan sossuun...