miehet, mitä mieltä olette sukkahousuista?

siis miksi sukkikset ei olis seksikkäitä ?

no mä juur ikysyin onko sukkikset seksikkäät, kun en tiedä.

ap

no on musta ainakin seksikkäitä...enkä edes halua repiä niitä niin kuin toi eka ääliö

Ovat todella kiihottavat, myös miesten päällä. Itsekin pukeudun niihin aina mahdollisuuden tullen ja olo on seksikäs. Usein pistän pystyyn privaburleskin peilin edessä ja ihastelen itseäni nailoneissa ja balleriinatossuissa ja viuhkin pinkillä sulkahuiskalla. Saatanpa rassata sillä vähän kakkostakin. Toisinaan pidän esitykseni nettikameralle ja loppuhuipennukseksi hinkkaan pikkuista 8cm jormaani.

T: lassukka

voisko joku täysjärkinen myös vastata?

Mustat on hotit.

Hyvin miellyttävä näky on hame, mustat sukkahousut ja vielä korkokengät tai saappaat.

Sukkahousut ovat kamalat. Etenkin sellaiset mummoväriset ruskeat. Mieluummin naiset laittakaa jalkaan paksummat housut ettei tarvitse moisia hirvityksiä pitää alla. Hameet sitten kesällä paljaiden sirosäärten kera, kiitos.

mummoväriset ruskeat? haha. ei kai kukaan nuori nainen käytä sellaisia? mustat arkena tai kiiltävät ihon väriset juhlissa.

Mustien sukkahousujen ja hameen kanssa kannattaa suosia punaisia siroja korkokenkiä.

Muutaman kerran nähnyt tällaisen yhdistelmän ja muistan ne ikuisesti

Sinulle, joka kaipasit punaisia kenkiä, ethän halua tätä (Andersen):

Oli kerran pieni tyttö, niin hentoinen ja herttainen, mutta kesällä hänen täytyi aina käydä paljain jaloin, sillä hän oli köyhä, ja talvisin suurissa puukengissä, niin että pieni jalkapöytä kävi niin punaiseksi että hirvitti.

Keskellä kylää asui vanha suutarinmuori; hän ompeli niin hyvin kuin osasi vanhoista, punaisista tilkuista parin pieniä kenkiä. Kömpelöt ne olivat, mutta tahto oli ollut hyvä ja pienelle tytölle ne olivat aiotut. Pienen tytön nimi oli Karen.

Juuri samana päivänä, jolloin hänen äitinsä piti haudattaman, hän sai kengät ja käytti niitä ensi kerran tosin ne, eivät sovellu surupukuun, mutta hänellä ei ollut muita ja niin hän paljain kintuin, kengät jalassa, asteli köyhän kirstun perässä.

Samassa tulivat suuret, vanhat vaunut, ja niissä istui suuri, vanha rouva. Hän katseli pientä tyttöä ja hänen kävi häntä sääli ja hän sanoi papille: »Kuulkaa, antakaapa minulle se pieni tyttö, niin minä olen hyvä hänelle! »

Ja Karen luuli, että se oli punaisten kenkien ansio, mutta vanha rouva sanoi niitä hirveiksi ja ne poltettiin, mutta Karen puettiin somiin, puhtaisiin vaatteisiin. Hänen piti oppia lukemaan ja ompelemaan, ja ihmiset sanoivat häntä herttaiseksi, mutta peili sanoi: »Sinä olet paljon jon enemmän kuin herttainen, sinä olet kaunis!»

Kerran matkusti kuningatar läpi maan ja hänen muassaan oli hänen pieni tyttärensä, joka oli prinsessa; ja kansaa tulvaili linnan edustalle, ja Karen oli mukana joukossa ja pieni prinsessa seisoi valkopukuisetla ikkunassa ja antoi ihmisten katsella itseään; ei hänellä ollut laahustinta eikä kultaista kruunua, mutta hänen jalassaan olivat herttaiset pienet sahviaanikengät; ne olivat toista kuin ne, jotka suutarinmuori oli Karenille neulonut. Ei toki maailmassa ole mitään niin herttaista kuin punaiset kengät!

Nyt oli Karen siinä iässä, että hänen piti päästä ripille; uudet vaatteet hän sai ja uudet kengät hänen myöskin piti saada. Kaupungin rikas suutari otti mittaa hänen pienestä jalastaan; se tapahtui kotona suutarin omassa huoneessa ja siellä seisoi suuria lasikaappeja, täynnä kauniita kenkiä ja kiiltäviä saappaita. Koreaa se oli, mutta vanha rouva oli huonosilmäinen eikä osannut nauttia siitä; kenkien joukossa oli punaiset kengät, aivan samanlaiset kuin prinsessalla oli ollut. Kuinka ne olivat kauniit! Suutari sanoikin, että ne oli ommeltu kreivilliselle lapselle, mutta ne eivät olleet sopineet.

»Varmaan se on kiiltonahkaa!» sanoi vanha rouva, »ne niin kiiltävät!»

»Niin, ne kiiltävät!» sanoi Karen; ja ne sopivat ja ne ostettiin; mutta vanha rouva ei tietänyt, että ne olivat punaiset, sillä hän ei koskaan olisi antanut Karenin mennä ripille punaisissa kengissä, mutta sen hän nyt teki.

Kaikki ihmiset katselivat hänen jalkojaan ja kun asteli kirkonlattiaa kuorin ovea kohti, tuntui hänestä siltä kuin vanhat kuvatkin, pappien ja papinrouvien kuvat, joilla oli jäykät kaulukset ja pitkät mustat vaatteet, olisivat tähdänneet- silmänsä hänen punaisiin kenkiinsä. Eikä hän ajatellut mitään muuta kuin niitä, kun pappi laski kätensä hänen päälaelleen ja puhui pyhästä kasteesta, liitosta Jumalan kanssa ja siitä että hän tästälähin on suuri, kristitty ihminen. Ja urut soivat juhlallisesti, kirkkaat lapsenåänet lauloivat ja vanha lukkari lauloi, mutta Karen ajatteli vain punaisia kenkiään.

Iltapäivällä vanha rouva kuuli kaikilta ihmisiltä, että kengät olivat olleet punaiset ja hän sanoi, että se oli ollut paha, ettei sellainen sopinut ja että Karenin aina, kun hän tästälähin meni kirkkoon, piti panna jalkaapsa mustat kengät, vaikka ne olisivat vanhatkin.

Seuraavana sunnuntaina oli rippi ja Karen katseli mustia kenkiään ja katseli punaisia --ja taas hän katseli punaisia --ja otti jalkaansa punaiset.

Oli kaunis, aurinkoinen päivä; Kareni ja vanha rouva astelivat polkua viljapellon poikki; siellä oIi hiukan tomua.

Kirkonovella seisoi vanha sotamies kainalosauvansa varassa, hänellä oli kummallinen, pitkä parta, se oli enemmän punainen kuin valkoinen, sillä se oli punainen; ja hän kumortui maahan asti ja kysyi vanhalta rouvalta, saisiko hän pyyhkiä hänen kenkänsä. Ja Karenkin ojensi hänelle pienen jalkansa. »Kas, niitä kauniita tanssikenkiäl» sanoi sotamies. »Istukaa lujassa, kun tanssitte! » ja sitten hän löi kädellään pohjiin.

Ja vanha rouva antoi hänelle roposen ja sitten hän Karenin kanssa astui kirkkoon.

Ja kaikki ihmiset katselivat Karenin punaisia kenkiä ja kaikki kuvat katselivat niitä, ja kun Karen polvistui alttarin juurelle ja vei kultakalkin huulilleen, ajatteli
hän vain punaisia kenkiä ja tuntui, kuin ne kaiken aikaa olisivat uiskennelleet kalkissa hänen edessään; eikä hän muistanut veisata virttään eikä hän muistanut lukea isämeitäänsä.

Ihmiset läksivät kirkosta ja vanha rouva astui vaunuihinsa. Karen, nosti jo jalkansa, astuakseen hänen perässään, silloin sanoi vanha sotamies, joka seisoi vieressä:

»Kas, niitä kauniita tanssikenkiä!» eikä Kären voinut olla ottamatta muutania tanssiaskelia ja kun hän oli alkanut, jatkoivat jalat yhä tanssimista, ikäänkuin kengät olisivat komentaneet niitä; hän tanssi kirkonnurkan taakse, hän ei voinut lakata, kuskin täytyi juosta perässä ja ottaa hänet kiinni ja hän nosti hänet vaunuihin, mutta jalat tanssivat tanssimistaan, niin että hän oikein potki hyvää, vanhaa rouvaa.

Vihdoin viimein saatiin kengät riisutuiksi ja jalat pääsivät lepoon.

Kotona pantiin kengät kaappiin mutta Karen ei voinut, olla katselematta niitä.

Vanha rouva sairastui, ihmiset sanoivat, ettei hän enää voinut elää; häntä täytyi hoitaa ja vaalia eikä kukaan tietysti ollut läheisempi kuin Karen; mutta kylässä oli suuret tanssiaiset ja Karen oli kutsuttu niihin; --hän katseli vanhaa rouvaa joka ei voinut elää kauan, katseli punaisia kenkiä ja hänestä tuntui, ettei se ole syntiä; --hän pani punaiset kengät jalkaansa, saattoihan hän senkin tehdä; --mutta sitten hän meni tanssiaisiin ja rupesi tanssimaan.

Mutta kun hän tahtoi oikealle, tanssivat kengät vasemmalle ja kun hän tahtoi toiseen päähän huonetta, tanssivat kengät toiseen päähän ja alas portaita, pitkin
katua, ulos kaupungin portista. Hän tanssi tanssimistaan, hänen täytyi tanssia aina kauas pimeään metsään asti.

Äkkiä rupesi puitten välistä näkymään hohdetta, hän luuli kuun nousevan, sillä sieltä näkyivät kuin kasvot, mutta se olikin se vanha, punapartainen sotamies; hän istua kökötti siellä, nyökytti päätään ja sanoi: »Kas, niitä kauniita tanssikenkiä!»

Silloin tyttö kauhistui ja tahtoi viskata luotaan punaiset kengät, mutta ne eivät lähteneet jalasta ja hän riisui sukkansa, mutta kengät olivat kasvaneet kiinni jalkoihin, ja hän tanssi tanssimistaan ja hänen täytyi tanssia poikki soiden ja maiden, sekä sateella että päivänpaisteella, sekä yöllä että päivällä, mutta yöllä oli kamalinta.

Hän tanssi hautausmaalle, mutta kuolleet siellä eivät tanssineet, niillä oli parempaakin tekemistää kuin tanssiminen. Hän olisi tahtonut istuutua köyhän haudalle, missä katkera pietaryrtti kasvaa, mutta hän ei saanut lepoa eikä rauhaa ja kun hän tanssi kohti avointa kirkonovea, näki hän siellä enkelin, jolla oli pitkät, valkoiset vaatteet. Siivet ulottuivat olkapäiltä maahan asti, kasvot olivat vakavat ja ankarat ja käsissään piteli enkeli leveää, loistavaa miekkaa.

»Tanssia sinun täytyy,» hän sanoi, »tanssia punaisilla kengilläsi, kunnes vaalenet kylmäksi ja kalpeaksi, kunnes ihosi lahoaa lysyyn kuin luuranko. Tanssia sinun pitää ovelta ovelle,ja ylpeitten, turhamaisten lasten oviin pitää sinun koputtaa, niin että he kuulevat sinun tulevan ja pelkäävät ! Tanssia sinun pitää, tanssia --»
»ArmoaN huusi Karen. Mutta, hän ei kuullut, mitä enkeli vastasi, sillä kengät kantoivat häntä ulos ovesta, kauas kedolle, teitten ja polkujen yli ja alituisesti hänen täytyi tanssia.

Eräänä aamuna hän tanssi oven ohitse, joka oli hänelle hyvin tuttu; sisältä kuului virren veisuuta ja ulos kannettiin kukkasin koristettua arkkua; silloin hän ymmärsi, että vanha rouva oli kuollut, ja hänestä tuntui, että kaikki nyt ovat hänet hyljänneet ja Jumalan enkeli on hänet kironnut.

Hän tanssi tanssimistaan, hänen täytyi tanssia, tanssi pimeässä yössäkin. Kengät kiidättivät häntä yli kivien ja kantojen, hän loukkasi ruumiinsa verille ja hän tanssi yli nummen ja tuli yksinäiselle, pienelle asumukselle. Siellä hän tiesi pyövelin asuvan ja hän koputti sormellaan ruutuun ja sanoi:

»Tule ulos! --Tule ulos ! Minä en voi tulla sisään, sillä minä tanssin! »

Ja pyöveli sanoi: »Et taida tietää kuka minä olen? Minä lyön pahoilta ihmisiltä pään poikki ja minä huomaan, että kirveeni vapisee! »

»Älä hakkaa poikki päätäni», sanoi Karen, »sillä silloin en voi katua syntiäni; mutta hakkaa poikki jalkani punaisine kenkineen.»

Ja hän tunnusti koko syntinsä, ja pyöveli hakkali pois hänen jalkansa punaisine kenkineen; mutta kengät läksivät tanssittamaan pieniä jalkoja pitkin maita, syvään metsään.

Ja pyöveli veisti hänelle puujalat ja kainalosauvat, opetti hänelle virren, jota syntisten on tapana veisata, ja tyttö suuteli kättä, joka oli kirvestä heiluttanut ja läksi pois rummen poikki.

»Kyllä minä ryt olen tarpeeksi kärsinyt punaisten kenkien takia!» sanoi hän. »Nyt minä menen kirkkoon, että kaikki näkevät minut!» ja hän asteli reippaasti kirkon nyes kohti, mutta kur hän pääsi likelle, tanssivat punaiset kengät hänen edessään, ja hän pelästyi ja kääntyi takaisin.

Koko viikon hän oli suruissaan ja itki monet raskast kyynelet, mutta kun sunnuntai tuli, sanoi hän: »Kas, nyt minä olen kärsinyt ja taistellut tarpeeksi! Kyllä minä olen yhtä hyvä kuin moni, joka siellä kirkossa istuu ja ylvästelee!» Ja rohkeasti hän astui kirkkoa kohti; matta hän ei päässyt kuin portille, kun hän näki punaisten kenkien tanssivan edessään. Ja hän pelästyi ja kääntyi takaisin ja katui syntiään sydämensä pohjasta.

Ja hän meni pappilaan ja pyysi, että hänet otettaisiin sinne palvelukseen, ahkera hän lupasi olla ja tehdä, mitä ikinä voi, palkkaa hän ei katso; kunhan vain saa katon päänsä päälle ja pääsee hyvien ihmisten luo. Ja papinrouvan kävi häntä sääli ja hän otti hänet palvelukseensa. Ja hän oli ahkera ja huolellinen. Hiljaa hän istui kuuntelemassa, kun pappi illoin luki ääneen Raamattua. Kaikki lapset pitivät hänestä, mutta kun he rupesivat puhumaan helyistä ja koreista vaatteista ja kun he sanoivat haluavansa olla kauniit kuin kuningattatet, ravisti hän päätään.

Seuraavana sunnuntaina menivät kaikki kirkkoon ja häneltä kysyttiin, tahtooko hän tulla mukaan, mutta hän katsahti suruissaan, silmät vesissä, kainalosauvojaan ja toiset läksivät kuulemaan Jumalan sanaa, mutta hän meni yksinään pieneen kamariinsa. Se oli niin pieni, ettei sinne mahtunut kuin sänky ja tuoli, ja sinne hän istuutui lukemaan virsikirjaansa; ja jota kauemmin hän nöyränä luki, sitä selvempinä toi tuuli hänen korviinsa urkujen sävelet kirkosta, ja hän nosti kyyneltyneet kasvonsa ja sanoi: »Oi Jumala, auta minua!»

Silloin aurinko rupesi kirkkaasti paistamaan ja aivan hänen vieressään seisoi sama valkovaatteinen Jumalan enkeli, jonka hän silloin yöllä oli nähnyt kirkon ovella, mutta enkeli ei enää pidellyt kädessään miekkaa, vaan hänen kädessään oli kaunis vihreä oksa täynnä ruusuja, ja sillä hän kosketti kattoa ja katto kohosi niin korkealle, ja siihen, mihin hän oli koskettanut, syttyi kiiltävä kultatähti; ja enkeli kosketti seiniä ja ne laajenivat ja hän näki soivat urut, hän näki pappien ja papinrouvien vanhat kuvat; kansa istui kauneissa penkeissä ja veisasi virsikirjasta, sillä kirkko itse oli tullut tyttöraukan luo, hänen pieneen, ahtaaseen huoneeseensa, tai oli tyttö tullut kirkkoon; hän istui penkissä muun papinväen joukossa ja virren loputtua he, katsahtivat ympärilleen, nyökäyttivät päätään ja sanoivat: »Se oli oikein, että tulit, Karen!»

»Se oli armoa!» sanoi hän.

Ja urut soivat ja lastenäänet kuorissa helisivät lempeästi ja suloisesti. Kirkas päivänpaiste tulvi lämpöisenä ikkunasta penkkiin, missä Karen istui; hänen sydämensä tuli niin täyteen aurinkoa, rauhaa ja iloa, että se särkyi; hänen sielunsa lensi auringonsäteen siivillä Jumalan luo ja siellä ei kukaan kysellyt punaisia kenkiä.

HCA - kirjoittaja
Johdanto
Elämäkerta
Kysymyksiä ja vastauksia
Visailu
Sadut

Pelivalikko
Pelin tiedot
Näyttökuvia
Konseptin grafiikka
Lataus
Lehdistökatsaus
Tuki
Kehittäjät

Olipa kaunis ja opettavainen satu!

En toki tahdo, että ap joutuisi käymään tuollaisen koulun.

Sääret laadukkaissa sukkikissa ovat todella sexyt

esim. wolford, platino Cleancut...  jos tykkää super-liukkaista kuten minä :)

Minusta on naisella sukkahousut kauniit jalassa hameen kanssa.On mahtava kun nainen pitää sukkahousuja kaiken värisiä Minä kyllä tykkään.

Mun mies vihaa sukkiksia ja legginsejä, polvisukista se tosin tykkäs mun päällä :D

Up!

Muaki kiinnostaa tää koska ite tykkään käyttää sukkiksia :D

Käytätkö ohuita sukkiksia? Minä käytän 13-15 denin.

http://m.hm.com/fi/product/39771?article=39771-A#mediaType=FASHION_FRONT

Harkitsen näiden ostamista mutta onko liian pornot? :D

Käyttääkö moni paikkareita sukkisten alla. Jos helmat nousee niin saattaa vilahtaa tuumioitu nassu

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 19:13"]

Käyttääkö moni paikkareita sukkisten alla. Jos helmat nousee niin saattaa vilahtaa tuumioitu nassu

[/quote]

Siis pikkareita

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 19:14"][quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 19:13"]

Käyttääkö moni paikkareita sukkisten alla. Jos helmat nousee niin saattaa vilahtaa tuumioitu nassu

[/quote]

Siis pikkareita

[/quote]

kuka ei käytä?!?! :D