Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon abortin tekijät surevat lapsensa kuolemaa
26.11.2007 |
jos vertaa esim. keskenmenoihin tai syntyneen kuolemaan?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka moitit toisten laillisia tekoja ja solumöykkyjen poistamista kohdusta murhaksi, mietipä hetki omaa "kristillisyyttäsi". Asetut moraalinvartijaksi, suorastaan Jumalana jakelet kadotus-tuomioita.
Hyi, häpeä!
Sinulla ei ole sellaiseen oikeutta, ainoastaan Jumala itse voi tuomita.
Veikkaan, että jos joku on synti, niin omahyväinen ilkeys ja muiden tuomitseminen. Asioita, joihin SINÄ syyllistyt.
Ei Jumala ole kieltänyt ihmisiä kertomasta toisilleen, jos nämä tekevät jotain väärin. Silloin on oikein tuomita toisen teko, jotta tämä voisi muuttaa käyttäytymistään. Sen tosiasian kertominen, ettei ihminen pelastu, jos ei usko Jeesukseen, ei ole kenenkään tuomitsemista kadotukseen.
Mutta sinä et ole vain kertonut mielipidettäsi, sinä olet haukkunut murhaajiksi täällä ketjussa ihmisiä ja tuominnut kadotukseen. Sydämetön omahyväinen ihminen olet, Jumala sinua siitä tulee rankaisemaan.
Jumalan edessä itsekukin vastaamme kyllä, mutta pelottaako sinua tekemäsi murha ?
Raamattu ei koskaan käsittele aborttia erillisenä aiheena. On kuitenkin monia raamatunkohtia, joiden kautta Jumalan näkökanta aborttiin tulee erittäin selväksi. Jeremias 1:5 kertoo meille, kuinka Jumala muovasi meidät äitimme kohdussa. Ps. 139:13-16 kuvailee, kuinka Jumalalla on aktiivinen rooli meidän luomisessamme ja muovaamisessamme jo kohdussa. 2. Moos. 21:22-25 julistaa saman tuomion - kuolemantuomion - sille, joka aiheuttaa lapsen kuoleman kohdussa kuin murhaajalle. Tämän johdosta on selvää, että Jumalan mielestä kohdussa oleva lapsi on yhtä lailla ihminen kuin täysikasvuinen aikuinen. Kristitylle abortti ei merkitse naisen oikeutta valintaan. Siinä on kysymys Jumalan kuvakseen luoman ihmisen elämästä tai kuolemasta (1. Moos. 1:26-27; 9:6).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.Ja millainenkohan maailmankuva sinulla mahtaa olla, sellainen että toisen ihmisen saa tappaa jos se on ei-toivottu tai muuten vaan taakaksi? Ja että tappamisessa ei ole varsinaisesti mitään väärää vaan se on vain "surullinen asia" joka kuuluu elämään?
Abortti ei ole tappamista eikä murha. Maailmankuvani mukaan on täysin hyväksyttyä tehdä abortti mm. jos äiti on vakavasti sairas,kykenemätön vauvaa hoitamaan ja raskauden jatkaminen pahentaisi sairautta entisestään.
Yhtä hyvin voisi sanoa, että: "Vastasyntyneen surmaaminen ei ole tappamista eikä murha. Maailmankuvani mukaan on täysin hyväksyttyä surmata vastasyntynyt mm. jos äiti on vakavasti sairas, kykenemätön vauvaa hoitamaan tai jos vauvan antaminen adoptioon aiheuttaisi äidille henkistä kärsimystä".
Tajuat varmaan miten typerältä tuo kuulostaa?Kyllä,typerältä kuulostaa koska vastasyntynyt vauva ei ole sama asia kuin 8-viikkoinen alkio. Jos et itse huomaa näissä mitään eroa,keskustelua lienee turha jatkaa. Niinhän sitä sanotaan, että hullujen ja tyhmien kanssa on turha väitellä.
Vastasyntyneen ja 8-viikkoisen sikiön ero on about 30 viikon ikäero, joskus vähemmänkin koska hengissä säilyviä keskosia syntyy jo rv24.
Eli sama juttu kuin esim. 1v3kk -ja 1v10kk-ikäisillä taaperoilla. Ikäerosta huolimatta molemmilla on yhtäläinen oikeus elää eikä nuoremmalla taaperolla ole yhtään sen vähempää ihmisoikeuksia kuin vanhemmallakaan.
Ja keskustelukumppanin haukkuminen tyhmäksi tai hulluksi osoittaa vain sen että kunnolliset argumentit on loppu tosin sun tapauksessa niitä ei alun alkaenkaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka moitit toisten laillisia tekoja ja solumöykkyjen poistamista kohdusta murhaksi, mietipä hetki omaa "kristillisyyttäsi". Asetut moraalinvartijaksi, suorastaan Jumalana jakelet kadotus-tuomioita.
Hyi, häpeä!
Sinulla ei ole sellaiseen oikeutta, ainoastaan Jumala itse voi tuomita.
Veikkaan, että jos joku on synti, niin omahyväinen ilkeys ja muiden tuomitseminen. Asioita, joihin SINÄ syyllistyt.
Ei Jumala ole kieltänyt ihmisiä kertomasta toisilleen, jos nämä tekevät jotain väärin. Silloin on oikein tuomita toisen teko, jotta tämä voisi muuttaa käyttäytymistään. Sen tosiasian kertominen, ettei ihminen pelastu, jos ei usko Jeesukseen, ei ole kenenkään tuomitsemista kadotukseen.
Mutta sinä et ole vain kertonut mielipidettäsi, sinä olet haukkunut murhaajiksi täällä ketjussa ihmisiä ja tuominnut kadotukseen. Sydämetön omahyväinen ihminen olet, Jumala sinua siitä tulee rankaisemaan.
Ensin moitit että joku on "tuominnut kadotukseen" ja heti perään lisäät että "Jumala sinua siitä tulee rankaisemaan" sekä haukut sydämettömäksi ja omahyväiseksi? Etkö näe mitään ristiriitaa tekstissäsi?
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka moitit toisten laillisia tekoja ja solumöykkyjen poistamista kohdusta murhaksi, mietipä hetki omaa "kristillisyyttäsi". Asetut moraalinvartijaksi, suorastaan Jumalana jakelet kadotus-tuomioita.
Hyi, häpeä!
Sinulla ei ole sellaiseen oikeutta, ainoastaan Jumala itse voi tuomita.
Veikkaan, että jos joku on synti, niin omahyväinen ilkeys ja muiden tuomitseminen. Asioita, joihin SINÄ syyllistyt.
Kirjoitustyylistä päätellen olet se sama jolle vastasin jo äsken mutta vastaanpa nyt tähänkin.
Lue nuo lihavoidut kohdat ja niin huomaat miten kaksinaismoralistinen kommenttisi oli. Ensin syytät toista tuomitsemisesta (eikö se jo itsessään ole tuomitsemista?) ja sitten tuomitset itse ihan suoraan.
Epäloogista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.Sinun elämääsi kuuluu murhat, minkä tämä maallinen laki kyllä hyväksyy, mutta tulee vielä toinen oikeus,jolle vastaat sitten viimeisen kerran.
Jos tällainen "oikeus" tulee niin olen täysin valmis teostani vastaamaan,koska en koe tehneeni mitään väärää. Enpä vain usko sellaisen tulevan,joten keskity omiin tekoihisi kun moiseen uskot.
Sepä tässä hienointa onkin,että sinun uskomisesi ei estä sitä tulemasta. Elämä rullaa eteenpäin ja kuoleman korjatessa sinut ja minut kaikki katumiset on myöhäistä toteuttaa.
Et kuulosta kovin kristilliseltä ja lämpimältä ihmiseltä. Ihan tiedoksesi,olen ja olin kyllä jo aborttia tehdessäni tietoinen kaltaistesi ihmisten mielipiteestä aborttia kohtaan. Sitä ei tarvitse minulle julistaa, tiedän jo. Se on minulle yhdentekevää. Keskity omiin synteihisi.
Miksi ajattelisin lämpimästi murhaajista? Voit miettiä,kuinkahan pieni sydän hänellä jo löi itsekseen,kunnes sinä päätit hänen elämänsä.
Onko ihminen jotenkin isompana arvokkaampi,jota ei saakaan tappaa? 5 käsky;älä tapa. eikö se koske aikuisia ja lapsia?
Kyllä minä pidän paljon isompana syntinä ja pahempana ihmisenä kaltaistasi,joka haluaa lyödä lyötyä,haukkua murhaajaksi ja tuomita kadotukseen ihmisen joka on tehnyt abortin vaikean sairauden vuoksi,vaikeassa elämäntilanteessa. Haluat vielä että miettisin "miten pienen sydän löi" ja kieriskelisin siinä miten hirveä ihminen ja murhaaja olen tuon vuosia sitten tapahtuneen teon vuoksi.
Mites se "älä tuomitse"-käsky menikään? Et ymmärrä edes hävetä käytöstäsi. Sinuna olisin enemmän huolissaan siitä, mistä itse joudut tilille kuoltuasi. Jumalasi tuskin katsoo käytöstäsi kovin hyvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortti on murha. Pyytäkää Jumalalta anteeksi ja katukaa syntejänne. Uskokaa että Jumalan Poika kuoli ristillä maksaen synnit verellään, haudattiin ja kolmantena päivänä Jumala herätti Jeesuksen kuolleista.
Jeesus on tulossa takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet.
16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
19. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
21. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt." -Joh. 3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.Sinun elämääsi kuuluu murhat, minkä tämä maallinen laki kyllä hyväksyy, mutta tulee vielä toinen oikeus,jolle vastaat sitten viimeisen kerran.
Jos tällainen "oikeus" tulee niin olen täysin valmis teostani vastaamaan,koska en koe tehneeni mitään väärää. Enpä vain usko sellaisen tulevan,joten keskity omiin tekoihisi kun moiseen uskot.
Sepä tässä hienointa onkin,että sinun uskomisesi ei estä sitä tulemasta. Elämä rullaa eteenpäin ja kuoleman korjatessa sinut ja minut kaikki katumiset on myöhäistä toteuttaa.
Et kuulosta kovin kristilliseltä ja lämpimältä ihmiseltä. Ihan tiedoksesi,olen ja olin kyllä jo aborttia tehdessäni tietoinen kaltaistesi ihmisten mielipiteestä aborttia kohtaan. Sitä ei tarvitse minulle julistaa, tiedän jo. Se on minulle yhdentekevää. Keskity omiin synteihisi.
Miksi ajattelisin lämpimästi murhaajista? Voit miettiä,kuinkahan pieni sydän hänellä jo löi itsekseen,kunnes sinä päätit hänen elämänsä.
Onko ihminen jotenkin isompana arvokkaampi,jota ei saakaan tappaa? 5 käsky;älä tapa. eikö se koske aikuisia ja lapsia?
Kristityn tehtävänä on kohdata jokainen ihminen rakkaudella ja lämpimästi samanarvoisena,olivat hänen tekonsa mitä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, joka moitit toisten laillisia tekoja ja solumöykkyjen poistamista kohdusta murhaksi, mietipä hetki omaa "kristillisyyttäsi". Asetut moraalinvartijaksi, suorastaan Jumalana jakelet kadotus-tuomioita.
Hyi, häpeä!
Sinulla ei ole sellaiseen oikeutta, ainoastaan Jumala itse voi tuomita.
Veikkaan, että jos joku on synti, niin omahyväinen ilkeys ja muiden tuomitseminen. Asioita, joihin SINÄ syyllistyt.
Ei Jumala ole kieltänyt ihmisiä kertomasta toisilleen, jos nämä tekevät jotain väärin. Silloin on oikein tuomita toisen teko, jotta tämä voisi muuttaa käyttäytymistään. Sen tosiasian kertominen, ettei ihminen pelastu, jos ei usko Jeesukseen, ei ole kenenkään tuomitsemista kadotukseen.
Mutta sinä et ole vain kertonut mielipidettäsi, sinä olet haukkunut murhaajiksi täällä ketjussa ihmisiä ja tuominnut kadotukseen. Sydämetön omahyväinen ihminen olet, Jumala sinua siitä tulee rankaisemaan.
Ensin moitit että joku on "tuominnut kadotukseen" ja heti perään lisäät että "Jumala sinua siitä tulee rankaisemaan" sekä haukut sydämettömäksi ja omahyväiseksi? Etkö näe mitään ristiriitaa tekstissäsi?
Olipa naseva ja osuva vastaus:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.Sinun elämääsi kuuluu murhat, minkä tämä maallinen laki kyllä hyväksyy, mutta tulee vielä toinen oikeus,jolle vastaat sitten viimeisen kerran.
Jos tällainen "oikeus" tulee niin olen täysin valmis teostani vastaamaan,koska en koe tehneeni mitään väärää. Enpä vain usko sellaisen tulevan,joten keskity omiin tekoihisi kun moiseen uskot.
Sepä tässä hienointa onkin,että sinun uskomisesi ei estä sitä tulemasta. Elämä rullaa eteenpäin ja kuoleman korjatessa sinut ja minut kaikki katumiset on myöhäistä toteuttaa.
Et kuulosta kovin kristilliseltä ja lämpimältä ihmiseltä. Ihan tiedoksesi,olen ja olin kyllä jo aborttia tehdessäni tietoinen kaltaistesi ihmisten mielipiteestä aborttia kohtaan. Sitä ei tarvitse minulle julistaa, tiedän jo. Se on minulle yhdentekevää. Keskity omiin synteihisi.
Miksi ajattelisin lämpimästi murhaajista? Voit miettiä,kuinkahan pieni sydän hänellä jo löi itsekseen,kunnes sinä päätit hänen elämänsä.
Onko ihminen jotenkin isompana arvokkaampi,jota ei saakaan tappaa? 5 käsky;älä tapa. eikö se koske aikuisia ja lapsia?Kristityn tehtävänä on kohdata jokainen ihminen rakkaudella ja lämpimästi samanarvoisena,olivat hänen tekonsa mitä hyvänsä.
Tässähän sitä työtä riittääkin,jokapäivä minullakin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sure aborttia, vaikka myöhemmin koin myös kaksi keskenmenoa. Abortin tein silloisen poikaystävän painostuksesta. Taivuin hänen tahtoonsa, koska itse en osannut päättää. Hän teki selväksi, että ei lasta halua missään nimessä. Erosimme melko pian abortin jälkeen. Tuo painostus sai minut inhoamaan häntä.
Nyt minulla on kolme lasta hyvässä suhteessa. En siksi kadu menneitä. Abortin hetkellä synnytin alkion, se oli pieni jokusen sentin mytty kudosta. Ei se ollut vielä ihminen, tunteva tai tietävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.Sinun elämääsi kuuluu murhat, minkä tämä maallinen laki kyllä hyväksyy, mutta tulee vielä toinen oikeus,jolle vastaat sitten viimeisen kerran.
Jos tällainen "oikeus" tulee niin olen täysin valmis teostani vastaamaan,koska en koe tehneeni mitään väärää. Enpä vain usko sellaisen tulevan,joten keskity omiin tekoihisi kun moiseen uskot.
Sepä tässä hienointa onkin,että sinun uskomisesi ei estä sitä tulemasta. Elämä rullaa eteenpäin ja kuoleman korjatessa sinut ja minut kaikki katumiset on myöhäistä toteuttaa.
Et kuulosta kovin kristilliseltä ja lämpimältä ihmiseltä. Ihan tiedoksesi,olen ja olin kyllä jo aborttia tehdessäni tietoinen kaltaistesi ihmisten mielipiteestä aborttia kohtaan. Sitä ei tarvitse minulle julistaa, tiedän jo. Se on minulle yhdentekevää. Keskity omiin synteihisi.
Miksi ajattelisin lämpimästi murhaajista? Voit miettiä,kuinkahan pieni sydän hänellä jo löi itsekseen,kunnes sinä päätit hänen elämänsä.
Onko ihminen jotenkin isompana arvokkaampi,jota ei saakaan tappaa? 5 käsky;älä tapa. eikö se koske aikuisia ja lapsia?Kristityn tehtävänä on kohdata jokainen ihminen rakkaudella ja lämpimästi samanarvoisena,olivat hänen tekonsa mitä hyvänsä.
Tässähän sitä työtä riittääkin,jokapäivä minullakin:)
No todellakin riittää,jos kuljet nettikeskusteluissa haukkumassa abortintekijöitä erilaisin sanakääntein sydämettömiksi murhaajiksi. Pidä huoli ensin omista synneistäsi, ennenkuin tulet tuomitsemaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en surrut. Heitin kärrynpyöriä kun se oli ohi ja olin iloinen miten helppoa se oli kun pelkäsin lääkäreiden reaktiota yms. Jatkossa kyllä pidän asioista parempaa huolta, nytkin oli vahinko johon hain jälkiehkäisyn ja sekään ei toiminut. Haluan lapsen sitten kun olen itse valmis siihen enkä vaan koska kaikki sanoo että olen huono ihminen koska mun mielestä abortti on ok.
Kannattaa muistaa, ettei sitä lasta välttämättä enää tulekaan sitten kun päättää, että nyt olisi kiva ruveta äidiksi.
Lapsettomuuspalstoilla tulee yllättävän paljon vastaan tapauksia "yksi abortti taustalla, pari vuotta sitten annettiin vauvalle lupa tulla mutta mitään ei kuulukaan".
Lapset ei ole tilaustavaraa, niitä saadaan jos hyvä munkki käy. Itsekin onneksi sain, vaikka hankaluuksia olikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.Sinun elämääsi kuuluu murhat, minkä tämä maallinen laki kyllä hyväksyy, mutta tulee vielä toinen oikeus,jolle vastaat sitten viimeisen kerran.
Jos tällainen "oikeus" tulee niin olen täysin valmis teostani vastaamaan,koska en koe tehneeni mitään väärää. Enpä vain usko sellaisen tulevan,joten keskity omiin tekoihisi kun moiseen uskot.
Sepä tässä hienointa onkin,että sinun uskomisesi ei estä sitä tulemasta. Elämä rullaa eteenpäin ja kuoleman korjatessa sinut ja minut kaikki katumiset on myöhäistä toteuttaa.
Et kuulosta kovin kristilliseltä ja lämpimältä ihmiseltä. Ihan tiedoksesi,olen ja olin kyllä jo aborttia tehdessäni tietoinen kaltaistesi ihmisten mielipiteestä aborttia kohtaan. Sitä ei tarvitse minulle julistaa, tiedän jo. Se on minulle yhdentekevää. Keskity omiin synteihisi.
Miksi ajattelisin lämpimästi murhaajista? Voit miettiä,kuinkahan pieni sydän hänellä jo löi itsekseen,kunnes sinä päätit hänen elämänsä.
Onko ihminen jotenkin isompana arvokkaampi,jota ei saakaan tappaa? 5 käsky;älä tapa. eikö se koske aikuisia ja lapsia?Kyllä minä pidän paljon isompana syntinä ja pahempana ihmisenä kaltaistasi,joka haluaa lyödä lyötyä,haukkua murhaajaksi ja tuomita kadotukseen ihmisen joka on tehnyt abortin vaikean sairauden vuoksi,vaikeassa elämäntilanteessa. Haluat vielä että miettisin "miten pienen sydän löi" ja kieriskelisin siinä miten hirveä ihminen ja murhaaja olen tuon vuosia sitten tapahtuneen teon vuoksi.
Mites se "älä tuomitse"-käsky menikään? Et ymmärrä edes hävetä käytöstäsi. Sinuna olisin enemmän huolissaan siitä, mistä itse joudut tilille kuoltuasi. Jumalasi tuskin katsoo käytöstäsi kovin hyvällä.
"Älä tuomitse" käsky on helppo vetää joka yhteyteen,toisin sanoen vaadit hyväksymään omat tekosi,eikä sinua saisi tästä hirveimmästäkään teosta huomauttaa.
Kristittyjen kuuluu olla "suolana" Pitää levittää sanaa sopivassa ja epäsopivassa tilanteessa.
Uudessa Testamentissa sanotaan: Kuka ei syntiä synniksi tunnusta ja vaikenee ,syyllistyy itse syntiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vittu mikä Jeesus keskustelu tästäkin tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.Sinun elämääsi kuuluu murhat, minkä tämä maallinen laki kyllä hyväksyy, mutta tulee vielä toinen oikeus,jolle vastaat sitten viimeisen kerran.
Jos tällainen "oikeus" tulee niin olen täysin valmis teostani vastaamaan,koska en koe tehneeni mitään väärää. Enpä vain usko sellaisen tulevan,joten keskity omiin tekoihisi kun moiseen uskot.
Sepä tässä hienointa onkin,että sinun uskomisesi ei estä sitä tulemasta. Elämä rullaa eteenpäin ja kuoleman korjatessa sinut ja minut kaikki katumiset on myöhäistä toteuttaa.
Et kuulosta kovin kristilliseltä ja lämpimältä ihmiseltä. Ihan tiedoksesi,olen ja olin kyllä jo aborttia tehdessäni tietoinen kaltaistesi ihmisten mielipiteestä aborttia kohtaan. Sitä ei tarvitse minulle julistaa, tiedän jo. Se on minulle yhdentekevää. Keskity omiin synteihisi.
Miksi ajattelisin lämpimästi murhaajista? Voit miettiä,kuinkahan pieni sydän hänellä jo löi itsekseen,kunnes sinä päätit hänen elämänsä.
Onko ihminen jotenkin isompana arvokkaampi,jota ei saakaan tappaa? 5 käsky;älä tapa. eikö se koske aikuisia ja lapsia?Kristityn tehtävänä on kohdata jokainen ihminen rakkaudella ja lämpimästi samanarvoisena,olivat hänen tekonsa mitä hyvänsä.
Tässähän sitä työtä riittääkin,jokapäivä minullakin:)
No todellakin riittää,jos kuljet nettikeskusteluissa haukkumassa abortintekijöitä erilaisin sanakääntein sydämettömiksi murhaajiksi. Pidä huoli ensin omista synneistäsi, ennenkuin tulet tuomitsemaan muita.
Ei se mihinkään muutu edelleenkään. Abortti on murha ja ilman parannusta tekijää odottaa kadotus. Tämä lukee Raamatussa,se ei ole tuomitsemista ystävä hyvä.
Sinäkin voit lukea sen itse,se on ohjeeksi ja tiedoksi annettu meille ja jos kirjoitan sen tänne,ei tee minusta tuomitsijaa.
Uskonnollinen en ole enkä kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Silti on ihan selvä asia, että abortissa tapetaan ihminen. Miksi se on niin vaikea myöntää? Kuka nyt mistäkin syystä siihen alkaa, niin kai sitä nyt voi totuuden myöntää. Jonkun ihmisen ainutlaatuinen elämä lopetetaan, se ihminen tapetaan kohtuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.Sinun elämääsi kuuluu murhat, minkä tämä maallinen laki kyllä hyväksyy, mutta tulee vielä toinen oikeus,jolle vastaat sitten viimeisen kerran.
Jos tällainen "oikeus" tulee niin olen täysin valmis teostani vastaamaan,koska en koe tehneeni mitään väärää. Enpä vain usko sellaisen tulevan,joten keskity omiin tekoihisi kun moiseen uskot.
Sepä tässä hienointa onkin,että sinun uskomisesi ei estä sitä tulemasta. Elämä rullaa eteenpäin ja kuoleman korjatessa sinut ja minut kaikki katumiset on myöhäistä toteuttaa.
Et kuulosta kovin kristilliseltä ja lämpimältä ihmiseltä. Ihan tiedoksesi,olen ja olin kyllä jo aborttia tehdessäni tietoinen kaltaistesi ihmisten mielipiteestä aborttia kohtaan. Sitä ei tarvitse minulle julistaa, tiedän jo. Se on minulle yhdentekevää. Keskity omiin synteihisi.
Miksi ajattelisin lämpimästi murhaajista? Voit miettiä,kuinkahan pieni sydän hänellä jo löi itsekseen,kunnes sinä päätit hänen elämänsä.
Onko ihminen jotenkin isompana arvokkaampi,jota ei saakaan tappaa? 5 käsky;älä tapa. eikö se koske aikuisia ja lapsia?Kyllä minä pidän paljon isompana syntinä ja pahempana ihmisenä kaltaistasi,joka haluaa lyödä lyötyä,haukkua murhaajaksi ja tuomita kadotukseen ihmisen joka on tehnyt abortin vaikean sairauden vuoksi,vaikeassa elämäntilanteessa. Haluat vielä että miettisin "miten pienen sydän löi" ja kieriskelisin siinä miten hirveä ihminen ja murhaaja olen tuon vuosia sitten tapahtuneen teon vuoksi.
Mites se "älä tuomitse"-käsky menikään? Et ymmärrä edes hävetä käytöstäsi. Sinuna olisin enemmän huolissaan siitä, mistä itse joudut tilille kuoltuasi. Jumalasi tuskin katsoo käytöstäsi kovin hyvällä.
"Älä tuomitse" käsky on helppo vetää joka yhteyteen,toisin sanoen vaadit hyväksymään omat tekosi,eikä sinua saisi tästä hirveimmästäkään teosta huomauttaa.
Kristittyjen kuuluu olla "suolana" Pitää levittää sanaa sopivassa ja epäsopivassa tilanteessa.
Uudessa Testamentissa sanotaan: Kuka ei syntiä synniksi tunnusta ja vaikenee ,syyllistyy itse syntiin!
Huomauttaa teosta? Sitäkö se todella on, sydämettömäksi murhaajaksi haukkuminen?
Minulle on aivan yhdentekevää hyväksytkö sinä minun tekoni,sillä ei ole mitään merkitystä. En tarvitse hyväksyntääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.Sinun elämääsi kuuluu murhat, minkä tämä maallinen laki kyllä hyväksyy, mutta tulee vielä toinen oikeus,jolle vastaat sitten viimeisen kerran.
Jos tällainen "oikeus" tulee niin olen täysin valmis teostani vastaamaan,koska en koe tehneeni mitään väärää. Enpä vain usko sellaisen tulevan,joten keskity omiin tekoihisi kun moiseen uskot.
Sepä tässä hienointa onkin,että sinun uskomisesi ei estä sitä tulemasta. Elämä rullaa eteenpäin ja kuoleman korjatessa sinut ja minut kaikki katumiset on myöhäistä toteuttaa.
Et kuulosta kovin kristilliseltä ja lämpimältä ihmiseltä. Ihan tiedoksesi,olen ja olin kyllä jo aborttia tehdessäni tietoinen kaltaistesi ihmisten mielipiteestä aborttia kohtaan. Sitä ei tarvitse minulle julistaa, tiedän jo. Se on minulle yhdentekevää. Keskity omiin synteihisi.
Miksi ajattelisin lämpimästi murhaajista? Voit miettiä,kuinkahan pieni sydän hänellä jo löi itsekseen,kunnes sinä päätit hänen elämänsä.
Onko ihminen jotenkin isompana arvokkaampi,jota ei saakaan tappaa? 5 käsky;älä tapa. eikö se koske aikuisia ja lapsia?Kristityn tehtävänä on kohdata jokainen ihminen rakkaudella ja lämpimästi samanarvoisena,olivat hänen tekonsa mitä hyvänsä.
Tässähän sitä työtä riittääkin,jokapäivä minullakin:)
No todellakin riittää,jos kuljet nettikeskusteluissa haukkumassa abortintekijöitä erilaisin sanakääntein sydämettömiksi murhaajiksi. Pidä huoli ensin omista synneistäsi, ennenkuin tulet tuomitsemaan muita.
Ei se mihinkään muutu edelleenkään. Abortti on murha ja ilman parannusta tekijää odottaa kadotus. Tämä lukee Raamatussa,se ei ole tuomitsemista ystävä hyvä.
Sinäkin voit lukea sen itse,se on ohjeeksi ja tiedoksi annettu meille ja jos kirjoitan sen tänne,ei tee minusta tuomitsijaa.
Ei se koske kuin kristittyjä. Että pidä ihan vaan omana tietonasi. Ateistille ei ole olemassa kadotusta koska ateisti ei siihen usko, kuten ei jumalaan tai paholaiseenkaan. Raamattu on satukirja siinä missä Kalevalakin, sori vaan. Ei päde nykyaikana kumpikaan miltään osin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.Sinun elämääsi kuuluu murhat, minkä tämä maallinen laki kyllä hyväksyy, mutta tulee vielä toinen oikeus,jolle vastaat sitten viimeisen kerran.
Jos tällainen "oikeus" tulee niin olen täysin valmis teostani vastaamaan,koska en koe tehneeni mitään väärää. Enpä vain usko sellaisen tulevan,joten keskity omiin tekoihisi kun moiseen uskot.
Sepä tässä hienointa onkin,että sinun uskomisesi ei estä sitä tulemasta. Elämä rullaa eteenpäin ja kuoleman korjatessa sinut ja minut kaikki katumiset on myöhäistä toteuttaa.
Et kuulosta kovin kristilliseltä ja lämpimältä ihmiseltä. Ihan tiedoksesi,olen ja olin kyllä jo aborttia tehdessäni tietoinen kaltaistesi ihmisten mielipiteestä aborttia kohtaan. Sitä ei tarvitse minulle julistaa, tiedän jo. Se on minulle yhdentekevää. Keskity omiin synteihisi.
Miksi ajattelisin lämpimästi murhaajista? Voit miettiä,kuinkahan pieni sydän hänellä jo löi itsekseen,kunnes sinä päätit hänen elämänsä.
Onko ihminen jotenkin isompana arvokkaampi,jota ei saakaan tappaa? 5 käsky;älä tapa. eikö se koske aikuisia ja lapsia?Kyllä minä pidän paljon isompana syntinä ja pahempana ihmisenä kaltaistasi,joka haluaa lyödä lyötyä,haukkua murhaajaksi ja tuomita kadotukseen ihmisen joka on tehnyt abortin vaikean sairauden vuoksi,vaikeassa elämäntilanteessa. Haluat vielä että miettisin "miten pienen sydän löi" ja kieriskelisin siinä miten hirveä ihminen ja murhaaja olen tuon vuosia sitten tapahtuneen teon vuoksi.
Mites se "älä tuomitse"-käsky menikään? Et ymmärrä edes hävetä käytöstäsi. Sinuna olisin enemmän huolissaan siitä, mistä itse joudut tilille kuoltuasi. Jumalasi tuskin katsoo käytöstäsi kovin hyvällä.
"Älä tuomitse" käsky on helppo vetää joka yhteyteen,toisin sanoen vaadit hyväksymään omat tekosi,eikä sinua saisi tästä hirveimmästäkään teosta huomauttaa.
Kristittyjen kuuluu olla "suolana" Pitää levittää sanaa sopivassa ja epäsopivassa tilanteessa.
Uudessa Testamentissa sanotaan: Kuka ei syntiä synniksi tunnusta ja vaikenee ,syyllistyy itse syntiin!Huomauttaa teosta? Sitäkö se todella on, sydämettömäksi murhaajaksi haukkuminen?
Minulle on aivan yhdentekevää hyväksytkö sinä minun tekoni,sillä ei ole mitään merkitystä. En tarvitse hyväksyntääsi.
Etpä:)
Se, joka käyttää aborttia ehkäisykeinona, ei luultavasti sure menetystä, varsinkin jos abortti on tehty kovin varhain. Aborttien "suurkuluttajilla" ei taida edes käydä mielessä, että surrakin voi.
On eri asia, jos aborttiin joudutaan myöhään ja vauva on ollut odotettu ja toivottu, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että sikiö ei ole elinkelpoinen monien vammojen ja puutteiden takia. Myöhäisessä abortissa käy usein jopa niin, että sikiö on elossa hetken synnytyksen jälkeen. Tällöin varmasti suru on suuri.
Kuitenkin lienee niin, että jokainen abortti on omalaisensa ja jokaisen surutyö on samoin omalaisensa.