Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon abortin tekijät surevat lapsensa kuolemaa
26.11.2007 |
jos vertaa esim. keskenmenoihin tai syntyneen kuolemaan?
Kommentit (85)
Kai nyt jokainen normaali ihminen suree sitä jos oma lapsi on kuollut. Abortti on vaan siinä mielessä eri asia että siinä äiti on itse aiheuttanut lapsensa kuoleman ja siksi moni aborttiäiti ei halua myöntää surevansa lasta koska silloin pitäisi myös kohdata oma syyllisyys.
Mutta Jeesus kuoli JOKAISEN ihmisen puolesta joten abortin tehneetkin voivat saada syntinsä anteeksi jos aidosti katuvat tekoaan, alkavat seurata Kristusta ja pyytävät häneltä anteeksiantoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään. Olen erittäin ylpeä, etten synnyttänyt lasta kärsimään kun olin vielä liian nuori ja kokematon.Surullisia tapauksia näkee liikaa. Myöhemmin saadut lapset ( abortoitu oli muutamia soluja jakautuneena) ovat tasapainoisia eivätkä koidu taakaksi kellekään.En adoptoisi lastani, koska en itse tunne vanhempia
Ihan vaan tiedoksi että abortoimasi lapsi ei ollut mikään "muutama solu jakaantuneena" koska ihmisen sydän alkaa lyödä jo rv6 ja monta viikkoa ennen rv12 rajaa suurin osa sisäelimistä on jo alkanut kehittyä, lapsella on pää ja raajat ja ultraäänessä näkyy jo pieni vauva.
Ja mikä logiikka siinä on että voi antaa adoptoitavaksi jos ei tunne vanhempia mutta kuitenkin voi tappaa? Adoptiovanhemmat seulotaan todella tarkasti joten lapsi olisi saanut hyvän kodin jos olisit antanut hänen elää.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.
En ole aborttia tehnyt ja toivottavasti en joudu tekemäänkään, mutta jotenkin uskon, että en sen kummemmin sitä alkiota surisi. Enemmän siinä tilanteessa olisi päällä oma stressi ja ahdistus kun joutuu tilanteeseen, johon ei halunnut ja siitä pääsee pois joko a) pitämällä lapsen, mitä en tosiaan haluaisi b) tekemällä abortin, joka sattuu ja ahdistaa tai sitten mahdollinen, mutta ei varma vaihtoehto c) raskaus menee joka tapauksessa kesken. Itse en nää alkion poistamista minkäänlaisena murhana. Enemmän suren niitä oikeasti tuntevia ja tietoisia eläimiän, jotka ihminen on orjuuttanut valtansa alle kidutettavaksi ja tapettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.
Ja millainenkohan maailmankuva sinulla mahtaa olla, sellainen että toisen ihmisen saa tappaa jos se on ei-toivottu tai muuten vaan taakaksi? Ja että tappamisessa ei ole varsinaisesti mitään väärää vaan se on vain "surullinen asia" joka kuuluu elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaivelette esille näitä 10v vanhoja ketjuja? Joku nimimerkkiä Arjuska käyttävä abortintekijä nosti tämän ja muut kaltaisensa seurasivat perässä.
Jouduin tekemään abortin, koska sikiö oli kuollut. Ja en surrut aborttia lainkaan. Vauvan kuolemaa kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en surrut. Heitin kärrynpyöriä kun se oli ohi ja olin iloinen miten helppoa se oli kun pelkäsin lääkäreiden reaktiota yms. Jatkossa kyllä pidän asioista parempaa huolta, nytkin oli vahinko johon hain jälkiehkäisyn ja sekään ei toiminut. Haluan lapsen sitten kun olen itse valmis siihen enkä vaan koska kaikki sanoo että olen huono ihminen koska mun mielestä abortti on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.
Sinun elämääsi kuuluu murhat, minkä tämä maallinen laki kyllä hyväksyy, mutta tulee vielä toinen oikeus,jolle vastaat sitten viimeisen kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En surrut sekuntiakaan. Ei se möykky mikään vauva ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.Sinun elämääsi kuuluu murhat, minkä tämä maallinen laki kyllä hyväksyy, mutta tulee vielä toinen oikeus,jolle vastaat sitten viimeisen kerran.
Muistuttaisin että tuo koskee vain kristittyjä. Ei-kristyt eivät joudu minnekään viimeiselle tuomiolle koska ei-kristityille tuollaista ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PragerU:n videossa puhutaan abortin moraalisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Jouduin tekemään abortin, koska sikiö oli kuollut. Ja en surrut aborttia lainkaan. Vauvan kuolemaa kylläkin.
Et sinä ole aborttia tehnyt jos sikiö oli kuollut. Älä kanna turhaa syyllisyyttä koska kuolleen sikiön poistaminen kohdusta ei ole minkään järjen mukaan väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.Sinun elämääsi kuuluu murhat, minkä tämä maallinen laki kyllä hyväksyy, mutta tulee vielä toinen oikeus,jolle vastaat sitten viimeisen kerran.
Muistuttaisin että tuo koskee vain kristittyjä. Ei-kristyt eivät joudu minnekään viimeiselle tuomiolle koska ei-kristityille tuollaista ei ole olemassa.
Kyl se vaan on olemassa, ei- kristittyjen oma mielipide ei siinä paljon paina,mitä Jumala on aikojen alusta asti asettanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.Ja millainenkohan maailmankuva sinulla mahtaa olla, sellainen että toisen ihmisen saa tappaa jos se on ei-toivottu tai muuten vaan taakaksi? Ja että tappamisessa ei ole varsinaisesti mitään väärää vaan se on vain "surullinen asia" joka kuuluu elämään?
Abortti ei ole tappamista eikä murha. Maailmankuvani mukaan on täysin hyväksyttyä tehdä abortti mm. jos äiti on vakavasti sairas,kykenemätön vauvaa hoitamaan ja raskauden jatkaminen pahentaisi sairautta entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.Sinun elämääsi kuuluu murhat, minkä tämä maallinen laki kyllä hyväksyy, mutta tulee vielä toinen oikeus,jolle vastaat sitten viimeisen kerran.
Jos tällainen "oikeus" tulee niin olen täysin valmis teostani vastaamaan,koska en koe tehneeni mitään väärää. Enpä vain usko sellaisen tulevan,joten keskity omiin tekoihisi kun moiseen uskot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun elämääsi kuuluu murhat, minkä tämä maallinen laki kyllä hyväksyy, mutta tulee vielä toinen oikeus,jolle vastaat sitten viimeisen kerran.
Jos tällainen "oikeus" tulee niin olen täysin valmis teostani vastaamaan,koska en koe tehneeni mitään väärää. Enpä vain usko sellaisen tulevan,joten keskity omiin tekoihisi kun moiseen uskot.
Tuo on vähän sama kuin joku varoittaisi sinua tsunamin vaarasta, ja sanoisit siihen, ettet tuollaiseen usko, ja olisit tekemättä asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun elämääsi kuuluu murhat, minkä tämä maallinen laki kyllä hyväksyy, mutta tulee vielä toinen oikeus,jolle vastaat sitten viimeisen kerran.
Jos tällainen "oikeus" tulee niin olen täysin valmis teostani vastaamaan,koska en koe tehneeni mitään väärää. Enpä vain usko sellaisen tulevan,joten keskity omiin tekoihisi kun moiseen uskot.
Tuo on vähän sama kuin joku varoittaisi sinua tsunamin vaarasta, ja sanoisit siihen, ettet tuollaiseen usko, ja olisit tekemättä asialle mitään.
Sinulle varmaan on, koska pidät omaa uskomustasi faktana. Tsunamin olemassaolo on todistettavissa,kyseessä ei ole uskomus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.
Ei,ei kyllä muistuttele koska maailmankuvani ei ole samanlainen kuin sinun.
En ole tehnyt murhaa enkä raakalaismaista tekoa. Olen täysin sinut tekoni kanssa ja se oli fiksuin päätös siinä tilanteessa. Surullinen asia toki,mutta elämään kuuluu surullisetkin asiat.Ja millainenkohan maailmankuva sinulla mahtaa olla, sellainen että toisen ihmisen saa tappaa jos se on ei-toivottu tai muuten vaan taakaksi? Ja että tappamisessa ei ole varsinaisesti mitään väärää vaan se on vain "surullinen asia" joka kuuluu elämään?
Abortti ei ole tappamista eikä murha. Maailmankuvani mukaan on täysin hyväksyttyä tehdä abortti mm. jos äiti on vakavasti sairas,kykenemätön vauvaa hoitamaan ja raskauden jatkaminen pahentaisi sairautta entisestään.
Yhtä hyvin voisi sanoa, että: "Vastasyntyneen surmaaminen ei ole tappamista eikä murha. Maailmankuvani mukaan on täysin hyväksyttyä surmata vastasyntynyt mm. jos äiti on vakavasti sairas, kykenemätön vauvaa hoitamaan tai jos vauvan antaminen adoptioon aiheuttaisi äidille henkistä kärsimystä".
Tajuat varmaan miten typerältä tuo kuulostaa?
Vaikka useimmat abortin tehneet eivät tunne surua,omatunto on se,joka kuitenkin muistuttaa väliajoin tehdystä murhasta.
Itsensä kovettanut ja paaduttanut nainen kyllä pystyy elämään ihan normi arkea asian kanssa, mutta mutta,taustalla ja mielessä on aina se raakalaismaisin teko,mihin nainen pystyy.