Nyt annetaan Auviset elää rauhassa ilman syytöksiä!

Suru oli niin läsnä ja vanhempien tuska.



Silloin kun isä oli tällä palstalla Kauhajoen tapahtumien jälkeen kommentoin hänelle ja toivotin voimia.



Mielestäni ei kenenkään ole syytä lisätä vanhempien taakkaa syyllistämällä heitä tapahtuneesta. He eivät tienneet poikansa suunnitelmista.



Mielestäni äiti sanoi asiaa puuttuessaan siihen miten kovat vaatimukset nykynuorille ja lapsille asetetaan - täytyisikö hellittää. Kouluissa vaaditaan lapsilta paljon ja olen kyllä taipuvainen ajattelemaan että vaatimustasoa olisi syytä laskea.



Lisäksi Auvisen vanhempien olisi syytä armahtaa itsensä syytöksiltään, he eivät painaneet liipaisinta.



Uskon että haastattelu oli pidempikin mutta se leikattiin ja osa materiaalista näytettiin. Lisäksi se että äiti joutui hakemaan hautausmaalta uhrien nimiä koska niitä ei kerrottu heille on pöyristyttävää.

vaikkapa perunapeltosyytöksiä vastaan jäivät kiusaamaan.

En usko, että Pekan teoista taas voi kokonaan kouluakaan syyttää. Koulun ja opettajien ääntähän dokumentissa ei kuultu.

kenties ammuttu lukion rehtori ei ollut puuttunut siihen että pekkaa kiusattiin. Kiusaajat tähän ovat syyllisiä, ei p-e

Ei pidä osoittaa syyttävällä sormella ketään yksittäistä henkilöä, vaan miettiä, miten omassa elämässä voi ehkäistä samanlaista tapausta taas tulevaksi. Tuntemattomien syytteleminen ei muuta enää tapahtunutta.

Äiti oli kovin kärsivä ja vilpitön, isä poissaoleva. Vaikka äiti itki, haastattelussa oli jotain kovin kliinisen oloista.

vaan yhden asian osaajia. Tunnen jonkun assin ja koulumenestys ei ole kummoinen.



Pekka oli hyvä oppilas.

se asia.

siitä varmaan poissaoleva olemus. Ja pekan vihan kiusaajia kohtaan kohdistui niihin, jotka epäonnekseen sattuivat luotien eteen väärään aikaan

Luulen, että ne Pekan opettajatkin ovat ihan samalla tavalla miettineet asioita, olisivatko jotenkin voineet huomata/puuttua/muuttaa asioiden kulkua.

Minä ainakin lähden tarvittaessa lapseni avuksi pelottelemaan ja vetämään turpaan kiusaajia jos siihen tulee tarvetta.

eikä olisi itkenyt.



Musta on hullua että yritätte analysoida heidän kaikki eleet ja sanomiset, me ei tunneta heitä eikä me pystytä asettumaan heidän asemaansa. Eivätköhän ole jo kärsineet tarpeeksi.



Aivan kuten joku sanoi, keskitytään nyt tulevaan ja siihen, että toimitaan itse jatkossa oikein - puututaan jos nähdään kiusaamista ja annetaan aikaa lapsillemme!

on todellakin kymppi plussan tasoa KAIKISSA tiedeaineissa.



Heikomapaa esitystä on vain liikunnassa, koska ei kestä ryhmäpelejä.



Terkuin olikos se 32, tai siis se joka siitä aspergerista alunperin kyseli.

Mutta kuten tässäkin ketjussa on nähty, ihmiset tulkitsee asioita eri lailla ja monet ovat pitäneet tätä haastattelua hienona juttuna. Outoa on minusta, että jos ei ole pokkaa olla yhteydessä niihin poikansa tappamien uhrien läheisiin, niin on pokkaa tulla keräämään sympatiapisteitä ja purkamaan omaa oloaan valtakunnan julkisuuteen. Tässä minusta suuri ristiriita ja ihmettelen pariskunnan ajatuksenjuoksua.

Tuskin Auvisilla on voimavaroja ottaa vastaan sitä hillitöntä tunneryöppyä, mikä on odotettavissa uhrien omaisilta. He hädin tuskin itse selviävät päivästä toiseen.

vaan yhden asian osaajia. Tunnen jonkun assin ja koulumenestys ei ole kummoinen.

Pekka oli hyvä oppilas.

eikä olisi itkenyt.



Musta on hullua että yritätte analysoida heidän kaikki eleet ja sanomiset, me ei tunneta heitä eikä me pystytä asettumaan heidän asemaansa. Eivätköhän ole jo kärsineet tarpeeksi.



Aivan kuten joku sanoi, keskitytään nyt tulevaan ja siihen, että toimitaan itse jatkossa oikein - puututaan jos nähdään kiusaamista ja annetaan aikaa lapsillemme!

Ei tässä ole voittajia, paitsi tulevaisuuden perheet jos osataan vaan ottaa opiksi.

että oli luokkakavereita, jotka olisivat Auvisen kanssa halunneet olla tekemisissä, mutta Auvista ei itseään heidän "tavis"- juttunsa kiinnostaneet.



Outoa on minusta myös ihmisten avuttomuus sen suhteen, että se KOULU on se ainut paikka niitä kavereita etsiä. Itse olen koulukiusattu - aina lukioon asti - lukiossa löytyi kavereita, kun menin isompaan kaupunkiin erikoislukioon.



Toki vanhempani teki parhaansa, että kiusaaminen olisi loppunut. Mutta näin aikuisena ajatellen, itse OLIN myös outo lintu siellä maalaiskoulussa. Että ei ihme, että ne luokkakaverit ei oikein tienneet olinko lintu vai kala. Mutta tärkein juttu oli se, että vanhemmat huolehti siitä, että se koulu ei ollut mulle mikään ainut ja elämän keskeisin sisältö. Me reissattiin paljon viikonloppuisin ja lomilla vanhempien ystävien luona ja heidän lapsistaan sain mukavia kavereita. Samoin musiikkiharrastus 100 kilometrIä kodistamme sijaitsevan kaupungin musiikkikoulussa toi kaveripiirin, joka ei millään lailla kouluelämäni kanssa tekemisissä. Ja kesäisin olin 12- vuotiaasta lähtien useamman viikon musiikkileireillä.



Enkä sano, että tämä sapluuna olisi se ainut oikea, mutta vaan esimerkkinä, että kiusaamiseen voi etsiä ratkaisua sitäkin kautta, että rakentaa sitä muuta elämänsisältöä mahdollisimman paljon. Ja omalla kohdallani ainakin olikin niin, että se kiusaaminen lieveni sitä mukaa, mitä vähemmän se koulu oli itselleni keskeinen elämänpiiri.



Minä en oikein edelleenkään ymmärrä, mikä motiivi Auvisilla oli tuohon haastatteluun. Hienoa tietysti, jos heidän oma olonsa helpottuu siitä, että saavat julkista myötätuntoa. Netissähän heillä on jo varsin laaja joukko, joka palvoo heidän poikaansa suurena esikuvana. Minusta tämä Auvisten kamppanjointi on aika vaarallisen oloista ja helposti tuonkin haastattelun jälkeen joku keskenkasvuinen teini ajattelee, että tämä Pekka-Eric oli todella erityislaatuisen hieno ja mahtava tyyppi. Ja teinithän monet haluaa olla erikoisia ja ei mitään taviksia. Ja sellaisille Pekka-Ericin tyyppiset esikuvat on todella vaarallisia....



Mutta kuten tässäkin ketjussa on nähty, ihmiset tulkitsee asioita eri lailla ja monet ovat pitäneet tätä haastattelua hienona juttuna. Outoa on minusta, että jos ei ole pokkaa olla yhteydessä niihin poikansa tappamien uhrien läheisiin, niin on pokkaa tulla keräämään sympatiapisteitä ja purkamaan omaa oloaan valtakunnan julkisuuteen. Tässä minusta suuri ristiriita ja ihmettelen pariskunnan ajatuksenjuoksua.

Minä ainakin lähden tarvittaessa lapseni avuksi pelottelemaan ja vetämään turpaan kiusaajia jos siihen tulee tarvetta.

Haastattelussa molemmista vanhemmista huomasi että joutuvat turvautumaan lääkkeisiin, isä varsinkin. Heidän loppuelämänsä on pilalla siitä huolimatta että arkinen elämä vielä ehkä onnistuu. Vanhempien syytteleminen pitäisi todellakin lopettaa tähän haastatteluun. Jokainen aikuinen on vähintään jossakin ihmissuhteessaan joutunut avuttomana toteamaan sen kuinka vähän toisen ihmisen käytökseen voi loppujen lopuksi ennalta vaikuttaa. Pelottavaa että se koskee myös omaa lasta. Kaikkea toimintaa ei voi ehkäistä ennalta, sillä jokaisella on myös se oma salattu minänsä.

Ei voi kuin ihmetellä. Minua itketti koko haastattelun ajan.



Ja 56:lle: katsoitko koko haastattelua? Siinähän Pekan äiti kertoi, miten he olivat miettineet eri harrastusmahdollisuuksia ym., että Pekalle olisi kavereita saatu.

onkin, tässäkin ketjussa.



Oli vika kenessä tahansa tai kaikissa meissä niin vanhempien tuska oli käsinkosketeltavaa.