Lue keskustelun säännöt.
Nyt annetaan Auviset elää rauhassa ilman syytöksiä!
Kommentit (84)
Outoa on minusta, että jos ei ole pokkaa olla yhteydessä niihin poikansa tappamien uhrien läheisiin, niin on pokkaa tulla keräämään sympatiapisteitä ja purkamaan omaa oloaan valtakunnan julkisuuteen. Tässä minusta suuri ristiriita ja ihmettelen pariskunnan ajatuksenjuoksua.
öö... jos edes uhrien nimiä ei kerran ole heille kerrottu vaan ne on pitänyt hautakivistä käydä selvittämässä? Kaiken sinäkin tiedät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äärettömän surullinen juttu kaikille osapuolille :(. Voimia.
perhe ei milloinkaan pääse yli tapahtuneesta. Heiltäkin on kuollut poika, mutta heille ei haluttaisi antaa suremisen mahdollisuutta, pelkästään syyllisyyden taakka kannettavakseen.
Uhrien omaisia ei pidä myöskään unohtaa, en ihmettele etteivät ole Auviset halunneet ottaa yhteyttä.
Mielestäni ei ollut laskemoitua tuo haastattelu.
vaan oli joutunut kiertelemään hautausmaalla saadakseen tietää.... ja että omaiset saivat tietää tapahtumapäivänä klo 17.00 mikä uhrien tila oli. Muistatteko miten reaaliajassa iltapäivälehdet seurasivat ko.päivänä? Eli ne huhut jokelasta olivat siis totta, vaikka oppilaat olivat nähneet rehtorin kuolleen silmiensä edessä, poliisi ei suostunut vahvistamaan esim. tätä kuolemaa näiden silminnäkijöiden kertoessa asiasta, eli he todella ovat joutuneet kärsimään ja odottamaan "virallista" tietoa asiasta...
Niiden kautta hän olisi ehkä saanut ystäviä. Ymmärsin, että yksinäisyys oli kuitenkin aikaisempaa elämänvaihetta, peruskoulun aikaa? Tasapäisyys, keskiverto, tavallisuus, ainakin jossain määrin, on helpompaa, eikä sitä pidä paheksua, kuten usein kuulee tehtävän. Pahinta on yksinäisyys, ei se, että on samanlainen kuin muut. Jos voimme kannustaa lastamme tekemään jotain tuikitavallista, yleistä ja suosittua, tehdään se ajoissa. Erikoisempaa voi tehdä sen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat vaikuttivat sellaisilta lempeiltä ja hieman naiivelita tyypeiltä. Tosiaan varmaan lääkitys on päällä, joten eipä sitä osaa sanoa, millaisia oikeasti ovat. Varmasti ovat olleet hyviä vanhempia ja teheneet parhaansa.
Mitä tulee noihin kommentteihin, että P-E ei olisi syyllinen MIHINKÄÄN, niin ei kyllä pidä paikkaansa. P-E osti tiselleen aseen, ja pitkään ja huolellisesti harkiten ja suunnitellen teki päätöksen mennä kouluun tappamaan mahdollisimman monta ihmistä. Tähän hän ja vain hän on syyllinen! Mutta toki siihen on vaikuttaneet monet asiat, etenkin tämä pitkään jatkunut koulukiusaaminen. Mutta Suomessakin on tuhansia koulukiusattuja, jotka eivät tällaiseen tekoon ole syyllistyneet.
Ja vielä opettajan näkökulmasta tunnustan, että mahdollisuudet puuttua erikoisten oppilaiden syrjäytymiseen ovat vähäiset. Varsinaiseen kiusaamiseen on melko helppo puuttua, jos se vain on näkyvää. Mutta on mahdotonta pakottaa toiset luokkakaverit ottamaan ystäväkseen sen, joka useimmiten vetäytyy tilanteista, joka viestittää, että häntä ei muut kiinnosta, ja joka on monessa mielessä massasta poikkeava (esim. ikäistään kypsempi). Näin se vain on. JOs jollakin on pelastavia ideoita tähän, ottaisin mielelläni vastaan. Tämä asia on painanut mieltäni erityisesti tämän vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menetti veljen ja samalla tavallaan myös vanhempansa... Miten vanhemmat voivat ja jaksavat kasvattaa toista lastaan, kaiken tämän surun ja pohdinnan keskellä?
Siis varmasti jaksavat, mutta onhan tämä kaikki todella rankkaa tälle perheelle.
Ja monille muillekkin asianosaisille.
kun äiti kertoi, miten hän vielä viimeisenä iltana muistutti poikaansa ostamaan talvikengät. Miten tavallista elämä vielä oli muulle perheelle, ja seuraavana päivänä kaikki romahti. Ja että tuo oma lapsi on voinut pokkana puhua noista kengistä ym. tavallisesta ja samalla suunnitella tuota hirvittävää tekoa! Riipaisevaa ajatella vanhempia, jotka joutuvat kokemaan tuon. Ja ajatelkaa, miten hirvittävän ristiriitaisia ajatuksia tulee, kun oma pieni lapsikulta tekee jotain noin kamalaa. Ja silti sitä rakastaa, välittää ja suree sitä omaansa eniten, kaikesta huolimatta. Vieläkin itkettää...
Nro 67 muistaakseni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku aika sitten omasta lapsesta ja hänen psyykkisestä sairaudestaan. Minutkin ammuttiin joillakin kommenteilla alas, olen epäonnistunut äiti. Minua syyllistettiin vaikka lapseni ei ole tappanut ketään.....vielä!
ja täytyy sanoa että kasvattaminen ei ole helppoa. On ollut niin monenlaista ongelmaa, vaikka olemme ihan tavallinen perhe. Koska lapset ovat puheneet KAIKISTA ongelmista omille vanhemmilleen? Vaikka rakkautta riittäisi vanhemmat eivät pysty ihmeisiin. Osaanottoni,älkää syytelkö itseänne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskettava haastattelu. Vihdoin ihmiset tajusivat sen, mitä minä ja muutama muu tajusimme kun P-E:n isä kirjoitti aiemmin täällä palstalla.
Pekka-Eric oli uhri siinä missä muutkin tapahtuman uhrit.
Voimia heille kaikille keitä tämä kosketti, ja koskettaa lopun elämää.
Rohkeita olitte kun haastattelun teitte.
Jaksamista ja pitäkää huolta toisistanne tämän surunne keskellä. Toivottavasti jaksatte myös odottaa sitä auringonpaistetta elämäänne, kyllä se sieltä tulee, pikku pilkahduksina ainakin.
asiaa aiemmin.
Minulle on ollut itsestäänselvää, että vanhempien suru on pyhää. He ovat joutuneet yksin selviämään, kun muilla lapsensa menettäneillä on ollut yhteisön tuki kuitenkin.
Hienoa, että Auvisten ystävät, sukulaiset ja naapurit eivät ole heitä hylänneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
bridge, musiikki jne. Sieltä hän voi löytää arvoisia kavereita. Se on ihan selvä, että massan mukana kulkijat eivät moista erilaisuutta siedä.
Kiltiksi ja älykkääksi kuvataan minunkin lastani, mutta ei häntäkään kiinnosta oman ikäistensä jutut, on paljon ikätasoaan "ylempänä", hyvin älykäs ja toisaalta todella yksinäinen. Voi, että minua pelottaa, vaikka lapseni on tosiaan vasta ihan ala-asteen alussa :(
jälkiviisaus on niin helppoa. Silloin näkee asiat selvemmin. Kun katsoo asioita liian läheltä, ei näe kaikkea.
Minusta pääpointti on se, että he ovat menettäneet oman poikansa. Tuntuu että se unohtuu.Se ei muuta sitä faktaa miten se kävi ja millainen tekotapa oli. Ei osata asettua heidän asemaan. Syytellään ja etsitään syyllisiä.
"millainen vuosi teillä on ollut! ? ? ? ? voiko typerämpää kysymystä esittää????
Haastattelija oli asenteellinen, syyllistävä
Ymmärrän hyvin mistä puhuivat.
Meillä esikoinen on nyt jo 3 luokalla koulukiusattu. Kun olemme olleet kiusaajien kanssa naamatusten ja kysyneet miksi kiusaavat poikaamme, vastaus on ollut aina en tiedä! Eli ei ole mitään syytä, mut silti kiusataan. Ja sivusta seuranneena näen miten poikaa nakertaa tuo asia sisältä. Ja se mikä on julmempaa, niin yllytetään muutkin kiusaamaan, niin että lopulta tuo poika on yksin, niin kuin kävi Auvisellekin.
Kiusaajien vanhemmat taas ovat alusta asti vähätelleet kiusaamista ja sanoneet jopa et heidän poikansa on nyt leimattu kiusaajaksi. Pöyristyttävää! Kyllä meillä vanhemmilla olisi varmasti paljonkin oppimista vielä näissä asioissa. Sitä mitä ei myönnä, ei voi muuttaa!!!!
Nyt ymmärtää täysin isän nettiin laittamat muistovideotkin. Kamala kohtalo.
Haastattelu oli koskettava ja äidin esiintyminen todella riipaisevaa, mutta ylläolevan kaltaista valaistumista en kyllä kokenut isan suhteen.
ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Viitaten tuohon muistovideoon. Tapaus oli julkinen, ehkä he tunsivat tarvetta surra myös julkisesti? en tiedä...ja ei tiedä meistä kukaan, onneksi!
Luin tätä ennen Iltasanomien keskustelua aiheesta ja siellä oli järjestään (ainakin niin pitkälle kuin jaksoin lukea) osaaottavia kommentteja. Täällä vauvapalstalla on joskus ihmeen tunteetonta porukkaa vaikka toisin voisi luulla.