Nyt annetaan Auviset elää rauhassa ilman syytöksiä!

.... hän totesi jotain sellaista, että ammutut uhrit eivät ilmeisesti olleet pohdiskelevia, ja tämän vuoksi heidän vanhemmillaan ei ole ollut mitään nettiin laitettavia videoita, toisin kuin Auvisella itsellään.



Tämä on jäänyt minulla kyllä kaivelemaan, ja eilisen haastattelun kiistämätön koskettavuus ei asiaa muuttanut. Siis ei siinä kyllin, että tulet tavallisena koulupäivänä yhtäkkiä ammutuksi - sen lisäksi vielä ampujan isä arvostelee persoonallisuuttasi myöhemmin netissä. Ehkä kärsivän ihmisen harkitsematon kommentti pitäisi antaa vain anteeksi ja katsoa läpi sormien, mutta aika paha tuo oli.

mutta Auvisen isä ei oikein tuntunut olevan tässä maailmassa. Olisikohan rauhoittava lääkitys tms. päällä. Joissakin kommenteissa hän tuntui ikäänkuin vieläkin kieltävän tosiasiat ja vaikutti kuin ei täysin sisästäisi että poika on todella kuollut / tehnyt joukkomurhan. Isän silmät olivat välillä ihan seis. Äiti osasi naisena luonnollisesti paremmin analysoida asiaa, lapsensa käytöstä ja etsiä teosta syy-seuraus -suhteita, siitä huolimatta että henkinen tuska oli hänelläkin ihan silminnähden kivulias. Vanhempien keskinäisestä olemisesta jäi vähän kummallinen olo, jäi tunne kuin Pekan isällä olisi yleensäkin vaikeuksia osoittaa / käsitellä tunteitaan.

mutta isähän totesi ettei hän vielä ole päässyt siihen vaiheeseen että olisi voinut ajatella uhreja. He surevat tietysti Pekkaa ja hänen kohtaloaan. Ehkä uhrien kohtaloon eläytymisen aika on myöhemmin, tai sitten se voi olla liian raskas taakka kohdattavaksi koskaan.

Aika paljon isä puhui samoja asioita mitä täällä kirjoitti. Ja julkisuuteen tulon taustalla oli varmaan myös halua oikoa vääriä käsityksiä, kuten tänne palstalle kirjoittamisenkin takana oli.

.... hän totesi jotain sellaista, että ammutut uhrit eivät ilmeisesti olleet pohdiskelevia, ja tämän vuoksi heidän vanhemmillaan ei ole ollut mitään nettiin laitettavia videoita, toisin kuin Auvisella itsellään.

Tämä on jäänyt minulla kyllä kaivelemaan, ja eilisen haastattelun kiistämätön koskettavuus ei asiaa muuttanut. Siis ei siinä kyllin, että tulet tavallisena koulupäivänä yhtäkkiä ammutuksi - sen lisäksi vielä ampujan isä arvostelee persoonallisuuttasi myöhemmin netissä. Ehkä kärsivän ihmisen harkitsematon kommentti pitäisi antaa vain anteeksi ja katsoa läpi sormien, mutta aika paha tuo oli.

ilman syytöksiä? Ihmiset tuntee tarvetta surra rauhassa, onko heillä ollut sitä?

Lienevätkö saaneet uhkauksia, tappouhkauksia ja muuta loanheittoa?



Kaikki tarmo menee väärien käsitysten oikomiseen, selittelyyn. Itse en siihen lähtisi, heidän läheiset tietää miten asian laita on. Ja tuntemattomien mielipiteillä ei ole niin väliä, koska aina ja joka tapauksessa jokaisella on oma mielipide asiasta, oli se sitten totta tai ei.