Mä en ihan oikeasti pysty käsittämään

mutta joka tapauksessa jokainen joka sanoo, ette ole rikasta miestä niin on ainakin sellainen mies, jonka tuloilla perheen pystyy elättämään.



joku puhui ettei tarvii olla reimatecejä eikä luksusasuntoa, ei oo meillä kumpiakaan, tästä kolmiosta maksetaan sen verran vähän lyhennyksiä että nykyään vuokrayksiöt on saman hintaisia eli ei kannata se pienempään muuttaminen.



miehen tuloilla maksetaan lyhennys ja korot, yhtiövastike ja jkv ruokaostoksia, muuhun ei riitä. eli jos mä olisin kotona, kuka maksais ruoat, vaatteet (kirppari), vakuutukset ym. juoksevat menot.



eli kaikki jotka pystyy olemaan kotona "omistaa" sellaisen puolison, jonka tulot oikeasti riittää. ette usko kuinka mielelläni kotona olisin vaan kun taloudellisesti se on mahdotonta :(

En itse ymmärrä miten et tällästä ymmärrä.



Meillä on kolme lasta. Nuorin hoitoon mennyt oli 11 kk ikänen, ja menin "soitellen sotaan". Valmiina jäämään hoitovapaalle jos lapsilla olisi vaikeaa.



Meillä oli kuitenkin tilanne että halusin mennä hetkeksi töihin ennenkö alettiin odottamaan uutta lasta. Lapsia on pienellä ikäerolla. Minua jokseenkin hirvittää ajatus että saadakseni monta lasta "joutuisin muuten" olemaan vuosikymmen yli kotona.

Vaikka työni ei ole mitään ihmeellisen ihanaa, niin joku kumma sen tekee minusta tälläisen. Yhtään se ei vähennä rakkauttani lapsiini, vai vähentääkö?



Minulle on A-I-V-A-N se ja sama oletko sinä töissä, kotona vai koulussa ja miten pitkään.

Minä huolehdin omista lapsistani ja siitä että he voivat hyvin!

Jos joku taas arvostelee meidän tapaa, niin se on A-I-V-A-N heidän oma juttunsa, toisaalta jossainmäärin säälittävää.



Mulle on tärkeää myös osallistua työelämään, siihen että saadaan maksettua lainoja pois (talo, opinnot, auto). Korot on meidän "saman vertasen vuokran" nostanu aika hyvin.. Puhumattakaan että taloon tarttee tehä remontteja ja hankintoja (leikkureita, laitteita, hiluvitkuttimia).

Nyt on taas vuosia aikaa olla kotona! Aikansa kutakin.



En minäkään ole mikään hermoraunio -ja hoidan lapsiani!

Se, että luotan toisiin ihmisiin myös hoitajina jotta voin käydä töissä ei ole minusta mitenkään outoa.

jonka vanhin (3-v) on vakavasti sairas. Ja kökin tälläkin hetkellä sairaalassa pikkumiehen kanssa. Ja kotona kaksi pienempää hoitajan kanssa.

Tulee vain mieleen, että usein ei osata lainkaan katsoa omaa napaa pidemmälle...

Molemmat lapseni ovat menneet hoitoon ja minä töihin, kun ovat olleet 1v6kk. En tee kylläkään täyttä päivää. Jo tuossa puolentoistavuoden kohdalla olen ollut mökkihöperöitynyt hermoheikko. Meillä tämä sujuu paremmin näin, tunnustan ihan rehelliesti, etten selviäisi mieleltäni terveenä kotiäitinä.



Onnea ja jaksamista sulle. =)

Menin töihin, höh. Ai niin pitääkin tunkea noi kikattavat ja Monopolia pelaavat koululaiset nyt takaisin sinne mistä ovat tulleet, kun mitäpä niitä synnyttämään kun en itse näköjään hoitanut..."laapseet, tulkaas tännee...!"

En mä ole vienyt lapsiani hoidettavaksi siksi että olisi "pakko" (onko se ainoa hyväksyttävä syy?), vaan siksi, että minusta on normaalia käydä töissä. En ole ikinä ymmärtänyt elämäntapakotiäitiyttä.



Mä olen opiskellut pitkään ja mulla on kiinnostava työ. Lapsilla puolestaan on päiväkodissa ja koulussa omaa tekemistä ja oppimista. Mä arvostan varhaiskasvatusta, eikä mun mielestä pk ole pelkkä säilytyspaikka, vaan koen, että lapset on myös saaneet sieltä asioita, joita mun olisi kotona mahdoton antaa.



Ja sitä paitsi mun mies ei suostuisi elättämään mua. Senkin mielestä ihmisen kuuluu käydä töissä.

Kyllä lapset ovat siellä ihan yksilöitä ja lapsiin kiinnitetään yksilöllistä huomiota. Ja ihan henk.koht. otetaan syliin ja puhutaankin. Voitko kuvitella, että hoitajat tietää ihan lasten nimetkin ja käyttää niitä.

Mua rasittaa, kun ihmiset muodostaa käsityksiään päiväkodista ties millä perusteilla.

Mulla on kolmas lapsi menossa päiväkodissa ja yli kymmenen vuotta olen ollut asiakkaan eikä mieleenkään tulisi kirjoittaa moisia typeryyksiä. Tapasin taannoin hoitajan, joka hoiti mun esikoista yli kymmenen vuotta sitten vuoden verran ja muisti vielä meidät.

Kuvittelin mielessäni poikaamme, joka hämmentyneenä seisoo jossain uudessa tilanteessa päiväkodissa, eikä kukaan tule kysymään mikä on hätänä tai selittämään tilannetta. Tietty yleisesti tädit selittävät mutta tuskin henk.kohtaisesti.

ja erityiskiitokset niille jotka vastasivat kysymykseeni. Yritän vielä löytää pätkän rautalankaa jos vaikka saisin joillekin jakeluun sen, että en ihmettele/arvostele kenenkään ratkaisuja, hoitoon viemisiä tai viemättä jättämisiä. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka itse olisin piankin kyseisen tilanteen edessä, ja en todellakaan ymmärrä miten sitten siihen pystyisin. Vaan pakkohan se olisi. Ja siihen nimenomaan hain vastausta, en udellut miksi viette lapsenne hoitoon. No, toivottavasti te eräät saitte hyvän mielen, kiitokset vielä! :) Mrs. Bates

Mä kyllä pyrin ymmärtämään toistenkin ratkaisuja, vaikka itse saatankin tehdä toisia. Meillä on esikoinen lähdössä hoitoon 14 kk iässä ja kyllä se pelottaa ja jännittää. Mutta kuten tuossa edellä joku sanoi, minä olen saanut yhteiskunnalta hyvän koulutuksen ja olen tottunut ajattelemaan, että omillaan pitää tulla toimeen ja okaisen pitää tehdä parhaansa itsensä, perheensä ja yhteiskunnan hyväksi. SIksi minusta on järkevää, että vanhemmat tekevät töitä. Ja meillä ainakin on etukäteen ajateltu, että on tärkeää opettaa lapselle, että maailmasta ei valmiiksi asiat syliin tipu, vaan niiden eteen joutuu tekemään myös sitä ihan palkkatyötä.



Jos ihan tiukalle linjalle lähdetään, niin harvanhan on todella oikeasti pakko taloudellisista syistä laittaa lapsia hoitoon. Aina voisi myydä asunnon, muuttaa kaupungin vuokralaiseksi ja mennä sossun luukulle. Mä en vaan näe siinä mitään järkeä. Eikä se ole yhteiskunnankaan kannalta järkevää.



Toisaalta meillä, jotka ovat olleet jo työelämässä kotona olemisen taloudelliset menetykset ovat usein todella isot, joten kyllä sitä joutuu itse kukin miettimään kuinka paljon on valmis maksamaan siitä, että hoitaa itse lapsia kodissa. Mun palkalla esimerkiksi vuosi kotona kotihoidontuella maksaa noin 40000 euroa riihikuivaa rahaa.



Jokainen tekee valintoja. Jos saa lapsensa nuorena, ilman koulutusta ja työpaikkaa, niin lienee helpompi jäädä kotiin pitkäksi aikaa lasten kanssa.



Niillä, joilla on jo hyväksi havaittu koulutus, mielekäs työpaikka ja hyvä liksa, on taas ihan järkevää mennä hyödyntämään kykyjään ja tekemään oma osansa yhteiskunnankin hyväksi.

Pakko ängetä vielä tähän keskusteluun, kun niin ihmetyttää tämä joidenkin puolustusasenne, vaikkei kukaan ole heitä kohtaan hyökännytkään. Täällä jotkut selittää, että ei se hoitoon vieminen saa tuntua missään, koska on ihan normaalia käydä töissä. Onhan esim läheisen kuolemakin luonnollinen ja normaali asia, ja kyllä siitäkin vaan aika pahoin monella kirpaisee. Miksei sitten saisi sanoa, että tuntuu pahalta viedä lapsi hoitoon? Jos sen sanoo ääneen, on heti työtä vieroksuva "Norman Batesin äiti".

miten vanhemmat voivat viedä lapsensa lähes koko päiväksi jonkun toisen hoidettavaksi. Ymmärrän kyllä että joidenkin on pakko, mutta MITEN he pystyvät siihen? Mulla on kolme pientä ja on raskasta ja vali vali, mutta vaikka noita tulisi toinen mokoma lisää, en voisi heitä mihinkään pois viedä. Koen velvollisuudekseni hoitaa omat lapseni itse vaikka en aina välttämättä jaksaisikaan. Enkä ole mikään hermoraunio jonka lapsilla on todella kurjat oltavat.

Jaa miten siihen pystyy? Itse ainakin luotin siihen, että lapset pärjäävät ja selviävät, vaikka itkeskelivätkin ensimmäisinä hoitopäivinä. Hoitopaikka oli tarkkaan valittu, ja sisarukset pääsivät vielä samaan ryhmään. Meidän lapsemme ovat päivähoidossa 13 päivää kuussa, joten kyllä siihen jää ihania kotipäiviäkin melko monta :)

Minä käyn töissä, jotta saan itselleni kohtuullisen eläkekertymän. Liian moni nainen jättää tämän asian ajattelematta. Lisäksi en halua hukata akateemista koulutustani.



Olen pariin sellaiseen naiseen törmännyt, jotka ovat hoitaneet kotona lapset aikuisiksi. Voi apua, kuinka avuttomia he olivat sitten työelämässä, kun halusivat sinne palata viimeisen ollessa teini-ikäinen. Oma koulutus on auttamattomasti vanhentunut ja työkokemusta ei yhtään. Itse henkilö on totaalisen jumissa ja paniikissa ja tarttis järjettömän paljon tsemppausta, että pystyis normaalisti työskentelemään. Huh!



Mietin näitä naisia silloin, kun tällaisia "hoidan lapseni kotona"-keskusteluja syntyy.

että hoidan omat lapseni itse kotona. Minut, kaikki muut Suomen ja vaikka koko maailman kotiäidit. Jep jep. Pidän tästedes turpani kiinni vaikka kuinka kiinnostaisi miten joku pystyy johonkin, mihin itse en pysty. ap

Minä ajattelin ennen noin, mutta en enää!



Tietysti lapsilla on parasta olla kotona äitinsä kanssa. Joskus taloudellinen tilanne on vaan semmoinen, että äidin on pakko mennä töihin. Päiväkodissa lapset ovat viihtyneet hyvin, menevät sinne iloisina joka päivä. Olen tänään sairaslomalla ja lapset eivät halunneet jäädä kanssani kotiin, vaan halusivat päiväkotiin, joten päästin heidät. Helpommalla pääsen itsekin kun ei saa sairastaa edes päiväsaikaan rauhassa, sitten jaksaa illalla paremmpin hoitaa lapset.



T: 3 lapsen yh

rikas mies tai sitten toinen ääripää----eletään ja otetaan kaikki irti SOSSUSTA

Voi kun voisi olla aina ja ikuisesti lapsen kanssa kotona!! Mutta laskut on maksettava, ei sen pidä olla miehen taakka ainoastaan tuoda rahaa kotiin ja raataa pitkää päivää. Ei ole kyse siitä että lapsista ei välitettäisi, mutta on niiden päällä se katto pidettävä ja ruokaa ostettava. Raha ratkasee.

että jos olet työtätekevä äiti ja teet töissä olessasi lapsia, niin kotonaoloaika on laissa määritelty.

Eli 3 vuotta max himassa ja kyllä se sitten on vain töihin raahauduttava jos et pennittömänä halua elää.

Halusit tai et.

että minua ei kiinnosta MIKSI itse kukin vie lapsensa hoitoon. Tiedän että kaikki eivät pysty/halua hoitaa lapsiaan kotona. En ole vailla mitään perusteluja sille, miksi lapsi on hoidossa eikä kotona. En arvostele enkä paheksu niitä, joiden lapset ovat hoidossa. Ihmettelin vain ihan sitä konkreettista tilannetta, kun lapsen vie hoitopaikkaan ja pitää jättää hänet sinne. Itse olen ollut pienenä hoidossa, äidilläni ei varmaan ollut vaikeuksia asian kanssa.



Nyt palaan lasteni seuraan, vai olenko liian bates jos en anna heidän leikkiä koko päivää keskenään. Ja niille jotka aikovat paheksua sitä, ettemme ole ulkona, siihen on syynsä. ap

niin sitten kannattaa varautua siihen että tulee ns tunti turpaan.

pahoitteluni. Mainittakoon myös vielä kerran, että minulla ei ole rikasta miestä. Kuinka muutenkaan avioliitossa vain toinen voisi olla rikas? Jos vaikka minä lottoaisin ja voittaisin valtavan rahaläjän, vain minäkö olisin rikas? Käyttäisin rahat itseeni ja muu perhe saisi kärvistellä? Emme myöskään saa sossusta mitään, emme ole edes olleet vailla. Asumistukea saamme vähän koska mieheni palkka on sen verran pieni. Lisäksi kotihoidontuki ja lapsilisät, 3kpl. Jos me pystymme näillä tuloilla kituuttamaan niin ketä ja miksi se haittaa, että hoidan lapsemme kotona? Ei minuakaan haittaa se, jos joku vie lapsensa hoitoon. ap