Heitin 3,5-vuotiaani ulos sukkasillaan

Vierailija:

Ei todellakaan lapsi siitä vaurioidu,jos on muutaman kymmenen sekkaa pihalla mietiskelemässä,mitä tuli tehtyä.

Uskalletaan olla aikuisia!Eikä lastemme kavereita.

Ei aikuisuutta ole vetää asioita överiksi. Aikuisuutta on osata hillitä itsensä ja tajuta, koska menee liiallisuuksiin.

Kaveri ei toki tarvitse olla, ihan voi olla vanhempi. Mutta vanhempana voi yrittää olla oikeasti aikuinen ja vanhempi eikä uhmaikäisen tasolla. (Vaikka sinne ajoittain tippuukin väsyneenä tms.)

minä nostan mielummin pihalle hetkeksi.

Toiset ei. Ja toiset eivät edes yritä oppia... ;-)

Kyllä, olet oikeassa... viestissä olikin jo hiukan ärsyyntynyttä ironiaa.. Sinulla vaan on niin kumma asenne ettet hyväksy minkään muun konstin toimivuutta ja haluat heittää mieluiten lapsesi ulos... Ole hyvä ja jatka samaan tahtiin...



Minä en heitä lastani ulos, en myöskään tee lelun ryöväyksiä yms. Minä laitan lastani jäähylle rauhallisesti uudelleen ja uudelleen... Se on tehonnut jo kahdella lapsella joilla ei tarvitse enää edes jäähyä kun pelkkä sanominen riittää, ja kolmannen kohdalla toimin samalla tavalla.

Itse olen hyvän ja rakastavan kodin kasvatti mutta silti sain lapsena useammankin kerran tukkapöllyä niin että päänahka huusi hoosiannaa. Ja nurkassa seisotettiin ja luunapit raikasivat -aiheesta ja tietenkin vain kun oli tarvis. Siitä opin mitä voi tehdä ja mitä ei ja että en ole maailman napa joka voi venyttää vanhempien sietokykyvieteriä taivaaseen asti. Vastapainoksi sain osakseni runsaasti hellyydenosoituksia ja tiesin olevani vanhemmilleni rakas, niin kuin AP:n lapsikin tietää.



Minusta on kasvanut täysin normaali, tasapainoinen ja onnellinen ihminen jolla on jalat maassa ja elämänarvot kohdallaan. Välit vanhempiini ovat lämpimät ja avoimet.



Eli tuskinpa tuo AP:n kersakaan siitä sielunhaavaa tai ikuista traumaa saa, jos äiti pistää hänet railakkaasti ruotuun kun ei sana tehoa. Kyllä lapsen on opittava missä raja menee. Ei työelämässäkään aikuisena kuunnella uhitteluja ja temppuiluja vaan kengän kuva on takapuolessa alta aikayksikön jollei sopeudu yhteisten sääntöjen noudattamiseen. Kyllä siihen ajatukseen on hyvä alkaa totuttautumaan jo pienestä pitäen.

Olet oikeassa, emme voi tietää ap:n vanhemmuudesta yhtään mitään muuta kuin aloituksen... mutta siinä hän kysyi mielipidettä ja niitä hän on saanut puolesta ja vastaan... sellaista se vaan on.



t. jo moneen viestiin vastannut...

Meillä rangaistus on sellainen josta lapsi ei tykkää ja siksi tehokas.

Tuossa oli jo terveen maalaisjärjen ääni, vaikka en tuollaisessa mittakaavassa kurinpitoa kannatakkaan. Turhasta nössöilystä on vain enemmän haittaa.

Tuo konsti on sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa...

Vierailija:

Kyllä lapsen on opittava missä raja menee. Ei työelämässäkään aikuisena kuunnella uhitteluja ja temppuiluja vaan kengän kuva on takapuolessa alta aikayksikön jollei sopeudu yhteisten sääntöjen noudattamiseen. Kyllä siihen ajatukseen on hyvä alkaa totuttautumaan jo pienestä pitäen.

Riippunee vähän työelämästä ja työtehtävästä. Tiukasti muiden ohjeita tottelemaan opetettu ihminen ei liene siitä innovatiivisimmasta, oma-aloitteisimmasta ja omaa näkökuntaansa perustellen puolustavimmasta päästä... Niitäkin ominaisuuksia, tottelemisen sijaan, arvostetaan joissakin työpaikoissa.

Siis tyyliin minustakin on tullut ihan normaali blaa blaa blaa ja todellakin minulla on tapana myös säännöllisesti piiskata/tukistaa/nippailla lapsiani ja syystä vaan aina tietysti!

*high five* - veit sanat suustani :-)

onko hyväksi lapselle heittää se ulos kodista.

Mielestäni ei.



Lapsella on oikeus olla kenkeneräinen. Toisia satuttavasta käytöksestä on toki seurattava rangaistus, joka ei mielestäni saa olla ylimitoitettu. Tälläisellä käytöksellä vanhempi ei mielestäni soita lapsella muuta kuin että tämä on heikompi ja vanhempi löytää aina keinon satuttaa enemmän. Ei kolme vuotiaan käytöksestä voi vetää suoraa viivaa aikuisuuteen. Kyllä se ehtii oppia noina välivuosinakin aika paljon.

niin mulle itselleni.



Olis ikävä jos olisin niin neuvoton, että pitää heittää lapsi ulos kodista jos se ei tee mitä minä haluan.

Pari kertaa olleet molemmat (3v 5v) terassilla, ovi kiinni, mutta nähneet minut lasin läpi. Sisälle päässyt kun olleet hiljaa. Nykyään, jos sanominen ei auta, alotan laskennan 1-2-....(3 pääsee ulos/sammuu telkkari/ei tule satua ym. ) ja kummasti 2 jälkeen on hiljaista/ lelut kerätty/ alotettu muu homma! Ei tarvitse ääntä korottaa ja rauhallisesti kerron mitä tapahtuu seuraavaksi, myös sen että sisällä ei huudeta ja ULOS SAA mennä huutamaan. Viimeks komoseen laskettu ja ovi avattu......... kesällä..?

Jäähypenkillä meillä pysytty hyvin, muttei koettu rangaistukseksi ja kohta taas samat touhut. Leluja poistettu käytöstä, säkki kaupalla leluja viety pois ja sanottu että takaisin saa kun... Auttoivat lelut pois!



Eli ap, et ole liian ankara, mutta jos jatkuvasti joutuu ulos laittamaan niin ei toimi kyseisellä lapsella!

Nimenomaan!



Voisiko joku joka kannattaa lapsen ulos nakkaamista vastata kysymykseen, Miksi et laita lastasi eim. jäähylle??

siitäkai ne vasta ne traumat tulee, tunteita ei saa näyttää, aina pitää olla hissun kissun ja hallittuna.

Meillä kyllä myös itketään, nauretaan, huudetaan, kiukutellaan ihan kaikki eli tunteita saa näyttää. Ruokarauha, pukeminen, joku puhuu puhelimessa, täytyy siivota omat jäljet, joku nukkuu ym. ovat tilanteita joissa on hyvä olla hiljaa tai rauhassa / täytyy kuitenkin tehdä.

Jonkin asian inttäminen ärsyttää mua suunnattomasti myös ja yleensä kun ei heti sitä tee vaa pyytää odottamaan niin alkaa raivari, jonka saa katkaistua kertomalla, että ulos saat mennä huutamaan 1-2.. HILJAISUUS!

-108

Ovat tänä päivänä tiettävästi molemmat osapuilleen järjissään :)

- Onhan siinä valtava ero, jos asuu maalla niinkuin me, niin että lähimpään naapuriin on matka 500 m tai jos saman tempun tekee kaupunkirivarissa, jossa oma reviiri päättyy jo ennen ulko-ovea.



- Eroa on myös siinä, kuinka paljon perheessä oleillaan ja ollaan ihan omalla pihalla, itsekseen ja kaikessa rauhassa oman perheen kesken.



- Myös lapsien luonteessa on eronsa. Kuten myös vanhempien. On eri asia laittaa lapsi ulos jos on itse vihainen kun laittaa lapsi ulos haistelemaan sitä että tarvitaanko vaatteita vai ei.



Ja minä olen laittanut ulos jäähylle 3-vuotiaan. Tosin se menee oikein mielellään ittekin ulos jos sitä ottaa pattiin: Kesällä se istui hetken rappusilla murjottamassa maailman kurjuutta ja lähti sitten keräämään kukkasia. Meillä on turvallinen piha, joten sinne voi mennä kunhan tiedän että on ulkona. Ne naapurit ei ole ihan heti vieressä.



Pukemistilanteet on joskus tosi vaikeita. Pukeminen on hänelle vielä hankalaa, mutta toisinaan jaksaa jo hienosti itse. Toisinaan sitten vaan makailisi makaronina lattialla ja heittelisi pikkuveljenkin vaatteet pitkin kämppää. Silloin auttaa tuo muistutus että vaatteita olisi syytä olla päällä kun ulos mennään. Ninusta on parempi nostaa lapsi hetkeksi rapulle kuin raahata sisävaatteilla autoon - jos vaikka oltas autolla lähdössä.



Kuka sen voi varmaksi tietää?