Heitin 3,5-vuotiaani ulos sukkasillaan

jotkut käyttävät järjestelmällisenä rankaisukeinona lapsen sulkemista kodin ulkopuolelle??? Mitähän lastenpsykologit, Sinkkoset ja kumppanit siitä sanoisivat? Ai niin mutta teitä ei kiinnosta. Tärkeämpää on leimata sellaiset vanhemmat lepsuiksi, jotka pitävät pikkulapsensa mieluummin kodin sisäpuolella. Herra varjele.

Minusta lapsella on oikeus tulistua ja samoin ok nähdä tulistumista. Kyse on minusta enemmän siitä että lapsen olisi hyvä oppia näkemään malli kuinka tulistumista käsitellään ja ohjata turvalliseen tulistumiseen...



t.56

Vierailija:

toi lelutakavarikko ei pitkään tehoa. ja eikös se mene niin, et kun vie lapsen jäähylle, niin hänelle nimen omaan selitetään miksi hänet on viety jäähylle? voi pikkunen ihmettellä kun mutsi kärrää hänet kokoajan jäähylle " tuupisuuna" .

ja en jaksa oikein ymmärtää, miksi oma huone on jäähypaikka....siellähän voi keksiä kaikkea kivaa tekemistä. on muita leluja siellä millä leikkiä. ei lapsi tajua, et pitäis harmitella huonoa käytöstään.

Vierailija:

et mikä on/olisi hyvä rangaistuskeino sitten?

No johan se sanottiin. Jäähylle/arestiin kannetaan mitään sanomatta vaikka 100000000000000 kertaa. Lelutakavarikko voisi olla hyvä lisä.

Vierailija:

On tasan tarkkaan ainoa keino saada jotain kuria ja kokeiltu on kaikki mahdolliset keinot.

Meillä varoitetaan kahdesti ja sitten viedään eteiseen ja seuraavaksi nostan ulos.

Tilanteesi on sitten kohta tämä. 13-vuotiaana lapsesi onkin sitten varmasti jäähyllä kasvatuskodissa.

Mielestäni on väärin heittää 3-vuotias kodista ulos. Kanna sinne jäähylle vaikka tuhat kertaa tai sulje toiseen huoneeseen sisälle.

Se että sinulta loppui pinna ja keinot ei ole lapsesi vika eikä mikään tekosyy heitteillejättöön.

Mitä sitten jos lapsi unohtuu leikkimään? Eikö pääasia ole että saadaan e raivo häviämään?? Vai onko pääasia että pieni ihminen kokee rangaistuksen siitä että elää vaihetta elämässään jossa tunteet heittää laidasta toiseen ja omia hermoja vaikea hallita??



Ja tuosta lelu takavarikosta... Kuule kokeile seuraavan epidodin aikana sitä että haet jätesäkin ja sanot lapsellesi tiukkaan sävyyn " Äiti ei jaksa nyt sanoa enää yhtään kertaa että ei saa lyödä! Jos se satuttaminen ei lopu tällä hetkellä, minä marssin tuonne huoneeseen ja mätän kaikki lelut tähän jätesäkkiin ja vien naapurin lapsille jos he olisivat kiltimpiä äidilleen!"

Ja sitten aloitat kerätä leluja pussiis jos uhkaus ei tehoa. Ja viet lelut pihalle ja pidät poissa muutaman päivän... Kyllä alkaa tehota!

Aina ollaan sitten jäähyn jälkeen keskuteltu miksi ulos joutui ja ollaan halattu myös

Jos mieheni laittaisi hänet sukkasillaan ja sisävaatteissaan ulos seisomaan, suuttuisin tulenpalavasti.



Tuo on pahoinpitelyä, selitteli sitä miten tahansa. Ei ehkä ns. " rankkaa" , mutta täysin typerää ja tarpeetonta. Ei tuon ikäistä, eikä minkään muun ikäistä, teiniä/aikuista/ala-astelaista, laiteta pihalle kylmään ilman päällivaatteita " rangaistuksena" .



Hanki itsellesi apua. Olet selkeästi liian väsynyt ja todennäköisesti myös toteutat oman lapsuutesi ylilyöntejä nyt omaan lapseesi tajuamatta edes, että siinä on jotakin outoa.



Hanki apua: ihan itsesi ja lapsesi vuoksi.



t. viiden lapsen äiti, jota ajatus tuon ikäisesti kylmässä sukkasillaan ja ilman päällivaatteita vaikka vaan sen 10 sekunttia kylmää melko pahasti :-(

Olette täydellisiä äitejä ihanine lapsineen!!Onnittelut teille!

vastaava " pahoinpitelyksi" luokittelemaa rangaistusta viidelle kultamussukallesi?

Kerro meille muillekin,miten hallitset lasten raivokohtaukset?

Ihan istutaan sängyssä tai huoneessa tai tuolilla tai sisällä portailla. Onpa pihalla ollessakin käyty jäähyllä.



Mutta jäähy ei ole = pihalle ilman päälivaatteita...



Voihan huoh.



t. 71, jolla tuo 3½-vuotias on kuopus ja isoin jo täysi-ikäinen (ihan ihmisiksi kasvaneita ilman älyttömiä rangaistuksia)

Älä jauha paskaa!



Minulla on 3 lasta jotka toisinaan raivostuttavat niin perkeleesti kiukuillaan ja uhmailuillaan. Mutta se ovat minun lapsiani jotka olen saanut ja rakastan heitä eniten koko maailmassa! Olen äiti ja tehtäväni on olla heille hyvä, rakastava, oikeudenmukainen, turvallinen sekä rajoja luova.

On raskasta, mutta en odota että vanhemmuudessa kaikki tehdään sillä helpoimmalla tavalla!

Raivokohtauksia tosin ovat saaneet vain uhmaikäiset vielä ihan täysin " hanskattavissa" olevalla tasolla olevat tyypit. Mm. pidän sylissä, jos ei muu auta :-), se on ollut ihan toimiva konsti.



Kolmevuotias on vielä pieni, pieni, pieni ja sen ikäisen voi tarvittaessa ottaa syliin, jos ei muu auta, ja pitää kiinni niin, ettei vahingoita muita tai itseään. Onnistuu kyllä, vaikka olisi niitä sisaruksiakin...



Minulla on tälläkin hetkellä asunnossani varsinainen tättähäärä: tiukalla temperamentilla varustettu pikku ihminen, joka saa kunnon megaraivareita aina silloin tällöin (viidestä kolme ollut tämänlaisia, tämä heistä se kolmas). Vielä toistaiseksi ovat kyllä ihan oma huone jne riittäneet. (Tosin olen harjoitellut isosisaruksillaan ;-)...)



Käsi sydämellä? Minulla on nyt jo helpohkoa, koska jos minulta palaa pinna, on asunnossa muitakin isoja ihmisiä kuin minä... Isommat sisaruksetkin osaavat hanskata pienen raivarit. (Mm. juuri ottamalla syliin.)



t. 71

mä kyllä voisin kuvitella nostavani tenavani tuohon terassille jos hän oikein hankalaksi kävisi, toisn toistaiseksi ei ole tarvinnut edes tuulikaappiin viedä jäähylle...

aikaiseksi.

Meillä on 2 muutakin lasta jotka jakaa huomioni, jos käytän kaiken aikani yhden jäähypenkille marsittamiseen jäävät nuo 2 kokonaan ilman huomiota ja saavat huomion vain piruutta tekemälllä ja ketju on valmis, talutan sitten 3 lasta jäähypenkille.

Väärin tekemisestä ei saa palkita.

Olin itse ja myös pikkusiskoni melko temperamenttisia, ja tuossa tilanteessa jompi kumpi meistä olisi saattanut lähteä sukkasillani lätkimään... kyllä, kolmevuotiaana. Mitäs äiti/isä sitten tekee?

Ei todellakaan lapsi siitä vaurioidu,jos on muutaman kymmenen sekkaa pihalla mietiskelemässä,mitä tuli tehtyä.

Uskalletaan olla aikuisia!Eikä lastemme kavereita.

Juuri tuollaiset selostukset saavat minut kaupassa yms lähes hysteerisen naurun partaalle. Niin tuoko ei sitten satuta lasta!? Kyllä vaikka mieluummin pihalle kun tuollaisia typeriä uhkauksia selostamaan ja sitten lopulta lelut ilmestyvätkin lapselle takaisin. Täysin tehotonta ja naurettavaa uhkailua!

Mieluummin kyllä sanoisin, että lelut menevät nyt x päiväksi varastoon tms, jotta ymmärtäisit hieman miettiä tekojasi.

Onko äidillistä ja kilttiä uhkaille toisen omaisuuden ja aarteiden lahjoittamista naapurin lapsille, jotka ovat kiltimpiä= parempia= rakkaampia yms.

Mutta se että tekee tuollaista valintaa tiedostaen jatkuvasti ja kokee sen hyvänä kasvatus tapana, se on minusta asia jota ei lyödä väsymyksen piikkiin... Tai sitten kyseessä on loppuun palanut äiti jonka olisi syytä hakea apua että jaksaa perheen kanssa paremmin.



Aloituksen tehnyt äiti kuitenkin lähti liikkeelle kysymyksellä, jossa haki hyväksyntää tuolle teolle. Minulta ei liikenen hyväksyntää. Kyllä viitseliäs äiti yrittäisi muita keinoja ja ymmärtäisi että se oppiminen vie lapseltakin aikaa!



Miksi monet vanhemmat ymmärtävät että kävelemisen, pyöräilyn tai luistelun oppiminen vie oman aikansa, mutta kun on kyse vanhempien mukavuudesta yöunien, kiukuttelun tms. suhteen, kehityksen on tapahduttava HETI! vaikka ulos heittämällä....

että jos raivostun lapselle ja tekisin hänelle joitain inhottavaa, kuten ulos heittäminen, ei ainakaan paranna väsymystäni, lisäksi tulisi vielä huono omatunto.. ehkä kannattaisi itelle hakea jotain apua tai alkaa itseään hoitaa jollain tavoin.

vaan merkki siitä että niitä rajoja ei kykene turvallisella tavalla lapselle asettamaan.



Pahoinpitelijävanhemmatkin puolustavat tekojaan aina sillä, että mikään muu ei tehoa.