Onko muita, jotka joutuvat " sitomaan energiansa" ja käyttäytymään hillitymmin?

no ei ihme, että minulla on niin usein olo, etten ole tarpeeksi ladylike...

Vaikka se välillä tuntuukin raskaalta, niin myöhemmin saa huomata, että itsensä hillitsemin on auttanut. Kyllä joskus kuitenkin tekisi mieli antaa tunteiden paukkua tavalla jos toisellakin - enkä tarkoita sitä, että haluaisin olla vihainen.

minä en puhu tunteiden hillitsemisestä. En ole räjähtelevä tyyppi. Minä puhun energian sitomisesta ja siitä, että joudun painamaan jarrua päälle, jotten mene liian kovalla vauhdilla.



No, kyllähän vihakin ja tunteet ovat energiaa. Ehkä lähtökohta on sama.



ap

Haluaisin kuulla, mitä ajattelet ja mitä tunnet? Sanot, että hankala olo, mutta voitko eritellä, millä tavoin sinulla on hankala olo?



Minun puoleltani oloni on se, kun hillitsen itseni niin tunnen oloni vangituksia. Jos en hillitse itseäni, tunnen oloni lapselliseksi.



ap

Musta tuntuu että meen aina ihan eri sfääreissä kuin toiset. Ja tiedän että suurinosa opiskelukavereista pitää mua hieman hulluna ja lapsellisena. Toisaalta itse tiedän olevani nopea, keksesliäs, luova ja pystyn tekemään isojakin päätöksiä nopeasti, mutta harkitusti. Uskon näiden ominaisuuksien johtuvan juuri tuosta energiasta mistä puhut.



Minulla paukkui tuon energian ja myös tunteiden kanssa ennen aika reilustikkin yli ja usein. Alkoi itsekkin väsymään siihen kierroksilla oloon ja jatkuvaan tekemiseen. Menin terapiaan, jossa autettiin leikkaamaan toi suurin energia pois tai ainakin kohdistamaan se oikein. Nykyään osaan olla rauhallinenkin jos tilanne niin vaatii, mutta se vaatii henkistä työtä.

jalkoihin, ja en ole varma kuuleeko tällainen ihminen mitä sanon, jos saan suunvuoron välillä. Joskus tulee sellainen olo että tällainen ihminen keskustelee vaan itsensä kanssa, eikä erottuamme muista mitään mitä olen puhunut. Ja myöskin mietin että saanko nyt olla tällainen rauhallinen, vai ajatteleeko tuo toinen että minunkin pitäisi olla hänenlaisensa, ja ihmettelee miksi olen tällainen. Ja tuntuu että pitäisi nauraa kokoajan vaikkei naurattaisikaan.

eli myös hillityn pitäisi kestää toisen vauhdikkuutta.



Itse olen hillityn vaikutelman antava, oikeasti hyvin temperamenttinen ja vahva nainen.

että huutelen sinne väliin (hymyillen) että nyt on minun vuoroni puhua välillä.. toimii.



On ollut pakko oppia äidin etelä-karjalaisten sukulaisten kanssa, muuten joutuisi aina odottamaan puoli päivää että saa joskus sanoa itse kkokonaisen lauseen.....

Meitä energiapakkauksiakin on moneksi, eli on totta, että hyvin moni ei kuuntele. Minullekin tulee toisinaan sellainen olo, kun tapaan toisen samantyyppisen, että hän ei kuuntele. Meillä kun on tapana puhua toisen päälle...



Tuo päälle puhuminen on sellaista " yhteisöllisyyden kokemusta" . Kun toinen jatkaa lausettasi, niin tiedät, ettei hän ole kokonaan toisissa sfääreissä - ainakaan omasta mielestään.



Jos hän puhuu jotain ihan muuta, niin anna puhua. Puhu päälle. Vastaa samalla mitalla, eli voit ihan hyvin keskeyttää sen toisen, jos haluat, tai vaihtaa keskustelunaihetta tai ihan mitä tahnsa. Kun tapaan ihmisen, joka vain hölöttää, niin minä kuuntelen puolella korvalla tai ohjaan itse keskustelua siihen suuntaan kuin itse haluan.





ap

takaisin ja puhumaan päälle. Mun mielestä sellainen toisen päälle puhuminen on ärsyttävää, eikä oikein kiinnosta edes alkaa mitään keskustelemaan jos toinen ei ollenkaan kuuntele, puhuu itse vaan taukoamatta.

Ehkä en sitten tiedä ihan tarkkaan ihmistyyppiä, josta puhut. Harva puhuu taukoamatta. Jos tuollainen jyrä on kyseessä, niin sitten on kyseessä jokin häiriö.

Sen haluan sanoa (en siis juuri tuossa sinun tapauksessasi), että jos vain itse haluat, voit pelata sen toisen ihmisen säännöillä. Hänelle ei tarvitse olla sen kohteliaampi, mitä hän on sinulle. Jos siis vain itse haluat.

ap

Vierailija:

takaisin ja puhumaan päälle. Mun mielestä sellainen toisen päälle puhuminen on ärsyttävää, eikä oikein kiinnosta edes alkaa mitään keskustelemaan jos toinen ei ollenkaan kuuntele, puhuu itse vaan taukoamatta.