JOULUKUISTEN LAUANTAI

Hei vaan kaikille joulukuisille odottajille. :)



Takapiruna olen täällä lueskellu melko ahkeraan teidän juttuja mutta en ole ite, jostain ihme syystä, kirjotellu.

Nyt ajattelin kuitenki osallistua kun muutamat tuntu sitä toivovan :) (siis että tulis takapirut mukaan kirjotteluun)



Viikkoja mulla on kasassa 34+2, ja jotenkin loppua kohden on oudot pelot lisääntyny. Mitä jos olenki tehny jotain väärin, syöny jotain vahingollista tms... (esikoinen tulossa) Yhtäkkiä kaikki

paikat on täynnä viimisillä viikoilla kuolleita vauvoja, tai synnytyksessä kuolleita. Täälläkin tosi rankka kokemus Och:illa?? (meniköhän oikein) Voimia sulle, varmasti pyörii mielessä nyt kovastikki.

Ite kuulostelen vauvan liikkeitä ihan erilailla ku aiemmin.



Kaikki on kuitenki menny tähän saakka hyvin, arvot on kohillaan, painoa nyt on kyllä tullu jo luvattoman paljon. Vauvan koko vähän hirvittää, jos on kauheen iso.



Semmosta, saikohan tästä sepustuksesta mitään selkoa... :) Yritän aktivoitua ja päästä mukaan teidän juttuihin. Kovasti tsemppiä meille kaikille, kiva nähdä missä järjestyksessä vauvat alkaa syntymään. (ite taidan olla ihan loppupäässä porukkaa la 27.12)



odottelija80 ja masuasukki 34+2



ps. vielä haluaisin kovasti toivottaa jaksamista marcille80 (tai jotain sinnepäin, nimimerkit on vielä vähän hakusessa ja raskausdementia

vaivaa niin ettei mikään muutenkaan pysy päässä, pahoitteluni)

inhottavaa tommonen epätietosuus parisuhteessa, aina, mut varsinki viimisillään raskaana. Tsemppiä.

:) Sori. Ja jotkut kehtaa väittää ettei raskaus pehmitä päätä.



Odottelija edelleen...

Täällä nipistelee jälleen alamahaa ja selkää. Käytiin äsken saunassa..toivon että siitä olisi jotain hyötyä..kyllä ikävästi mipistelee ; (

Aamulla jouduin soittamaan äitiyspolille kun mulla on ihan mieletön turvotus..silmäluomissa,käsissä ja nilkoissa. Sanoivat vaan että jos tulee kova päänsärky tai huono olo niin äkkiä äippäpolille tarkastukseen. Onneksi mulla on maanantaina neuvola voi siellä sanoa tästä turvotuksesta.



Vauva on liikkunut kyllä koko ajan, tökkii ikävästi kylkiin ja poraa päätään tonne virtsarakkoon..Tuntuu että koko ajan saa juosta vessassa. Yölläkin herään 4 kertaa vessaan jos en useamminkin!



Nyt sohvalle lepäämään ja odottelemaan jos jotain tapahtuu..Limaa tulee erittäin paljon mutta varsinaista limatulppaa en ole bongannut..mutta eikös se voi tulla myös valumalla pikku hiljaa?



sannis85 ja masuasukki 37+2

kaikille lohdutuksen sanoista!

Ja omat pahoitteluni Ponnarille ja Myy:lle...Selviskö teillä mikä aiheutti vauvan kuoleman..?

Hauskaa Myy,että meillä on sama L.A! Saa nähä kummalla on vauveli ennen! Ja sellanenkin yhtäläisyys löytyy vielä,että mua kutsuttiin nuorempana aina Myy:ksi kun oli punainen tukka ja ihan pirun kiukkuisen näköinen aina;D...Tosin en tiedä onko toi sun nick vaan tuulesta temmattu vai onko muuta merkitystä?!



Oon tässä miettinyt,että ollaan kyllä pirun onnekkaita kaikki kun on L.A joulun alla...On siis oikeasti jotain tekemistä tälle äitiyslomalle ennen vauvaa. Mulla ainakin tehtävälistalla joulukortit, joululahjat, joulusiivous, leivonta ja jouluruokien teko valmiiksi(ensimmäinen joulu kun ei päästä äiskän herkkupöytään...:(). Eli siis aivan ihanaa kun on tekemistä.

Viime kerralla L.A oli tammikuun lopussa ja luulin oikeesti,että kuolen tylsyyteen kun muutenkin tammikuu on niin pirun turha kuukausi!



Ja Marzille kamalan paljon tsemppiä! Itselle oli viime kerralla aika saman tyyppinen tilanne...Eli raskauden loppuvaiheilla miestä alkoi kamalasti ahdistaa kaikki. Hän oli (on edelleen...) mua aika paljon nuorempi ja kaikki tapahtui niin äkkiä hänelle ja hän alkoi miettimään eroa.Itse olin tietysti ihan paskana ja pelotti jäädä lapsen kanssa yksin.

Kuitenkin hän päätti olla mun tukena synnytykseen asti.

Sitten kun vauvamme menehtyikin, hän meni jotenkin ihan shokkiin,jätti mut ja luulin oikeesti että kuolen ku yhtäkkii menetin molemmat mun pojat. Aika armollinen kuitenkin kului ja muutaman kuukauden itsekseen olon jälkeen hän tuli häntä koipien välissä takaisin anteeksi pyytäen...Keskusteltiin asiat halki ja päätettiin jatkaa yhdessä.Molemmat purki kaiken sydämeltä ja siitä asti(2vuotta) ollaan oltu onnellisesti yhdessä.

Eli siis en tietenkään toivo teille samanlaista kokemusta vaan uskon ja toivon,että kun miehesi saa vähän omaa aikaa miettiä ja ottaa happea,niin toivottavasti tajuaa pysyä teidän kanssa!!!



Toisaalta,välillä kyllä ottaa niin perkeleesti päähän, kun miehet voi tosta vaan pestä kätensä kaikesta ja ottaa aikalisää,samalla kun me naiset olemme 24hoo kiinni tässä fyysisesti sekä psyykkisesti ja joudutaan tekemään pirusti kaikkia uhrauksia,vaikka samoja pelkoja mekin tunnemme! Meillä vaan ei ole vaihtoehtoja!



Katsokaa nyt kun lähtee ihan käsistä tää kirjottaminen ku alkuun pääsi...Mut ei auta ku on tosiaan puolen vuoden ajalta asiaa teille:D:D



Lauantai-illan huumassa OcK!

että anteeksi Odottelija80 ja muut jos oon aiheuttanut lisästressiä ja pelkoa mun jutuilla...En tarkoittanut sitä!

Toisaalta on kyllä mun mielestä ihan hyvä kuulla vähemmänkin onnellisia tarinoita,niin osaa ottaa väärät oireet tosissassaan!

Mutta siis no worries,hyvin se menee:) Etkä sä oo ite syömiselläs tms vauvaa vahingoita,nuo ongelmat on useimmiten rakenteellisia eikä niihin pysty vaikuttamaan!

Hei OcK, et ole aiheuttanut ainakaan mulle sen enempää pelkoa kun mitä on jo ollu. Ihan hölmöjä tulee mietittyä näin loppua kohden.

Olen ihan samaa mieltä että on hyvä kuulla myös ei niin ilosia tapahtumia, niinku sanoit, osaa sitten ottaa tosissaan jos tulee outoja oireita.

Niin ja tarkemmin ku luin huomasin myös ponnarilla ja myyllä olleen surullisia kokemuksia. Onneks teille kaikille on kuitenkin suotu uus mahdollisuus.



Odottelija80

Tervehdys vaan pitkästä aikaa!



Olen satunnaisesti lukenut pinoja nyt viime ajat, olen ollut niin puhki etten ole muka jaksanut osallistua. Sama tapahtui esikon kohdalla ja vasta vauvan syntymän jälkeen aktivoiduin uudemman kerran alkuraskauden jälkeen. En tiedä itsekään mistä johtuu/johtui, mutta jotenkin kai vetäydyn kuoreeni ja mietin näitä juttuja enemmän yksikseni, vaikka onkin kiva kuulla muista samassa tilanteessa olevista.



Täällä rv on nyt kasassa 37+2 ja vaivoja alkaa olla jos jonkinmoisia. Liitoskivut on viheliäisimpiä. :/ Mullahan oli supistuksia jo jostain viikolta 20 niin, että jouduin jäämään kotiin kokonaan töistä. Ihan kuin esikosta, ne loppui kuin seinään kun viikkoja oli reilut 30... Tänään on ollut kipeämpiä suppareita, en pystynyt shoppailemaankaan, vaikka se oli suunnitelmissa. Kaiken huipuksi mies on reissussa tämän viikonlopun (niin, mikäpä niitä miehiä kotona näinä tärkeinä hetkinä pitäisi??) ja meidän oma synnytyssairaala menee yöllä kiinni lakon vuoksi, joten lähimpään avoimeen synn.sairaalaan kertyy matkaa sitten nykyisen n. 5min sijaan n. 1h... Tosin tuskin tässä nyt niin kiire tulee, mutta kun esikolle on saatava hoitaja, itselle kyyti jne, niin vähän hermostuttaa. Tosin ei tämä vauva täältä vielä mihinkään tule, mutta noin periaatteessa on mietittävä sekin vaihtoehto, jotta tarvittaessa pääsee matkaan nopeasti. Onneksi sukulaisia ja ystäviä asuu lähellä, jotka auttavat. Kullanarvoisia ovat kaikki! :)



Synnytystapa-arvioista on ollut puhetta. Olen itse lyhyt (alle 155cm), joten esikosta tehtiin synnytystapa-arvio, jonka perusteella synnytys aikanaan käynnistettiinkin (meinattiin ettei mahdu alakautta muuten). Nyt kävin viikko sitten vastaavassa arviossa ja sain uuden ajan viikon päähän, jolloin mietitään taas käynnistysasiaa, ellei mitään ala tapahtua muuten. Meidän lähisairaalan äpkl toimii kuulemma lakosta huolimatta, lääkäri kun tekee tuon arvion, niin ei vaikuta mitenkään. Toivottavasti muilla sama tilanne, että arvioon pääsee.



Rankkoja kokemuksia oli monella teistä :( Itsekin olen nähnyt vastaavia niin läheltä, että ehkä sen vuoksi olen ollutkin näissä raskauksissa niin " hiljaa" , kun olen halunnut varmistella, että kaikki on hyvin. Ikäänkuin se mitään auttaisi.



Vauvalle en ole juurikaan mitään laittanut valmiiksi vielä, lähinnä esikon vanhoja vaatteita kaivellut, mutta mm. sänky on vielä hakematta... Me ollaan tehty tässä 1.5kk isoa remppaa kotiin (jep, järkevä ajankohta), eikä puhti ole muuhun riittänytkään. Edelleen hommia olisi...



Yöllä täällä juostaan vessassa, hyvää asentoa ei löydy, iltaisin olen itkuherkkä, eli kaikkea mukavaa tämä raskaus tuokin tullessaan ;) Tässä parhaillaan mietin kuinka kahden pienen kanssa pärjäilee, kun esikko on parhaassa uhmassaan (1v8kk)... Mutta kaikki omalla painollaan...



Tulipa vähän valittelevan sävyinen viesti. Oikeasti kyllä tästä raskaudesta iloitsen, kunhan väsymykseltä ehdin ;)



-Terppari ja masuasukki (joka ultran perusteella oletettavasti tyttö) 37+2

Mulla esikoisesta tuli limatulppa kerralla hetki sen jälkeen kun lapsivesi meni. (synnytys käynnisty sillä) ja tokalla kierroksella mulla valu limatulppaa noin 3vko:a ennenko pääsin tosi toimiin. Kaikkihan ei edes huomaa koko limatulpan menoa. Mut siis voi juu tulla pikkuhiljaa osissa pois.



Täällä toisen jalan nivunen päivän kävelystä niin kipeä ettei tahdo nyt kävelemään päästä!! Hassuja vaivoja ;)



Kiva kun takapirut aktivoidutte ja Marzille erikoistsemppit sinne!! todella kurja tilanne..toivottavasti selvii parhainpäin kumminkin!!



masu edelleen 38+1

Meillä todettiin v:lla 13 sikiöllä niskaturvotus, josta istukkanäytteeseen sieltä saimme terveen pojan kromosomi tulokset ja elämä hymyili, kunnes rakenneultrassa nähtiin vauvan erittäin vaikea sydänvika; sydän ei ollut nelilokeroinen. Saimme taas mietittävää, keskeyttääkö raskaus koska vauvalla olisi monta vaikeaa leikkausta edessään synnyttyään vai katsoa loppuun.. Odotusta jatkettiin koska en voinut päättää kenenkään elämästä. Seurasi kontrolleja sydän spesialisteilla raskausaikana ja toivoakin saatiin, vauva kehittyi ja kasvoi hyvin. Synnytys alkoi aamupäivällä, ajallaan ja oli nopea suht helppo, vauva oli rapiat päälle 3600g mutta joutui samantein hengityskoneeseen ja teholle, kun napanuora leikattiin. Sydänvika oli vaikeampi kun arvioitiin ja keuhkoissakin oli ongelmia. Mitään ei ollut tehtävissä.

Tämän enkeliksi syntyneen vauvan jälkeen olen synnyttänyt neljä tervettä lasta ja viimoista kovasti jännitellään, että millonkas syntyy ;-)



ponnari samat viikot kun aamulla

Meidän vauvaa yritettiin käynnistellä (lapsiveten vähyyden takia) siinä viikko ennen juhannusta-05, no eipä suostunu käynnistymään ja avot kun tuli juhannus, nii lääkäri päättiki että meen kotiin juhannukseksi, ettei silloin tehdä mitään, ja tulen ma aamulla taas käynnistykseen.. no sinne ma aamulla matkatessani ihmettelin kun vauva ei liiku, illalla nukkumaan mennessä liikkui, mutta ajattelin sen vaan nukkuvan..sydänkäyrille laittoivat siellä sitten heti, vieläkään en ajatellut mitään pahaa sattuneen..hoitaja käskikin lääkärin huoneeseen, kun ei löytynyt sykettä. Ei löytynyt ei. Vauva oli kuollut yöllä ja lääkäri vain totesi, että lapsivettä ei ole yhtään. Pois se ei ollut minusta ainakaan tullut. Vauvasta ei löytynyt mitään vikaa eikä napanuorakomplikaatiota ollut tms..



Tiedän, ettei ole kiva lukea tälläisiä tarinoita teidän kaikkien, mutta en myöskään halua asiaa haudata, pieni enkelipoikani hän kuitenkin oli. Ja samoin kuin ock sanoi, on hyväkin tuoda asioita esille, ainakin nyt itse uskallan vaatia enemmän lääkäreiltä ja tarkempia tutkimuksia ja selityksiä. Silloin en uskaltanut, esikoista odottaessani, vaatia sectiota heti tms.. nyt uskallan jo sanoa.



Tsemppiä muuten marzille, toivottavasti asiat järjestyvät parhain päin miehesi kanssa. Halauksia.



myy ja masuvauva 35+0