Ock

Kiitos vastauksista, jospa sitä nyt sitten yrittäisi vaan rauhoittua ja toivoa parasta :)

Tulenpas nyt sitten kertomaan meidän tilanteesta, kun poika on isällään ja kerrankin on aikaa...



Eli avioeron harkinta-aika on nyt sitten voimassa, äijä on muuttanut vaatteineen isänsä luo asumaan ja "tapailee" sitä 18- vuotiasta pikkubiatchia.

Itsellä olo helpottui, kun sain nuo paperiasiat kuntoon eli avioerohakemuksen, nimimuutokset, kelan tuet, asunto hakemukset, työpaikan, hoitopaikan pojalle, tapaamiset lastenvalvojalle jne.



Nyt siis oon virallisesti yksinhuoltaja. Asun edelleen tässä meidän omistusasunnossa pojan kanssa, mut syyskuun loppuun mennessä pitäis löytää uus, sillä tää meidän pitää myydä.

Tammikuussa sitten ois tarkoitus palata töihin ja laittaa poika hoitoon, mikä sinänsä harmittaa kamalasti, ku oisin halunut olla kotona sen kanssa pidempään... Mut minkäs teet, kun ei oo mahdollisuutta:/.



Poika on isällään joka toinen vkonloppu ja keskiviikko illat+yöt ja sitäkin tässä hirveesti mietiskelen ja stressailen, että voiko tuon ikäinen vauva olla noin paljon öitä pois kotoa??? Toisaalta, paikka on tuttu ja onhan hän isänsä kanssa...Enkä ainakaan mitään "oireita" oo havainnut.



Vaikeinta tässä on yrittää olla katkeroitumatta ja vihaamatta ex-äijää... Eilenkin kun kävi tässä, niin sillä oli kaula syöty!!!! Voitteko kuvitella?!?

Yritin niin ensin olla aikuista, etten olisi sille tytölle vihainen, mut kuinkas ollakaan ku ex kertoi heidän olleen leikkipuistossa MUN lapseni kanssa leikkimässä jotain hel*etin teini-uusioperhettä, niin mulla napsahti päässä ja lähetin sille ämmälle sellasen viestin, etten oo varmaan rumemmin kellekään puhunut ikinä!!! Mut ihmeesti vaan helpotti:D.



En muista, kerroinko aiemmin, mut siis mehän yritettiin toista lasta "putkeen" ja eilen vasta tein raskaustestin, joka onnekseni oli nega, mutta ei sinänsä helpottanut kun tänään on kp 41... Hitto, että voi mennä elämä hetkessä solmuun!



Pojan kanssa kahdestaan ollessa ei onneksi oo mitään vaikeuksia, tuntuu että pärjään melkein paremmin ku sillon ku äijä oli täällä! Onpahan ainakin itse vastuussa kaikesta ja tietää, että asiat on tehty kunnolla. Niin ja tuntuu, että oon bondannu pojan kanssa ihan eri tavalla:).



Hän on nyt siis 7,5kk, on kontannut varmaan jotain kuukauden verran, nousee seisomaan ja haluaa LOPUTTOMASTI kävellä ympäri kämppää päristellen:D(siis tietenkin käsistä kiinni pitäen).

Taaperokärry ja ensiaskelkengät on hankittu, mutta tuntuu, että herra tarvis uusia leluja, kun nuo vanhat on jotenkin niin "lapsellisia"... Mistä leluista teidän vauvelit tykkää?? Ja mitä leikitte niiden kanssa? Sillä tämä tapaus kyllästyy kaikkeen niin nopeesti ja tuntuu, että kohta loppuu mielikuvitus!



Ruoka on alkanut tökkimään... Peruna ja liha uppoo tilanteessa kun tilanteessa, myös perus kaurapuuro, mut hedelmät ei ollenkaan eikä vähänkään rakeisemmat ruuat...



Yöt on alkanut mennä paremmin. Herää vaan pari kertaa yöllä ja usein riittää, että lätkäsee vaan tutin takas suuhun. Muuten esim päivisin ei syö tuttia ollenkaan. Ainoastaan nukahtamisvaiheessa joskus.



Kaks alahammasta tuli, kun hän oli 5kk ja nyt pilkistää kaks ylähammasta...

Ihana tapaus kaikenkaikkiaan, jotain hyvää hyödyin siitäkin paskamiehestä:)!!!



Että tämmöstä täälläpäin... Niin ja joku kyseli että mistäpäin- Helsingistä:)



Terkuin, Ock ja Kössi Kenguru


!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=2924809e-696e-11dd-818c-…!

Ihanaa, että joku siellä vielä muisti mut, vaikken oo käynyt täällä ku kerran pojan syntymän jälkeen:).



Mulle nyt sitten kävi niin, että mies ilmoitti viime viikolla TÄYSIN varoittamatta, että haluaa eron.

Ollaan siis viime syksynä menty naimisiin ja oltiin jo tekemässä toista lasta putkeen ja äijä oli festarireissuillaan tutustunut johonkin18- vuotiaaseen pikkuhuoraan, joka "ymmärsi häntä niin hyvin ja sai hänet tajuamaan, miten onneton on ollut" ...Vi**u,mä luulin et me oltiin onnellisia!!!!

Ja voitteko uskoa, että vielä viime viikolla, ennen tätä harrastettiin seksiä ilman ehkäsyä!

Äijä veti niin maton jalkojen alta, jättää mut yksin pienen pojan kanssa ja äitiyslomakin loppuu kohta ja mun piti jäädä hoitovapaalle.

Meil on yhteinen asunto, jonka HÄN päätti että myydään, joten joudun nyt kaiken tän paskan keskellä vielä etsimään kämppää ja muuttamaan!



Voi rakkaat ihmiset, kertokaa mitä mä teen?? Siis käytännön asioita... Yksinhuoltaja musta nyt tulee ja äijä leikkii joka toinen vkonloppu kotia uuden pikkuhuoransa ja MUN POJAN kanssa, vittu mä en kestä et joku toinen ämmä koskeekin mun lapseen. Ja kun sanoin tästä miehelle, ni se vaan totes, et elämä menee eteenpäin!!!

Kaikki on sille yrittäny puhua, mut hän on päätöksensä tehnyt ja kirjottanu nimen jo eropapereihin.

Sitte ku kysyin siltä, että mitä jos oisin ollu raskaana, ni vastas että " oisin sinnitellyt sit vielä vuoden"...VOITTEKO KÄSITTÄÄ!!!

Ja myönsi vielä, että hänen on ollut tosi vaikee olla pettämättä mua, siis koko tää 4 vuotta ku ollaan oltu yhes!!!



Siis mä oikeesti luulin, että me ollaan onnellisia, ainahan suhteessa kriisejä on, mut... Miten tällästä voi tapahtua??

Kaikki on vielä tapahtunut niin äkkiä, etten oo ees ehtiny tajuumaan ja jo viime yön mies oli sen huoransa luona!



Anteeks toi kielenkäyttö, mut mä oon niin saatanan vihanen ja surullinen, lähinnä pojan puolesta. Äijä saa mun puolesta mennä mihin lystää jos noin mu**ku on, mut toi meidän rakas poika, voi kun mä voisin vaan ottaa sen ja kadota:´(.



OcK

Mulla kanssa poika 2,5kk.

Kannattelee vatsallaan päätään aika heikosti,paitsi jos auttaa sen kädet sillai itsensä alle,että koko yläruumis nousee,siten jaksaa suht kauankin,kunnas kädet valuu pois alta.Itse ei siihen asentoon pääse.



Ollaan harjoiteltu pään kannattelemista enemmän sylissä,niin että meen ite puolimakaavaan asentoon ja poika vatsan päälle ja siinä voidaan jutella ni kiinnostuskin pysyy ja ite tuen hänen käsiään:).



Ei varmasti ole kehityksestä myöhässä,meillä ainakin poika jokelteli jo 1,5kuisena neuvolan mukaan " kuin kolmekuinen" ja eikös silloin motorinen puoli kehity vähän myöhemmin? Kummipoikani kannatteli päätään tosi aikaisin,mutta aloitti juttelun paljon myöhemmin.

Meidän poika sai syntymästään asti äidinmaidon pullosta,jonka aina pumppasin,kun ei suostunut rinnalle. Ja jossain vaiheessa jouduin antaa myös korviketta. Oksensi kerran oikein kunnolla kaaressa äidinmaidosta ja muutaman kerran korvikkeesta ja hätäännyin ja kysyin neuvolasta.

Siellä sanottiin että jos vauva on tyytyväinen,ei laihdu eikä itke vatsakivuista,niin luultavasti kyse on vaan siitä,että pullosta maito tulee liian nopeasti ja vauvan vatsalaukun läppä ei vielä toimi kunnolla ja siksi oksentaa.

Ei ole oksentanut enää,kun oon pyrkinyt syöttää pystyasennossa ja pidän usein taukoja ja röyhytän.

Tämmöstä meillä:)