Ma haluaisin valilla ottaa loparit tasta aidin hommasta. Olen niin vasynyt. En saa ikina herata omaan tahtiin, vaan aina joudun heraamaan kesken unien hirvittavaan karjumiseen.

Jokuhan jo kirjoittikin tuossa hyvin, että jos on krooninen univaje niin usein ei enää ole niitä voimia tehdä hyviä päätöksiä. Sitä vain on päivästä toiseen!!



Tiedän mistä puhun ap. Mulla kaksoset, nyt he ovat 6v sekä kolmas lapsi kohta 2v. Kaksosten kanssa tuli herättyä enemmän kuin tarpeeksi ja kyllä elämä oli välillä yhtä h***iä. Oikeasti unenpuute aiheuttaa ihmisessä kamalia muutoksia: negatiivisuutta, aloitekyvyn puutetta, elämän halu voi mennä jne. Minulla se aiheutti myös jonkinlaista syömishäiriötä ja mökkeytymistä.



vaikea se on siinä tilanteessa sitten ajatella rationaalisesti, että " hei ehkä lenkille lähtö auttais tms" .



Usein näissä tilanteissa vaikeaa on myös se, että OIKEASTI EI VOI TIETÄÄ loppuuko se lapsen herääminen koskaan ja muuttuuko se tilanne? Useinhan se on juuri se lohduttomuus, se että sitä jatkuu ja jatkuu eikä loppua näy, joka on raskainta!



No kaksoset alkoivat kyllä nukkua paremmin ja huomasin muutaman kuukauden sisään muutoksen itsessäni. Elämä alkoi taas maistua ja sitä jaksoi taas. Jaksoi harrastaa ja olla iloinen.



KOlmonen on taas nukkunut huonosti, sekä öisin että päivisin. On ollut taas raskasta ja tietysti osittain myös siksi että kaksosistakin on pitänyt huolehtia päivisin.



+++ että 6-vuotiaat kaksosenikin heräilevät vielä öisin, toinen näkee painajaisia ja toinen pissailee sänkyyn! Että valitettavasti ne huonot yöt eivät aina edes lopu vauva- ja taaperovuosiin.



Jotenkin sitä vain tilanteeseen on sopeuduttava eikä se aina helppoa ole!



Näin siis joissakin perheissä. Minusta kummallista tulla tänne sanomaan että ASENTEESTA se vain johtuu kun unenpuute oikeasti voi aiheuttaa fysiologisia ja psyykkisiä muutoksia ihmisessä.

niin sinulle tulee sinne iloista palautetta.



Anteeksi ap, liitin siis sarvet tuossa aiemmin väärään päähän : )

Sain tarpeekseni.



Missä minä sanoin etten tartte unta kuin pari tuntia??? Sanoin, että olen nukkunut pari tuntia. Koska lapset ei voi mennä hoitoon koska ne sairastaa ja mies on töissä. Mun on pakko oltava kotona niitten kanssa. Ja tiedän, ettei näillä unilla jaksa. Mutta pakko sitä on omaksi ristiksi laittaa? Minä en tee niin. Tää on vaan nyt tätä. Asenteeni on tämmönen.



Vois laittaa kuuloimet korviin ja olla kuin ei olis lapsia, mutta tossa ne on. Ja lapseni kasvatan, en laita kuuloimia muualla kuin töissä. Musta se on kamalaa kun lapsia ei huomioda. Miksi lapsia ei saa kuriin? Omat 2- ja 3- vuotiaat kyllä tietää ettei kiljuta kurkut suorina. Kai toikin olis pitäny olla sanomatta?



Ei sielä lenkillä ole pakko juostava! Kävelykin on liikuntaa!! Tai se että menee uimaan. Mutta itseäni liikkuminen piristää, vaikka sinne ei jaksaisi mennä, sieltä tulee pirteenä.



Mutta nyt menen nukkuun päiväunia lapsien kanssa. Koska tarvitsen unta!



17

Vierailija:

Siihen asti lapsi heräili useita kertoja yössä, pahimmillaan varmaan 10 kertaa tms (eihän siinä tokkurassa pystynyt edes laskemaan). Lopettakaa imetys. Se auttaa.

Aika vastuutonta väittää tuollaista. Ei pidä ollenkaan välttämättä paikkaansa. Mulla ekan lapsen kanssa kaikki tolkutti tuota samaa, vaan kuinkas kävikään - kun imetys loppui, niin yöheräilyt jatkui entiseen malliin, nyt vaan ei ollut keinoa, jolla edes hetkeksi rauhoittaa lapsi uneen!

jos univaje on kova, kuukausien tai vuosien saatossa kertynyt, ilman korjaamismahdollisuuksia, niin se aiheuttaa monilla ihmisillä tällaisia oireita, joihin itse ei voi vaikuttaa:



- huimaus, etominen

- päänsärky

- erilaiset lihaskivut

- näköhäiriöt, näön heikkeneminen

- reaktionopeuden heikkeneminen

- koordinaatiokyvy heikkeneminen

- haparoivat askeleet

- tajunnan tason vaihtelu (esim. joskus kun nk. rattiin torkahtaminen)



ja nämä on pikkulapsia hoitaessa ihan oikea ongelma eikä mikään asennekysymys!

Itse sairastuin vakavasti valvottuani puoli vuotta erittäin heikkounisen vauvan kanssa. Näin jälkeenpäin olen ihmetellyt eikö kukaan oikeasti huomannut kuinka heikossa kunnossa olin, laihduinkin tuon yhden syksyn aikana selvästi alipainoiseksi. Sekä fyysiset että henkiset voimat olivat aivan lopussa, sitä kuormitusta ei keho kestänyt vaurioitumatta.

Mikä siinä nyt on niin väärin että jos sanoo millä itse jaksaa?



Koska te onnistutte jollain yliluonnollisella tavalla päätteleen että tartten " vähän unta" tai muuta.



Sama ihminen olen kuin muutkin. Samanlainen väsynyt äiti. Sillä erolla että en suostu vetään elämääni taakaksi!



Tiedän, on yöpissausta yli 5- vuotiailla, mutta ei sekään maata kaada! Ei ainakaan kaataisi minun elämääni. Enkä vähättele ongelmaa, mutta kyllä siitä yhdessä selvitään. Itse olen pissaillu aikoinani leirikoulussakin.



Mutta nyt venyy jutustelu. Sängyt kutsuu ja lapset alkaa hyppiin seinille. Koitan stekata ketjua ennenkö lähden yöksi töihin. :)



17

Tämän halusin sanoa sille jonka mielestä kuulonsuojaimet ilmeisesti ovat lapsen heitteillejättöä.

Kun ihminen kärsii vaikeasta unenpuutteesta, myös ärsytyskynnys on matalampi ja aistiärsykkeet tuntuvat voimakkaammilta. Esim. se lapsen itku ja huuto. Silloin tulpista voi hyvinkin olla apua.



Minulla väsymys eteni lopulta siihen, että kuten edellä, yöllä aloin näkemään epätodellisia asioita. Päivisin aloin pyörtyilemään, jolloin sitten varoituskellot kilahtivat ensimmäisen kerran. Ymmärsin, ettei tilanne ole turvallinen enää lapsille.



Olen se aiempi, joka kertoi lapsestaan, joka todettiin allergiseksi. Tämän kokemuksen siivittämänä sanoisinkin, että vaikka pikkulapset valvovat, se ei ole automaattisesti normaalia. Tunnin välein heräily monia kuukausia -> lääkärikäynnin paikka.

Vierailija:

Lopettakaa imetys. Se auttaa.

Imetyksen lopettaminen SAATTAA auttaa. Ei tietenkään auta kaikkia. Mun mielestä kuitenkin kannattaa kokeilla jo tuossa vaiheessa.

koska pelkäsin pyörtyväni ja pudottavani lapsen. Pari kertaa meni jalat alta, salamannopeasti.

Mä muistan kanssa sen hirveän väsymyksen mikä oli kun esikoinen oli pieni. Vaikka oli vaan yks vauva, olin niin väsynyt että ajattelin että sekoan. Vauva nukkui kyllä useammankin tunnin pätkiä, mutta herätteli pari-kolme kertaa yössä.



Sen laukaisi oikeastaan vaan se että sanoin miehelle että mun on pakko saada nukkua tai pimahdan. Ja hän otti vauvan huolekseen pariksi yöksi. Jo se auttoi että sai nukkua pari yötä putkeen. Vaikka olin senkin jälkeen välillä väsynyt, en niin pahasti.



Pelkäsin etukäteen toisen lapsen syntymää, että mitähän siitä tulee. Mutta kuopus nukkui kuin enkeli yöt putkeen eikä väsymyksestä tietoakaan...



Jos joku reippailemalla ja vitamiineilla ja positiivisella asenteella pysyy virkeänä, hyvä hänelle. Helppo sanoa että älä stressaa sillä että jos lapset herättää, kun on kuolemanväsynyt.



Koita ap tehdä sopimus miehesi kanssa että nukutte vuoroöinä, toinen herää ja toinen saa nukkua.

tuttuni sai kaksoset ja hän palkkasi kodinhoitajan tai mikä lie mannerheimin lastensuojeluliitosta, sai suht halvalla apua..

Sinä siis 2- ja 3-vuotiaiden vanhempana TIEDÄT että on 6-vuotiaalla voi esiintyä yöpissausta? Ja tiedät jo ilmeisesti senkin minun puolestani, ettei se nyt niin paha asia ole??! Koska siltä tekstisi kuulostaa!



Et ole ollut tuossa tilanteessa joten et voi TIETÄÄ yhtään MITÄÄN!!! Et sinä tiedä millaista on melkein joka yö nousta ja vaihtaa lakanat lapselle, suihkuttaa hänet jne. Oma unesi häiriintyy joka yö + että pikkuhiljaa alkaa ärsyttää se pyykkivuori mitä tuosta syntyy!



Kyllä se tässä perheessä kuule on h***in iso juttu kun yhdellä lapsella on tuota sänkyynpissimistä joka yö + että kaksossisko herää joihinkin pelkoihin joka yö ja herättää hänkin meidät + että kolmonen (2v) vieläkin huutelee öisin aina silloin tällöin.



Ehkä sitten jo näiden 6 vuoden heräilyjen jälkeen (ei nyt sentään ihan yhtenäistä kun välillä on ollut taukojakin) alkaa vähän huumori mennä. Voiko se olla vaikea ymmärtää? Pienen lapsen heräilyjä kuitenkin mielestäni EHKÄ kestää toisella tavoin kun se nyt vähän kuuluu asiaan, mutta se oli vähän mullekin yllätys että monet 6-7-vuotiaatkin heräilevät milloin mihinkin...