Ma haluaisin valilla ottaa loparit tasta aidin hommasta. Olen niin vasynyt. En saa ikina herata omaan tahtiin, vaan aina joudun heraamaan kesken unien hirvittavaan karjumiseen.

ja jaatte yöt vuoronperään joka toinen yö ja se jolla on univuoro, käyttää kuulosuojaimia.



Tämä pelasti meidän perheen siinä vaiheessa kun univaje oli sadoissa tunneissa.

Oletteko käyneet lääkärissä? Meillä allerginen lapsi heräili samalla tavalla. En olisi ikinä uskonut häntä allergiseksi, muita oireita ei ollut eikä meillä vanhemmilla ollut allergioita. Välillä vaan itkin kun olin niin väsynyt.



Mutta niin vaan alkoi sekin ' hankala' lapsi nukkumaan kun saimme ruokavalion kuntoon. Tämä kannattaa muistaa jos tiheä heräilytahti jatkuu kuukausia. Lapsi voi herätä myös kipuun.

ja jätä mies kotiin lasten kanssa. Tai mies lasten kanssa päiväksi edes johonkin uimaan, kavereille, puistoon, syömään ulos, leffaan TAI MITÄ VAAN. Ei VOI olla elämä noin vaikeaa.



Sori vaan mutta kuulostaa ihan hirveeltä vinkumiselta vinkumisen takia. Etkä kuitenkaan halua tehdä asialle mitään.

aloin myös itse ajatella niin että kaikki uni on kultakin arvokkaampaa ja jos onnistun jossain välissä nukkumaan edes 20 min, sekin on ravokkaampaa kuin mikään muu. Eikö muut lapset ole edes missään kerhossa tms. mihin saisit heidät tunniksi pariksi pari kertaa viikossa?



Meidän lapsi oli todella kova kitisemään ja jopa kirkumaan 1-vuotiaana, on nyt 2,5-vuotias positiivinen pikku olento. se oli vain sellainen vaihe (plus oli varmaan huonolla tuulella koska nukkui aivan liian vähän)

Kyllä mies yhden yön ja päivän jaksaa, seuraaavaksi on sitten hänen vuoronsa.



Meillä helpotti yöheräilyt kun lopetin imetyksen. Anoppi oli vastaan, eihän 10 kk ikäiseltä vielä voi imetystä lopettaa, mutta olin niin väsynyt, etten jaksanut enää. Tyttö heräili pahimmillaan tunnin välein. Kun lopetin imetyksen, meni 2 yötä huonosti, mutta sitten helpotti.

Jos tyttö olisi nukkunut paremmin, olisin jatkanut imetystä sinne 1-vuotiaaksi, mutta mielestäni on parempi saada nukkua kuin että imetän ja olen ärtynyt ja väsynyt koko ajan.

Olen sitä mieltä, että monessa tapauksessa väsyneet vanhemmat ovat pussissa, jossa väsymys estää tekemästä järkeviä päätöksiä, jonka vuoksi väsymys kasvaa ja järkevät päätökset ovat entistä kauempana. Niin kävi varmaan minullekin.



Mutta ei noiden yhtenäisten öiden järjestäminen oli niin yksinkertaistakaan kuin jotkut tässä väittävät. Se imetys?



Puhu ap neuvolassa. Nyt en muista, kuinka vanha vauvasi on, mutta joskus sopiva vaihtoehto voisi olla sairaalan unikoulu. Siinä tulisi sinullekin jo muutama kunnon yö ja olisit paremmassa kunnossa jatkamaan unikoulua kotona ja tekemään ehkä muitakin järjestelyjä, joilla helpotat oloasi.



Ja puhu niistä sarvistakin neuvolassa. Puhu ihan saman tien äläkä peittele sitä että näet harhoja.



Yritä selvitä pahimman yli!

Voitais tehdä vastavuoroin hoitopalveluksia?

Meillä ihan samaa, mä en kohta oikeesti jaksa.

Onneksi lapset välillä sanoo jotain ihanaa mistä saa voimia.

Ja joulu tulee.

uni ja fysinen lepo on ihmisen perustarve. Se, riittääkö 5h vai tarvitaanko 7-8h yössä, että terveys ei ala resitailemaan, vaihtelee yksilöittäin. Aika mautonta tulla tähän ketjuun kertomaan että itse pärjää vähillä unilla ja nauttii joka hetkestä.



On ihan fysiologinen tosiasia että jatkuva univaje on fyysinen (ja pitemmän päälle myös psyykkinen) riski.



tsemppiä ap, jos teillä suinkin on rahaa, menkää viikonloppuna vuorotellen hotelliin nukkumaan 20 h.

Viimeyön olin töissä, molemmat lapset ripuloi ja toinen oksentaa. Oon nukkunu olkkarin sohvalla muutaman tunnin ja välillä heräsin erätuomariksi pojille. Mutta hei, elämä on!



Pistä kone kiinni ja mene puuhan lapsien kanssa. Ne on heti kiltimmin sillon kun saa jakamattoman huomiosi.. ;) Jos luette sängylläsi ruuan jälkeen, saatatte vaikka nukahtaa.

Suosittelen sulle jotain vitamiini tai rautatujausta! Ens viikolla on jo parempi olo.



Onko teijän pienimmän hammastilanne mikä? Jos vaikka hampaat kiusaa? Auttaisko särkylääke? Meillä nestemäinen särkylääke on ehdoton unenlaadun parantaja ollu. Koskaan en ole käyttäny kuulosuojaimia lapsiini. Musta lapsien huutoon kuuluu reagoida, varsinkin sen vuoden ikäsen huutoon!!



Nii ja JOS mahdollista, niin jakoa kannattaa tehdä miehen kanssa lapsissakin! Ota yksi lapsi ainoostaan mukaasi kauppaan. Tai mene uimahalliin yhden kanssa. Se on ihan eri puuhaa kun kaikkien kanssa!

Ja jos vaan onnistut saamaan jossain välissä isompien lapsien kanssa omaa syliaikaa ja höpöttelyä niin sekin helpottaa kun isommat saa näin pölistä sulle eikä tartte kiljua huomioo?



17

Siihen asti lapsi heräili useita kertoja yössä, pahimmillaan varmaan 10 kertaa tms (eihän siinä tokkurassa pystynyt edes laskemaan). Lopettakaa imetys. Se auttaa.



Ja nyt on haettava apua. Palkkaa vaikka lastenhoitaja muutamaksi tunniksi ja nuku se aika. Hanki vielä nukahtamislääkkeet, jotta varmasti sitten saat unta kun on mahdollisuus nukkua. Mä nimittäin en saanut lopulta enää unta, kun olin niin ylikierroksilla.



Voin vain kuvitella, kuinka kamalaa teillä on. Mulla on vaan yksi lapsi, kuinka vaikeaa mahtaakaan olla monen kanssa. Voimia!



Ja teidän, jotka ettet todella tiedä asiasta mitään, on ihan turha tulla antamaan " hyviä" neuvojanne tänne. Mitä joku liikunta tai rautatabletti auttaa unen puutteeseen?

Miten niin mautonta? Musta on asenteissa ja tekemisissäkin monesti viilaamisen varaa. Mutta, kai tässä voi olla ilonen ettei oman lapsen huutoon tartte laittaa kuuloimia???



Ja mikä sinä olet sanomaan miten väsynyt tai pirteä minä olen? Ei vissiin sopis sanoa että jaksaa.. Sori.



17

Etkä ole huono äiti sen takia.

ja alkaa kiljua lapsilleen tai pistää vartiksi kuulosuojaimet päähän ja on lapsensa/ lastensa kanssa pinnan palamatta, niin suosittelen lämpimästi niitä suojaimia.



Äitiys ei ole yli-ihmisyyttä. Joskus se on pelkkää selviytymistä.

Ei kukaan joka pyytää apua halua kuulla mainosta sitä miten juuri sulla asia sujuu ja on mahtavaa.

Ehkä juuri oma KOKEMUS? Mulla liikunta, ruoka, ja tablettipurkki tuo voimaa. Eikö sitä saa sanoa??



Tiedän hemmetin hyvin että on hankalaa lähteä liikkumaan jos ei vaan jaksa, mutta itse piristyn kun menen lenkille! Enkä käsittääkseni ole tässä ainoa.

Kumppanin tsemppi on paras motivaatio ja kannattaa häättää toistakin ulkoileen.



Olen ollu esikoisen ollessa vauva joskus odottamassa vauva kainalossa miestä kotio töistä lenkkivaatteet valmiina päällä kun lapsi on ollu kärttysä ja itselläni ollu paha päivä.

Samaten tuuppaan miehelle lenkkarit jalkaan jos tiedän että sillä töissä kiirettä, miehen kanssa on sovittu että näin tehdään.



17

päivästä toiseen raahautuen kun lapset valvoo ja sairastaa ja itsekin samalla sairastaa, pitäisi suitsuttaa ja kehua,



eikä sitä täydellistä rimpsuesiliinaäitiä, joka leipoo leivätkin itse ja samalla laululeikittää kuutta tenavaa 2 tunnin yöunilla.

että jo lähtökohtaisesti ihmisillä on erilaisia tarpeita ja erilaisia taitoja ja voimia selvityä asioista? Ihmiset osaavat erilaisia asioita ja se mikä toisilta sujuu hyvin on toisille jo perinnöllisistä/sosiaalisista tms syistä hankalaa?



Toinen on aamuvirkku ja pärjää lyhyillä yöunilla, ei kanna mukanaan taipumusta masentumiseen tai ihan mitä vaan. Toinen taas on kodista jossa on ollut vaikeuksia, tarvitsee paljon syvää unta jaksaakseen edes perusasiat jne.



Siinä missä sulla sujuu niin erinomaisen tehokkaasti, uupuu sielun sivistyksessä hyvinkin paljon.

ei ole suositeltavaa. Noin niinku lääketieteellisesti. Jos se sinulla toimii, ok. Mutta jos jonkun ruumis uupuneena huutaa että ei ainakaan nyt mitään hikilenkkejä, niin kannattaa kuunnella ruumistaan.

Tää on taas tätä suomalaisten napinaa: Ei saa sanoa että jaksaa, vaikka tilanne olis tiukka. Eikö se just voisi olla rohkasevaa?

Se kell´onni on, se onnen kätkeköön on täyttä sontaa! Minä ainakain haluan sanoa että jaksan tälläsillä kikoilla.



Ja tiiättekö, just menen viemään lapsia nukkuun JA MENEN ITSE MUKAAN.



17

Meillä on siis itseasiassa kolme tosi pientä lasta, eli ei ole vielä fiksua neljavuotiasta tms. Kaikki on vielä aika autettavia. Nuorimmainen on ripuloinut viikon verran, joten sekin on ollut yksi ongelma. Meidän kolmikkoa ei ole yhden aikuisen helppoa liikutella mihinkään. Nuorimmainen on vielä kannettava, koska ei osaa kävella. Vanhemmat taas vilkkaita karkailijoita. Siksipä hoitajakaan ei ole helppo saada. Kahden hoitajan palkkaaminen on toki yksi vaihtoehto.





Ja pointti tässä valituksessa oli vähän se, että haluaisimme viettää edes yhden yön kahdestaan...ihan parisuhteenkin kannalta. Toisen jättäminen yksin tämän lössin kanssa pitkäksi ajaksi ajaa kyllä toisen uuvuksiin. Tarvitsemme siis ulkopuolista apua.



Ilmeisesti ainoa vaihtoehto olisi saada jostain hoita vuorokaudeksi kotiin ja mennä itse hotelliin. Sellaista vaihtoehtoa ei siis ole, että saisi vietyä lapset jonnekin vähäksi aikaa.