Lue keskustelun säännöt.
"me halutaan elää itsellemme..."
03.11.2008 |
Tällaisen viestin sain tänä aamuna äidiltäni. Mulla on 2,5 vuotias ja olen viimeisilläni raskaana. Mies on yrittäjä, tekee töitä 7 päivää viikossa, ja pitkiä päiviä. Oon ollut tosi väsynyt viime aikoina, en saa öisin nukuttua kun supistaa ja sattuu, lapsella on tosi paha uhma, tappelen päivittäin pukemisesta yms. hänen kanssaan. Välillä oon niin väsynyt että jaksan vain itkeä. Hermostun lapselle helposti, kun joudun ison mahani kanssa kantamaan häntä, juoksemaan perässä... Eilen sitten päätin ensimmäistä kertaa puhua asiasta äidilleni. Vanhempani ja siskoni ovat ainoa tukijoukkoni, sillä miehen perhe asuu ulkomailla. Ystävistäni kaksi on juuri saanut vauvan, ja kaksi on työelämässä, yksi asuu toisella puolella kaupunkia, ja muut eivät ole niin hyviä tuttuja että kehtaisi pyytää apua.
En yleensä pyydä apua kun pakon edessä, lapsi on ollut yhden kerran yötä mummolassa, kun jouduin sairaalaan ja mies oli työmatkalla. Kaksi kuukautta sitten vanhempani olivat lapsen kanssa kun kävin nopeasti ostoksilla, lapsi oli heillä n.2h hoidossa. No nyt sitten yritin puhua, että oikeasti tarvitsisin apua ja aikaa levätä, että jos he voisivat olla lapsen kanssa. Äidin ensimmäinen kommentti oli, että syyllistän häntä. Se ei tosiaankaan ollut tarkoitukseni. Alan vain olla epätoivoinen. Tänä aamuna tuli sitten tuo viesti, että haluavat auttaa mutta elää myös itsellensä...
Tiedänpähän nyt, että sieltä on apua turha odottaa. Tuli vain pahempi olo. Mulla on tosi kynnys puhua väsymyksestä neuvolassa, mutta pakko se on. Olisin vain niin toivonut jotain apua tässä raskausaikana, huomiota mutta ei. Kateellisena kuuntelen kavereita joiden vanhemmat auttavat, ja haluavat auttaa, lastenhoidossa vähän väliä.
Kommentit (297)
Minusta täällä kirjoittelee ap:na joku joka ei ole ap. Ja lisäksi joku, jolla on käsittämätön kauna viimeisillään raskaana olevia naisia kohtaan. Lopetataan, jookos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen päivällä 6.11. se väitti käyneensä pyöräyttämässä vauvansa.
Ihan pirteenä kirjoitteli.
Että kova on mimmi, jos maanantai-iltana on kuolla väsymyksestä ja torstaipäivällä puhkuu energiaa uusi vauva sylissä ja alapää riekaleina.
Kuule, kyllä se loppuraskaudessa väsyttäisi ketä vaan jos ei saa nukuttua ei yöllä eikä päivällä.
Niin, mikä on syy mikä seuraus. Huonot elintavat aiheuttavat väsymystä, erilaisia kolotuksia ja vaivoja, joita ei välttämättä tulisi niin paljoa tai lainkaan, jos söisi terveellisesti ja liikkuisi. Tällöin saisi myös nukuttua -.> ei väsyttäisi niin paljon. Länsimaisilla naisilla on tapana turvottaa itsensä lähes liikuntakyvyttömäksi raskauaikana ja tästä syntyy käsitys, että mitään ei voi viimeisillään raskaana tehdä, ei kävellä, ei ulkoilla, ei olla hyväntuulinen.
Enka ole ap. Ja synnytyksesta on jo vuosi. Viimeisina paivina ennen synnytysta juuri samat tunteet, lahdin synnyttaan klo 5 iltapaivalla, ja seuraavana paivana klo 2 iltapaivalla olin jo kotona. Ihan virtaa taynna, adrenaliini suonissa. Ja kun vauva oli niin easy, niin tuli av:llakin kavaistya aina silloin talloin. Mutta en olekaan niita aiteja, jotka lopettaa elamisen vauvan saavuttua. Elama jatkuu kuten ennenkin, kaupassa kaydaan jne.
Toivottavasti ap:n olo on jo parempi!! Jaksamista!
Provo levisi omiin käsiin. Noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uupunut ap sieltä sängynpohjalta rientää ekana av:lle.
Jos ei ole provo, niin sitten se koko marina oli täyttä potaskaa.
Monissa maissa ei jaada sairaalaan makoileen, kun se voi tehda kotonakin omassa sangyssa.
t.285
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etta jos raskaus tosiaan on ollut vaivoja taynna, fyysista kipua ja vasymysta, niin synnytys todellakin voi laukaista sen ja olo seka mieli kohenee kuin salamaniskusta. Joten uskon ap:n olevan aito tapaus.
mutta itse sen kokeneena tiedan, etta noin voi tapahtua. Mulla oli seuraavana paivana viela epiduraalistakin vaikutusta, joten ei tuntunut kipua ei mitaan. Vain onnea siita, etta ei satu ja paasee kaveleen. Eika vasyttanyt, koska olo oli fyysisesti niin paljon parempi ja kevyempi, plus synnytyshormoonit piti mielen iloisena ja adrenaliini antoi kivasti energiaa. Vasymys tuli vasta pari kk synnytyksen jalkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no seuraavaksi varmaan ap kertoo lapsen siinneen neitseellisesti ja muuta yhtä salamaniskun kaltaista uskottavaa...
Ei jaksa enaa, ei... Mutta hyvia jatkoja sinne mustavalkoiseen maailmaasi, missa asiat tapahtuu vain sinun tavallasi, tai ei ollenkaan! :) t:285
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vahvasti saa sen vaikutelman, niin kuin useimmat eivät olisi ikinä synnyttäneetkään tai sitten se on jo painunut unhoon. Kerrassaan järkyttävää, että näin päättömiä ja myssyttömiä kommentteja on satamäärin.
Eikö kukaan muka (pari poikkeusta lukuun ottamatta) muista sitä, millaista on saada uusi nyytti syliin? Siinä on sellaisissa höyryissä, että väsymys unohtuu (ja voi se unohtua ihan siksikin, ettei enää käy kipeää ja saa kenties jopa nukuttua paremmin) ja velatkin muuttuvat saataviksi. Ja ihmekös tuo, että ap kävi sairaalasta kotiuduttuaan katsomassa mitä tänne kuuluu. Muistaakseni minäkin kirjoitin vauvani syntymästä raportin keskustelujen vauvapuolelle vielä samana päivänä kun kotiuduin.
Ei se, että on väsynyt ja nukkunut huonosti loppuraskaudessa tarkoita sitä, että "pyrstö repeää synnytyksessä". Mitä niillä on keskenään tekemistä. Mulla ainakin (kokemusta 4x) on vauhti ja tarmo moninkertaistunut saman tien kun vauva on saatu maailmaan. Ja moninkertaistunut siis verrattuna niihin raskauden viimeisten viikkojen hiimailuun, vaikka aikaa normaaliin fyysiseen kuntoon palautumiseen vielä meneekin roimasti.
Ja on se he-le-ve-tin kumma, ettei ihminen saisi omaa äitiään laskea siihen turvaverkkoon, jonka puoleen kääntyä erikoistilanteen ja väsymyksen kourissa. Nythän ap oppi valitettavasti kantapään kautta, että turvaverkko on näköjään rakennettava uusiksi. Siihen ei oma äiti kuulukaan.
Ja kaikille ap:n päälle paskaa heittäneille vilpittömästi toivottakoon:
- kettumaista äitiä
- unettomia loppuraskauden öitä
- rasavilliä uhmista kaveriksi odottamaan
- liitoskipuja ja ankkamaista oloa
- miestä, joka tekee liikaa töitä.
etta 285 on ap:n kanssa samalla aaltopituudella, kun taas sun aaltopituutta ei tasta universiumista loydykaan...
Ja 293, hyvin kirjoitettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin surkea vaimo ja äiti ap on, kun jatkaa vaan täällä paasaamista sen sijaan, että leikkisi sitten sen esikoisensa kanssa tai antaisi miehensä joskus levätä.
Jos kerran on voimissaan niin helvettiäkö täällä riehuu.
Tulee joka päivä tänne huutamaan. Taisi oma mies joskus lähteä toisen naisen kelkkaan ja on nyt tunnistavinaan ap:n häneksi. Muuten en jaksa ymmärtää.
Aika outoa olettaa, että kaikki, jotka ovat AP:n puolella, ovat itse asiassa yksi ja sama henkilö. Toivottavasti toisinpäin, eli yksi ja sama idiootti onkin kirjoittanut haukkumisviestit ja tosiasiassa 98 % kirjoittajista ymmärtääkin paremmin ap:ta.
Eipä tuo lie paasaamista, jos käy itsestään muutaman päivän ymmärrettävän hiljaiselon jälkeen antamassa itsestään elonmerkin itse aloittamaansa ketjuun. Sehän on itse asiassa fiksua käydä ilmoittamassa, että luonto toi onneksi helpotuksen tilanteeseen.
ei hän ryysi laitokselta tänne jatkamaan provoaan.
Etkös jo ymmärtänyt, että hätä meni jo ohi. Lapsi syntyi, adrenaliini hyrrää ja elämä hymyilee.
kun oma hätä vaan jatkuu ja jatkuu ;)
Eikähän se aloituksen avuton rääpäle nyt myöskään olisi käväissyt synnyttämässä ja palannut seuraavaksi päiväksi tänne taas ruikuttamaan.
Ettekö nyt tajua jo, että oli provo!