Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"me halutaan elää itsellemme..."
03.11.2008 |
Tällaisen viestin sain tänä aamuna äidiltäni. Mulla on 2,5 vuotias ja olen viimeisilläni raskaana. Mies on yrittäjä, tekee töitä 7 päivää viikossa, ja pitkiä päiviä. Oon ollut tosi väsynyt viime aikoina, en saa öisin nukuttua kun supistaa ja sattuu, lapsella on tosi paha uhma, tappelen päivittäin pukemisesta yms. hänen kanssaan. Välillä oon niin väsynyt että jaksan vain itkeä. Hermostun lapselle helposti, kun joudun ison mahani kanssa kantamaan häntä, juoksemaan perässä... Eilen sitten päätin ensimmäistä kertaa puhua asiasta äidilleni. Vanhempani ja siskoni ovat ainoa tukijoukkoni, sillä miehen perhe asuu ulkomailla. Ystävistäni kaksi on juuri saanut vauvan, ja kaksi on työelämässä, yksi asuu toisella puolella kaupunkia, ja muut eivät ole niin hyviä tuttuja että kehtaisi pyytää apua.
En yleensä pyydä apua kun pakon edessä, lapsi on ollut yhden kerran yötä mummolassa, kun jouduin sairaalaan ja mies oli työmatkalla. Kaksi kuukautta sitten vanhempani olivat lapsen kanssa kun kävin nopeasti ostoksilla, lapsi oli heillä n.2h hoidossa. No nyt sitten yritin puhua, että oikeasti tarvitsisin apua ja aikaa levätä, että jos he voisivat olla lapsen kanssa. Äidin ensimmäinen kommentti oli, että syyllistän häntä. Se ei tosiaankaan ollut tarkoitukseni. Alan vain olla epätoivoinen. Tänä aamuna tuli sitten tuo viesti, että haluavat auttaa mutta elää myös itsellensä...
Tiedänpähän nyt, että sieltä on apua turha odottaa. Tuli vain pahempi olo. Mulla on tosi kynnys puhua väsymyksestä neuvolassa, mutta pakko se on. Olisin vain niin toivonut jotain apua tässä raskausaikana, huomiota mutta ei. Kateellisena kuuntelen kavereita joiden vanhemmat auttavat, ja haluavat auttaa, lastenhoidossa vähän väliä.
Kommentit (297)
Eikä ap:lla ole mitään resursseja selvitä heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekeskeisillä, ilkeillä ja huumorintajuttomilla ihmisillä on vielä hyvin pitkä matka tuohon. Kamalaa jos tuollainen ihminen sikiää toisen vastaavanlaisen kanssa.
niin, ap "tunnisti" ongelmaksi itsekkään äitinsä.. jep, jep.
niin, ap "tunnisti" ongelmaksi itsekkään äitinsä.. jep, jep.
eiks hän voi palkata itselleen apua?
Liikaa tyotehtäviä yhdelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää mennä terapiaan. Aivan. Ei ole elämä ihan hallussa ja silti on kohta kaksi lasta vastuulla.
Ei ole ollut tuollaisia kuukausia. Ei. Ei tuollainen ap:n tilanne ja tunnetila ole normaali.
Jos itsensä tuntee loppuraskaudessa väsyneeksi, se ON normaalia, ei millään muotoa epänormaalia.
En voi muuta sanoa kuin että luojan kiitos sä et ole mun äiti. Musta tuntuu kamalalta ajatuskin että mun oma äitini, jonka pitäisi rakastaa mua, torjuu avunpyynnön kun olen väsynyt.
Itse asiassa toivon että et ole kenenkään äiti, jos olet niin olet kyllä huono sellainen.
Miten ihmeessä te saatte tälläisen ketjun aikaiseksi siitä että joku pyytää omalta äidiltään apua?? Ei ole tervettä, ei.
se että ajelehtii ja kököttelee vastuuttomana ja apaattisena vähät muista välittämättä ei ole normaalia.
Normaali ihminen ei ajaudu tuolla lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea ketjua, mutta minulla sama tilanne kuin teillä. Vanhempani hoitavat kyllä veljeni perheen lapsia, mutta eivät minun. Mieheni myös yrittäjä. Viikonloppuisin mies rakentaa ja remontoi. Miksi lapsi tähän tilanteeseen? Ap:lle voisinkin vastauksen kertoa, mutta en täällä julkisesti.
Minä voisin ilomielin vaihtaa lastenhoitovuoroja. Missäs muut halukkaat asustelee? Osoitteita, niin kirjoitellaan ja tutustutaan.
osta kotipalvelua ja laita mies maksamaan-kun kerraan on paljon töissä-
on varmaan hänellä varaa auttaa vaimoaan
kotipalveluyritys- 27 e-35 e/ tunti/ tunti
tai 8 e+kulukorvaukset mll hoitsut
t.myös yrittäjän vaimno, ei sukua lähellä auttamassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kylläpä jaksoitte pohtia tilannettamme. Kiitos kannustavista vastauksista ja neuvoistakin! Ja joka kyseli miksen vastannut maileihin, lähdin synnyttämään ja vasta nyt pääsin koneelle. Eli kiitos paljon avuntarjouksista ja yritän vielä tänään vastata niihin.
Mielenkiintoista musta on lukea näitä ja ihmettelen miten ihmeessä mut on leimattu täällä mielenterveyshäiriöiseksi, masentuneeksi ja apaattiseksi ihmiseksi, vain siksi että KERRAN pyydän apua äidiltäni. Kai nyt jokainen normaali ihminen ymmärtää eron fyysisen väsymyksen ja masennuksen välillä? Mullahan tilanne oli se että raskauden loppuvaiheessa en ollut n. 2kk nukkunut yhtään yötä kunnolla, heräsin tunnin välein vessahätään, valvoin supistusten ja kipujen takia, yöunet jäi usein n. 4 -5 tuntiin ja nekin pätkissä. Jos joku ei tuosta väsy niin nostan hattua. Lisäksi liikkuminen oli jo ollut monta kuukautta vaikeaa, liitoskipuja, supistuksia, iskias.... En todella ollut osannut varautua, että saan noin paljon fyysisiä kipuja, sillä ensimmäisessä odotuksessa ei kipuja ollut. Olin siis vain aivan väsynyt ja loppu kun kirjoitin viestin. Lyhytaikainen väsymys ei todellakaan ole masennusta ja tuskinpa terapiaa saisin sillä perusteella. Kas kun terapiaa eivät saa vakavasti masentuneetkaan.
Ja miehestä, kuten joku arvelikin, miehen työ on fyysisesti rankkaa ja siihen liittyy paljon autolla ajoa. Kun mies palaa kotiin, hän on aivan poikki, en todellakaan halua vaatia häneltä mitään ennen kuin hän on saanut levätä. Ja miten ihmeessä olisimme voineet ennakoida tämän työmäärän? Toisaalta se on myös onni että miehellä on töitä...
Ja joka sääli lapsiani, ei tarvitse. Väsymyksestäni huolimatta lapseni on saanut 2 lämmintä ateriaa päivässä, on aina puhtaissa vaatteissa, ulkoilemme päivittäin jne. Lapsesta olen aina huolehtinut. Tosin en ole jaksanut paljon leikkiä ja touhuta, siksikin ajattelin että olisi lapselle kivaa jos joku jaksaisi hänen kanssaan touhuta enemmän kuin äiti. Ja myönnän että on tullut välillä hermostuttua lapselle, mutta kukapa ei hermostuisi uhmaikäiselle. Niillekin superäideille nostan hattua.
Nyt täytyy mennä, velvollisuudet odottavat.
ap
Joku mielenterveysongelmainen tulee tänne kuitenkin taas huutelemaan omaa tuskaansa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ap:n kaltaisia voi oikeasti olla, kuten moni täällä jo keksikin.
ei ap:n kaltaisia voi oikeasti olla, kuten moni täällä jo keksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap:lle, joku kahjo haluaa nyt leimata sinut sekä avuttomaksi että mielenterveysongelmaiseksi vain siksi että halusit purkautua tänne äidistäsi.
Mielestäni on todella todella kylmää ja outoa jos vanhempi ei auttaisi omaa lastaan hädässä! Ap:n tilannehan on tilapäinen. Joskus voi ihan totta auttaa se että joku edes on apuna muutaman tunnin silloin tällöin. Ei siinä aina paljon apuja tarvita, kunhan on edes tunne siitä, että joku välittää!
Ja tuo nyt on ihan höpönlöpöä että muka jotain 50-60 -vuotiasta mummoa rasittaisi liikaa jos hän joskus työpäivän päätteeksi tai viikonloppuna olisi edes muutaman tunnin lapsenlapsensa kanssa!! No huh huh! Jopa 74-vuotias isäni jaksaa kyllä hyvin muutaman tunnin lapsiani viihdyttää... Ottaa sitten nokoset sohvalla kun olemme lähteneet:)))).
Minä en ikinä kieltäytyisi tarjoamasta apuani jos joku ystäväni tai tulevaisuudessa lapseni apua pyytäisi. Kyllä syyn pitäisi olla erittäin painava, kuten että olisin itse todella sairas tms.
Onneksi en tunne tuollaisia tunnekylmiä ihmisia todellisessa elämässä, taitaa olla provo tässäkin ketjussa!
Itsekin olin kuopusta odottaessani todella kipeänä viimeisen kuukauden ajan ja silloin oli raskasta hoitaa kaksosiani. Mutta kunhan pääsin mahasta eroon niin oli mielestäni helpompaa.
Kovasti tsemppiä ap!
Järkyttää vielä enemmän jos kyseessä on äiti ihminen... hyi kuvotus...
Ja mitäs inhimillistä ap:ssa on? Hänhän on synnyttänyt salamana ja ensitöikseen syöksyy av-palstalle synnytyslaitokselta päästyään, heh.
Alue: Aihe vapaa
Et ole edes lukenut aloitusta, kunhan jankkaat.