Mies löysi uuden, espanjalainen opsikelijatyttö voitti perheen.
Mies (aikuinen 40v) lähti syksyllä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, YOssa piti parantaa ihan jopa tohtoriksi asti.
Minä ja lapset (kaksi koulikäistä) kannustimme häntä kaikin tavoin.
Kävimme siivoamassa ja laittamassa kuntoon hänen opiskelijasolunsa.
Miehellä ei ollut varaa vuokrata omaa asuntoa, koska opiskelun aikana perheemme tulot vähenivät huomattavasti.
Syksyllä mies tuli kotiin joka viikonloppu, oli kotona usein 3-4 päivää viikosta. Yhtäkkiä joulua ennen se väheni, syy oli kuulemma että tenttejä, tenttejä.
Pakkohan se oli uskoa. Tai siis uskoin.
Kevät meni tenttien parissa. Kannustin ja maksoin osan ja autoin.
Skypetykset hiipuivat - joko huonon yhteyden takia tai siksi, ettei "kirjastossa saa skypettää".
Miehen lisäkoulutuksen kesto oli alunperin 2-4 vuotta, riippuen siitä, miten paljon ja ahkerasti opiskelee.
Luulin miehen opiskelleen todella hienosti ja kannustin ja kiitin ja ihailin häntä siitä - ei kuka tahansa 40-kymppinen yhtäkkiä selviäkään koulunpenkillä.
Mutta mun miespä selvisi!
Luotin siihen, että kahden vuoden opiskelun jälkeen saamme isän/miehen kotiin. Ajattelin, että jos mies opiskelee ja tentii 24/7 - tietenkin hän valmistuu nopeasti.
Ihailin miestäni jopa siitä, että hän rääkkää itseään tiivillä opiskelemisella, jotta suoriutuisi mahdollisimman nopeasti!
Mies on "opiskellut" koko kesän.
Päätimme lasten kanssa yllättää isin ja varasimme opiskelupaikkakunnalta hotellin, ihan sviittiin tuhlasin, ja sitten lähdimme hakemaan isiä rentoutumaan.
Mutta.
Isihän oli jo rentoutunut.
YO:ssa on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita ja mieheni puhuu (suomen lisäksi) sujuvaa eestiä ja espanjaa - hän olikin rakastunut espanjalaiseen opiskelijaan (Patricia, 17v minua nuorempi) - ja nyt kun jäi kiinni, sanoi, että aikoo jättää perheensä.
Patricia kuulemma palaa Espanjaan ensi keväänä, ja mieheni kuulemma menee perässä.
Nyt on ongelma se, että Patrician perhe on katolinen. Eivät missään nimessä hyväsky naimisissa olevaa miestä (eronneen tohtorikoulutuksen saaneen miehen kuulemma hyväksyvät) - ja nyt mieheni siis laittaa eropaperit, jota ero ehtii astua voimaan ennen ensi kevättä.
Ja minä jäin kuin nalli kalliolle. Mies ei edes puhunut lapsista. Ei minusta. Ei talosta. Ei mistään.
Ja tässä sitä nyt ihmetellään elämän menoa kuin koomassa.
Aivan turta.
Ei mitään tajua.
Ei mitään.
En ole kehdannut puhua asiasta kenellekään, en edes ystäville - saati vanhemmilleni.
Ei hajuakaan mitä sanon lapsille.
Ja olen muuttanut kielet ja maat ja nimet tässä, en minä ihan naiivi ole.
Mutta tarina itsessään on ihan totta.
Ja nyt tässä pitäisi kasata jonkinlaista elämää.
Mies ilmoitti myös, ettei vastaa enää puheluihini; saan kommunikoida hänen kanssaan vain tekstareilla tai meileillä.
Että näin.
Aika raskaalta tuntuu.
Kommentit (253)
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 15:07"]
Avioeron sattuessa - jos ei siis ole avioehtoa - kaikki varat ja kaikki velat lasketaan yhteen, ja se, jolla on enemmän rahaa viivan alla, maksaa toiselle niin paljon, että kummallakin on yhtä paljon. Sitä kutsutaan ositukseksi, josta kirjoittajan olisi näköjään syytä ottaa vähän selvää ennen kuin alkaa yllyttää moisiin sekoiluihin.
[/quote]
Mutta jos ap laittaa nyt huomenna heti erohakemuksen, sen jälkeen ap:n saamiin tuloihin miehellä ei ole avio-oikeutta.
En tiennytkään, että tohtoriksi väittely edellyttää yliopistopaikkakunnalle (ja vielä soluasuntoon) muuttamista - ja tenttejä!
Käsittääkseni aika moni tekee väitöskirjaa esim. omaan työhönsä liittyen jolloin palkkakin juoksee.
En edes jaksanut lukea kaikkea läpi. Onko tylsää AP?
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 01:39"]
En tiennytkään, että tohtoriksi väittely edellyttää yliopistopaikkakunnalle (ja vielä soluasuntoon) muuttamista - ja tenttejä!
Käsittääkseni aika moni tekee väitöskirjaa esim. omaan työhönsä liittyen jolloin palkkakin juoksee.
[/quote]
Kyllä se vaatii maisterin päälle muutakin kuin sen itse väikkärin että saa tohtorin hatun..
Aikamoinen lapsinero jos 17v on yliopistossa....
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 18:25"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 18:14"]
palkkaat yksityisetsivän ottamaan selvää, että mikä on tuon patrician perhe. Sitten otat yhteyttä perheeseen ja kerrot miehen epäkelpudesta. kuka hyväksyisi tyttärelleen parikymmentä vuotta vanhemman miehen, joka pettää vaimoansa, jolla on lapsia.
Voit myös mennä katoliseenkirkkoon ja puhua siellä papille. Ehkö tuntee tuon Patrician ja pitää puhuttelun.
[/quote]
Mitä tuollainen hyödyttää? Meinaatko että ap:n pitäisi ottaa ukko takaisin jos anoppi tai pappi saa sen katumapäälle? En mä ainakaan tuollaista retkua haluasi, jos joku sen pakottaisi takaisin tulemaan. Jos kerran haluaa mennä niin minkä sille voi, ei toista voi pakottaa jäämään.
Ap: varmasti tuntuu että miksi pitäisi jaksaa. Siksi, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Voit ehkä ajatella että itsemurha on ratkaisu, ja niinhän se onkin, mutta äärimmäinen sellainen. Et halua oikeasti kuolla. Yritä vaan elää hetki kerrallaan, muutakaan ei ole.
[/quote]
ehkä kostoksi. Voi ehkä ukkokin jäädä yksin ja silloin eteenkin ymmärtää miltä tuntuu sekä voi vaan ja ainoastaan syyttää itseään. Jos vaan rahkeet riittää niin ei muuta kun hommiin.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 08:35"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 18:25"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 18:14"]
palkkaat yksityisetsivän ottamaan selvää, että mikä on tuon patrician perhe. Sitten otat yhteyttä perheeseen ja kerrot miehen epäkelpudesta. kuka hyväksyisi tyttärelleen parikymmentä vuotta vanhemman miehen, joka pettää vaimoansa, jolla on lapsia.
Voit myös mennä katoliseenkirkkoon ja puhua siellä papille. Ehkö tuntee tuon Patrician ja pitää puhuttelun.
[/quote]
Mitä tuollainen hyödyttää? Meinaatko että ap:n pitäisi ottaa ukko takaisin jos anoppi tai pappi saa sen katumapäälle? En mä ainakaan tuollaista retkua haluasi, jos joku sen pakottaisi takaisin tulemaan. Jos kerran haluaa mennä niin minkä sille voi, ei toista voi pakottaa jäämään.
Ap: varmasti tuntuu että miksi pitäisi jaksaa. Siksi, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Voit ehkä ajatella että itsemurha on ratkaisu, ja niinhän se onkin, mutta äärimmäinen sellainen. Et halua oikeasti kuolla. Yritä vaan elää hetki kerrallaan, muutakaan ei ole.
[/quote]
ehkä kostoksi. Voi ehkä ukkokin jäädä yksin ja silloin eteenkin ymmärtää miltä tuntuu sekä voi vaan ja ainoastaan syyttää itseään. Jos vaan rahkeet riittää niin ei muuta kun hommiin.
[/quote]
Kosto sanotaan parantavan haavat nopeammin.
Hei, tätä ketjua joskus etsinkin. Ap:n kuulumiset kiinnostavat.
Sinä pärjäät kyllä, kaikki muuttuu vielä hyväksi.
Kerro asiasta appivanhemmillesi ja omille vanhemmillesi. Heidänkin elämänsä muuttuu. Ota vastaan kaikki apu mitä tarjotaan. Puhu kivustasi ja surustasi. Hanki myös ulkopuolista apua, silloin saat myös ulkopuolisen perspektiiviä ja ohjeita tilanteeseesi.
Pyydä mies kotiin kertomaan teostaan ja suunnitelmista lapsille. Kova ohje; mutta miehen täytyy tehdä mitä miehen täytyy tehdä. Miehen olisi hyvä hankkia selkäranka viimeistään tässä vaiheessa elämäänsä.
Hanki lakimies.
Pidä yhteyttä mieheesi tekstiviestein ja sähköpostilla. Älä tuhlaa voimiasi raivomiseen, kostamiseen tms. Pidä itsestäsi huolta: syö terveellisesti ja liiku. Kuulostaa tyhjänpäiväiseltä ohjeelta, mutta tilanne on kriisi kehollesikin. Pidä kiinni arjen rutiineista.
Eroatte tai palaatte yhteen, anna anteeksiannolle mahdollisuus.
Kaikkea hyvää sinulle.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 08:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 01:39"]
En tiennytkään, että tohtoriksi väittely edellyttää yliopistopaikkakunnalle (ja vielä soluasuntoon) muuttamista - ja tenttejä!
Käsittääkseni aika moni tekee väitöskirjaa esim. omaan työhönsä liittyen jolloin palkkakin juoksee.
[/quote]
Kyllä se vaatii maisterin päälle muutakin kuin sen itse väikkärin että saa tohtorin hatun..
[/quote]Joo, esim. nuoren espanjattaren...
Ap, tuntuu olevan sivulla kuin sivulla, milloin minkäkinlaisineen ongelmineen. Provo! Ja mikä hel....n ongelma se olisi, SULLE, jos eivät hyväksy naimisissa olevaa miestä katolisessa perheessä. Eikö sulla todella ole muuta tekemistä kuin keksiä ja kirjoittaa... Sairas vai yksinäinen vai molempia!?
[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 04:17"]
Ap, tuntuu olevan sivulla kuin sivulla, milloin minkäkinlaisineen ongelmineen. Provo! Ja mikä hel....n ongelma se olisi, SULLE, jos eivät hyväksy naimisissa olevaa miestä katolisessa perheessä. Eikö sulla todella ole muuta tekemistä kuin keksiä ja kirjoittaa... Sairas vai yksinäinen vai molempia!?
[/quote]
Anteeksi, mutta oletko tunnistanut itsesi tämän ketjun aloituksesta, vai miten muistit nostaa tämän ylös jostain arkistoista? ja vielä jouluyönä... mysterious
Katso, itse korppi liikenteessä :D kärttää ja bongaa... =D
[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 04:27"][quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 04:17"]
Ap, tuntuu olevan sivulla kuin sivulla, milloin minkäkinlaisineen ongelmineen. Provo! Ja mikä hel....n ongelma se olisi, SULLE, jos eivät hyväksy naimisissa olevaa miestä katolisessa perheessä. Eikö sulla todella ole muuta tekemistä kuin keksiä ja kirjoittaa... Sairas vai yksinäinen vai molempia!?
[/quote]
Anteeksi, mutta oletko tunnistanut itsesi tämän ketjun aloituksesta, vai miten muistit nostaa tämän ylös jostain arkistoista? ja vielä jouluyönä... mysterious
[/quote]
Anteeksi, mutta enpä ole. Siinä tapauksessahan olisin kirjoittanut jotain positiivista itsestäni, eikö!? Lienee tyhmempikin tajuaa sen :D
kamalaa.
tsemppiä.
siunausta.