Papin vaimo vastailee hetken kysymyksiin

Vierailija:

Miten saisi ihmiset ymmärtämään, että pappi a)voi olla suvaitsevainen b)ajatella omilla aivoillaan c)ei välttämättä ole tiukkapipoinen fundamentalisti... Kai se sitten käytännön työssä selviää, ihmettelen vaan ihmisten ennakkoluuloisuutta aika ajoin.

Onko teillä käynyt mielessä, että kirkon tiedotuksesta ja julkisuudessa toimimisesta suurin osa ANTAA AIHETTA näihin ennakkoluuloihin? Se nimittäin antaa. Onko teillä käynyt mielessä, että te ihan itse voisitte pyrkiä vaikuttamaan tähän julkisuuskuvaan kertomalla omia mielipiteitänne ihan avoimesti ja julkisesti? Ja toimia näkyvästi vähemmän tiukkapipoisesti ja fundamentalistimaisesti?

Vai onko tässäkin sittneki nse, että harva meistä näkee omia tiukkapipoisuuksiaan ja omaa kaksinaismoraaliaan, sitä kun itse kukin luulee olevansa ihan järkevästi ajatellen oikessa...

Tosin näin sisäpiirin läheltä tilannetta seuraavana luulen ainakin osittain tietäväni myös syyn tilanteeseen, nimittäin sen että teki pappi niin tai näin niin aina on joku haukkumassa. On täysin mahdotonta tehdä yhtään mitään ilman että se ärsyttäisi jotakuta. Samasta toiminnasta yksi on sitä mieltä että pappi on " maallistunut ja lepsu leipäpappi" ja toinen sitä mieltä että " pappi on ahdasmielinen tiukkapipo" ja parhaimmillaan molemmat uhkaavat erota kirkosta koska " papit ovat mitä ovat" . Ja tämä on tosi!



Hyvin monet papit, piispat ja seurakunnan työntekijät ovat tosiasiassa varsin tavallisia suomalaisia ja hyvin lähellä ihan tavan tallaajan mielipiteitä. Näitä mielipiteitä ei kuitenkaan voi esittää kovinkaan julkisesti koska aina joku vetää herneen nenään tai pitää yhden ihmisen mielipidettä koko kirkon yleisenä kannanottona. Pahimmillaan joku tiukkapipo seurakuntamummo tekee papista harhaoppisuussyytteen tuomiokapituliin tms. järjetöntä joka kuitenkin joudutaan tutkimaan lakiteknisistä syistä tarkasti ja pappi saa ties minkä viitan harteilleen ihan syyttä suotta. Mietipä vain yhtä piispaepisodia tässä jokin aika sitten - kuka muu joutuisi luopumaan työstään sen takia että vaihtaa vaimoa?



Monen papin virka ja työpaikka on käytännössä kiinni siitä että ne seurakuntaneuvostossa valtaapitävät ahdasmieliset mummot ja papat ovat tyytyväisiä heidän toimintaansa. Jos seurakuntavaaleissa äänestäisikin koko seurakunta ja päättävien elinten kokoonpano olisi sen mukainen niin seurakunnan työntekijätkin voisivat tehdä työtään ihan toisella tavalla. Nykyisellään kuitenkin pappien on pakko toimia kuten yleensä huomattavasti alle 10% seurakuntalaisista valitsemat edustajat päättävät koska muuten he menettävät työpaikkansa ja mahdollisuudet uralla etenemiseen. Kuinka moni muu on valmis uhraamaan uransa ja työpaikkansa siksi että haluaa julkisuudessa esittää mielipiteitään työnantajastaan? Väitän että valtaosa pysyy hiljaa.



Olen itsekin hyvin tiukasti sitä mieltä että moinen mummoille kumartelu (ja muille pyllistely) pitäisi kirkossa lopettaa ja viranhaltijoiden tulisi rohkeasti tulla esiin mielipiteineen. Toisaalta ymmärrän kyllä että näin ei " oikeasti voi tehdä" koska siinä menevät työnteon edellytykset samalla. Jos pappi alkaa oikeasti kertoa mielipiteitään ahdasmielisistä seurakuntalaisista ja seurakunnan päättävien elinten henkilöistä niin nämä kyllä nousevat takajaloilleen ja hiillostavat papin pois työpaikastaan, mutta ne nuoret ja lapsiperheet jotka olisivat papin kanssa ehkä samaa mieltä eivät tee yhtään mitään puolustaakseen pappia.



Lisäksi voisin muistuttaa sinua siitä Halloween-ketjusta. Pelkkä papin mainitseminen tai papiksi tunnustautuminen on monille ihmisille punainen vaate ja ärsyke, joka riittää laukaisemaan negatiivisen reaktion. Vaikka pappi olisi kuinka hyvä ja kiva tahansa, niin hänet usein tuomitaan ahdasmieliseksi tiukkapipoksi ihan vain siksi että hän on pappi ja häneen liitetään ne kaikki kummalliset kuvitelmat ja ennakkoluulot mitä joku on joskus päähän pistänyt ja lastataan päälle tuhansien vuosien hirtorian taakka siitä mitä uskovina itseään pitäneet ihmiset ovat joskus maailmassa tehneet.



Itse nautin niistä hetkistä kun joku kauan tuntemani ihminen saa vasta kovin myöhään tietää että mieheni on pappi - se kun yleensä aiheuttaa sellaisen täysin absurdin reaktion, kun henkilön mielikuvat minusta ja " papin rouvasta" törmäävät ja kovaa ja tuloksena on usein kovin hupaisia kommentteja.



t. 41

että julkisuudessa pappien asialliset ja tavalliset kommentit eivät kiinnosta ketään. Jos pappi puhuu järkeviä niin sillä ei ole mitään uutisarvoa. Pappeja koskeva uutisointi on aina sensaatiohakuista; joko pappi on tehnyt jotain raflaavaa tai sitten keksitään jotain tavallisesta jutusta jotain raflaavaa, paheksuttavaa tai poikkipuolista.



Huomaahan sen tälläkin palstalla että ketju " kuolee" heti jos papit, pappien puolisto tai muuten vain " uskovaiset" alkavat kommentoida asiallisesti ja puhua järkeviä. Vain raflaavat mielipiteet, ahdasmielisyys, tiukkapipoisuus ja ääri-ilmiöt jaksavat kiinnostaa ihmisiä ja juttuja luetaan tasan niin kauan kuin ne vastaavat sensaationnälkään.



Useimmat ihmiset myöskin etsivät papeista aina niitä ominaisuuksia jotka vahvistavat heidän aiempia käsityksiään. Jos ihmisellä on käsitys että papit ovat ahdasmielisiä niin vaikka hän tapaisi 20 pappia joiden kohdalla hänen ennakkoluulonsa eivät pitäisi paikkaansa niin hän on edelleen sitä mieltä että papit ovat ahdasmielisiä ja kyseiset tapaukset olivat vain poikkeuksia. Ahdasmielisyyttä myös kaivetaan ja pyydystetään viimeiseen saakka; joka ikinen sana, teko ja ilme tulkitaan sillä mahdollisimman ahdasmielisellä tavalla, vaikka todellinen syy ja selitys käyttäytymiseen voi olla ihan toinen ja vaikka pappi käyttäytyisi normaaliakin normaalimmin.



Mietipä itse miten käyttäytyisit jos kieltäytymisesi allergian takia jostain ruoasta tai juomasta tulkittaisiin niin että et suvaitse kyseisen ruoan tai juoman käyttämistä, se että et tanssi koska polvesi on kipeä tulkittaisiin niin että et hyväksy tanssimista, se että poistut juhlista koska lastenvahti pitää päästää kotiin tulkittaisiin niin että poistut koska paheksut juhlimista, se että et mene saunaan koska sinulle tulee huono olo kuumassa tulkittaisiin niin että paheksut alastomuutta jne. Joka ikinen sanasi ja kommenttisi aiheesta kuin aiheesta tulkittaisiin uskonnolliseksi kannanotoksi, puhut sitten lasten harrastamisesta, ruoanlaitosta tai talonrakennuksesta.



Meiltä kysyttiin jopa päiväkodissa että saako lapsi osallistua kevätjuhlaohjelmaan kun siinä tanssitaan! Esitimme vastakysymyksen siitä että kysytäänkö lupa kaikkien muidenkin lasten vanhemmilta vai onko joku erityinen syy että juuri meiltä kysytään lupa? Lastentarhanopettaja änkytti vastaukseksi että kun hän ei voi tietää miten me suhtaudumme tanssimiseen... No miten ihmeessä hän voi tietää miten muiden lasten vanhemmat suhtautuvat?



t. 41

ihmiset käyttytyvät korrektisti minua kohtaan. Tosin mehän ei asuta seurakunnan alueella, mutta olen itse töissä samassa kunnassa, jossa mieheni työskentelee.



Mutta minä kyllä ostan siiderit ja viinit lähikaupasta tai alkosta. jos joku vetää herneen nenään, niin voi voi. Meiltä ei ole ikinä kysytty päiväkodissa tai lasten koulussa mitään asiatonta tai outoa suhteessa isän ammattiin.



Pikemminkin olen saanut kehuja mieheni työpanoksesta, joka on pikkuisen huvittavaa. juuri äsken tulin kampaajalta ja kampaaja kysyi olenko sukua pastori n:lle. no myönsin olevani vaimo, jolloin hän aloitti kova äänisen kehumisen viime viikonlopun toimituksesta. Mukavaa tietenkin että mieheni työtä arvostetaan, mutta olisi tietenkin voinut antaa palautteen suoraan hänelle. En oikein tiedä miten noissa tilanteissa pitää vastata. Pitäisi varmaan vaan sanoa, että kyllä minustakin mieheni on tosi miellyttävä jne.



Minä ajattelen mieheni työn vain työnä, enkä juurikaan osallistu hänen työpaikalaan oleviin tilaisuuksiin. Eihän hänkään käy minun työpaikallani.

... ja voi taas vastailla hetken mahdollisiin kysymyksiin (kunnes vauva hermostuu).



nro 41 (" sen halloween papin vaimo" ?) kommentoi tosi hyvin montaa asiaa, jotka itsellänikin oli mielessä. Kiitokset hänelle! Ja kuten hänen vastauksistaan näkyi, meitä " papin rouvia" on hyvin monenlaisia.



Syy, miksi tein tämän aloituksen, oli lähinnä se, että halusin nähdä millaisia asioita papin puolisolta kysytään. Ja kyllähän osa kysymyksistä oli juuri niin ennakkoluuloisia kuin odotinkin (esim. nämä seksielämäämme koskevat kysymykset). On se niin jännä juttu, miten pelkän ammatin (tai puolison ammatin) perusteella ihmisestä muodostuu niin voimakas mielikuva. Ja moni pitää tiukasti kiinni omista ennakkoluuloistaan, vaikka kohtaisi kuinka monta pappia tahansa, jotka eivät näitä ennakkoluuloja toteuta.



Itse olen törmännyt osittain samaan, kuin nämä teologian opiskelijat (en nyt muista numeroita). Aikaisemmin opiskelu- ja työkuvioissa kun tuli puhetta mieheni ammatista alkoi lähes aina se sama virsi tekopyhistä papeista, kamalista naispappeuden vastustajista ja kaikkien kirkkojen kaikista virheistä viimeisen kahdentuhannen vuoden aikana. Ihan niin kuin kaikki tämä olisi minulle (tai meille) ihan uutta tietoa. Samoin mieheltäni jaksetaan aina kysyä kantaa naispappeuteen ja homokysymykseen, vaikka häntä eivät ko. aiheet voisi vähempää kiinnostaa. Kertaakaan hän ei ole ottanut ko. aiheita puheeksi kenenkään kanssa, mutta jatkuvasti hänen täytyy niistä puhua. Ja sitten valitetaan, kun ei kirkolla tai papeilla ole muita puheenaiheita...



Totta kai ihmisten ennakkoluuloihin voi itsekin jonkin verran vaikuttaa, mutta kuten 41 kirjoitti, joillakin ihmisillä on niin voimakkaat ennakkokäsitykset, että niitä on lähes mahdotonta muuttaa. Ja teki pappi niin tai näin, aina hän tekee väärin jonkun mielestä. Aina hän on joko tekopyhä tai liberaali. Ja kaikki tekemiset tai tekemättä jättämiset tosiaan tulkitaan ammatin kautta.