Lapseni itki lohduttomasti, katseli ikkunasta muiden lasten Halloween bileitä, häntä ei kutsuttu!

kai hänellä joitain kavereita on? Voisitko lohdutta, että kaveripiirit ovat erit?

Miltä tuntuu jättää pois se YKSI ja ainut tyyppi? Onko se helpotus vai ihan sama kunhan ei tule, vai tuntuuko kuitenkin pahalta?

Lapseni oli pyytänyt päästä mukaan, mutta lapsen kuka järjesti juhlat äiti oli sanonut, ettei lapseni pääse..



ap

Toisaalta sehän on hyvä kasvatuksen paikka, kun voi sanoa, että jos sinäkin vähän rauhoittuisit niin ensi vuonna varmaan pääset mukaan...

Kutsukaa lapsen parhaat kaverit yökylään ja näyttäkää joku teemaan sopiva leffa (tietty iästä kiinni).

tuommoisessa tilanteessa varmaan kokisin pientä vahingoniloakin. Lopettaisi riehumisen niin kaveritkin tykkäisivät.

ehkä bileiden järjestäjä ei vaan ole vielä tajunnut asiaa. Tai että ei se ole lapsen syy ettei ole kutsuttu. Eikä ne pettymykset mikään maailmanloppu ole. Varmaan asia on viikon päästä jo unohtunut.

(Koko luokkaa ei voinut kutsua jo tilanahtauden takia).



Kaikki pojat - yhtä lukuunottamatta - kutsuttiin. Miksi tätä yhtä ei kutsuttu?

Kyseessä on vilkas kaveri, joka on taipuvainen kiusaamiseenkin. Lapseni PELKÄÄ häntä, vaikka ko. lapsi ei juuri häneen olekaan kepposiaan ym. kohdistanut. Kyseinen lapsi kuulemma huutaa ja kirkkuu niin paljon, että korviin sattuu.

Miksi minun pitäisi pakottaa lapseni kutsumaan sellainen vieras, jota hän pelkää?

aika kaukaa pitäisi niitä kavereita haalia, jotta voisi ns. järjestää vastapippalot.

Nämä kaksi kaveria ovat koko viikon leuhkineet tästä kutsustaan sinne halloween juhliin ja lällätelleet samalla. Vanhemmille on vilkkaan lapsen äitinä ihan turha mennä valittamaan.



En saa mielestäni kun lapseni katseli katulampun valossa ikkunasta sisään..muut ryntäsivät heti ulos ja olivat niinkuin lapseni olisi ollut ilmaa heille..Satuttaa ja tuntuu pahalta.



Ap

Minä jätin kutsumatta poikani eskarista yhden hyvin hiljaisen ja syrjäänvetäytyvän pojan oman lapseni toivomuksesta. Tästä hissukasta ei kuulemma ole mitään iloa, koska hän ei osallistu muidne leikkeihin. Kuulemma pyytää jatkuvasti aikuisia rauhoittamaan menoa ja hiljentämään ääntä.



Ajattelin, että ei ehkä haluakaan juhliin, kun päivätkin eskarissa ovat " liikaa" .

Älä nyt loukkaannut, mutta kyllä toisaalta ymmärrän vanhempiakin. Meillä oli taannoin synttärit ja ne oli kyllä yhtä helvettiä meille vanhemmille kun mukaan sattui eräs villi (lue: aivan mahdoton) lapsi joka ei uskonut mitään ja aika tehokkaasti sabotoi juhlat. Onneksi sentään isommilta vahingoilta säästyttiin.

Ei se aurinko aina joka risukasaan paista. Lapsesi oppii tästäkin jotain tärkeätä.

Nimenomaan parhaat niistä? Vaikka vain 3-4kpl.

Lohduttaudu sillä, että sinun poikasi saa kunnon kotikasvatuksen toisin kuin tuo juhlien pitäjä.

Kiitos palautteesta, juuri tuonkaltaista selitystä olen ajatellutkin. Mietin, että kenenkään ei tosiaan ole PAKKO kutsua epämiellyttävää lasta omiin juhliin. Ajattelin, että on aikamoinen riski kutsua vilkas ja kovaääninen, jos juhlat menevät esim. pilalle sen vuoksi. Voin kertoa, että lapsellani on lääkitys ja tämän ansiosta hän tulee hyvin hiljaiseksi ja rauhalliseksi, jopa melkein flegmaattiseksi. Pohdin, olisiko syynä se, että lapsellani on ADHD ja se leima on yksi syy?

En voi olla miettimättä, miksi sitten lapseni kelpaa ns. varakaveriksi? Onko muilla lapsilla tavallisuuden omaavana oikeus tehdä valkkaus ja valinta koska ollaan kimpassa ja koska ei?



Jos voisitte käsittää tämän syyllisyyden taakan hartioillani. Lastani en voi eritää tästä yhteiskunnasta pois muiden tieltä ja täytyyhän erilaisuutta sietää..



Ap

kun hän on vauva, minun oma rakas villivarsa, kaikki hyvin, terve lapsi.



Me vanhemmatkin väsymme hänen yliaktiivisuuteen ja tulee usein sanottua mene pois ei jaksa. Isovanhemmat eivät toivo kylään, eivät jaksat. Sisarukset kotona eivät jaksa PAM. ovi kiinni, älä tule.



Totuus on, että lapsemme on erityislapsi ja kysymys kuuluu, miten saada hänestä kasvamaan tasapainoisempi. Nyt ollaan menossa siinä vaiheessa, että eskarivuoden tohellukset ja kommellukset on anteeksi pyydetty ja selvitetty. Nyt lapseni mielistelee muita ja leimansa ansiosta saa vanhoja kalavelkoja takaisin.



Ap

Aikuinen ihminen jättää yhden kutsumatta tiedostaen, että hän on ainut joka jää kutsun ulkopuolelle. =( Voi, mihin tämä maailma on menossa, kun jo aikuisetkin käyttäytyy tuolla tavoin..



Itse sanoisin lapselleni lukumäärän kuinka monta saa kutsua ja huomioisin sen, ettei kukaan jää YKSIN ulkopuolelle. Toinen vaihtoehto olisi, että kutsuttaisiin kaikki ketään syrjimättä.



Itse tunsin suunnatonta ylpeyttä juuri tänään, kun lapseni ystävät olivat päättäneet, että yksi jää leikin ulkopuolelle. Poikani oli sanonut, että kaikkien kuuluu päästä mukaan ja tämä syrjittykin pääsi kuin pääsikin leikkiin mukaan. Lapsella ikää vasta 6 vuotta, mutta alusta asti on opetettu, että ketään ei jätetä yksin.



Muistakaa aina, että se lapsi voi jonain päivänä olla omanne, jota ei huolita mukaan. Lapset voivat olla julmia, mutta vanhempien tehtäviin kuuluu ohjata heitä. Ja mitä se haittaisi jos pippaloihin tulisi villi lapsi? Kai sitä voisi aikuisena valvoa hieman ja ohjata eteenpäin?

Vierailija:

Ja mitä se haittaisi jos pippaloihin tulisi villi lapsi? Kai sitä voisi aikuisena valvoa hieman ja ohjata eteenpäin?

Jos asenne olisi kohdallaan voisiko sitä sen yhden vaikean kanssa pärjätäkin? Pitäisi varmaan miettiä, miksi joku riehuu, hakeeko huomiota tms? Vaikea tilanne, tosi vaikea..en tiedä mikä olisi ainut oikea vaihtoehto?



Ap

Vierailija:

Vierailija:

Ja mitä se haittaisi jos pippaloihin tulisi villi lapsi? Kai sitä voisi aikuisena valvoa hieman ja ohjata eteenpäin?

Oma lapseni on ADHD, ystäväni lapsi on ADHD ja työskentelen päiväkodissa, joten voin sanoa, että olen tavannut villejä lapsia. =)