Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapseni itki lohduttomasti, katseli ikkunasta muiden lasten Halloween bileitä, häntä ei kutsuttu!
31.10.2007 |
Lapseni on vilkas tapaus ja sen vuoksi syrjitty. Hänet jätetään usein leikkien ulkopuolelle ja monesti juuri tavallisten lasten vanhempien toiveesta. Miten osaan kasvattaa lapsestani ehyen vahvan ihmisen? Auttakaa ja antakaa vinkkejä miten pettymysten jatkuva kokeminen auttaa pientä lasta kasvamaan hyvän itsetunnon omaavaksi, eikä ikuiseksi luuseriksi?
Kommentit (162)
Itselläkin kaksi pientä poikaa, ja kun ajattelin, että noin kävisi meille, niin tuli vähän ahdistava olo...
Toivon oikein paljon jaksamista ja iloisia päiviä teidän perheeseen ihan kaikille! Ja halaus pojallesi! Toivon paljon enkeleitä hänen matkalleen.
" On lähes pelottavaa, miten paljon omaa lastaan rakastaa. Se on tunne, jota ei voi verrata mihinkään. Sitä ei voi toiselle selittää. Sitä ei voi sanoin kuvata. Kesti hetken, että uskalsin rakastua lapseeni. Äidinrakkaus on lähes vaarallista rakkautta, mitä muihin ihmisiin tulee. Se tekee äideistä leijonia, jotka tekevät mitä tahansa lapsensa puolesta. "
" Kosketti hiljaa enkelin siipi,
lasta pientä nukkuvaa.
Kimmelsi öisen taivaan tähdet,
tuuli kuiskasi neuvojaan;
Älä pelkää lapsonen pieni,
vaikka suuri maailma odottaa.
Enkelin siipien alla
on turvallista vaeltaa. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja todella upeaa, että olet osannut kasvattaa lapsesi niin, etteivät lällättele, se on todella julmaa. Usein olen vanhingossa sattunut paikalla, kun nämä ns. kiltit tavikset ovat siihen syyllistyneet..
Myös meidän perheestä löytyy ns. kiltti, hiljainen lapsi, joten tiedän sen puolen. Usein ajattelin aikaisemmin, että en voi sietää ylivilkkaita ja tämä kiltti joutui joskus ryöpytyksen kohteeksi, olin tosi vihainen ja meidän perheelle ei tullut muuten koskaan anteeksipyyntöjä tai selityksiä, joita me taas ollaan jouduttu tekemään usein. Aivan kun luoja halusi kostaan pahat asennevammani ja niinpä meidän perheeseen syntyi tämä ADHD- lapsukainen. Hän on minulle tosi rakas.
Ja valinnasta vielä, minua ärsyttää joka kerta kun lapseni valitsee aina uudestaan syrjineet kaverit meille, kun täällä tapahtuu jotain kivaa. No jos lapseni heidät haluaa, pakkohan ne on päästää, vaikka seuraavana päivänä ei leikkeihin enää mahtuisikaan.
43 kirjoituksesi oli aivan kun olisi omaa tarinaa lukenut ja tuo, että tekisi mieli muuttaa korpeen, arvaa vaan, kuinka usein ollut tuo sama mielessä. Kaikkea hyvää perheellesi ja ennenkaikkea tytöllesi. Voimia! Jospa teillekin löytyisi lääkkeestä apua.
ap
Vierailija:
Yhtään potkijaa, kiroilijaa, haukkujaa, lällättelijää, lyöjää, tukistajaa, jne emme kaipaa pilaamaan lapsemme juhlia. Päiväkodissa tällaista lasta on pakko sietää (taas on kamalat hampaanjäljet tytön käsivarressa, ja maanantaina lelupäivänä tämä pikku paskaläjä oli tahallaan rikkonut tyttömme Barbien vaatteet, edellisviikolla repi kaulakorun tyttömme kaulasta niin että kaulaan jäi kipeät jäljet ja kultaketju meni poikki) mutta mikään mahti maailmassa ei saa minua kutsumaan häntä meille kotiin, kiusaamaan lastani ja muita lapsia, terrorisoimaan, hajoittamaan paikkoja, pilaamaan kaikkien muiden ilon.
Eli jos ja kun vaihtoehdot on hyvä mieli meidän lapselle ja hänen kavereilleen mutta paha mieli tälle häirikkö-ongelmalapselle, tai paha mieli, pelkoa, kipua ja itkua meidän lapselle ja hänen kavereilleen mutta hyvä mieli tälle pikkuterroristille, niin mitäs luulette, kumpi vaihtoehto valitaan?
Olette totaalisen tekopyhiä jos väitätte, että te kyllä kutsuisitte tällaisen lapsen juhliin ettekä jättäisi ulkopuolelle!
Varmaan tämän lapsen äiti pitää meitä julmina, tai ehkä hän tuntee lapsensa niin hyvin että ymmärtää. Luulisi ymmärtävän. Ei lapsesta turhaan tule harmia joka ikinen päivä päiväkodista, ja perheelle korvausvaatimuksia muiden rikotusta omaisuudesta.
että lto on epäpätevä jne. Sääliksi käy todella tätä poikaa ja isoveljeään... Tosin olosuhteetkin on todella heikot, isä asuu eri maassa ja tapaa harvoin poikia eikä äiti osaa laittaa rajoja eikä ymmärrä lasten parasta. Mutta tätä poikaa ei kutsuta enää synttäreille! En todella aio pilata lapseni onnellista päivää sillä että joku adhd hirviöllä ei tulisi paha mieli.... Ehkä joku kerta kutsutaan kylään yksin mutta ei enää muuten!
Mutta sitten kun muut kaverit eivät pääsekkään leikkimään niin tämä kaveri kelpaa leikkikaveriksi..
Olisin todella pettynyt lapseeni jos hän pitäisi jotain lasta pelkkänä varakaverina!!!
Ap:n tapauksessakin hänen lapsensa on ollut leikkimässä tämän juhlien lapsen kanssa...
Voin vain sanoa että moukkamaista touhua!!
saako ap poikasi kutsuja syntymäpäiville,vai eristetäänkö niistäkin ? t. 48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen adhd miehen puoliso. Yhteistä taivalta nyt 8v. Miehelläni oli lapsena juuri näitä ongelmia.
Nyt aikuisiällä on ihan sosiaalinen tapaus. Lapsuus ja nuoruusiässä ehti tapahtua kaikenmoista mutta aikuisiällä tästä adhd:stä on oikeastaan jäljellä tarkkaavaisuushäiriö.
Pääsin kerran juttusille hänen entisen opettajansa kanssa ja hän ei ollut uskoa korviaan, että tällä rasavillillä on nykyään perhe ja vakituinen työpaikka ym. muut asiat suht kunnossa =)
Nykymaailma on todella julma. Sydän vuotaa verta kun huomaan jotain syrjintää... Itse olin koulukiusattu ihan vaan ujouden takia.
Paljon voimia teidän koko perheelle. Lapsesi tarvitsee ennen kaikkea ne rakastavat vanhemmat rajoineen ja ne hänellä tuntuu tekstistäsi päätellen olevan.
Vierailija:
Vierailija:
Yhtään potkijaa, kiroilijaa, haukkujaa, lällättelijää, lyöjää, tukistajaa, jne emme kaipaa pilaamaan lapsemme juhlia. Päiväkodissa tällaista lasta on pakko sietää (taas on kamalat hampaanjäljet tytön käsivarressa, ja maanantaina lelupäivänä tämä pikku paskaläjä oli tahallaan rikkonut tyttömme Barbien vaatteet, edellisviikolla repi kaulakorun tyttömme kaulasta niin että kaulaan jäi kipeät jäljet ja kultaketju meni poikki) mutta mikään mahti maailmassa ei saa minua kutsumaan häntä meille kotiin, kiusaamaan lastani ja muita lapsia, terrorisoimaan, hajoittamaan paikkoja, pilaamaan kaikkien muiden ilon.
Eli jos ja kun vaihtoehdot on hyvä mieli meidän lapselle ja hänen kavereilleen mutta paha mieli tälle häirikkö-ongelmalapselle, tai paha mieli, pelkoa, kipua ja itkua meidän lapselle ja hänen kavereilleen mutta hyvä mieli tälle pikkuterroristille, niin mitäs luulette, kumpi vaihtoehto valitaan?
Olette totaalisen tekopyhiä jos väitätte, että te kyllä kutsuisitte tällaisen lapsen juhliin ettekä jättäisi ulkopuolelle!
Varmaan tämän lapsen äiti pitää meitä julmina, tai ehkä hän tuntee lapsensa niin hyvin että ymmärtää. Luulisi ymmärtävän. Ei lapsesta turhaan tule harmia joka ikinen päivä päiväkodista, ja perheelle korvausvaatimuksia muiden rikotusta omaisuudesta.että lto on epäpätevä jne. Sääliksi käy todella tätä poikaa ja isoveljeään... Tosin olosuhteetkin on todella heikot, isä asuu eri maassa ja tapaa harvoin poikia eikä äiti osaa laittaa rajoja eikä ymmärrä lasten parasta. Mutta tätä poikaa ei kutsuta enää synttäreille! En todella aio pilata lapseni onnellista päivää sillä että joku adhd hirviöllä ei tulisi paha mieli.... Ehkä joku kerta kutsutaan kylään yksin mutta ei enää muuten!
Henkilökunta ei selvästikään pysty takaamaan lapsemme turvallisuutta päiväkodissa (lähes joka päivä tulee jotain vammoja, kiitos tämän yhden tulevan sarjamurhaajan) ja tällaista ei vain voi sietää. Me vanhemmat (lapsemme ei ole ainoa uhri) olemme nousemassa barrikadeille: joko tämä hullu pentu lähtee, tai sitten lähtee meidän muiden lapset.
Kyseinen lapsi on oikeasti psykiatrisen hoidon tarpeessa. Hänen elämänsä on pelkkää huutoa ja toisten kaikin tavoin vahingoittamista. Hän tulee jopa hakkaamaan meitä aikuisia kun viemme lapsiamme hoitoon. Erään lapsen isä sanoi potkaisevansa päähän ja lujaa, jos tämä lapsi vielä kerrankin tulee lyömään, raapimaan tai puremaan häntä tai hänen lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta minusta asia ei ole ihan noin suoraan verrannollinen. Ensinnäkin minä en yksin päätä, ketä meille kutsutaan. Päätökseen osallistuu myös mieheni.
Mutta pariskuntien kohdalla otan huomioon myös kutsutun osapuolen tunteet. Esim. kutsun pariskunnan pariskuntana, vaikka toisesta en niin pitäisikään.
Kun taas sellaisia sukulaisia/tuttuja, josta emme kumpikaan pidä kummastakaan osapuolesta, emme kutsu lainkaan.
Lasten kohdalla tällaista " pariskunta" velvollisuutta ei ole. Olen lapsellekin sanonut, että sinun ei ole pakko kutsua Mattia vain siksi, että Matti on Villen kaveri.
Minäkin huomautan vielä, että tuollaista lällättämistä en tosiaan lapseltani hyväksyisi! Hyi olkoon! Ne kutsutaan ketkä kutsutaan, ja toisten mieltä ei mennä varta vasten pahoittamaan lällättämällä kuinka häntä EI kutsuttu.
34
Vierailija:
Mutta sitten kun muut kaverit eivät pääsekkään leikkimään niin tämä kaveri kelpaa leikkikaveriksi..Olisin todella pettynyt lapseeni jos hän pitäisi jotain lasta pelkkänä varakaverina!!!
Ap:n tapauksessakin hänen lapsensa on ollut leikkimässä tämän juhlien lapsen kanssa...
Voin vain sanoa että moukkamaista touhua!!
On kavereita ja varakavereita. On lapsia jotka eivät kelpaa kavereiksi ja lapsia joilla on liikaakin kavereita. Tätä tosiasiaa ei voi muuksi muuttaa. Eikä kukaan pakottaa valitsemaan kavereita. Näin se vain on. koska ap:n tapauksessa on kyse lapsen kiusaamisesta, en ihmettele ollenkaan. Toki minullakin tulee paha mieli (ja näin on käynytkin) ja olisin valmis sitä selvittämään mikäli tarpeen.
Mutta lapsenkin on hyvä oppia pienestä pitäen että kaikella on seurauksensa. Etenkin käytöksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tiedän toisenkin puolen. Siskollani on lapsi jolla on geenivirhe jonka vuoksi käyttäytyminen on aggressiivista ja suurin osa näistä ihmisistä päätyy vankilaan jossain vaiheesas. On niin tuskallista seurata heidän perheen elämää. Tämä yksi lapsi terrorisoi koko perhettä ja hakkaa siskojaan ja aikuisia ja ihan kaikkia. SIlti omaa lasta rakastaa ja koko suku rakastaa tätä lasta, mutta se huoli on niin kamala. Ei tuollainen lapsi ole ikinä omaa syytä ja ei kaikki ole aina kasvatuksesta kiinni. Siskoni itkee useink un ihmioset vain päivittelevät kurinpidon tärkeyttä jne.. Ku ei ole valtaa muuttaa lasta paremmaksi, voi vain toivoa parasta.
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:
Yhtään potkijaa, kiroilijaa, haukkujaa, lällättelijää, lyöjää, tukistajaa, jne emme kaipaa pilaamaan lapsemme juhlia. Päiväkodissa tällaista lasta on pakko sietää (taas on kamalat hampaanjäljet tytön käsivarressa, ja maanantaina lelupäivänä tämä pikku paskaläjä oli tahallaan rikkonut tyttömme Barbien vaatteet, edellisviikolla repi kaulakorun tyttömme kaulasta niin että kaulaan jäi kipeät jäljet ja kultaketju meni poikki) mutta mikään mahti maailmassa ei saa minua kutsumaan häntä meille kotiin, kiusaamaan lastani ja muita lapsia, terrorisoimaan, hajoittamaan paikkoja, pilaamaan kaikkien muiden ilon.
Eli jos ja kun vaihtoehdot on hyvä mieli meidän lapselle ja hänen kavereilleen mutta paha mieli tälle häirikkö-ongelmalapselle, tai paha mieli, pelkoa, kipua ja itkua meidän lapselle ja hänen kavereilleen mutta hyvä mieli tälle pikkuterroristille, niin mitäs luulette, kumpi vaihtoehto valitaan?
Olette totaalisen tekopyhiä jos väitätte, että te kyllä kutsuisitte tällaisen lapsen juhliin ettekä jättäisi ulkopuolelle!
Varmaan tämän lapsen äiti pitää meitä julmina, tai ehkä hän tuntee lapsensa niin hyvin että ymmärtää. Luulisi ymmärtävän. Ei lapsesta turhaan tule harmia joka ikinen päivä päiväkodista, ja perheelle korvausvaatimuksia muiden rikotusta omaisuudesta.että lto on epäpätevä jne. Sääliksi käy todella tätä poikaa ja isoveljeään... Tosin olosuhteetkin on todella heikot, isä asuu eri maassa ja tapaa harvoin poikia eikä äiti osaa laittaa rajoja eikä ymmärrä lasten parasta. Mutta tätä poikaa ei kutsuta enää synttäreille! En todella aio pilata lapseni onnellista päivää sillä että joku adhd hirviöllä ei tulisi paha mieli.... Ehkä joku kerta kutsutaan kylään yksin mutta ei enää muuten!
Henkilökunta ei selvästikään pysty takaamaan lapsemme turvallisuutta päiväkodissa (lähes joka päivä tulee jotain vammoja, kiitos tämän yhden tulevan sarjamurhaajan) ja tällaista ei vain voi sietää. Me vanhemmat (lapsemme ei ole ainoa uhri) olemme nousemassa barrikadeille: joko tämä hullu pentu lähtee, tai sitten lähtee meidän muiden lapset.
Kyseinen lapsi on oikeasti psykiatrisen hoidon tarpeessa. Hänen elämänsä on pelkkää huutoa ja toisten kaikin tavoin vahingoittamista. Hän tulee jopa hakkaamaan meitä aikuisia kun viemme lapsiamme hoitoon. Erään lapsen isä sanoi potkaisevansa päähän ja lujaa, jos tämä lapsi vielä kerrankin tulee lyömään, raapimaan tai puremaan häntä tai hänen lastaan.
TÄLLAINEN LAPSI TÄYTYY POISTAA NORMAALISTA RYHMÄSTÄ! Tällainen käyttäytyminen on jo patologista.
Otan osaa! Teette ihan oikein puuttuessanne oman lapsenne turvallisuuteen. Missä päin Suomea? Ettei vaan Espoossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toki kun ei pärjätä vaativampien lasten kans,niin jätetään ulkopuolelle
Olen todella pahoillani miten julmia juttuja on päiväkodissa sattunut. Voin kertoa ihan tuon tasoiseen kiusaamiseen lapseni ei ole osallistunut, että olisi purrut tai repinyt kaulakorua kaulasta.
Lapseni on saanut jonkun verran kutsuja syntymäpäiville ja näiden lasten vanhemmat ovat vaikuttaneet symppiksiltä. He tervehtivät vastaantullessa ja juttelevat. Kaikki vanhemmat eivät ole meitä kohtaan yhtä ystävällisiä. Ilmeisesti juuri heidän lapsia ylivilkas tapauksemme on voinut eskarivuonna kiusata.
Haluan kertoa, että varmasti ja aina, jos lapseni on syyllistynyt johonkin tilanne selvitetään, pyydetään anteeksi ja yritetään hyvittää asia. Jos jotain on mennyt rikki se korvataan tietysti. Minulle voi tulla sanomaan jos lapseni on tehnyt jotain väärin ja usein näin tapahtuukin minua on siis helppo lähestyä.
Numero 50, kiitos tosi paljon kauniista sanoistasi ja myötätunnosta.
En kiistä sitä tosia-asiaa, että lapseni on vaikea ja ongelmatapaus ja meidän on vain löydettävä keinoja selviytyä. Kaverit ja kaverisuhteet ovat tuossa alakouluiässä todella tärkeitä. Haluan, että lapseni oppii olemaan kavereiden kanssa vähäisin konfliktein ja parempaan suuntaan olemme menossa koko ajan.
Anteeksi kirjoitusvirheet!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suvaitse omilta lapsiltani sellaista käytöstä että jonkun kanssa leikitään vain silloin kun muut ovat poissa.. koskaan muuten ei.. Ja sitten kun parempi kaveri tulee paikalle tämä lapsi jätetään yksin..ketään ei kohdella kuin halpaa makkaraa!!!!
Jos naapurissamme asuisi ns. hankala lapsi ja lapsi leikkisi hänen kanssaan, niin luultavasti pitäisin heille erikseen kahdenkeskiset juhlat jos ei olisi mahdollisuutta " vahtia" häntä kun on paljon porukkaa..
Tosin tässäkin tapauksessa olisin kutsunut sekä pojan että äidin edes vähäksi aikaa..
Vierailija:
Vierailija:
Mutta sitten kun muut kaverit eivät pääsekkään leikkimään niin tämä kaveri kelpaa leikkikaveriksi..Olisin todella pettynyt lapseeni jos hän pitäisi jotain lasta pelkkänä varakaverina!!!
Ap:n tapauksessakin hänen lapsensa on ollut leikkimässä tämän juhlien lapsen kanssa...
Voin vain sanoa että moukkamaista touhua!!
On kavereita ja varakavereita. On lapsia jotka eivät kelpaa kavereiksi ja lapsia joilla on liikaakin kavereita. Tätä tosiasiaa ei voi muuksi muuttaa. Eikä kukaan pakottaa valitsemaan kavereita. Näin se vain on. koska ap:n tapauksessa on kyse lapsen kiusaamisesta, en ihmettele ollenkaan. Toki minullakin tulee paha mieli (ja näin on käynytkin) ja olisin valmis sitä selvittämään mikäli tarpeen.
Mutta lapsenkin on hyvä oppia pienestä pitäen että kaikella on seurauksensa. Etenkin käytöksellä.
Vierailija:
ja toki kun ei pärjätä vaativampien lasten kans,niin jätetään ulkopuolelle
Tämä lapsi tuli päiväkotiin elokuun alussa, ja päiväkoti on kyllä jo reagoinut edes jotenkin. On erityislastentarhanopettajan seurantaa, ja henkilökohtaista avustajaa on anottu. Mutta minä luulen, että ennen joulua tämä lapsi on lastenpsykiatrisella hoidossa. Toivon sitä, en vain oman lapseni ja hänen hoitokavereidensa, vaan myös kyseisen lapsen itsensä takia, ettei hänestä ihan oikeasti tulisi isona mitään massamurhaajaa. Lapsen äiti vaan on sitä mieltä, että lapsi on normaaali, vilkas ja REIPAS vaan, ja reagoi uuteen hoitopaikkaan tuolla lailla. Mutta ei äidilläkään ole minkäänlaista kontrollia lapseensa, verinaarmuja se hänenkin kasvoihinsa raapii ja repii tukottain hiuksia. Lapsella on ongelmia, se on selvää, ja äiti tekee hallaa lapselleen kun ei suostu myöntämään sitä ja ottamaan apua vastaan.
Mutta: ihan sama, onko lapsella kirjaindiagnoosi, onko hän psyykkisesti sairas, vaiko terve mutta tuhma lapsi, yhtä lailla hänen lyöntinsä, potkimisensa, raapimisensa, hiuksista repimisensä ja puremisensa silti sattuu!
Kiitos ihanien isovanhempien, meidän ei tarvitse viedä lastamme hoitoon joka arkipäivä <3
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:
Yhtään potkijaa, kiroilijaa, haukkujaa, lällättelijää, lyöjää, tukistajaa, jne emme kaipaa pilaamaan lapsemme juhlia. Päiväkodissa tällaista lasta on pakko sietää (taas on kamalat hampaanjäljet tytön käsivarressa, ja maanantaina lelupäivänä tämä pikku paskaläjä oli tahallaan rikkonut tyttömme Barbien vaatteet, edellisviikolla repi kaulakorun tyttömme kaulasta niin että kaulaan jäi kipeät jäljet ja kultaketju meni poikki) mutta mikään mahti maailmassa ei saa minua kutsumaan häntä meille kotiin, kiusaamaan lastani ja muita lapsia, terrorisoimaan, hajoittamaan paikkoja, pilaamaan kaikkien muiden ilon.
Eli jos ja kun vaihtoehdot on hyvä mieli meidän lapselle ja hänen kavereilleen mutta paha mieli tälle häirikkö-ongelmalapselle, tai paha mieli, pelkoa, kipua ja itkua meidän lapselle ja hänen kavereilleen mutta hyvä mieli tälle pikkuterroristille, niin mitäs luulette, kumpi vaihtoehto valitaan?
Olette totaalisen tekopyhiä jos väitätte, että te kyllä kutsuisitte tällaisen lapsen juhliin ettekä jättäisi ulkopuolelle!
Varmaan tämän lapsen äiti pitää meitä julmina, tai ehkä hän tuntee lapsensa niin hyvin että ymmärtää. Luulisi ymmärtävän. Ei lapsesta turhaan tule harmia joka ikinen päivä päiväkodista, ja perheelle korvausvaatimuksia muiden rikotusta omaisuudesta.että lto on epäpätevä jne. Sääliksi käy todella tätä poikaa ja isoveljeään... Tosin olosuhteetkin on todella heikot, isä asuu eri maassa ja tapaa harvoin poikia eikä äiti osaa laittaa rajoja eikä ymmärrä lasten parasta. Mutta tätä poikaa ei kutsuta enää synttäreille! En todella aio pilata lapseni onnellista päivää sillä että joku adhd hirviöllä ei tulisi paha mieli.... Ehkä joku kerta kutsutaan kylään yksin mutta ei enää muuten!
Henkilökunta ei selvästikään pysty takaamaan lapsemme turvallisuutta päiväkodissa (lähes joka päivä tulee jotain vammoja, kiitos tämän yhden tulevan sarjamurhaajan) ja tällaista ei vain voi sietää. Me vanhemmat (lapsemme ei ole ainoa uhri) olemme nousemassa barrikadeille: joko tämä hullu pentu lähtee, tai sitten lähtee meidän muiden lapset.
Kyseinen lapsi on oikeasti psykiatrisen hoidon tarpeessa. Hänen elämänsä on pelkkää huutoa ja toisten kaikin tavoin vahingoittamista. Hän tulee jopa hakkaamaan meitä aikuisia kun viemme lapsiamme hoitoon. Erään lapsen isä sanoi potkaisevansa päähän ja lujaa, jos tämä lapsi vielä kerrankin tulee lyömään, raapimaan tai puremaan häntä tai hänen lastaan.TÄLLAINEN LAPSI TÄYTYY POISTAA NORMAALISTA RYHMÄSTÄ! Tällainen käyttäytyminen on jo patologista.
Otan osaa! Teette ihan oikein puuttuessanne oman lapsenne turvallisuuteen. Missä päin Suomea? Ettei vaan Espoossa...
Turha tollaselle herneaivolle on mitään selittää-Kasva aikuiseks ja ota se tikku perseestäs!
Joka puree ja raapii, sylkee päälle, repii hiuksista, tönii, potkii, heittelee päiväkodin eteisessä kenkiä lapseni ja minun päälle, ei osaa puhua kuin karjumalla mielipuolen lailla? MIKSI minun pitäisi pärjätä hänen kanssaan? Hän ei ole minun lapseni. Eikä hänen kanssaan pärjää edes hänen oma äitinsä (isää tuskin onkaan). Tekopyhää tai ei, mutta minun ei tarvitse pärjätä tuollaisen kanssa, ei tarvitse kutsua häntä kotiini, eikä tarvitse alkaa häntä kasvattamaan tai välittää hänen tunteistaan, koska HÄN EI OLE MINUN ja Luojalle kiitos siitä!
Vierailija:
Juu,voi teitä tekopyhiä aikuisia kans-Paskaläjät ym sanat lentelee lapsista puhuttaessa.
ja toki kun ei pärjätä vaativampien lasten kans,niin jätetään ulkopuolelle
Alue: Aihe vapaa
En olisi millään lailla syyttänyt häntä, mutta olisin kertonut että poika suree kovasti ja haluaisin auttaa häntä löytämään paikkansa kaveripiirissä ja yhdessä pohtia, miten se voisi onnistua. Sanoisin vielä, että tiedän lapseni olevan vilkas ja välillä hankalakin, mutta sekä lapsi että minä haluaisimme auttaa häntä kasvamaan paremmaksi kaveriksi. Ja että siksi kyselen, onko syynä kutsumatta jättämiseen pojan oma käytös vai jokin riita vai vain se, että mukaan ei kerta kaikkiaan mahtunut.
Jos vastaus olisi, että pelkäävät lapsen (yli)vilkkauden aiheuttavan ongelmia tai että muut pelkäävät hänen kiusaavan toisia tms, niin kysyisin, onnistuisiko mukaan tuleminen, jos tulisin itse mukaan ja lupaisin valvoa lastani.
Jos syynä olisi se, että juhlat järjestävän perheen lapsi vain vieroksuu omaa lastani eikä halua häntä mukaan, hyväksyisin tämän. Kysyisin kuitenkin lapsen äidiltä, voisiko hän joskus kaikessa rauhassa jutella lapsensa kanssa asiasta ja kysellä tarkempaa syytä sekä kertoa sen sitten minulle. Silloin voisin kiinnittää enemmän huomiota niihin puoliin, jonka takia lapseni joutuu syrjityksi.
Ehkä kaikkien aikuisten kanssa tällainen keskustelu ei onnistu. Joillakin voi olla ihan erilaisen asenne lasten kaverisuhteisiin. Jotku vanhemmat voivat olla sitä mieltä, että lapselle on tärkeää, että hän voi valita kaverinsa ja olla vain niiden kanssa, joiden seurassa tuntee olonsa aina mukavaksi.
Mutta useimpien omien lasteni kaverien vanhempien kanssa tällainen keskustelu varmasti onnistuisi. Edellytyksenä tietysti se, että tosiaan menisin " nöyränä" juttelemaan asiasta, en syytellen.
Halauksia sinulle ja lapsellesi!