Lapseni itki lohduttomasti, katseli ikkunasta muiden lasten Halloween bileitä, häntä ei kutsuttu!

Oliko lapset ulkona, mikset mennyt ulos pojan kanssa, olisitte yhdessä osallistunut bileisiin?

nimittäin tämän esimerkki lapseni sisarus piti syntymäpäiväjuhlat, jonne oli kutsuttu yksi ns. vaikea tapaus. Myönnän, että oli haastavat juhlat ja lopulta tätä kaveria etsittiin porukalla kun suuttui ja lähti pois. Muut juhlijat myönsivät kiusanneensa ja provosoineensa tätä villiä lasta. Kyllä ne tavis lapsetkin osaavat ja tekevät sen härnäämisen 100% aikuisilta salaa.



Ap





J.K.Nyt sitten halloweenjuhlat on loppuneet ja kävivät äsken tuossa pikkusen vääntämässä veitseä haavassa meidän pihassa lapselleni, miten olikin mukavaa.." lällälääää.." Onkohan tuo nyt sitten sitä oikeaa lapsena olemisen taitoa?

Minäkin olen sitä mieltä, että jos esim. koulukaverit kutsutaan, niin ihan kaikki kutsutaan. Ketään ei jätetä ulkopuolelle. Ei edes sitä erityislasta. Se on sitten minun, äidin tehtävä, pitää tätä erityislasta silmällä.

Siis näin yleisesti puhuttaessa.



Minulle tuli ap aivan kamalan sääli poikaasi. Hän itse tiedostaa olevansa erilainen. Ja tietää, ettei hän voi mitään sille. Hän vain ihmettelee, mikä on vialla. Mitenköhän voisit häntä auttaa... pitkässä juoksussa opeta hänelle empatiaa ja sitä, että ihmiset ovat erilaisia. Mitä juhliin tulee, niin hänen on itse löydettävä tiensä, miten sietää pettymys.

Vähän naiivi, mutta kaunis.

Teette asioita joissa hän pärjää ja pystyt antamaan positiivista palautetta. Mutta älä tee sitä virhettä että et samalla johdonmukaisesti kasvata lasta. Kaverilla on ADHD-lapsi, jonka kanssa omat lapseni vielä pienenä tuli jotenkin juttuunkin. Nykyään kaverini saa mennä yksin kaikille lomareissuille villikkonsa kanssa. Hän ei nimittäin koskaan komenna lasta vieraiden nähden, jotta lapsi ei tuntisi itseään surkimukseksi, jota komennellaan. No poikahan koettelee kaikkien hermoja ja nyttemmin omat lapseni ovat kieltäytyneet lähtemästä reissuun, jos tämä poika on mukana. Hän on todella epämiellyttävä tyyppi kun rippikouluikä lähenee. Kavereita ei ole enää yhtään, ainoastaan isänsä kanssa hommat sujuu. Vanhemmat on eronneet ja poika asuu äitinsä kanssa. Sisaruksetkin pysyttelee pojasta melko kaukana.



Eipä käy kateeksi sellainen elämä. Joskus olen yrittänyt kertoa kaverille, että ei hän voi antaa lapsensa kiusata kaikkia muita. Kukaan muu ei tietenkään saa kasvatta/komentaa hänen lastaan, vaikka hän ei tee sitä itsekään. Tiedän että kotona tilanteista sitten keskustelevat kahden kesken, mutta kaverit on jo menetetty siinä vaiheessa.



Ei kenenkään tarvitse olla säälistä toisen kanssa. Kyllä jokaisen lapsen on ansaittava ne kaverit ja uskon että myös ADHD-lapsilla on mahdollisuus hyviin kaverisuhteisiin, kunhan vanhemmat ainakin aluksi toimivat suhdeopastajina, ja opettavat lasta olemaan muiden kanssa niin että kaverit hyväksyy mukisematta mukaan.

mieli ap:n pojan puolesta. Kuinka joku opettaa omalle lapselleen tuollaista syrjintää että yhtä ei kutsuta. Olisi pitänyt joku muu ratkaisu löytää.

Eli n. 20 lasta. Sen varaan ei uskalla laskea, että kaikki eivät kumminkaan pääse.



Ymmärrän tunteesi, ap. En pidä sinua epäonnistuneena äitinä - saatika lastasi jotenkin " viallisena" .



Kuitenkin haluan antaa omalle lapselleni myös valinnanvapauden. Hänen ei ole vapaa-aikaan pakko kaveerata kaikkien kanssa. Kaikkia ei ole pakko kutsua juhliin. Vain kaverit (ja meillä raja on n. 10 lasta).

Koulussa on kaikkien kanssa tultava toimeen. Ketään ei saa kiusata. Välitunnilla ei ketään saa jättää yksin.

Vapaa-ajalla on tilanne toinen.



Samaa noudatan itse. Töissä tulen sujuvasti toimeen kaikkien kanssa. Niin täytyykin, koska työni on suurilta osin tiimityötä.

Mutta vapaa-aikana kaveeraan niiden kanssa keiden kanssa haluan (ja ketkä tietysti haluavat minun kanssani).

niin se ei mene, että 1-2 lasta jätetään ulkopuolelle ja loput kutsutaan. Puolet kutsutaan ja puolet ei. Tai kolme kutsutaan ja 17 ei. Mutta ei toisinpäin.

Ainoana rajana pidän kotini suomia mahdollisuuksia ja lapsen omia toiveita.

En voi vaatia lapseltani, että " Jos et kutsu Villeä ja Minttua, niin sitten et voi kutsua myöskään Annaa, Jesseä, Viljamia ja Petteriä" . Tuota kutsutaan kiristämiseksi.



34

mutta voin, sanoa, että lapseni on todellakin lopettanut toisten kiusaamisen, koulusta ei ole tullut yli vuoteen yhtään ainutta muistutusta. Kyselin tuossa vähäsen lapseltani miten heillä on leikit sujuneet tämän kaverin kotona ja hän tuossa tokaisi: " Äiti ei vissiin siksi antanut lupaa minulle mennä juhliin, kun syötiin heidän nakit ilman lupaa.." Alkoi jo vähän hymyilyttää.



Jos näen, että lapseni kiusaa tai pikemminkin nykyisin härnää(harvoin) muita, puutun HETI ja sanon, ettei noin saa tehdä.



Minulla ei ole ennustuspalloa, en voi tietää mihin suuntaan aika ja kokemukset vievät, mutta jos nyt entisestä kiusaajasta ja leikkien sotkijasta tulee syrjitty onnistuuko hänestä kasvamaan oikeudenmukainen ihminen? Mielestäni kaikki perustuu vuorovaikutukseen muiden kanssa ja vastavuoroisesti pyydetään anteeksi jos siihen on tarvis. Ei kai aina vain erityislapsi ole se joka joutuu suurennuslasin alle teoistaan?



Se täytyy myöntää, että lapseni on oppinut kolhujen ja anteeksi pyyntöjensä kautta VASTUUTA, se on hieno homma se.



ap

Vierailija:

niin se ei mene, että 1-2 lasta jätetään ulkopuolelle ja loput kutsutaan. Puolet kutsutaan ja puolet ei. Tai kolme kutsutaan ja 17 ei. Mutta ei toisinpäin.

Juuri näin.

Olkoon lapsesi millainen vain oli todella huonoa käytöstä koulukaverin vanhemmilta.

Hei,



Oletteko jo hoitosuhteessa perheneuvolaan? Sieltä voisitte saada tukea ja ohjausta juuri kysymiisi asioihin. Siis miten tukea lapsenne kasvua ja positiivista minäkuvaa. Kannattaa hakea apua.



Voisitko sinä alkaa matalalla profiililla alkaa järjestää kaikkea pientä kivaa poikasi kavereille? Sinnehän ne muksut menee, minne kutsutaan. Vaikka hyvissä ajoin jotkut pikkujoulujuhlat ja suunnittelisit ne niin, että poikasi villeys ei haittaisi.



Moraalisesti oli musta täysin tuomittavia monien ajatukset, että juhlan järjestäjälapsi saa sanoa, että yhtä ei kutsuta. Kiusaajaa ei ole pakko kutsua, mutta silloin ei myöskään kutsuta kaikkia muita lapsia luokalta, ala-asteelaiset ovat vielä niin pikkasia. Jos ap:n lapsi riehuu liikaa, niin mä ajattelisin silloin, että pyytäisin diplomaattisesti ap:n auttelemaan juhliin ja silloin hän voisi vaivihkaa ohjata tarpeen tullen myös omaa lastansa.



Musta tämä on asia, joka kannattaa ottaa esille opettajalle ja toisille vanhemmille. Jotain kannattaa tehdä, sillä lapset jäävät helposti roolinsa vangeiksi, mikään hyvä käytös ei enää riitä leiman poistamiseen:( Jos ap kertoisit avoimesti, että mikä on tilanne ja pyrkisit neuvottelemaan. Että voisit vaikka itse ottaa valvontavastuuta juhlissa tai sitten katsottaisiin, että vain osa luokasta kutsutaan? Tai koettaisit järjestää jokun ryhmäjutun, johon tulisi vanhemmatkin mukaan?

siitä on vaikea päästä eroon. Lapset kuitenkin kotona ovat aikanaan kertoneet lapsestasi kurjia asioita (niitä joita aiemmin on ollut) mutta harvemmin lapset muistavat kertoa niitä positiivisia, jos jonkun tilanne alkaa parantumaan. Joten kavereiden vanhemmilla on varmaan jäänyt päälle se negatiivinen kuva lapsestasi.



Mun täytyy myöntää rauhallisen ja alistuvan lapsen äitinä, että en mäkään kyllä kutsuisi lapseni juhliin sellaisia lapsia, joita omani ei sinne haluaisi. vaikka se sitten olisi vain yksi joka jäisi ulkopuolelle. En ensinnäkään muutenkaan nauti niin suunnattomasti lasten juhlista, enkä oikeasti halua niistä liian epämiellyttävää kokemusta itsellenikään jonkun toisen villikkolapsen takia. Anteeksi pienuuteni ihmisenä, mutta näin on.



PS. Se on myös varma, että mun lapseni eivät koskaan kävisi lällättelemässä yhdelle joka on jäänyt juhlien ulkopuolelle. Tai jos niin tekisivät, niin jyrähtäisin kyllä armottomasti. Eli opetan kyllä lapselleni, että kaikille pitää olla reilu, mutta en pakota olemaan kenenkään kanssa.

Vierailija:

(Koko luokkaa ei voinut kutsua jo tilanahtauden takia).

Kaikki pojat - yhtä lukuunottamatta - kutsuttiin. Miksi tätä yhtä ei kutsuttu?

Kyseessä on vilkas kaveri, joka on taipuvainen kiusaamiseenkin. Lapseni PELKÄÄ häntä, vaikka ko. lapsi ei juuri häneen olekaan kepposiaan ym. kohdistanut. Kyseinen lapsi kuulemma huutaa ja kirkkuu niin paljon, että korviin sattuu.

Miksi minun pitäisi pakottaa lapseni kutsumaan sellainen vieras, jota hän pelkää?

tyttö 6v. on eskarissa ja tänään palaverissa päädyttiin jatkotutkimuksiin hakeutumisesta " sosiaalisten" vaikeuksien takia. TYttö haluaisi kovasti leikkiä muiden kanssa mutta välillä riehaantuu yms. eikä itse käsitä mikä meni taas mönkään kun kaveri " katsovat kieroon" eivätkä ota leikkiin.

Päiväkodissakin on se mentaliteetti että lapset saavat " valita" ottavatko ketä mukaan leikkiin vai eivät, ja lapsemme sanoo lähes päivittäin ettei " kukaan ala" . Harmillista. Uskon (ja tiedän kokemuksesta) että aikuisen ohjauksella (esim. leikin aloitus) homma lähtee sujumaan ja leikit onnistumaan...

Aikuisillakin tuntuu olevan se asenne että lapset opetetaan valkkaamaan kavereita ja suosimaan muutamia " suosittuja" , tämän päivän yhteiskunta on todella julma! Opettajana tiedän myös kuinka raakaa kouluelämä saattaa olla sellaiselle jota syrjitään, ja usein opettajatkaan eivät huomaa mitään... :(

Eikä ketään pitäisi leimata loppuiäksi esim. hankalaksi/villiksi/rajuksi yms. lapsethan kehittyvät koko ajan ja yrittävät itsekin oppia virheistään. On todella turhauttavaa jos lapsi yrittää ja yrittää mutta vastakaikua ei tule toisten lasten/ lasten vanhempien osalta jos heillä on se asenne että " silloinkin se meni niin" ...

Sekavaa tekstiä mutta riepoo tämä asia itseäkin, ja varsinkin kun omille lapsille on aina painottanut empaattisuutta ja toisten huomioon ottamista.

Maailma on mätä, pitäis muuttaa johonkin korpeen erakoksi, ei tarviis kärsiä toisten loukkauksista yms. plaah. ja kun omille lapsille painottaa hyviä käytöstapoja yms. niin muutko saavat sitten käyttäytyä miten lystäävät...

Ajattelin asiaa näin, mitä jos minun kotiini tulisi ihminen, jota en voi kertakaikkiaan sietää, uuh aikamoinen tilanne. Sitten aloin miettiä sukujuhlia esim. ristiäisiä, sinne jouduin kyllä kutsumaan myös epämiellyttävän miehen veljen vaimon. Hienosti siellä juhlissa sukkuloin vaikka ärsytti..olen myös meinannut jäädä suvun juhlista pois saman ihmisen takia, mutta ajattelin, että juhlat kestää vain n. 2 tuntia, mutta koko elämä kauemmin.



Kyse on tosiaan valinnoista ja valinnanvapaudesta. Ketään ei voi toiselle pakottaa kaveriksi se on totta, ymmärrän. Vaikka lapseni jäi juhlien ulkopuolelle minulla on oikeus surra asiaa, minun on pakko työstää tämä täällä, sillä en halua kuormittaa tällä asialla esim. ystäviäni.



Ilmeisesti minun ADHD lapseni oli se viimeinen ylimääräinen jolloi juhlapaikasta loppui neliöt, eihän sille mitään voi.



Olen tässä välillä jutellut ja lohdutellut lastani, samoin sisarukset antaneet kovaakin kritiikkiä ja selvityksiä mikä jäätiin rannalla ruikuttamaan. Elämä on kovaa, mutta mietin tarkkaan tuleeko kyytiini näistä kavereista enää yksikään kun lähdemme uimahalliin tai elokuviin, sillä kummasti silloin löytyy kavereita mukaan.





Ap

Vierailija:

Eli n. 20 lasta. Sen varaan ei uskalla laskea, että kaikki eivät kumminkaan pääse.

Mutta niinkun jo aiemmin kirjoitin, ketään ei jätetä YKSIN ulkopuolelle! Kenellä on mahdollisuus kutsua kaikki muut paitsi YKSI? Tuntui muutamilla olevan tällainen mahdollisuus vastauksien perusteella.

Yhtään potkijaa, kiroilijaa, haukkujaa, lällättelijää, lyöjää, tukistajaa, jne emme kaipaa pilaamaan lapsemme juhlia. Päiväkodissa tällaista lasta on pakko sietää (taas on kamalat hampaanjäljet tytön käsivarressa, ja maanantaina lelupäivänä tämä pikku paskaläjä oli tahallaan rikkonut tyttömme Barbien vaatteet, edellisviikolla repi kaulakorun tyttömme kaulasta niin että kaulaan jäi kipeät jäljet ja kultaketju meni poikki) mutta mikään mahti maailmassa ei saa minua kutsumaan häntä meille kotiin, kiusaamaan lastani ja muita lapsia, terrorisoimaan, hajoittamaan paikkoja, pilaamaan kaikkien muiden ilon.

Eli jos ja kun vaihtoehdot on hyvä mieli meidän lapselle ja hänen kavereilleen mutta paha mieli tälle häirikkö-ongelmalapselle, tai paha mieli, pelkoa, kipua ja itkua meidän lapselle ja hänen kavereilleen mutta hyvä mieli tälle pikkuterroristille, niin mitäs luulette, kumpi vaihtoehto valitaan?

Olette totaalisen tekopyhiä jos väitätte, että te kyllä kutsuisitte tällaisen lapsen juhliin ettekä jättäisi ulkopuolelle!

Varmaan tämän lapsen äiti pitää meitä julmina, tai ehkä hän tuntee lapsensa niin hyvin että ymmärtää. Luulisi ymmärtävän. Ei lapsesta turhaan tule harmia joka ikinen päivä päiväkodista, ja perheelle korvausvaatimuksia muiden rikotusta omaisuudesta.

että tällainen lapsi on ihan todellinen rasitus lapsiporukassa. Ei ole ollenkaan yksinkertaista vanhempana hallita lapsilaumaa omassakaan kotona, etenkään jos joukossa on lapsi/a, jotka eivät ohjeista ja sopimuksista piittaa... Että söivät nakit jääkaapista.. Voi hyvää päivää! Että minkä ikäisestä lapsesta on kysymys?



Joillekin vanhemmille on vaan liian suuri rasite ottaa vastuuta jostain vieraasta " kauhukakarasta" . En myöskään ymmärrä miksi omat juhlat pitäisi pilata kutsumalla joku jota muut eivät halua mukaan? Etenkään kun syy on huono käytös...

viimeaikoina häiriötä, koska ei saanut kutsua. saattasinpa soittaa muidenkin kavereiden vanhemmille, ja kertoa tuosta lällätyksestä. olisi syytä vähän keskustella " kaveruudesta" useammassakin kodissa. saattaa tuntua pikkujutulta muista, mutta teille tämä oli iso juttu.