Jos sinulle ja pitkäaikaiselle puolisollesi tulisi nyt ero tai jäisit leskeksi

En ainakaan muuttaisi kenenkään kanssa yhteen. Jossain vaiheessa voisin ehkä seurustella.

Alkaisin yksinäisten rouvien päiväkahviseuraksi.

Olen jo 62v ja mies 6 vuotta vanhempi. Jos meille tulisi ero tai jos mies kuolisi, en ottaisi uutta tilalle. En jaksaisi tutustua kehenkään ja muutenkin tykkään olla yksin. 

Mutta eihän sitä tietenkään voi varmaksi tietää, mutta en usko, että jaksaisin uutta kumppania. Tässäkin on jo kestämistä :)

Vierailija kirjoitti:

En ainakaan muuttaisi kenenkään kanssa yhteen. Jossain vaiheessa voisin ehkä seurustella.

Täsmälleen samoin. Olen 48 vuotias ja ollut mieheni kanssa yhdessä 25 vuotta.

Eroa ei ole näkyvissä, mutta kuolemasta en ikinä tiedä. Jos niin kävisi, en usko, että olisin valmis edes ajattelemaan seurustelua vuosiin. Jos kuitenkin joku ihana eteen tulisi, niin en muuttaisi yhteen tai jos muuttaisin, niin joskus vanhoilla päivillä.

Vaikea kysymys. Vastaan kuitenkin, että aloittaisin uuden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

En ainakaan muuttaisi kenenkään kanssa yhteen. Jossain vaiheessa voisin ehkä seurustella.

Sama täällä.

Ryhtyisin uuteen suhteeseen ja haluaisin asuakin yhdessä. Naimisiin ei olisi pakko mennä, muttei sekään mikään ongelma olisi.

Tuli jo, 20v suhde loppui 2v sitten. En aio enää uutta suhdetta hankkia, viihdyn hyvin sinkkuna.

32 vuotta yhdessä.

Hyvinkin kävis, mutta yhteen en muuttais, enkä menis naimisiin.

Olisin varmasti sinkku loppuelämäni, koska musta ei ole mihinkään tindereihin.

En usko että suhteeseen alkaisin, ainakaan en usko että muuttaisin kenenkään kanssa yhteen. Tapailla ehkä voisin jos oikein ihastuisin, vaikea kyllä kuvitella.

Tällä hetkellä ei ainakaan ole kiinnostanut seurustelu pitkän suhteen jälkeen.

Mulle on vaan jäänyt niin negatiivinen kuva miehistä, etten enää jaksa laittaa heihin samaa määrää energiaa, huolehtimista, rakkautta, rahaa ja hoivaa mitä ennen.

45 vuotta yhdessä kunnes kuolema erotti. Ei ikinä ole tullut mieleen ees katsella vaareja sillä silmällä.

Olis se rasittavaa toisen lasten häijyydenkohteeksi joutuminen, mulle riittää kun small talkit puhun talon leskimies-vaarienkin kanssa. Tsiisus, mitää jaksaisi alkaa ees flirttiä. Ihmettelen noita vanhainkotien ysikymppisiä kun vielä into naimisiin.

Eihän sitä voi tietää. Jos tapahtuisi molemminpuolinen kolahtaminen, niin voisin ajatella seurustelusuhdetta kyllä, naimisiin en enää menisi, enkä varmaan muuttaisi kenenkään kanssa saman katon alle myöskään. Sinänsä olisi ihan eri tilanne kuin nuorena, kun ei tarvitsisi edes miettiä jotain perheen perustamista tai muuta sellaista.

No ekana yrittäisin ex-työkaveria. Hemmetin nätti flikka kyseessä. Tai se mikään tyttö ole, vaan 30v nainen. No itselle toki "tyttö", kun kymmenen vuotta olen häntä vanhempi. Meillä oli vahvaa flirttiä ja kemiaa tuossa vielä muutama kuukausi sitten, ennen kuin nyt itse sitten vaihdoin työpaikkaa. Sinkkunainen, joten varmasti treffit saataisiin järkättyä ja katsottua että olisiko siitä mihinkään. Toisena vaihtoehtona myös entinen työkaveri, mutta vuosien takaa. Sama homma, eli flirttiä oli aikanaan ihan päivittäin. Näkyy olevan edelleen sinkkuna mitä viimeksi Facebookista ymmärsin. Vois laittaa viestiä hänelle ja sama juttu: katsoa tulisiko siitä mitään enää ja olisiko sama kipinä vielä olemassa.

Enkä olisi huolissani kyllä muutenkaan. Mulla on kaikki elämän peruspalikat kunnossa. Olen fitissä kunnossa oleva komea mies. Urheilen, syön terveellisesti, en tupakoi ja alkoholia käytän hyvin kohtuudella. Vakituinen työ, hyvä asema yksikön johtajana ja taloudellisestikin tulen toimeen. Sosiaalisesti olen rohkea, sanavalmis, enkä ole koskaan ujostellut ottaa kontaktia toiseen sukupuoleen. Sinkkumarkkinointa ja Tinderiä en tietenkään tänäpäivänä tunne, mutta mitä nyt olen muiden puheista ymmärtänyt, niin heikko on taso. Itsevarmana kaverina veikkaan, että olisin ihan vahvoilla jos seuraa haluaisin. Ja itse kysymykseen: kyllä mä naisen etsisin. En mitään sängyn lämmittäjää, vaan ihan kumppanin.

Jäin leskeksi reilu 4 vuotta sitten. Olen nyt 46 v. Välillä käy mielessä, että olisi ihana löytää joku mies. Suurimman osan aikaa olen sitä mieltä, etten halua ketään. Kunnes taas toivonkin löytäväni jonkun. Se joku saisi vaan olla ihan täydellinen.

En muuttaisi yhteen kovinkaan helposti. Ehkä sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Nuorin lapsista nyt 7-vuotias. Naimisiin voisi mennä joskus vanhana sitten, nyt ei tunnu siltä, että menisin.

Voisin olla ihan tyytyväinen yksin, en ainakaan saman katon alle ottaisi ketään uutta.

Olen 21 niin luulen kyllä että ehdin vielä päästä tästä

suhteesta yli

Jäisin yksin. Hankkisin pari kissa seuraksi.

Haluaisin jonkun jonka kanssa pitää hauskaa. Mutta en mitään vakavaa suhdetta.