MIKSI jotkut ostavat kymmeniä joululahjoja lapsilleen?

Sai niitä mielestäni ihan liikaa, itse ostimme muistaakseni 3 lahjaa, joista yksi oli vaatetta. Lisäksi isovanhemmilta ja tädeiltä tuli pakettaja. Osittain kyllä availi pikkusiskonkin paketteja, joka ei tähän vielä viime jouluna itse kyennyt. =) Itse rakastan joululahjojen ostelua, on vaikea hillitä itseään.. Mutta silti ärsyttää se suunnaton lelujen paljous, ajoittain kyllästyn niihin niin kovin, että listaan lelupaketteja huuto. nettiin myytäväksi. Jos molemmilla lapsilla olisi omat huoneet, niin sittenhän sitä tavaraa mahtuisi enemmän, kuin tuohon lastenhuoneeseen, joka täyttyy jo kahdesta sängystä.. =)

Olen kyllä sitä mieltä, että haalimalla koko ajan roinaa lapsille vie niiltä sen ilon miten on ihana saada jotain mitä on toivonut ja odottanut. Minusta se voi olla aika itsekästä... Joskus tuntuu hassulta miten hulluna koko ajan ostetaan ja kulutetaan. Samaan aikaan puhutaan ilmastonmuutoksesta ja tiesmistä... Voisiko lapsille antaa lahjaksi myös tulevaisuutta...

Ja sehän on sitten onnellisuuden huipentuma!

Muistan kaksplussan kolumnin jossa virolaislapset ja äiti rupesivat itkemään kun lapset sai lahjaksi appelsiinit. Toinen vielä säästi omansa.

Omalle lapselle ei välttämättä tarvitse ostaa mitään ennen kuin hän alkaa ymmärtää, lahjoja kyllä tulee kun on neljä isovanhempaa, tädit, sedät ja muut.

Eikä se uutuudenviehätys kestä kuin pari päivää. Sitten jo kahlataan leikkimättömissä leluissa. Nih.

Kaikilla lapsillahan ei ole isovanhempia ollenkaan. Onko suurempi synti, jos lapsen lahjat on ostanut vaikka oma äiti, eikä se mummi?

Vierailija:

Jos ei osta jouluna lahjoja, tuskin osaa olla huomaavainen muutenkaan. Exäni oli just tällainen, valitti jo juhannuksesta saakka kuinka taas tulee joulu ja sitten aattona istui naama väärällä valittamassa kuinka taas tulee lahjoja. Itse ei kyllä ostanut mitään, vaan käytti sen ajan valittamiseen.

Ehkä on ihmisiä, jotka ovat iloisia ja lahjattomia, mutta oman kokemukseni mukaan lahjattomnat käyttävät kyllä tolkuttoman paljon aikaa valittamiseen siitä kuinka toiset ostavat niin paljon lahjoja.

Pihejä tällaiset ihmiset ovat, uskon minä!

Eivät raaski ostaa muutenkaan mitään, eivätkä tykkää shoppailusta. Ostavat vaateitakin sitten kun on pakko, eikä siksi että kauppoihin on tullut uutta. No, viettäkööt he sitten hyvää joulua ja pitäkööt lapsensa vaikka kokonaan ilman lahjoja.

Kannatan kohtuutta. Tavaraa meillä on paljon ja lapset saavat ympäri vuoden tarpeelliset asiat ja lelut. Minä en vain näe syytä siihen, että joulusta tehdään lapsille vain lahjaorgiat. Lapsemme saavat lahjoja sukulaisilta jouluna mielestäni aivan hirveästi, vaikka itse ostammekin vain pari per nenä.

Ehkä joku on sen tyyppinen ihminen mitä kuvailit, mutta minä ja mieheni halutaan kohtuutta. Kaipa toiveena olisi se että lapset näkisivät joulussa muutakin kuin lahjat. Haluan joulun olevan mukavaa tunnelmaa, iloista mieltä, rauhaa ja rakkautta. Uskon ja tiedän, että mukavat joulun muistot säilyvät pidempään kuin ne tavarat joilla hetki leikitään ja unohdetaan.

Joulun ja syntymä- ja nimipäivien lisäksi saavat aika vähän mitään " kivaa." Kirja-alesta saattavat saada jonkun kirjan ja tarpeellisia kausijuttuja ja harrastusvälineitä saavat muutenkin (siis esim. hiekka- ja uimalelutilanne päivitetään keväisin ja luistimia ja suksia ostellaan tarpeen mukaan, tosin ne usein sattuvat ajoittumaan joulun lähelle, jolloin annetaan joululahjoiksi), mutta niitäkin usein lykätään tai ennakoidaan lahjoiksi. Jos haluavat muina aikoina jotain kivaa, niin ostavat omilla, itse säästetyillä rahoilla.



Syntymä- ja nimipäiviksi saavat meiltä yhden lahjan, joten jouluksi sitten kieltämättä kertyy aika paljon päivityksen tarvetta, sillä eihän lelujen käyttöaika aina ole välttämättä kovinkaan pitkä. Jo parissa vuodessa lapsi kasvaa niin paljon ja kiinnostuksen kohteet vaihtuvat, että lelut on lähes pakko isolta osalta uusia. Jopa ne pitkäaikaisemmat lelut menettävät aika nopeasti viehätyksensä. Legoissa siirrytään duploista pikkulegoihin ja sitten taas monimutkaisempiin härveleihin. Isompien lasten musiikkimaku muuttuu ja tarvitaan uusia levyjä tai mp3-latauksia. Pleikkari- tai tietokonepelejäkin on kiva saada välillä uusia, samoin kirjoja jne.



Itse koen, että juuri lelu yms. hankinnat keskittämällä välttyy parhaiten siltä kauhealta krääsävuorelta, joka lapsiperheitä koko ajan uhkaa, mutta koska toisaalta ei ole tarkoitus kasvattaa lapsia askeesissa, niin jouluksi niitä lahjoja kertyy, vaikka kuinka yrittää itseään hillitä. Meillä tosin ei ole isoja sukuja, joten lapset saavat vain muutaman lahjan perheen ulkopuolelta.

Minua ilahdutti tosi paljon viimevuoden puu ja vuohilahjat. Lapsemme laittoivat ilahtuneina omia rahojaan koulun unicef keräykseen. " Ajatella miten ne siellä ilahtuu, kun ne tarvitsee tätä enemmän kuin minä..." Miten monet ihmiset ihailevat tavaraa, vaikka ollaan täällä kaulaamme myöten kakassa. Keksikää muitakin iloja elämään!

Oma äitini oli nimenomaan tuollainen että aina valitti kun joulu lähestyi ja taas piti laittaa niin paljon rahaa lahjoihin. Sitten jouluna valitti kuinka paljon roinaa ja krääsää hän taas sai. Ihan turhaa valitusta siis!



Ihan hymyilin 46 kun luin kuvausta exästäsi! Oli kuin olisi äitiäni kuvaillut! Äitini on tosiaan pihi. Sitten voi kyllä ostaa luonnontuotteita usealla sadalla eurolla mutta lahjoihin ei halua laittaa montaa euroa.



Synttärilahjojakaan äitini ei raaskisi ostaa, " kun meidän lapsilla on kuitenkin jo liikaa" . No ostaisi sitten jotain tarpeellista edes! Aina jollekin paidalle tai pyjamalle on käyttöä lapsiperheessä!

Minun kotonani lahjoja on aina ollut läjäpäin, mutta valtaosa ihan hyödyllistä tavaraa. Esimerkiksi shampoo ja hammasharja olivat varsin tavallisia paketteja, kuten myös sukat ja koristeltu jääkaappimagneetti.



Jos jollakulla on oikeasti millä mällätä ja voi ostaa jokaiselle lapselle 20 pakettia joista jokainen maksaa 35e vähintään, niin eiköhän kyse ole silloin ihan siitä että on liian paljon rahaa.

Joulupukilta ei oikein osaa toivoa tänäkään vuonna mitään. Ei ole kiinnostunut lahjoista, ei toivo kuin korkeintaan yhtä asiaa jos sitäkään (synttärilahjaksi on toivonut jo kahtena vuonna kakkua :)), ja kyllästyy niiden availemiseen pian. Kurjaa se on antajien kannalta, kun tietty haluaisivat nähdä ilahtuneen ilmeen. Vaatelahjoja tämä poika arvostaa vähintään yhtä paljon kuin leluja. Mun mielestä hän on aivan ihana!

Poikani oikein odottaa että saisi avata lahjoja ja oikeasti mielestäni hän arvostaa jokaista lahjaa. Kyllä kaikilla leikkikaluilla on oikeasti leikittykin!

kolmevuotias kummipoikani toivoi synttärilahjaksi ilmapalloa...

Ja muistaminen, erityisenä pitäminen, juhliminen, antaminen, rakastaminen... yms. on tosi tärkeää. mutta ei kai se tarkoita samaa kuin kerskakuluttaminen. Jotkut taitaa olla mainostajien pyöritettävissä täysin. Jos rakastan lastani annan sille niin paljon roinaa, että se tukehtuu...

Vierailija:

Minua ilahdutti tosi paljon viimevuoden puu ja vuohilahjat. Lapsemme laittoivat ilahtuneina omia rahojaan koulun unicef keräykseen. " Ajatella miten ne siellä ilahtuu, kun ne tarvitsee tätä enemmän kuin minä..." Miten monet ihmiset ihailevat tavaraa, vaikka ollaan täällä kaulaamme myöten kakassa. Keksikää muitakin iloja elämään!

Minä en lapsenakaan ilahtunut pakettien määrästä, vaan sisällöstä. Sellaiset paketit mistä tuli jotain " tämän olisit saanut muutenkin mutta pakattiin nyt paperiin kun on joulu" olivat suunnaton pettymys! Mieluummin olisin ollut ilman tai jättänyt ainakin paketeista pois (siis perussukat ja alushousut yms). Samoin suklaarasiat olivat minusta typeriä, sitähän nyt kuitenkin on jouluna muutenkin tarjolla. Onneksi niitä tuli tosi harvoin, vanhemmat eivät antaneet ja sukulaisetkin yleensä kysyivät vanhemmilta jotain vinkkejä jos lahjoja ostivat (suku asuu kaukana joten lahjovat lähettivät rahaa ja kertoivat mitä halusivat antaa, esim. kirja tai vaate, jonka vanhempani sitten valitsivat). Itse tykkäsin isoista paketeista (heh, kukapa ei :), joten jos sain jotain pienempää tavaraa niin minusta oli mukavampaa jos niistä oli tehty isompi paketti jota sai kaivella kuin miljoona minipakettia.



Serkkuni taas on ihan toista maata, mitä enemmän paketteja sen parempi, vaikka siellä olisikin ollut lähes pelkkää välttämättömyyttä (perussukia jne) ja ne suklaarasiatkin olivat hyvin mieluisia kun ne sai syödä yksin.

kun hukutatte lapsenne lahjoihin jouluna ja muulloinkin? Oikein hirvittää käydä tietyissä kyläpaikoissa, joissa koti todellakin pursuaa kaikenlaista lelua ja roinaa. Näille lapsille mikään lelu ei ole enää odotettu ja arvostettu, koska he ovat aina saaneet kaiken haluamansa ja paljon enemmänkin.

samat mammat muutama päivä sitten huus sitä, että kenellä on kallein käsilaukku ja kalleimmat vaunut ja kalleimmat puvut lapsilla.

Nyt ollaan niin vaatimattomia, että mun lapsi saa vain ilmapallon ja appelsiinin ja on tippa silmässä onnellinen kun ollaan niin vaatimattomia.



Buahahaaaaaaaa, tää on kyllä maailman paras palsta, mitä on vastaan tullut.

saanut lapsena koskaan kuin pari-kolme pakettia. Sitten koulussa vertailtiin lahjoja ja minulla ei ikinä ollut mitään mainitsemisen arvoista.

Kamalaa tuhlausta heittää kamaa roskiinkaan. En tosiaankaan osta lapsilleni mitään jouluna. Ostan silloin kun tulee eteen jotain ostettavaa.

olin ylpeä kun pystyin sanomaan kavereille, että meillä ei materia jyllää vaan vanhempani aidosti rakastavat minua.

Nyt en anna omillekaan lapsille lahjoja vaan käytän omat rahani itseeni. Hiukka karaisua ei ole pahitteeksi ja se ei haittaa, vaikka lapsi vähän pahan mielen saiski jouluna kun ei tule kuin hiusharja esimerkiksi.

Oppiipa tekemään töitä ja tienaamaan omat lahjansa.