Sinä joka sanot että jolla että sinulla on ollut " rankkoja kokemuksia elämässäsi" mitä tarkoitat?

Oma sairastuminen, hankala lapsuus/nuoruus jne...

Nyt on elämä aika mallillaan ja oma perhe, mutta kova on ollut elämän koulu.

sukulaisten ja perheenjäsenten kuolemat, masennus, perheenjäsenen päihderiippuvuus -> ihmissuhdeongelmat, ehkä jossain määrin myös lasten erittäin rankat vauva-ajat

Lisäksi äidin uudet miesystävät eivät olleet kovin mukavia.

Lapsuus ja nuoruus aika ei siis kovin mairitteleva. Muutinkin pois kotoa jo 16-vuotiaana.

On mullakin hieno talo ja kohtuullinen auto, mutta olen myös ollut työttömänä ja lapseni on Kelan määritelmän mukaan vaikeavammainen, vaikkei sekään vamma ulkopuoliselle heti näy, tarkoittaa vain jatkuvaa vaivannäköä meille läheisille. Ensimmäisestä on päästy yli, toisen kanssa opitaan joka päivä elämään.

Tämän lisäksi mm. huostaanottokokemus, kodittomuus, vanhempien alkoholismista kärsiminen, raiskausyritys, 9 vuoden koulukiusaaminen jne.

Ja ikää on huimat 21 vuotta!



Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta pointti tuli kai selväksi. Jos elämä on jotain takonut päähäni, niin sen, ettei mitään saa ottaa itsestäänselvyytenä! Teen kaikkeni etten olisi kuten omat vanhempani ja jotta lapsella olisi hyvä olla.

ainainen muiden vähättely minusta,ryppääminen nuorena, näpistely.

monia pettymyksiä miesten kaa....isän kuolema...yh:ksi jääminen kahen lapsen kaa, joihin lasten isä ei halua olla missään yhteydessä..



siinä kai pahimmat...

myöhemmin minulle on kerrottu sen johtuneen lapsuuden rankasta kokemuksesta. Mies oli päihderiippuvainen, siitä kärsi koko perhe kunnes sain eron aikaiseksi.

Vierailija:

minä aina olen ihmetellyt kun työkaverit puhuu että elämä on opettanut kovalla kädellä ym. heillä on talot ja autot ja ihmettelen mitä sellainen vois oikein sitten olla ja pitää sisällään.

Itse en ainakaan vaihtaisi paikkoja rikkaan serkkuni kanssa. Rahaa on paljon enemmän kuin meillä, mutta heillä kuoli lapsi pian syntymänsä jälkeen, ehti elää vain muutaman tunnin. Serkkuni äiti kuoli siitä vuoden päästä. Nuokin kokemukset ovat koetelleet minua, en tiedä, minkälaista elämäni olisi, jos olisin joutunut nuo kokemaan vielä enemmän henk. koht.

Otan mieluummin lievät rahaongelmat, mutta ihanat lapseni ja elävät vanhempani.

lapsena sairaalloinen ujous, jonka vuoksi äidin oli oltava kotona ja minua ei voitu laittaa tarhaan (yritettiin kyllä), koulussa koulukiusaaminen ja yksinäisyys, paha koulupelko, teini-iässä masennus, parikymppisenä silloinen poikaystäväni johdatti sekoiluihin joiden vuoksi olin jopa jonkin aikaa pidätettynä (syytteet onneksi kaatuivat oikeudessa), minulle jäi kuitenkin maksettavaksi noin 10 000 eurolla erinäisiä laskuja tästä farssista, isäni kuoli yllättäen, olin vuosia työttömänä, jouduin ulosottajan hampaisiin, pitkäaikaisin ihmissuhteeni oli vaikea, mies oli henkisesti väkivaltainen jne.

Nyt elämä mallillaan, aviomies, kaksi lasta, omakotitalo, autot jne. Eli tällainen elämä voi olla takana ihan tavallisella Marimekko-kuosisella kotiäidillä... Ei kyllä IKINÄ arvaisi minusta, ne pari ystävääni ovat sanoneet, jotka tästä kaikesta tietävät.

Minä en kyllä mainostele ihmisille että on ollut vaikeaa, en edes silloin kun toiset kertovat omista vaikeuksistaan, tyyliin ollaan ulosotossa jne. Olen vaan, että ai jaa, enkä tod kerro, että itellä on ollut paljon pahempaakin.

Rankkoja kokemuksia voi olla paljoki! Meil on talo ja hyvät autot ja varmaan päällepäin just sun kuvailema tilanne.



Oon eläny jossain vaiheessa niin et ei ollu rahaa ruokaan ku 20-30 markkaa viikoks ja joskus ei sitäkään.

yks mies jätti keskenmenon jälkeen ja me oltiin oltu yhes 9 vuotta.

Oon joutunu siivoon rahan puutteessa aamuyöstä kaupungin räkäsintä ravintolaa. Sit ku on siivonnu pa*kaa ja oksennusta pytyistä, pissoja mieten vessan seinistä, onkinu vessapaprurullia kaiken yrjön ja pa*kan seasta pytystä ja koittanu saada kalja ja muut tatinat " tanssi" lattiasta ja saanut hanskoista huolimatta hirveen määrän haavoja, tietää mitä on tahä rahan eteen töitä!!



Tapasin miehen jolla oli velkaa ja ulosotossa jo pitkään olleita saatavia. Siihen keskenmeno ja kuolleena syntyny lapsi, niin voi miettiä ihan hiljaa pienessä mielessään onko mun elämä ollu helppoa. Kun työllä ITE ollaan tehty kaikki mitä meillä on, ei tarvi kenenkään alkaa mussuttaan alottajan kaltasta juttua.



Tohon mahtuu vielä VAIKKA KUINKA PALJON ISOJA vastoinkäymisiä lisää.

on nyt todella hyvä ja näkyvä ammattiasema, kaunis koti, rakastava liitto ja terveet lapset.



Koska kasvoni ovat vieläpä jotenkin ' viattomat' , moni ulkopuolinen on päätellyt, että ei ole minkäänlainen isompi vastoinkäyminen minua kohdannut. Tällaisia kommentteja olen saanut kuulla.



Joskus kun joku kaveri on sanonut minulle, että olisipa hänellä kaikki mitä minulla on niin olen kysynyt, että ottaisitko sitten koko paketin?



Ottaisitko myös väkivaltaisen alkoholistikodin, jatkuvan hakkaamisen, nälän, rappukäytävissä nukkumisen, kotoa pakon edessä teini-ikäisenä poismuuttamisen, mielisairaan (ainoan) siskon joka tappoi itsensä, pitkään kotoa muuton jälkeen jatkuneen taloudellisen ahdingon jne?



Ei ne koko pakettia haluakaan.

Itse olen alkoholistiperheestä, pienenä ilman hoitoa ja muiden vanhoissa resuissa, koulussa näiden asioiden takia kiusattu, jäänyt lapsena orvoksi ja sijoitettu sijaisperheeseen.

Opiskeluaikana siivosin henkeni pitimiksi, ja ostin kaiken(pakollisen) käytettynä ja säästin ruuasta, että köyhyyskään ei ole outo asia.



Nykyisin on hyvä mies ja kunniallinen ammatti ja vakityö, ihana lapsi ja yhdessä ostettu koti ja auto. Lapsen eteen teen mitä vaan. Jos nyt minua katsoo niin voisi luulla että kultalusikka suussa on synnytty. Luulkaa vaan, sen eteen olenkin tehnyt tosi paljon töitä. Kuolisin häpeästä jos minusta näkisi taustani päälle.

rankkoja kokemuksia..



lapsena hyväksikäytettä,

toisella raiskaus..

yhellä väkivaltanen ukko,



yhellä lapsettomuutta (kovasti haluais lasta).

Kuolemaa suvussa,



Köyhyyttä, todellista köyhyyttä siis.



Mielisairautta perheessä.



Siis kaikenlaista... SE voi olla mitä vaa. Toiset ottaa ihan pikku asiatki raskaasti kun toisille ei tunnut kovin isotkaa asiat missää.

Ihmiset on erilaisia.

Jos työkaverisi haluaa jutella sun kans? Puhua jollekin?

MITEN sinisilmäinen ihminen (ap) voikaan olla?

yks fyysisesti sairas lapsi, toinen kuoli kohtuun 27 viikolla. Mies lähti kun ei jaksanut mun masennusta. Sairastuin itse myös fyysisesti.

Heistä näkee että elämä ei ole vielä koulinut millään lailla. Äitinä ajattelee että hyvä vaan että on säästynyt. Ihmisenä ajattelee että pieni pala tosielämää auttaisi olemaan empaattisempi muita ihmisiä kohtaan.

Nyt elän normaalia keskiluokkaista perhe-elämää.

Vierailija:

Ihmisenä ajattelee että pieni pala tosielämää auttaisi olemaan empaattisempi muita ihmisiä kohtaan.

Minulla on omat rankat kokemukset takanani, joista monet liittyvät nyt vammaiseen omaan lapseeni. Ja olen myös nähnyt näitä " tosielämän" koettelemia ihmisiä joitten empaattisuutta heidän rankat kokemuksensa EIVÄT ole kosvattaneet vaan pikemminkin vähentäneet. He jotenkin kokevat, että koska he ovat kyenneet nousemaan sieltä suosta, kaikkien muidenkin on pystyttävä siihen samalla tavalla ja mieluusti nopeammin. Jotkut heistä myös kokevat, että kun he ovat löytäneet yhden tavan selvitä suht normaaliin elämään, kaikkien muidenkin olisi syytä elää juuri sen saman tavan mukaan. Empaattisuuden sijasta heidän rankat kokemuksensa ovatkin kasvataneet suvaitsemattomuutta ja yksioikoisuutta.

En tiedä, miksi toiset saavat rankoista kokemuksistaan empatiakykyä ja toiset jyrkkyyttä. Ehkä me vain olemme luonteeltamme sellaisia. Tai ehkä kyse on siitä, että empatiaa oppineilla (kuten itselläni, toivottavasti) on lopulta sittenkin ollut kaikesta vaikeudesta huolimatta myös jotain hyvin, joku johon luottaa ja jota rakastaa, joku joka on meille joskus tarjonnut sitä empatiaa - ja niillä toisilla ei ehkä ole sellaista ollut, joten eivät itsekään sitä oppineet.

se on ap joka tässä urputtaa...Vierailija

:

lapsena sairaalloinen ujous, jonka vuoksi äidin oli oltava kotona ja minua ei voitu laittaa tarhaan (yritettiin kyllä), koulussa koulukiusaaminen ja yksinäisyys, paha koulupelko, teini-iässä masennus, parikymppisenä silloinen poikaystäväni johdatti sekoiluihin joiden vuoksi olin jopa jonkin aikaa pidätettynä (syytteet onneksi kaatuivat oikeudessa), minulle jäi kuitenkin maksettavaksi noin 10 000 eurolla erinäisiä laskuja tästä farssista, isäni kuoli yllättäen, olin vuosia työttömänä, jouduin ulosottajan hampaisiin, pitkäaikaisin ihmissuhteeni oli vaikea, mies oli henkisesti väkivaltainen jne.

Nyt elämä mallillaan, aviomies, kaksi lasta, omakotitalo, autot jne. Eli tällainen elämä voi olla takana ihan tavallisella Marimekko-kuosisella kotiäidillä... Ei kyllä IKINÄ arvaisi minusta, ne pari ystävääni ovat sanoneet, jotka tästä kaikesta tietävät.

Minä en kyllä mainostele ihmisille että on ollut vaikeaa, en edes silloin kun toiset kertovat omista vaikeuksistaan, tyyliin ollaan ulosotossa jne. Olen vaan, että ai jaa, enkä tod kerro, että itellä on ollut paljon pahempaakin.

ja paha kokemus, eikä myöskään se, että on tavannut miehen, jolla saatavia ulosotossa...