Efexor Depot ja deja vu-ilmiö?

ja nosto

sellaisia oireita, että ei tiedä mitkä asiat on tapahtunut oikeasti ja mitkä vaikka unessa. Useammalta olen kuullut samoja kommentteja.

mä söin tota Efexoria useamman vuoden, mutta onneks ei ollu noin pahoja sivuvaikutuksia. kun lopetin, olin tosi itkunen ja olo oli tosi huono, huimas ja oksetti. niistä parista vkosta lopettamisen jälkeen en paljoa muista, kun piti vaan tsempata että pärjää duunipvän. yleiseti ottaen lääkkeestä oli mulle hyötyä. tollasista oireista kannattaa jutella lääkärille, josko olis joku muu lääke joka sopis paremmin.

Söin sitä 6 vuotta.

Nostan.

tuolloin minua alkoivat vaivata tavallista karmeammat painajaiset (näen siis painajaisia joka yö, mutta nämä olivat kauheampia, jotenkin uhkaavampia, vaikka olisin uneksinut kissanpennuista, normaaliunissa juoksen sentään ufoja ja puukkomiehiä karkuun, eivätkä nuokaan saa oloa pahaksi enää heräämisen jälkeen..),

sekä aloin liikkua unissani, esim. heräsin siihen että etsin jotain nappia lakanan alta..sekä sellaiset unihalvaustyyppiset kohtaukset, joissa tiedän nukkuvani, en pysty liikkumaan tai heräämään, tunnen esim. jonkun jalkopäässäni tai kumartuvan ylleni.. ja kun lopulta pääsin hereille, en enää uskaltanut nukkua, koska sama uni jatkui kun nukahdin..

Aiemmin olen syönyt mm. cymbaltaa, ja tuolloin oli hiukan samanlaisia juttuja, en vain osannut yhdistää mielialalääkkeisiin, ennenkuin olin pitempään ilman lääkitystä, ja aloitin sitten tuon efexorin, ja varsinkin tuolla suurella annoksella nuo oireet kävivät kohtuuttomiksi.

Lääkäri puhui jotain, että hyvin herkillä ihmisillä mielialalääkkeet voivat aiheuttaa tuollaista, ja hän määräsi lisäksi peratsinia, psykoosinestolääkettä, joka tuntui vievän nuo unihäiriöt pois. Kovin pitkään en sitten tosin enää syönyt kumpaakaan, kun ei ole varaa..

Mutta alussahan kaikki oireet ovat mahdollisia, ja voivat myöhemmin mennä ohitse, joten jatka sinnikkäästi.. varsinkin jos annosta on ihan vasta nostettu. Vasta pidemmän ajan kuluttua voit punnita haitat ja hyödyt. Deja vu ei mielestäni kuulosta vielä kamalalta, jos lääkkeestä on apua.

Piti vaan juosta juosta juosta ja pelkäsin kaikkea.

Lopulta näin ja kuulin harhoja. Kävin mahdottomilla ylikierroksilla ja samaan aikaan itketti. Pahinta oli se levottumuus, unettomuus. Ei painajaisia, mutta se unettomuus. Ja sitten ne lopetusoireet oli järkyttävintä.

Ajatus ei kulkenut ruumiin perässä yhtä nopeasti ja olin itsetuhoinen,

vaikka en halunnut olla. Pelotti hirvittävästi kun kävelin pari viikkoa autojen alle ja järki sanoi vasta kun vahinko jo melkein kävi että ei ei, muutaman kerran jälkeen aloin oppia varomaan liikkumista missään kun tajusin tilanteen. Autoa ei voinut ajaa...