Oletko koskaan pyörtynyt? Millainen tilanne?

Ystävän luona minulle tuli tosi paha olo kahvipöydässä, alkoi oksettaa ja olin juoksuaskelin menossa vessaan. Tipahdin juuri kun sain vessan ovenkahvasta kiinni. Olin kuulemma kaatunut peilipöydän päälle ja siitä lattialle. Virkosin kun jalkojani pidettiin ylhäällä. 

Toinen kerta oli joskus nuorena kuukautisten aikana. Silloin pyörtyminen kävi hitaammin. Tunsin kylmänhikeä ja olo oli kamala. Muistan että pidin ovenkarmista kiinni tullessani vessasta ja ehdein katsoa eteisen lamppua joka tummeni ja heilahteli. Virkosin kun sisko kysyi vieressä että mitä sä lattialla makaat. Olin lyönyt pääni patteriin. Ei hajuakaan kuinka kauan olin maannut puoliksi eteisen ja puoliksi vessan lattialla.

Alkavassa flunssassa kerran, ku oli pakko päästää koirat ulos ja kävelin talolta pois päin, niin havahduin maassa naama hiekassa toisen koiran nuollessa mun naamaa.

Pari kertaa kovasta kivusta.

Päähän tulleesta iskusta (ja ne villasukilla vauhdikkaasti puurappusia alas ->lopputuloksena havahtuminen rappujen juurelta).

Sit verenpaineiden takia monesti alkanut pimenemään, joitakin kertoja lähtenyt taju ihan totaalisesti ja havahtunut lattialta, kerran kuset housuissa. Mut toi pimeneminen ollut niin tuttua, että kävelen vain eteenpäin kädet levällään hieman kyyryssä (jos siis tiedän, että tuoli/tuki tms siinä lähempänä), ku tiennyt että yleensä helpottaa hetken päästä. Viimeks just viime viikolla alkoi kunnolla pimenemään saunassa ollessa, vaikken ollut ehtinyt vielä kunnolla ottaa löylyjäkään (ku huomannut, että kuumasta kylmään meno saattanut aiheuttaa pyörryttävää tunnetta, mut se on vaatinut kovemmat löylyt ja lämpötilavaihtelut). En tiedä onko raskauden puolivälillä myös jotain vaikutusta. Sen illan oli tosi huono olo ja seuraavana aamuna hedari (ku olin illalla saunassa ja menin nukkumaan heti ku pystyin). Neuvolas ei fiksumpaa sanottavaa asiaan. Noi tilanteet, että silmissä pimenee kokonaan on paljon, mutta tosiaan vain pari krt johtaneet siihen, että oikeasti havahtuu lattialta makaamasta. Vaikka näkökenttä pimentynyt, niin ei vielä välttis ole taju kokonaan lähtenyt.

Muutaman kerran olen.

-saunassa

-kun nousin liian nopeasti tuolilta ylös (tämä on tapahtunut muutaman kerran)

-kävellessä ihan yllättäen

-sairalassa hemoglobiinin laskettua rajusti

Yhden ainoan kerran Kreikassa lomaillessani ja vielä keskellä ruokaravintolaa, jossa satuin olemaan yksin liikkeellä. Luultavasti en vaan ollut juonut riittävästi niihin helteisiin nähden ja tokenin nopeasti, kun ystävälliset kanssaruokailijat vilvoittelivat kasvojani märillä pyyhkeillä ja tarjosivat vettä juotavaksi.

Olen pyörtynyt, kun olen ollut saunassa, aamupalalla, lapsena liikuntatunnilla ja kun minulta on otettu verikoe. Aika nopeasti virkosin, tosin jälkimmäisen kohdalla myös aloin hyperventiloimaan.

Mä meinaan pyörtyy melkei joka aamu, kun herätyskello soi ja nousen liian nopeesti XD

Minulla on alhainen verenpaine ja matala hemoglobiini, useita pökräämisiä takana kun nousen liian nopeaa.

Päässä rupeaa tavallaan kihelmöimään ja samalla tuntuu ontolta ja tavallaan ääriviivattomalta. Näkökenttä alkaa pienentyä ja usein haistan metallin tuoksun, samoin nenässä sirisee sähköisesti. Koskaan en ole loukkaantunut ja nykyään nousen hitaasti. Jos tulee tunne, että taju lähtee, istun alas ja hengittelen rauhassa.

Pyorryn lahes aina kun oksennan. Onneksi ei tarvitse oksentaa usein :D Tama on alkanut vasta aikuisena. En tieda liittyisiko jotenkin siihen, etta en saa pahoinvoinnilta hengitettya. Jos oikein keskityn hengittamaan (mikali pystyn keskittymaan mihinkaan..), en pyorry.

Nuorena pyorryin, kun auttelin tuttua elainlaakaria rottweilerin pentujen hantien typistyksessa. Silloin se oli viela laillista :(  Yhtakkia vaan alkoi silmissa pimeta kun ne katkaistut hannat kiemurtelivat itsekseen siina toimenpidepoydalla ja pennut huusivat.. Elainlaakari sai minusta kopin, tokenin hetkessa mutta en jaanyt seuraamaan operaatiota loppuun. Olin siis ollut mukana vaikka missa leikkauksissa ja inhottavissa jutuissa, mutta tuo hantien katkaisu oli niin brutaalia ettei vaan paa kestanyt.

Pyörryn useasti nähdessäni verta tai piikkejä. Ensimmäistö kertaa ala-asteella sain haavan käteeni ja olin pesemässä sitä terveydenhoitajan luona lavuaarin ääressä kun yht'äkkiä pää kopsahti maahan virkosin parissa minuutissa terveydenhoitajan kohotettua jalkojani.. Tämän jälkee ole. Pyörtyillyt useasti haava/verikoe tilanteissa. Pyörrytys alkaa huonovointisuudella, sitten menee korvat lukkoon, sitten lähtee näkö ja lopulta pyörryn

Pyörryin koulussa kalevala harjoituksissa.Lavalla...Mulle tuli yhtäkkiä löysä olo,ja kuuma ja hirvee pään särky.ja sit vaan kaaduin maahan ja pyörryin...seuraavan kerran heräsin kun meijjän ope ja kaikki luokkalaiset oli siinä mun ympärillä.Ja myös ambulanssi tuli sinne.Mut olin silloin jo vähän tajuissani.Melkein putosin lavalta.

Muistan pyörtyneeni kolmesti. Ekan kerran abiturienttina koulussa. Harjoiteltiin ruotsin kuuntelua ihan normaalisti. Yhtä äkkiä mulle tuli tosi kuuma. Muistan harmitelleeni, että en laittanut hupparin alle t-paitaa ja sitten seuraava muistikuva on lattialta. Ihan pari minuuttia olin ollut pihalla. Tämän jälkeen nousi kova kuume ja olin viikon kotona. Opettajat soittelivat huolissaan meille.

Toka kerta tapahtui opiskeluaikana. Koulussa oli verenluovutus ja menin sinne ensitöikseni aamusta. En ollut syönyt aamupalaa (en ylensäkkään ikinä syö) ja pyörtyminenhän siitä seurasi. Vähän pyörittelivät spr:n tädit silmiään, kun kerroin, et en oo syönyt..

Vika kerta tapahtui kolmosen synnytyksessä. Inasen rankempi ponnistusvaihe, kun vauva oli avo-otsatarjonnassa ja eppari. Kokenut kätilö näki, mitä tuleman pitää ja hoputti suihkuun ja tunki itse sinne mukaan. Ehdin takaisin sänkyyn ja sit pyörryinkin. Verta en menettänyt juuri mitään, joten näiden kokemusten jälkeen en ole enää uskaltanut verta luovuttaa.

Olen pyörtynyt useasti lapsuudessa, koska sairastin epilepsiaa. Ennen kohtausta tuli outo olo ja sitten lähti taju. Onneksi sairaus loppui teininä.

Raskaana ollessa .. en pyörtynyt mutta lähellä oli ! Kahvilan jonossa alkoi päässä tuntua painetta ja silmissä musteni, kaveri auttoi minut istumaan ja soitti sairaalan päivystykseen, mutta siellä käskettiin vain viedä minut kotiin lepäämään :O

ja nykyään sitten on alhaisen verenpaineen takia taju lähteä aina, kun nousen liian reippaasti !

Katsoin lapsena kentän laidalla kun isoveli pelasi kavereineen jääkiekkoa ja sain sen kiekon päähäni. En ollut tajuton kuin pari minuuttia. Toinen kerta oli parikymppisenä, kun äidin kanssa oltiin katsomassa mummoa sairaalassa ja se huone oli hirveän kuuma, mä en ollut saanut mitään syödäkseni vuorokauteen ja siellä huoneessa ei ollut mitään tuoleja ja se vierailu venyi ja venyi. Yhtäkkiä vaan pimeni silmissä. Olin tajuton sen verran että joku hoitaja siihen ehti ihmettelemään.

Reilu vuosi sitten olin ollut kavereiden kanssa baarissa, ja pyytänyt sen jälkeen luokseni yhden Tinder-miehen, jota en ollut aiemmin tavannut. Siitä tuli melko villi yö. Menin käymään vessassa, ja siinä pöntöllä istuessani mua alkoi yhtäkkiä ahdistaa tosi paljon, tuli psyykkisesti ja fyysisesti huono olo, pyörrytti ja hikoilutti. Nappasin mukaani yhden rauhoittavan lääkkeen, ja ajattelin mennä nopeasti takaisin sänkyyn. Seuraava muistikuva on siitä, kun makaan makuuhuoneen lattialla. Keräsin itseni siitä ja hyppäsin sänkyyn. Pyysin miestä avaamaan ikkunan, tarvitsin raikasta ilmaa. Ahdistus meni onneksi ohi, vaikka lääke hävisi pyörtyessäni johonkin. Aamulla kerroin miehelle pyörtyneeni, hän luuli minun kompastuneen mattoon. Pyörtyminen johtui luultavasti nestehukasta + alkoholin käytöstä, vaikka se olikin melko vähäistä.

Pienenä lapsena pyörryin kuulema usein, kiljuin ensin täyttä huutoa ja yht äkkiä vain hiljenin. Eli ilmeisesti happi vain loppui. Tätä kuulema siis tapahtui usein. (Sääliksi käy äitiä). Viimeinen kerta kun lapsena pyörryin tapahtui niin että laskin pyörällä mäkeä alas, yritin kääntyä mutta renkaat lähtikin luisuun. Isäpuoleni ja hänen sukulaisiaan oli tämän näkemässä. Ensin olivat naureskelleet, mutta kun en ylös noussutkaan, nauru muuttui hädäksi. Virkosin kun isäpuoleni alkoi kantaa minua sisälle äidin luokse.

Seuraava sitten tapahtuikin vuosia myöhemmin. Olin saunassa kun alkoi silmissä pimetä. Kävin pikaiseen suihkun alla ja vaatteita pukemaan. Paidan vain kerkesin päälle pistää kun olinkin jo lattialla. En tiedä kauan sitä kesti, mutta kun järki alkoi palata, mietin vain että miksi lattia on vinossa. Syytä en pyörtymiselle tiedä, olin syönyt ja juonut eikä saunakaan ollut normaalia kuumempi.

Seuraavaan kertaan meni pari vuotta. Silloin se olikin sitten pahempaa. Olin 40 asteen kuumeessa viikonlopun ja sinä aikana pyörryin useammin kuin osaan laskea.

Siitä pari vuotta taas eteen päin ja taas saunan jälkeen. 2 kertaa putkeen, alasti, talvella. Pyyhe kyllä oli päällä.

Viimeisin kävi äsken :D Siksipä innostuin tätä lukemaan. Olen kuumeessa ja vintti pimeni istualtaan.

Itselläni pyörtyminen alkaa siitä että näkökenttä kapenee. Pikkuhiljaa kaikki menee vain mustaksi. Samalla kuule heikkenee, kaikki kuulostaa siltä että ääni tulee jostain kaukaa ja siinä edessä on paksu usvakerros. Sitten tulee huojuminen, pystyssä ei pysy millään. Ja kun viimeinkin ei näe muuta kuin mustaa, kaadun. Kaveri on kertonut että sen kyllä näkee selvästi kun minua pyörryttää. Vaikka pyrin puhumaan ja ilmaisemaan että paikalla ollaan, ei se siltä näytä.

Kerran pyörryin lukiossa kun oli joku väkivaltavalistustilaisuus. Se erikoissairaanhoitaja? Timo? Joka kierteli kouluja.

Mulla vetää vintin helposti pimeäksi kun nousen sängysta tai pomppaan kyykystä ylös. Oven karmia saa halailla usein. Joskus tosi harvoin olen pyörtynyt.

Itse pyörryin ensinmäsitä kertaa tänään. Koulussa odotettiin ulkona liikkatunnin alkamista. Otin lrikillä kaverini hanskan. Kaveri vetäsi hanskan itselleen niin kovaa että kyynerpää naksahti kovaa. Menin istumaan ja kuulemma sanoin vaan "en nää mitää" ja tärisin. Näin vain valkosta. Heräsin saman tien maasta johon olin kaatunut. Kun en ollut tajuissa toinen kaverini oli kuulemma sanonut että "Helmi noin ei saa esittöä"

Olen, useita kertoja (happi loppunut pieni ahdas koppi, paljon ihmisiä; verenluovutuksen jälkeen lähdin liian äkkiä liikkeelle; kipu). Korvissa alkaa surista, "maailma" alkaa etääntyä ja muuttua utuiseksi. Äänet tulevat kuin kaukaa.

Olen myös menettänyt tajuntani pari kertaa - kipu (2x lyönti, 1x häkä). Tämä tapahtuu salamana, eli ei ehdi tajuta, ja sitten vai herää.

Pyörtymisessä on "pitkä vaihe" (tai se tuntuu pitkältä) ja voi itsekin "estää"  useasti totaallisen tajunnanmenetyksen eli sanoa, että tarvitsee raitista ilmaa tai mennä vaikka selälleen maata ja nostaa jalat ylös.

Pyörryin elämäni ensimmäistä kertaa ollessani gynekologilla. Lääkäri laittoi kierukkaa ja koski ihan tosi paljon. Makasin jo valmiiksi selällään mut silti taju meni niin nopeesti et kumpikaan ei ehtinyt ennakoida. Kiva siinä sit virota toosa levällään ja jalat pystyssä. Meni vähän aikaa ennen ku tajusin missä olen ja kuka se vieras kauhuissaan minua tuijottava ihminen on xD Kaikkein pahin ettei gyne voinut survaista kierukkaa kun olin tajuttomana vaan odotti et virkoan ennen uutta yritystä...