Oletko koskaan pyörtynyt? Millainen tilanne?

Koulun aamurukouksissa pyörryin usein. Aina heräsin opettajan tai rehtorin sylistä. Syynä luultavasti huonot veriarvot ja alipaino.

Synnytyssairaalassa pyörryin pari kertaa, kun pakotettiin yksin vessaan. Löin pääni lavuaarin. Hemoglobiini synnytyksen jälkeen oli 70, nyt 124.

En. Mutta olis jännää jos olis.

Onkohan se sama kun valot sammuu kun vika sulake palaa. Pelkkä tyhjyys?

Muutamia kertoja (tällä hetkellä olen piakkoin 19 vuotias).

Ensimmäinen kerta oli joskus 8 vuotiaana Tykkimäen huvipuistossa. Oltiin koulun kyläyhdistyksen järjestämällä perheretkellä siellä. Pieni minä olin pyörinyt tauotta laitteissa ja käveltiin äidin kanssa käsi kädessä kohti seuraavaa laitetta. Silmissä alkoi sumeta ja muistan hokeneeni äidilleni että "Äiti levätään. Äiti levätään". Sitten olinkin jo siinä maassa ja muistan tunteneeni sen, kun äiti nosti minut maasta ja kantoi läheiselle penkille tokenemaan.

Tässä vuosien välissä on ollut muutamia lähellä piti tilanteita, mutta seuraavan kerran pyörryin 2021 joulukuussa, kun olin iltavuorossa pakkaamossa silloisella työpaikalla, jossa tein töitä opiskelujen ohella. Muut olivat lähteneet vuoron viimeiselle tauolle, (itse olin pitänyt omani aikaisemmin) ja jäin sulkemaan viimeisiä laatikoita ja siivoamaan. Miulla oli ollut todella huonot eväät mukana, joten kun siinä sitten itsekseni nostin painavan lavan laatikkopinon päälle, alkoikin huimata. Menin istumaan muiden lavojen päälle ja kerkesin nähdä silmäkulmassa, kun yksi työkaveri palasi tauolta. Sitten avasinkin silmäni kun makasin selälläni siinä kivilattialla ja työkaverit hääräsi ympärillä. Vähän jomotti päätä seuraavana päivänä, mutta muutoin selvittiin säikähdyksellä.

Seuraava oli 2022 joulukuussa hevikeikalla lähes eturivissä. Siinä oli tanssittu ja heiluttu koko keikka, oli todella tiivis ja kuuma tunnelma ja toiseksi viimeisen biisin kohdalla rupesi hieman suhisemaan päässä ja hiki nousemaan pintaan. Kyykistyin maahan viimeisen biisin lähtiessä soimaan ja otin hikisenä farkkutakkiani pois päältä. Kaverit oli onneksi mukana ja kyselivät että olenko kunnossa. (välihuomio, en käytä alkoholia) Viitoin käsillä että huimaa ja nostivat minut porukalla sieltä nojaamaan eturivin kaidetta vasten. Tässä kohtaa en itse enää tajunnut mistään mitään. Siitä sitten olin kuulemma heilahtanut kaiteen yli, mutta kaverit sai kiinni ja kantoivat minut yleisöstä pois ja pari muuta oli tuuppinut muuta yleisöä pois tieltä. Keikkapaikan henkilökunta antoi limua juotavaksi ja kaverit piti huolta, kunnes olin taas kunnolla tässä maailmassa.

Pyörryin myös kesän alussa verikokeissa. Hyvin perinteiset, ei ollut saanut syödä kauheasti ennen näytteenottoa ja heti aamulla testeihin. Hoitaja oli jo saanut näytteen otettua ja ilmaisin hyvissä ajoin että huimaa. Havahduin siitä hoitohuoneen lattialta ja hoitaja oli hakenut toisen hoitajan siihen kaveriksi. Toivottelivat huomenta 😆.

Viimeisin oli paikallisen citymarketin lihaosastolla. Olin kaverini kanssa kaupassa ja hän vahingossa osui ostoskärryillä miun akillesjänteeseen. Alkuun siinä naureskeltiin molemmat tilanteelle, mutta tajusin että nyt oikeasti sattuu. Kipu oli niin viiltävä, että hetken päästä meni taju. Kaverini piti miusta kiinni kun pyörryin, joten mitään en onneksi kolauttanut. Muutama ihminen kerääntyi ympärille ihmettelemään ja auttamaan. Hakivat hyllystä pillimehua ja yksi tunnusteli miun pulssinkin siinä. Muutaman minuutin siinä istuin lattialla ja keräilin itseäni. Sitten päästiin jatkamaan matkaa, tosin paljon rauhallisemmin se meni kuin alku.

Join alkoholia ja vedin tottumattomana sikaria henkeen ja putosin paikalleni kuin kivi

Hillittömän nenäverenvuodon yhteydessä, kunnon vatsataudissa sekä auringonpistoksesta. Muutaman kerran ja virkoaminen on ollut hyvin nopeaa kyllä.

Lentokentällä jonottamassa lähtöselvitykseen. Minut vietiin ulos ja kaadettiin vettä naamalle. Virkosin siitä ja takaisin jonottamaan. 

Sektion jälkeen ensimmäisellä suihkukäynnillä. Onneksi oli hoitaja mukana. Hb oli jotain 70.

Olen pyörtynyt pari kertaa jalkahoitolassa (en siedä että jalkojani joku vieras ihminen raaputtaa) ja kerran silmälääkärissä (ahdistaa siellä pimeässä huoneessa ja kun silmiä rassataan).

Sairaalassa kun lähdin liian pian leikkauksen jälkeen vessaan yksikseni. Hoitajat löysivät lattialta, en tiedä kauanko olin siellä maannut.

Kerran lääkärissä, vaikka siellä ei tehty mitään erityistä. Apu oli onneksi lähellä. Tuli huono olo, korvissa soi ja sitten silmissä sumeni ja heräsin lattialta makaamassa.

Verikokeessa pyörtyminen on ollut monta kertaa lähellä, mutta se on saatu estettyä ensiavulla.

Migreenissä ja mahakivussa pyörtyminen on ollut lähellä monta kertaa. Kerran meinasin pyörtyä, kun löin polveni pahasti.

Kovien kipujen takia pyörtyessäni virkosin nopeasti takaisin. Puudutteiden ja kipulääkkeiden kanssa taas ei meinaa virota ollenkaan vaan koko ajan saa pelätä, että filmi katkeaa uudestaan, vaikka eivät auta kipuihin yhtään mitään.

Matalan verenpaineen takia helteellä pari kertaa, kun on joutunut seisomaan jossain jonossa (kuumuushan alentaa verenpainetta entisestään, nesteytyksestä suoloineen pidän kyllä huolta.) Pari kertaa kun on tuon kokenut ei enää yritä sinnitellä vaan suosiolla jonoissa kyykyssä jos alkaa kovasti heikottaa.

Kaksi kertaa, joista ensimmäinen oli pelottavaa.

Olin 15 ja heräsin yöllä siihen, että on todella huono olo ja toinen käsi oli vähän puutunut. Menin vessaan ja oksensin. Muistan katsoneeni peilistä, että olen tosi kalpea ja seuraava muistikuva on, että heräsin vessan lattialta. Ei mitään tietoa kuinka kauan olin siinä maannut. Tuon jälkeen olo oli ihan hyvä eikä vastaavaa ole tapahtunut.

Toisen kerran pyörryin verenluovutuksessa, kun lähdin ilmeisesti liian nopeasti liikkeelle.

Nielurisaleikkauksen jälkeen haava kurkussa repsahti ja alkoi tihkua ja olin nieleskellyt verta. Vatsa meni sekaisin ja oksensin verihyytymät lavuaariin. Ensin näkö muuttui mustavalkoiseksi, sitten lavuaari kääntyi ylösalaisin ja filmi poikki.

Pyörryttää useinkin matalan verenpaineen vuoksi, erityisesti jos nousee ylös nopeasti. Välillä täytyy kyyristyä, kun alkaa näkökenttä kaventua ja tuntee, että just lähtee taju.

En kuitenkaan ole pyörtynyt kuin kerran yläasteikäisenä. Aamulla olin mennyt pesemään hampaita ja muistikuva on, että olin lavuaarin edessä. Seuraavaksi heräsin pää kipeänä lattialta ja ihmettelin miksi nukun kylpyhuoneen lattialla. Ilmeisesti olin ihan suorilta jaloilta vaan kaatunut.

Lautamus kirjoitti:

En. Mutta olis jännää jos olis.

Onkohan se sama kun valot sammuu kun vika sulake palaa. Pelkkä tyhjyys?

:D No eipä sitä tyhjyyttä ole tiedottomana kokemassa. Lisäksi olo on tosi kauhea just ennen kuin taju menee, jos ei siis menetä tajuntaansa silmänräpäyksessä vaikka kovan iskun seurauksena.

Kerran olen pyörtynyt kun oli joku flunssa ja vähän kuumetta ja kävin suihkussa. En muista enää, että kummarruinko ja nousin turhan nopeasti tms. ja sitten löysin itteni roikkumasta siitä suihkunkiinnitystangosta.  Oletettevasti blackoutti oli ihan vain sekunteja kun en kerinnyt kaatua maahan saakka.

Lapsena sain sähköiskun sähköpaimenesta. Olin taju kankaalla ehkä vain sekunteja, koska havahduin samasta kyykkyasennosta.

Kerran verenluovutuksessa pyörryin. En ollut syönyt mitään ennen sitä ja putosin; onneksi istualtani. Virkosin heti kaaduttuani ja makuultaan hörpin mehua ja söin keksin.

Mies on ollut mukana tukemassa.

Mä pyörryin nuorena yhden kaverimme hautajaisissa. Mun olisi pitänyt mennä viemään se seppele hautakummulle. Ehdin sanoa, että "mua pyörryttää ihan kauheasti" ja siihen lakosinkin sitten. Hyvä, etten ehtinyt siihen montun viereen.